auttakaa te jotka te samaa.viillätte itseänne.oletteko päässeet yli?
kun masennun ja turhaudun viillän itseäni..jotta oloni helpottuisi.
auttakaa kuinka päästä yli?
kun masennun ja turhaudun viillän itseäni..jotta oloni helpottuisi.
auttakaa kuinka päästä yli?
Vastaukset 22
Vanhimmat
Juuri kolme tuntia sitten "jouduin" tekemään pari viiltoa käsivarsiin,kun tuntui niin pahalta.Heti se helpotti vähän,tätä on jatkunut yli 4 vuotta vaikka olen yrittänyt siitä päästä irti..jos voisit vaikka laittaa s-posti osoitteesi,ehkä voitaisiin auttaa toisia :(
Mikä on viiltelyn tarkoitus? En ole koskaan ymmärtänyt mitä hyötyä siitä voi olla, enkä ole siksi niin tehnyt. Kyllä minäkin olen masentunut ja joskus ollut todella vaikeaa.
Luitko aikaisemmat kaksi viestiä?
Viiltely voi helpottaa joitakin hetkellisesti, siksi osa ihmisistä viiltelee.
alkoholi on parempi keino :I auttaa pidemmäks aikaa eikä ihmiset huomaa että sul on "paha olo" =)
ei tartte kesälkää pitää aina pitkähihast paitaa :I
Niin tiedän että jotkus viiltelelevät koska se "parantaa" oloa, mutta mikä siinä on parempaa kuin esimerkiksi pitkän lenkin juokseminen(en kyllä itse tee sitäkään). Onko jotain psykologista selitystä miksi viiltely helpottaa?
Olisi kiva kuulla tähän ammatti- ihmisen mielipide. Mikä on psykologinen selitys? Saako viiltely ja kova kipu myös jonkin fysiologisen ilmön aikaan elimistössä? Käytetäänkö hoidossa apuna muutakin kuin bentsolääkitystä?
mitä ideaa on viiltelyssä. Voisin olla mutsinne luulisin, (40v). Olin itsekin nuori joskus ja oli pahaa oloa ja vaikka mitä mutta en tuntenut kuin yhden tytön, joka teki tulitikun päällä joitakin merkkejä ihoonsa muttei se mitään viiltelyä ollut.
Nyt oman tyttöni 14 v kaveri viiltelee itseään HUVIKSEEN. Eihän se mikään huvi voi olla.
Eikö teidän vanhemmat välitä teistä vai mikä on vialla. Kertokaa, niin minäkin ymmärtäisin vähän paremmin.
Jokatapauksessa tehän voisitte käydä esim. nuorisopsykologilla, joka varmaan ymmärtää teitä ja tuskaanne tai mitä se sitten onkaan oikeasti.
mä oon ollut jo useamman vuoden masentunut, välillä on tosi hyviä aikoja, jollon mulla oikeesti menee hyvin, mutta useimmiten mulla on paha olla tässä paskasessa maailmassa. Mä viiltelen itseäni aika usein, vain sen takia että pystyisin vähän aikaa olla ilman sitä hirveätä henkistä tuskaa, joka mussa on. Kun mä viillän puukolla haavan mun käteen se helpottaa. Mä tunnen itseni saastaiseksi,häpeälliseksi,surkeaksi,yksinäiseksi. Mä oon paha ihminen ja mä tiedän että mun sisälläni on vielä jotain jäljellä siitä hyvästä ihmisestä. Viiltelemällä mä pääsen lähemmäksi sitä hyvää ihmistä ja saan toivoa paremmasta huomisesta. Mä oon vaan tehny sitä niin kauan, että ei se enää paljoo auta. Mä oon jo kauan suunnitellu itsemurhaa ja tiedän että mä joku päivä sen vielä teen.
Luulisin että viiltely on avunhuuto.
Että joku huomaisi kuinka paha ihmisellä on olla, kun ei sitä pysty sanoin kenellekkään kertomaan..
