pintaa syvemmällä
Sari istui pienessä huoneessaan ja mietti eilistä. Seinällä oleva Elijah Woodin kuva tuijotti ilmeettömästi tyhjään. Se oli täydellinen kuva täydellisestä pojasta. Sari vilkaisi ulos pimeään jossa katulamput valaisivat hiljaa tippuvia lumihiutaleita. Sari laittoi punaisen toppatakkinsa päälle ja meni ulos. Hän käveli pitkin liukkaita ja lumisia katuja. Ulkona oli pieni pakkanen ja kello oli jo aika paljon. Oli lauantai-ilta.
Hän käveli läheiselle joelle jossa oli penkki ja istui sille. Hän katsoi kun kaksi nuorta, tyttö ja poika kävelivät toisiinsa kietoutuneina ja onnellisesti hymyilevinä ohi. Sari tunsi viillon sydämessään, hän ei tiennyt miltä rakkaus tuntui. Hän ei ollut koskaan kokenut sitä. Sari oli ollut ihastunut kyllä, mutta ei koskaan ollut saanut rakkautta takaisin.
Hän katsoi joen läpinäkyvää jääpintaa ja näki kasvonsa. Sari oli vaalea, pitkä, kaunis ja laiha nuori nainen. Silti kukaan ei koskaan ollut kiinnostunut hänestä. Hänestä siinä ei ollut mitään outoa, koska eihän Sari ollut kuin muut. Ei hän käyttänyt täydellisiä vaatteita ja värjännyt hiuksiaan. Eikä hän juonut alkoholia tai polttanut tupakkaa. Sen oli huomannut myös Joni. Hän oli lukion tavoitelluin poika. Blondi jätkä, kuin lehdestä leikattu ehkä hieman muistutti kasvoiltaan Elijahia. Joni ei piitannutkaan tytöistä jotka eivät olleet kuin Britney Spears tai omistaneet sellaisia rintoja kuin Anna Nicole Smith. Nyt Sari sen tiesi. Hän mietti kuinka vielä eilen olisi ollut valmis antamaan kaikkensa Jonin takia.
Arviolta kuukausi sitten Sari oli mennyt tavallisesti psykologian tunnille. Jossa Jonikin oli ollut. ”Tänään vaihdetaan parit.” Opettaja sanoi ja Sari tiesi luultavasti joutuvansa Netan tai Hannan pariksi. Mutta ei, niin ei totisesti käynyt. ”Sari ja Matias ovat Pari, ja Joni menee Netan kanssa heidän eteensä istumaan.” Matias oli Jonin paras kaveri mutta ei yhtään samanlainen. Matias oli pitkä ja tumma. Hänellä oli siniset silmät ja hän oli tavallaan suloinen. Matias oli myös urheilullinen, niin kuin Joni. Mutta ei niin pinnallinen. Hän oli kiinnostunut muustakin kun urheilusta. Matias ei loukannut ketään tai käyttänyt hyväksi niin kuin Joni.
”Me sitten varmaan ollaan pari?” Matias sanoi ja istui Sarin viereen. Sari ei kuunnellut koska hänen katseensa seurasi Jonia. ”Kuuletko sä mitään?” Matias kysyi. ”Joo, niin tosiaan ollaan.” Sari vain sai sanotuksi. Joni vilkaisi taakseen ja Sarin maailma pysähtyi. Joni katsoi suoraan Sarin silmiin ja hymyili. Sari ei voinut hymyillä koska meinasi pyörtyä, niin hyvältä Jonin katse tuntui. Kello onneksi soi juuri kun Sari oli kaatumassa maahan Joniin.
Sari ja Netta menivät ruokailuun ja Netta sanoi: ”Huomasitko kuinka Joni katsoi sua?” Sari oli varmasti sanomassa jotain viisasta mutta hän keskeytyi kun Joni tuli paikalle. Joni koski Sarin hiuksia ja kuiskasi hänen korvaansa jotain tämän tyyppistä. ”Kuule kulta kai sä olet tulos sinne bileisiin ensi viikonloppuna vai mitä?” Sarin silmissänsä sumeni ja hänen sydämensä hakkasi. ”Joo tulen, tulen.” Sari .Joni iski silmää ja häipyi samaa tietä kuin oli tullutkin. Sarin hymyilemisestä ei tullut loppua.
Seuraavilla psykologian tunneilla Jonia ja Nettaa ei näkynyt, mutta Sarin mielestä se oli vain hyvä koska sen viimekertaisen jälkeen olisi ollut kiusallista istua Joni lähellään.
”Se on jo torstai, huomenna on sitten ne bileet vai ootko tulossa?” Matias lopulta kysyi varoen kun he istuivat pulpeteissansa ja opettaja selitti käänteispsykologiaa. ”Totta kai tulen. Miten niin?” Sari sanoi ja vilkaisi Matiaksen sinisiin silmiin. Matiaksen katse oli pehmeä ja Sari tunsi pienen lämmön sisällään kun hän katsoi sitä. ”Ei ehkä kannattaisi. Sä et tunne Jonia niin kuin mä. Se vain loukkaa sua.” Matias sanoi ja Sari ei ollut uskoa korviansa. Oliko Matias sekoamassa? Näitä bileitä Sari oli odottanut koko viikon ja nyt Matias tosissaan vielä sanoi jotain tuollaista. ”No se on mun asiani sitten ja mitä se sua kiinnostaa!? Pidä huoli omista asioistasi!” Sari huudahti ja Matias ymmärsi että Sari ei aikonut kuunnella. Mitä ikinä hän olisikin sanonut olisi se ollut turhaa. Sillä tunnilla ei sanaakaan heidän välillään enää vaihdettu.
