Jouduin tänään nukuttamaan rakkaan mäyrikseni vain 7 vuotiaana, syöpä oli levinnyt vatsasta kohtuun ja paino mm pernaa, hänellä oli kipuja sen huomasi, viime päivät ei nukkunut edes yöllä vaan itki mammansa eli minun sylissäni. Tein raskaan päätöksen, ainoa mikä lohduttaa nyt on se, että tiedän ettei koiralla ole enää tuskia. Eläinlääkäri hoiti lopetuksen inhimillisesti, koira nukkui koko ajan sylissäni kun oli saanut ensin rauhoittavaa. Kyllä oli surkea ja ankea hetki. Kerroin koiralle koko ajan miten sitä rakastan enkä koskaan sitä unohda. Kerroin miten hyvä talonvahti se oli ollut vähäisestä koosta huolimatta, itsepäinenkin se oli mutta ihana. Sillä nyt oli vähän erivapauksia mutta hyvä kun oli, nyt on hyvä mieli siitä, että koira eli hyvän vaikkakin lyhyen elämän. Koira sai vapaasti temmeltää missä tahtoi, jopa kaivoi kukkasipuleitani maasta enkä minä edes torunut, pistin ne vaivihkaa takaisin...
kyllä tämä on ollut raskas ja vaikea päivä.
Uutta koiraa en halua. En enää kestä tätä luopumisen tuskaa koskaan.
Kaikille teille joilla on ihanat mäykyt; rakastakaa niitä koko sydämestänne, niiden elinaika voi olla lyhyt.
Minä toivon ja uskon että minun rakas hauvani on nyt koirien taivaassa missä se saa kaivaa sydämensä kyllyydestä vaikka taivaan kukkasipuleita..
kyllä tämä on ollut raskas ja vaikea päivä.
Uutta koiraa en halua. En enää kestä tätä luopumisen tuskaa koskaan.
Kaikille teille joilla on ihanat mäykyt; rakastakaa niitä koko sydämestänne, niiden elinaika voi olla lyhyt.
Minä toivon ja uskon että minun rakas hauvani on nyt koirien taivaassa missä se saa kaivaa sydämensä kyllyydestä vaikka taivaan kukkasipuleita..
Vastaukset 11
Vanhimmat
Surun valitteluni! :( voimia sinulle.. Nuo jutut ovat aina hyvin surullisia, vaikka en edes tuntenut teitä.. :'(
Oon pajoillani tapahtumasta....otan osaa...
mäkin otan sun suruun osaa.=(
otan osaa..
meillä on kotona vanhempien luona mäykkis...voin vaan kuvitella miltä tuntuu..voimia sulle!
voih! niin surullista. harmi kun sinulle kävi niin. otan osaa.
meilläkin on mäykky joka on 4 v.
en osaa edes kuvitella minkälaista olisi menettää niin ihana mäykky...
teit hienon ratkaisun, kun veit koirasi piikille.siis tarkoitan sitä, ettet ollut itsekäs vaan ajttelit koiraasi. ja jos te muut näette, että koiranne kituu viekää se heti eläinlääkäriin ja älkää ajtelko itseänne vaan koiraanne,ajatelkaa koiranne parasta siis jos sii-hen sattuu kamalasti tai se kituu menkää heti eläinlääkäriin älkää antako sen kitua!!!älkää olko itsekkäitä!!
Tässä runo sinulle,jota itse aina lueskelin silloin kun menetin oman rakkaan koiraystäväni.
*******************************************
Jos niin käy,että minusta tulee hauras ja heikko ja kivut häiritsevät untani.Niin sinun on tehtävä mitä on tehtävä,sillä viimeistä matkaa ei kukaan ole estävä.Sinä tulet surulliseksi-minä ymmärrän.Älä anna surusi estää sinua.Sillä tänä päivänä,enemmän kuin koskaan ennen,rakkautesi ja ystävyytesi punnitaan.Meillä on ollut niin monta hyvää vuotta.Tulevaa ei kannata surra.Et haluaisi minun kärsivän.Kun aika koittaa,anna minun mennä.Vie minut sinne missä he auttavat minua,mutta pysy luonani loppuun.Ja pidä minua lujasti ja puhu minulle,kunnes silmäni ovat sulkeutuneet.Tiedän,että aikanaan sinäkin huomaat,se on ystävyyttä jota minulle osoitat.Vaikka häntäni on viimeisen kerran heilahtanut,niin kivuilta ja kärsimyksiltä olen säästynyt.Älä sure sitä että sen täytyy olla sinä,jonka täytyy tehdä päätös.Olemme olleet niin läheisiä-me kaksi näinä vuosina,älä anna turhaan sydämesi itkeä.