Olen itse myös viiltänyt itseäni nuorempana ja nyt tajuan että se oli surullinen avunhuuto. Että joku huomaisi ja toimittaisi minut hoitoon...
Kun ajattelen ja olen ajatellut tätä asiaa nyt jo jonkin aikaa, tuntuu tilanne todella pahalta.
Ennen sentään keskusteliin asioista kavereiden kanssa ja moni juttu selvisi. Eikö nuoret enää keskustele.
Vai onko ehkä aika niin paha kaiken kaikkiaan, kun on tulleet uusioperheet, monet useampaan kertaan ja vanhemmat jättävät "entiset" lapset vähän oman onnensa nojaan.
Miettiikö kukaan sitä, että nämäkin nuoret ovat joskus lasten vanhempia ja joutuvat sitten selittelemään omia arpiaan. Ei sekään tule olemaan helppoa.
Kyllä meidän ns. vapaalla sukupolvella on monenlaista selvitettävää omassa käytöksessämme. Eroamme liian helpolla, koska se on niin helppoa. Monilla jää nuoruus kesken ja mennään omissa porukoissa, vaikka ollaan jo sitouduttu suhteeseen, jos ei avioliiton kautta, niin esim. lapsen.
Ei minunkaan liittoni ole läheskään täydellinen mutta en ikimaailmassa eroaisi, jos minulla olisi lapsi.
Me ajamme oman itsekkyytemme ja halumme lasten etujen edelle. Niitä tehdään mutta ei kenties välitetä. Missä on vastuu ja moraali.
Olemme valmiita taistelemaan lastemme puolesta, jos niitä joku kiusaa, esim. toinen nuori tai vaikka opettaja. Mutta entäs sitten, ei se siihen saisi jäädä.
Nämä kaksi tyttöä, joiden tiedän viiltelevän, sanovat tekevänsä sitä huvikseen ja ilman mitään kummempaa syytä. Ulkoisesti näyttävät ihan iloisilta mutta tosiasiassa toisen äiti on jo kolmannella "lapsi"kierroksella ja toisen äiti kärsii masennuksesta.
Nykymaailma on täynnä erilaisia uhkakuvia ja tuntuu, että pahempaan ollaan menossa.
Uskonnolla on myös paljon vastattavaa. Esim, eräs tyttö sanoi omalleni, että hän on saatanan oma, kun ei usko Jeesukseen. Vai niin helppoa on tuomita toinen ihminen ja pitää omaa autuuttaan niin korkeassa kurssissa, että sillä pääsee ennen viimeistä tuomiota taivaaseen. Itse en usko muutakuin hyvyyteen ja kymmeneen käskyyn ja niihinkin varauksella.
Minulle maailmassa ei ole mitään yhtä tärkeää kuin oma tyttöni ja siinäkin on pidettävä rajansa, sillä vapaus kuuluu hänellekin. Mutta myös perusturvallisuus, kiellot ja säännöt sekä pienetä palkitsemiset, kuten joskus käynti jätskillä, pikkuostoksilla jne.
Tästä tuli aika pitkä juttu ja silti paljon jäi sanomatta.
Joka tapauksessa, älkää nuoret viillelkö.
t. ystävällisesti teidän MIKSI ?
Kuules nyt: Tosiasia on että me kaikki ollaan saastaisia ja häpeällisiä, mutta itse emme saa itseämme mitenkään"paremmiksi tai hyvemmiksi". Jeesus viilleltiin ja hakattiin niin verille sun puolestas ettei sun enää tarvis sitä tehdä! Älä häpeä pyytää häntä avuksi, sillä hän kyllä ottaa sinut ilomielin vastaan ja tarjoaa apuaan.Saat vapauden varmasti ja hän poistaa nuo häpeän ja saastaisuuden tunteet, ja on vierelläsi yksinäisyyden hetkillä! Itsemurha-ajatukset häipyvät.