Perjantai saapui lopultakin ja Sari valmisti itseään iltaa varten. Hän katsoi peiliin ja laittoi lilaa luomiväriä silmiinsä. Sari todella näytti kauniilta valkoisissa housuissaan ja violetissa avokaulaisessa topissaan. Hän laittoi niittivyön lanteilleen ja suihkutti kiiltävää suihketta hiuksiinsa. Sari oli todella upea ilmestys. Ovikello soi ja Sari avasi, siellä oli Netta. ”Vau! Sari sä näytät upeelta!” Netta sanoi ja Sari hymyili takaisin. ”Kiitti. Et säkään pahalta näytä, mutta mennäänkö?” Tytöt lähtivät ovesta ja kävelivät pitkin kohti bilepaikkaa täynnä odotuksia.
Kun he saapuivat paikalle oli talo täynnä ihmisiä ja musa soi lujaa. Netta ohjasi Sarin keittiöön jossa oli Joni ja Matias. Jonin katse kirkastui kun hän näki Sarin. ”Tuu tänne istuun. Otaks kaljan?” Joni kysyi ja ojensi pulloa. Sari ei yleensä juonut mutta koska Joni tarjosi hän otti pullon ja joi. Netta häipyi jonkun jätkän kanssa ja Sari jatkoi iltaa Jonin ja Matiaksen kanssa. Joni puhui urheilusta ja jostain muusta mistä Sari ei ymmärtänyt sanaakaan. Matias istui lähinnä hiljaa ja katsoi huolehtivasti Saria joka joi koko ajan lisää. Sari katseli Matiasta kun Jonin ääni pikkuhiljaa vaipui taustalle. Hän ei ymmärtänyt miksi Matias tuntui Ihmeellisine katseineen kiinnostavammalta kuin Joni flirtteineen. ”Mä meen tonne. Tuskin te mua kaipaatte.” Matias lopulta sanoi ja käveli pois. Mikä sitä vaivasi? Sari ajatteli itsekseen. Ensin se oli sanonut että Joni vai käytti Saria hyväkseen ja nyt vielä oli tuollainen. Sari halusi vastauksen ja halusi sen nyt. Joni sen sijaan halusi jotain aivan muuta. ”Mennäänkö tonne makuuhuoneen puolelle rakas. Mä haluan olla sun kanssa ihan kahden.” Joni lopulta sanoi ja katsoi verestävine silmineen Saria. Sari tiesi halunneensa sitä jo pitkään ja siksi ajatus kuulosti hyvältä, mutta ensin hän halusi vastauksen Matiakselta. ”Mee sä edeltä, mä tuun kohta pitää vaan käydä yhtäkkiä tuolla.” Sari sanoi nousi ja Joni nyökkäsi.
Sari hoippui olohuoneeseen ja näki Netan. ”Ootko nähny Matiasta?” Sari kysyi. ”Joo, tonne ulos se meni. Missä Joni on?” Netta kysyi kummallinen katse kasvoillaan. ”Kiitti. Tuolla se on makuuhuoneessa, odottaa mua.” Sari sanoi ja Netta paineli kohti huonetta mutta Sari ei kerinnyt kyselemään miksi Netta halusi löytää Jonin koska hänellä oli kiire ulos. Sari avasi oven ja näki Matiaksen. ”Mikä sua vaivaa!?” Sari kysyi ja sai todella kummallisen katseen takaisin. ”Mikä mua vaivaa? Parempi kysymys on mikä sua vaivaa? Ootko sä tosiaan niin sokea kun mitä annat olettaa?Mä yritin varottaa sua Jonista mutta kuuntelitko sä? Et tainnu! Mee sen luo ehkä sä sitten ymmärrät mistä mä puhun, mutta älä sano etteikö kukaan olisi varoittanut!” Matias sanoi ja istui pihatuoliin. Nyt Sarille riitti. Hän kun oli luullut että Matias todella oli ollut hänen ystävänsä. ”Niin menenkin ja ei se mun vikani ole ettei sulla oo ketään! Äh, mikä idiootti!” Sari huusi ja painui takaisin sisälle.