jouduttiin lopettamaan rakas ystävä 2 viikoa sitten. Ehti juuri täyttää 10 vuotta. Nisäsyöpä oli levinnyt mahaan ja tuskat hirveät. Ei ollut vaikea tehdä päätöstä kun aina niin iloinen ja rohkea koira itki kuin pikkuvauva ja meni pensaan alle ulos makaamaan tuskissaan. Meillä jäi nyt toinen mäyris ihmettelemään kadonnutta kaveriaan. Aika surkeaa on sitä katsoa. 7 vuotta on tottunut olemaan laumassa toisen koiran kanssa ja nyt yksin.
Kokemuksesta sanon että uusi pentu voi auttaa surussa vaikkei tietysti koskaan vie pois kaipuuta vanhan rakkaan luo:(
Tässä vielä lohdutukseksi runo:
Saanko lähteä nyt? Luuletko, että hetki on oikea?
Saanko jättää hyvästit tuskallisille päiville
ja loputtoman pitkille öille?
Olen elämänpolkuni kulkenut ja parhaani tehnyt,
esimerkkiä yrittänyt näyttää.
Saanko siis astua toiselle puolen ja vapaaksi henkeni päästää?
Aluksi en tahtonut lähteä, taistelin kaikin voimin.
Mutta nyt jokin tuntuu kutsuvan minua kohti lämmintä ja elävää valoa
Tahdon lähteä. Tahdon todella. On vaikeaa jäädä.
Mutta lupaan, parhaani yritän elääkseni vielä yhden päivän.
Niin sinä saat minusta vielä kerran huolehtia
ja minä kokea suuren suurta rakkautta.
Tiedän, olet surullinen ja sinua pelottaa,
sillä tunnen kyneleesi, jotka turkkini kostuttaa.
En ole kaukana. Lupaan sen ja toivon, että muistat sen aina;
henkeni tulee sinua seuraamaan, minne maailmassa matkasi johtaakaan.
Kiitos, kiitos että olet minua rakastanut. Tiedäthän, että minäkin rakastan sinua.
Siksi on niin vaikea sanoa hyvästi ja päättää tämä elämä luonasi.
Joten, pidä minua lähelläsi vielä kerran, ja sano sanat, jotka toiveeni ois,
koska välität minusta tuhannen verran, annat minun nukkua jo tänään pois.
Susan A. Jackson
otan osaa minäkin olen menettänyt oman koirani tosin olin silloin nelosella nykyään olen kutosella. mäykyt on tosi ihania. minun koirani
oli lk saksanseisoja.
T:Lila
minäkin olen menettänyt oman koiran=(
tiedan tunteesi,jouduin itse sanomaan jaahyvaiset 15 vuotiaalle maykylleni tammikuussa, vielakin kaipaan ja kai viela pitkaan, vaikka toinen maykky on tossa jaloissani, sekin kaipaa. niin mahtavaa ystavaa ei löydy, mutta enkelikoirana on hyva olla. sitten joskus siella kaarisillan paassa, sua odottaa vanha sama ystava, uskollisena kuin aina ennenkin. paatos on raskas, mutta se on tehtava, ei kukaan halua rakkaansa karsivan. unessa varmaan maykky tulee vielakin sun luo ja kiittaa, etta teit paatoksen joka saasti sen enemmilta tuskilta, mulle ainakin on kaynyt niin. vielakin vili tulee mun luo ja on yhta iloinen ja pirtea kuin nuorena poikana, se vaan odottaa koska taas tavataan.