Hän käveli kohti makuuhuonetta missä Joni oli. Hän näyttäisi vielä kaikille että saisi Jonin. Sari avasi huoneen ja jähmettyi paikoilleen. Hänestä tuntui kuin puukko olisi isketty häneen. Sari kääntyi ja juoksi läpi huoneen kohti eteistä. Sarin takana joku huusi hänen nimeään mutta hän ei voinut pysähtyä. Sari laittoi kengät jalkaansa, takin päällensä ja avasi oven. Matias seisoi sen takana ja väisti. Sari katsoi taakseen kun oli pääsyt pois pihasta. Hän näki Matiaksen jonka kasvoilla oli ”Mitä minä sanoin ”ilme. Sarin poskille tippui kyyneliä ja hän juoksi eteenpäin kunnes hänen tuli suunnattoman paha olo. Sari oksensi tien viereen kaikki mitä oli juonut
Hän istui penkille ja mietti näkemäänsä. Oliko se vain hallusinaatio viinasta vai tapahtuiko se todella? Suuteliko Joni Nettaa jolla ei ollut paitaa päällä. Sitten kaikki kirkastui Sarille. Se oli totta, Matias oli sittenkin ollut oikeassa vaikka hän ei sitä halunnut uskoa. Miksi niin aina kävi hänelle. Miksi!?
Yhtäkkiä Sari havahtui muistelemasta eilistä. Se oli todella ollut kauheaa. Sari katsoi joen pintaa jossa hänen heijastunut kuvansa itki. Lunta satoi edelleen ja Sarin oli vähän kylmä. ”Miksi aina minä, voi hyvä Jumala miksi aina minä!!?” Hän huusi ja putosi polvilleen lumeen. ”En haluaisi pilata itsesäälikohtaustasi mutta minähän sanoin.” Se oli Matiaksen ääni. Sari nousi ylös ja Matias halasi häntä. ”Mun on pakko sanoo sulle jotain. Muistatko silloin kun Netta sanoi sulle olevansa kipeä ei kä voinut tulla sun kanssa elokuviin? No joka tapauksessa Joni ja Netta oli silloin kahdestaan. Tajuat varmaan mitä tekemässä. Sitten Joni teki Netalle selväksi että se ei halua nähdä sitä enää että se oli ollut vaan yks muiden joukossa. Netta suuttui siitä järjettömästi ja halusi että Joni kertoo sulle missä mennään. Joni ei tietenkään halunnut sanoa mitään koska se ei ollut saanut sulta vielä sitä mitä halus, mut sitten kaikki muuttui. Yhtenä iltana Netta soitti Jonille ja kerto sille et se kertoo sulle ja et se lap. Jonin maailma murtu ihan täysin, se ei halunnu ruveta isäks tai pikemminkin ei pystyny. Mutta Netta vaati sen tilille teoistaan ja sen sä näit siellä bileissä. Netta sano Jonille että jos Joni antaa sille vielä yhden illan niin se tekee abortin. Ja lopun sä sitten tiedätkin jo.” Matias kertoi. Sari ei ollut uskoa korviaan. Netta oli raskaana? Jonin ja Netan lapsi. ”Nyt mä tajuan kaiken.” Sari sanoi ja irrottautui Matiaksen otteesta. ”Paitsi sen että miksi sä välitit siitä niin paljon että varottelit mua koko ajan? Se ei oo normaalia.” Hän katsoi syvälle Matiaksen sinisiin silmiin kun tämä sanoi : ”Ei niin, sitä kutsutaan rakkaudeksi. Mä rakastan sua just sellaisena kun sä oot. Sitä mä tarkoitin eilen kun sanoin että ootko sä niin sokea kun mitä annat olettaa. Mä en oo niin kuin Joni mä näen sussa muutakin kun kauniit kasvot mä näen pintaa syvemmälle.” Kun hän lopetti lauseen Sari tunsi pehmeät ja täyteläiset huulet suutelemassa omiaan. Sari oli onnellinen ja he syleilivät siinä pitkään. Niin kaksi sielua tuli yhdeksi hiljaisessa lumisateessa.
Sari istui pienessä huoneessaan ja mietti eilistä. Seinällä oleva Elijah Woodin kuva tuijotti ilmeettömästi tyhjään. Se oli täydellinen kuva täydellisestä pojasta. Sari vilkaisi ulos pimeään jossa katulamput valaisivat hiljaa tippuvia lumihiutaleita. Sari laittoi punaisen toppatakkinsa päälle ja meni ulos. Hän käveli pitkin liukkaita ja lumisia katuja. Ulkona oli pieni pakkanen ja kello oli jo aika paljon. Oli lauantai-ilta.
Hän käveli läheiselle joelle jossa oli penkki ja istui sille. Hän katsoi kun kaksi nuorta, tyttö ja poika kävelivät toisiinsa kietoutuneina ja onnellisesti hymyilevinä ohi. Sari tunsi viillon sydämessään, hän ei tiennyt miltä rakkaus tuntui. Hän ei ollut koskaan kokenut sitä. Sari oli ollut ihastunut kyllä, mutta ei koskaan ollut saanut rakkautta takaisin.
Hän katsoi joen läpinäkyvää jääpintaa ja näki kasvonsa. Sari oli vaalea, pitkä, kaunis ja laiha nuori nainen. Silti kukaan ei koskaan ollut kiinnostunut hänestä. Hänestä siinä ei ollut mitään outoa, koska eihän Sari ollut kuin muut. Ei hän käyttänyt täydellisiä vaatteita ja värjännyt hiuksiaan. Eikä hän juonut alkoholia tai polttanut tupakkaa. Sen oli huomannut myös Joni. Hän oli lukion tavoitelluin poika. Blondi jätkä, kuin lehdestä leikattu ehkä hieman muistutti kasvoiltaan Elijahia. Joni ei piitannutkaan tytöistä jotka eivät olleet kuin Britney Spears tai omistaneet sellaisia rintoja kuin Anna Nicole Smith. Nyt Sari sen tiesi. Hän mietti kuinka vielä eilen olisi ollut valmis antamaan kaikkensa Jonin takia.
Arviolta kuukausi sitten Sari oli mennyt tavallisesti psykologian tunnille. Jossa Jonikin oli ollut. ”Tänään vaihdetaan parit.” Opettaja sanoi ja Sari tiesi luultavasti joutuvansa Netan tai Hannan pariksi. Mutta ei, niin ei totisesti käynyt. ”Sari ja Matias ovat Pari, ja Joni menee Netan kanssa heidän eteensä istumaan.” Matias oli Jonin paras kaveri mutta ei yhtään samanlainen. Matias oli pitkä ja tumma. Hänellä oli siniset silmät ja hän oli tavallaan suloinen. Matias oli myös urheilullinen, niin kuin Joni. Mutta ei niin pinnallinen. Hän oli kiinnostunut muustakin kun urheilusta. Matias ei loukannut ketään tai käyttänyt hyväksi niin kuin Joni.
”Me sitten varmaan ollaan pari?” Matias sanoi ja istui Sarin viereen. Sari ei kuunnellut koska hänen katseensa seurasi Jonia. ”Kuuletko sä mitään?” Matias kysyi. ”Joo, niin tosiaan ollaan.” Sari vain sai sanotuksi. Joni vilkaisi taakseen ja Sarin maailma pysähtyi. Joni katsoi suoraan Sarin silmiin ja hymyili. Sari ei voinut hymyillä koska meinasi pyörtyä, niin hyvältä Jonin katse tuntui. Kello onneksi soi juuri kun Sari oli kaatumassa maahan Joniin.
Sari ja Netta menivät ruokailuun ja Netta sanoi: ”Huomasitko kuinka Joni katsoi sua?” Sari oli varmasti sanomassa jotain viisasta mutta hän keskeytyi kun Joni tuli paikalle. Joni koski Sarin hiuksia ja kuiskasi hänen korvaansa jotain tämän tyyppistä. ”Kuule kulta kai sä olet tulos sinne bileisiin ensi viikonloppuna vai mitä?” Sarin silmissänsä sumeni ja hänen sydämensä hakkasi. ”Joo tulen, tulen.” Sari .Joni iski silmää ja häipyi samaa tietä kuin oli tullutkin. Sarin hymyilemisestä ei tullut loppua.
Seuraavilla psykologian tunneilla Jonia ja Nettaa ei näkynyt, mutta Sarin mielestä se oli vain hyvä koska sen viimekertaisen jälkeen olisi ollut kiusallista istua Joni lähellään.
”Se on jo torstai, huomenna on sitten ne bileet vai ootko tulossa?” Matias lopulta kysyi varoen kun he istuivat pulpeteissansa ja opettaja selitti käänteispsykologiaa. ”Totta kai tulen. Miten niin?” Sari sanoi ja vilkaisi Matiaksen sinisiin silmiin. Matiaksen katse oli pehmeä ja Sari tunsi pienen lämmön sisällään kun hän katsoi sitä. ”Ei ehkä kannattaisi. Sä et tunne Jonia niin kuin mä. Se vain loukkaa sua.” Matias sanoi ja Sari ei ollut uskoa korviansa. Oliko Matias sekoamassa? Näitä bileitä Sari oli odottanut koko viikon ja nyt Matias tosissaan vielä sanoi jotain tuollaista. ”No se on mun asiani sitten ja mitä se sua kiinnostaa!? Pidä huoli omista asioistasi!” Sari huudahti ja Matias ymmärsi että Sari ei aikonut kuunnella. Mitä ikinä hän olisikin sanonut olisi se ollut turhaa. Sillä tunnilla ei sanaakaan heidän välillään enää vaihdettu.
Perjantai saapui lopultakin ja Sari valmisti itseään iltaa varten. Hän katsoi peiliin ja laittoi lilaa luomiväriä silmiinsä. Sari todella näytti kauniilta valkoisissa housuissaan ja violetissa avokaulaisessa topissaan. Hän laittoi niittivyön lanteilleen ja suihkutti kiiltävää suihketta hiuksiinsa. Sari oli todella upea ilmestys. Ovikello soi ja Sari avasi, siellä oli Netta. ”Vau! Sari sä näytät upeelta!” Netta sanoi ja Sari hymyili takaisin. ”Kiitti. Et säkään pahalta näytä, mutta mennäänkö?” Tytöt lähtivät ovesta ja kävelivät pitkin kohti bilepaikkaa täynnä odotuksia.
Kun he saapuivat paikalle oli talo täynnä ihmisiä ja musa soi lujaa. Netta ohjasi Sarin keittiöön jossa oli Joni ja Matias. Jonin katse kirkastui kun hän näki Sarin. ”Tuu tänne istuun. Otaks kaljan?” Joni kysyi ja ojensi pulloa. Sari ei yleensä juonut mutta koska Joni tarjosi hän otti pullon ja joi. Netta häipyi jonkun jätkän kanssa ja Sari jatkoi iltaa Jonin ja Matiaksen kanssa. Joni puhui urheilusta ja jostain muusta mistä Sari ei ymmärtänyt sanaakaan. Matias istui lähinnä hiljaa ja katsoi huolehtivasti Saria joka joi koko ajan lisää. Sari katseli Matiasta kun Jonin ääni pikkuhiljaa vaipui taustalle. Hän ei ymmärtänyt miksi Matias tuntui Ihmeellisine katseineen kiinnostavammalta kuin Joni flirtteineen. ”Mä meen tonne. Tuskin te mua kaipaatte.” Matias lopulta sanoi ja käveli pois. Mikä sitä vaivasi? Sari ajatteli itsekseen. Ensin se oli sanonut että Joni vai käytti Saria hyväkseen ja nyt vielä oli tuollainen. Sari halusi vastauksen ja halusi sen nyt. Joni sen sijaan halusi jotain aivan muuta. ”Mennäänkö tonne makuuhuoneen puolelle rakas. Mä haluan olla sun kanssa ihan kahden.” Joni lopulta sanoi ja katsoi verestävine silmineen Saria. Sari tiesi halunneensa sitä jo pitkään ja siksi ajatus kuulosti hyvältä, mutta ensin hän halusi vastauksen Matiakselta. ”Mee sä edeltä, mä tuun kohta pitää vaan käydä yhtäkkiä tuolla.” Sari sanoi nousi ja Joni nyökkäsi.
Sari hoippui olohuoneeseen ja näki Netan. ”Ootko nähny Matiasta?” Sari kysyi. ”Joo, tonne ulos se meni. Missä Joni on?” Netta kysyi kummallinen katse kasvoillaan. ”Kiitti. Tuolla se on makuuhuoneessa, odottaa mua.” Sari sanoi ja Netta paineli kohti huonetta mutta Sari ei kerinnyt kyselemään miksi Netta halusi löytää Jonin koska hänellä oli kiire ulos. Sari avasi oven ja näki Matiaksen. ”Mikä sua vaivaa!?” Sari kysyi ja sai todella kummallisen katseen takaisin. ”Mikä mua vaivaa? Parempi kysymys on mikä sua vaivaa? Ootko sä tosiaan niin sokea kun mitä annat olettaa?Mä yritin varottaa sua Jonista mutta kuuntelitko sä? Et tainnu! Mee sen luo ehkä sä sitten ymmärrät mistä mä puhun, mutta älä sano etteikö kukaan olisi varoittanut!” Matias sanoi ja istui pihatuoliin. Nyt Sarille riitti. Hän kun oli luullut että Matias todella oli ollut hänen ystävänsä. ”Niin menenkin ja ei se mun vikani ole ettei sulla oo ketään! Äh, mikä idiootti!” Sari huusi ja painui takaisin sisälle.
Hän käveli kohti makuuhuonetta missä Joni oli. Hän näyttäisi vielä kaikille että saisi Jonin. Sari avasi huoneen ja jähmettyi paikoilleen. Hänestä tuntui kuin puukko olisi isketty häneen. Sari kääntyi ja juoksi läpi huoneen kohti eteistä. Sarin takana joku huusi hänen nimeään mutta hän ei voinut pysähtyä. Sari laittoi kengät jalkaansa, takin päällensä ja avasi oven. Matias seisoi sen takana ja väisti. Sari katsoi taakseen kun oli pääsyt pois pihasta. Hän näki Matiaksen jonka kasvoilla oli ”Mitä minä sanoin ”ilme. Sarin poskille tippui kyyneliä ja hän juoksi eteenpäin kunnes hänen tuli suunnattoman paha olo. Sari oksensi tien viereen kaikki mitä oli juonut
Hän istui penkille ja mietti näkemäänsä. Oliko se vain hallusinaatio viinasta vai tapahtuiko se todella? Suuteliko Joni Nettaa jolla ei ollut paitaa päällä. Sitten kaikki kirkastui Sarille. Se oli totta, Matias oli sittenkin ollut oikeassa vaikka hän ei sitä halunnut uskoa. Miksi niin aina kävi hänelle. Miksi!?
Yhtäkkiä Sari havahtui muistelemasta eilistä. Se oli todella ollut kauheaa. Sari katsoi joen pintaa jossa hänen heijastunut kuvansa itki. Lunta satoi edelleen ja Sarin oli vähän kylmä. ”Miksi aina minä, voi hyvä Jumala miksi aina minä!!?” Hän huusi ja putosi polvilleen lumeen. ”En haluaisi pilata itsesäälikohtaustasi mutta minähän sanoin.” Se oli Matiaksen ääni. Sari nousi ylös ja Matias halasi häntä. ”Mun on pakko sanoo sulle jotain. Muistatko silloin kun Netta sanoi sulle olevansa kipeä ei kä voinut tulla sun kanssa elokuviin? No joka tapauksessa Joni ja Netta oli silloin kahdestaan. Tajuat varmaan mitä tekemässä. Sitten Joni teki Netalle selväksi että se ei halua nähdä sitä enää että se oli ollut vaan yks muiden joukossa. Netta suuttui siitä järjettömästi ja halusi että Joni kertoo sulle missä mennään. Joni ei tietenkään halunnut sanoa mitään koska se ei ollut saanut sulta vielä sitä mitä halus, mut sitten kaikki muuttui. Yhtenä iltana Netta soitti Jonille ja kerto sille et se kertoo sulle ja et se lap. Jonin maailma murtu ihan täysin, se ei halunnu ruveta isäks tai pikemminkin ei pystyny. Mutta Netta vaati sen tilille teoistaan ja sen sä näit siellä bileissä. Netta sano Jonille että jos Joni antaa sille vielä yhden illan niin se tekee abortin. Ja lopun sä sitten tiedätkin jo.” Matias kertoi. Sari ei ollut uskoa korviaan. Netta oli raskaana? Jonin ja Netan lapsi. ”Nyt mä tajuan kaiken.” Sari sanoi ja irrottautui Matiaksen otteesta. ”Paitsi sen että miksi sä välitit siitä niin paljon että varottelit mua koko ajan? Se ei oo normaalia.” Hän katsoi syvälle Matiaksen sinisiin silmiin kun tämä sanoi : ”Ei niin, sitä kutsutaan rakkaudeksi. Mä rakastan sua just sellaisena kun sä oot. Sitä mä tarkoitin eilen kun sanoin että ootko sä niin sokea kun mitä annat olettaa. Mä en oo niin kuin Joni mä näen sussa muutakin kun kauniit kasvot mä näen pintaa syvemmälle.” Kun hän lopetti lauseen Sari tunsi pehmeät ja täyteläiset huulet suutelemassa omiaan. Sari oli onnellinen ja he syleilivät siinä pitkään. Niin kaksi sielua tuli yhdeksi hiljaisessa lumisateessa.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Anteeksi nyt, kun niittaan sinut ihan täysin, mutta tämä ei ollut noita edellisiä parempi. Samaa umpiteiniä selostusta tavallisista aiheista tavallisine loppuratkaisuineen ja korneine lisämausteineen. Ei mitään polvilleen vajoamisia tai sielujen yhtymistä enää tuollaisen tekstin päätteeksi, kiitoksia.
Naulan kantaan...
Pintaa syvemmällä
Sari istui pienessä huoneessaan ja mietti eilistä. Hän vilkaisi ulos pimeään, jossa katulamput valaisivat hiljallen tippuvia lumihiutaleita. Hän puki punaisen toppatakin päälle ja meni ulos.
Sari käveli pitkin liukkaita ja lumisia katuja. Ulkona oli pieni pakkanen ja kello oli jo paljon. Oli lauantai-ilta. Hän käveli istumaan läheiselle joelle jonka rannalla oli penkki. Hän katsoi miten kaksi nuorta, tyttö ja poika kävelivät toisiinsa kietoutuneina ja onnellisesti hymyilevinä ohitse. Sari tunsi viillon sydämessään
Hän katsoi joen läpinäkyvää jääpintaa ja näki kuvajaisensa. Vaalea, pitkä, kaunis ja laiha nuori nainen katsoi häntä takaisin. Hän käyttänyt täydellisiä vaatteita ja värjännyt hiuksiaan. Hän ei juonut alkoholia tai polttanut tupakkaa. Saman oli huomannut myös Joni. Lukion tavoitelluin poika. Joni ei välittänyt kiiltokuvatytöistä. Sari mietti miten vielä eilen olisi ollut valmis antamaan kaikkensa Jonin takia.
Noin kuukausi sitten Sari oli mennyt normaalisti psykologian tunnille jossa Jonikin oli ollut. "Tänään vaihdetaan parit." Opettaja oli sanonut ja Sari luuli joutuvansa Netan tai Hannan pariksi. Mutta niin ei käynyt. "Sari ja Matias ovat pari ja Joni menee Netan kanssa heidän eteensä istumaan.".
Matias oli Jonin paras ystävä. Matias oli pitkä ja tumma. Hänellä oli siniset silmät ja oli tavallaan suloinen. Matias oli myös urheilullinen, niin kuin Joni, mutta ei niin pinnallinen. Matias ei loukannut tai käyttänyt hyväkseen ketään niin kuin Joni.
"Me sitten varmaan ollaan pari?" Matias totesi ja istui Sarin viereen. Sari ei kuunnellut, vaan hänen katseensa seurasi Jonia. "Kuuletko sä mitään?" Matias kysyi. "Joo, niin tosiaan ollaan." Sari mumisi vastaukseksi. Samassa Joni vilkaisi taakseen ja Sarin maailma pysähtyi. Joni katsoi suoraan Saria silmiin ja hymyili. Sari ei voinut hymyillä koska aikoi pyörtyä, niin hyvältä Jonin katse oli tuntunur. Kello onneksi soi.
Sari ja Netta menivät ruokalaan ja Netta sanoi: "Huomasitko kuinka Joni katsoi sua?" Sari oli vastaamassa jotain viisasta, mutta hän puheensa keskeytyi kun Joni tuli paikalle. Joni silitti Sarin hiuksia ja kuiskasi hänen korvaansa: "Kai sä olet tulos sinne bileisiin ensi viikonloppuna vai mitä?" Sarin silmissä sumeni ja hänen sydämensä hakkasi. "Joo tulen, tulen." Joni iski silmää ja jatkoi matkaansa. Sarin hymyilemisestä ei tullut loppua.
Seuraavilla psykologian tunneilla Jonia ja Nettaa ei enää näkynyt, mutta Sarin mielestä se oli vain hyvä koska viimekertaisen jälkeen olisi ollut kiusallista istua Jonin lähellä.
"Se on jo torstai, huomenna on sitten ne bileet vai ootko tulossa?" Matias kysyi varoen kun he istuivat pulpeteissansa ja opettaja selitti käänteispsykologiaa. "Totta kai tulen. Miten niin?" Sari vastasi ja vilkaisi Matiaksen sinisiin silmiin. Matiaksen katse oli pehmeä ja Sari tunsi pienen lämpimän läikähdöksen sisällään. "Ei ehkä kannattaisi. Sä et tunne Jonia niin kuin mä. Se vain loukkaa sua." Matias sanoi. Sari ei ollut uskoa korviaan. Oliko Matias sekoamassa? Näitä bileitä Sari ei missaisi mistään hinnasta.
Perjantai saapui lopulta ja Sari valmisti itseään iltaa varten. Hän katsoi peiliin ja ehosti kasvonsa. Sari todella näytti kauniilta valkoisissa housuissaan ja violetissa avokaulaisessa topissaan. Hän laittoi niittivyön lanteilleen ja suihkutti hajuvettä korvansa taakse. Ovikello soi ja Sari avasi, siellä oli Netta. "Vau! Sari sä näytät upeelta!" Netta sanoi ja Sari hymyili takaisin. "Kiitti. Niin säki, mennäänkö?" Tytöt lähtivät ja kävelivät tietä pitkin kohti bilepaikkaa mielet täynnä odotuksia.
Kun he saapuivat paikalle oli talo täynnä ihmisiä ja musiikki soi lujaa. Netta ohjasi Sarin keittiöön, jossa oli Joni ja Matias. Jonin katse kirkastui kun hän näki Sarin. "Tuu tänne istuun. Otaks kaljan?" Joni kysyi. Sari ei yleensä juonut, mutta koska Joni tarjosi hän otti pullon ja joi. Netta häipyi jonkun jätkän mukaan ja Sari jatkoi iltaa Jonin ja Matiaksen kanssa.
Joni puhui urheilusta ja jostain muusta mistä Sari ei ymmärtänyt sanaakaan. Matias istui ja katsoi huolehtivasti Saria jonka juominen jatkui. Sarista Matias tuntui kiinnostavammalta kuin Joni flirtteineen. "Mä meen tonne. Tuskin te mua kaipaatte." Matias lopulta sanoi ja käveli pois. Mikä sitä vaivasi? Sari ajatteli itsekseen. Joni kuiskasi hänen korvaansa: "Mennäänkö tonne makuuhuoneen puolelle muru. Mä haluan olla sun kanssa ihan kahden." ja katsoi häntä verestävin silmin. Sari tiesi halunneensa sitä jo pitkään joten ajatus kuulosti hyvältä, mutta ensin hän halusi vastauksen Matiakselta. "Mee sä edeltä, mä tuun kohta, pitää vaan käydä yhtäkkiä tuolla." Sari sanoi nousi ja Joni nyökkäsi.
Sari hoippui olohuoneeseen ja näki Netan. "Ootko nähny Matiasta?" Sari kysyi. "Joo, tonne ulos se meni. Missä Joni on?" Netta kysyi kummallinen katse kasvoillaan. "Tuol se on makuuhuoneessa, odottaa mua." Sari sanoi ja Netta lähti kohti huonetta. Sari ei ehtinyt kysellä mihin Netalle tuli kiire, koska hänellä oli kiire ulos.
Sari avasi takaoven ja näki Matiaksen. "Mikä sua vaivaa!?" Sari kysyi ja sai todella kummallisen katseen takaisin. "Mikä mua vaivaa? Parempi kysymys on mikä sua vaivaa? Ootko sä tosiaan niin sokea kun mitä annat olettaa? Mä yritin varottaa sua Jonista mutta kuuntelitko sä? Et tainnu! Mee sen luo, ehkä sä sitten ymmärrät mistä mä puhun, mutta älä sano etteikö kukaan olisi varoittanut!" Matias sanoi ja istui pihatuoliin. Nyt Sarille riitti. Hän kun oli luullut että Matias oli todella ollut hänen ystävänsä. "Niin menenkin ja ei se mun vikani ole ettei sulla oo ketään! Äh, mikä idiootti!" Sari huusi ja painui takaisin sisälle.
Hän käveli kohti makuuhuonetta missä Joni oli. Hän näyttäisi vielä kaikille että saisi Jonin. Sari avasi huoneen ja jähmettyi paikoilleen. Hänestä tuntui kuin puukko olisi isketty häneen. Sari kääntyi ja juoksi läpi huoneen kohti eteistä. Sarin takana joku huusi hänen nimeään mutta hän ei voinut pysähtyä. Hän laittoi kengät jalkaansa, takin päällensä ja katsoi taakseen vasta kun oli päässyt pois pihasta. Hän näki Matiaksen, jonka kasvoilla oli 'Mitä minä sanoin' -ilme. Sarin poskille tippui kyyneliä ja hän juoksi eteenpäin kunnes hänelle tuli suunnattoman paha olo. Sari oksensi tien viereen kaikki mitä oli juonut.
Hän istui penkille ja mietti näkemäänsä. Oliko se vain hallusinaatio viinasta vai tapahtuiko se todella? Suuteliko Joni Nettaa, jolla ei ollut ollut paitaa päällä. Matias oli sittenkin ollut oikeassa, vaikka hän ei sitä halunnut uskoa. Miksi!?
Sari havahtui muistelmistaan. Se oli todella ollut kamala ilta. Sari katsoi joen pintaa jossa hänen heijastunut kuvansa itki. Lunta satoi edelleen ja Sarin oli vähän kylmä. "Miksi minä!!?" Hän purskahti itkuun ja putosi polvilleen lumeen. "En mitenkään haluaisi pilata itsesäälikohtaustasi, mutta minähän sanoin.", se oli Matiaksen ääni. Sari nousi ylös ja Matias halasi häntä.
"Mun on pakko sanoo sulle jotain. Muistatko ne kerrat jolloin Netalla on ollut jotain muuta tekemistä kun olet pyytänyt sitä ulos sun kans? Sillon Netta on aina ollu Jonin kans. Joni kyllästy kuitenki pian Nettaan ja jätti sen. Yhtenä iltana Netta soitti Jonille ja kerto sille et se kertoo sulle ja et se saa lapsen.Netta vaati sen tilille teoistaan ja sen sä näit siellä bileissä. Netta sano Jonille että jos Joni antaa sille vielä yhden illan niin se tekee abortin. Ja lopun sä sitten tiedätkin jo.” Matias kertoi. Sari ei ollut uskoa korviaan. Netta oli raskaana? "Nyt mä tajuan." Sari irrottautui Matiaksen otteesta. "Paitsi sen että miksi sä varottelit mua koko ajan? Se ei oo normaalia." Hän katsoi syvälle Matiaksen sinisiin silmiin, kun tämä vastasi: ”Ei niin, sitä kutsutaan välittämiseksi. Mä rakastan sua just sellaisena kun sä oot."
Sari tunsi pehmeät ja täyteläiset huulet omiaan vasten. Hän oli onnellinen ja he syleilivät siinä pitkään. Niin kaksi sielua löysi toisensa hiljaisessa lumisateessa.
Joni ei välittänyt kiiltokuvatytöistä
..mutta sisältö on edelleenkin niin yksi hailee kuin vain voi olla. Ja ottakaa se "putosi polvilleen" pois. Edes sydänsuruinen teinityttö ei putoa polvilleen lumeen, c`moon. :)
Ja "Oliko hän tosiaan nähnyt Jonin suutelemassa Nettaa, jolla ei ollut paitaa päällä", aika kökkö lause. Miksei mieluummin: "Oliko hän tosiaan nähnyt Jonin suutelemassa puolipukeista Nettaa" tai jotakin vastaavaa?
sä näemmä et ymmärrä taiteellista kirjoittamista etkä muutenkaan tajua mitään että jos olisit jo hiljaa!
Mikä kirjailija se semmoinen on, joka ei osaa ottaa vastaan kritiikkiä? Varsinkin kun varta vasten pistää omia juttujaan toisten luettaviksi ja arvosteltaviksi. Kuuntelisit nyt vain kommentteja ja ottaisit opiksesi, maijuli.
Oletko muuten lukenut näiden "kommenttelijoiden" tekstejä? Jos et, niin kannattaisi.
Mä oon Zilden kanssa samaa mieltä. Ei tänne tarvitse kirjottaa, jos ei kestä kritiikkiä. Ja minusta Straw onnistui omassa versiossaan varsin hyvin. Sen tekstin minäkin jaksoin lukea loppuun asti. Eli vaan oppia ottamaan!
Minähän sen kirjoitin... *ylp*
Juttu on sinällään ihan hyvä aihe nuoren elämään, mutta malttia pitää olla ja selittelyä vähentää. Kyllä se siitä. Tuo kritiikki on välttämätön paha ja siitä EI SAA ottaa pulttia...
EM
Niin siis tarkoitin tietysti sua EM. Mun moka, ethän suutu? Samat sanat silti, se oli parempi versio x)
En tietenkään suutu. MInusta kaikilla kirjoittajilla on aina potentiaalia ja sorruin sitten viimein siihen mitä ei saisi tehdä eli kirjoitin koko jutun uudelleen..
-ei saisi, mutta, mutta-
Jos tarinassa hoetaan päähenkilön nimeä 74 kertaa, onko se silloin varmasti tarpeeksi?