No voi olla, jos saa itsensä suggeroitua sellaiseen tilaan ja on niin yksinkertainen, että uskoo tuohon puppuun.
Jos Jeesus olisi olemassa, niin eihän se olisi antanut edes viiltelyn alkaa. Hänenhän pitäisi suojata nimenomaan lapsia ja heikkoja mutta katsopa tänä päivänä, mikä on tilanne. Kyllä täällä on itse piru liikkeellä ja saanut vallan, jos noin ajatellaan. Tämä on vaan elämää, josta pitäisi pystyä nauttimaan ja selviämään tavalla tai toisella. Mieluiten ystävien avulla.
Rukoilkaa vaan, jos se auttaa ei se minua häiritse - päinvastoin. Mutta itse en usko siihen tippaakaan. Lienen siis saatanan oma.
siis viiltelyssähän ei ole mitään ideaa.
näin sanon vaikka viides vuosi itse tätä tehdessä on menossa.
olen nyt piakkoin 18 vuotias ja nuori tosiaan ja ihan vapaasti saa kategorisoida teiniangstiksi jos tahtoo.
masennuksesta olen kärsinyt jo yli viisi vuotta ja aikanaan viiltely alkoi,koska luulin voivani poistaa henkistä tuskaa korvaamalla sen fyysisellä kivulla.mutta niinhän se ei mene ja tämän huomasin liian myöhään.
koskaan en ole käynyt terapeutilla ja siihen on vain yksi syy.
en voi kertoa äidilleni tästä mitään.
kunnioitan ja rakastan häntä liikaa voidakseni loukata omalla tyhmyydelläni.
itsemurhaa olen suunitellut useammin kuin usein ja lähes yrittänytkin.
mutta sellaisessa tilanteessa tulee mieleen äitini,perheeni ja ystäväni.
ihmiset jotka väittävät minua rakastavansa ja minusta välittävänsä.
en usko mitään enkä mihinkään.en luota mihinkään enkä keneenkään.
tulevaisuus ei voi tuoda mitään.
kaikki muistuttaa menneistä.
Tidätkö, että äidille ei kukaan ole tärkeämpi kuin oma rakas lapsi/set, tai ainakin pitäisi näin olla. Uskon, että sinulla on oikeasti rakastava äiti ja jos kerrot hänelle avoimesti tuskastasi, hän tietenkin aluksi saattaa hätääntyä mutta varmasti hetken hengähdettyänne pääsette sopimukseen, mitä pitää tehdä pahalle olollesi.
En voi väittää, että nykymaailma on mitenkään minunkaan näkökulmastani miellyttävä paikka. Mutta siitä huolimatta minäkin tein itselleni lapsen. jota rakastan yli kaiken. Toisinaan hänelläkin on paha olla ja olen istunut hänen sänkynsa laidalla tuntikausia keskustelemassa kaiken maailman aiheista, jotka häntä kiinnostavat.
Hän on vasta 14 v mutta ajatusmaailma vaikuttaa paljon vanhemmalta. Hän on hyvä keskustelija mutta miettii liikaa "aikuisten" asioita. Hän on armottoman absoluuttinen kaikessa. Hän on iloinen, hänellä on ystäviä koulussa mutta kuitenkin viihtyy vielä kotona, vaikka suurin osa kavereita painaa jo kartsalla.
Olen itse 43 v. ja minäkin pelkäsin lapsuudessa kaiken maailman asioita, maailman tuhoa, äidin ja isän menetystä, sotia....mutta siihen aikaan oli vielä kotonakin erilaista tekemistä.
Uskon, että nykytekniikka on tehnyt paljon pahaa. Ennen siivottiin porukalla ja se oli ihan ok, pyykit pestiin käsin, tiskit tiskattiin kasin, nurmikot hoidettiin yhdessä. En valita sitä. Ainoa, joka minulla meni todella pieleen oli se, että aloin seurustelemaan 12 v ja se johti avioon ja myöhemmin eroon. Luojan kiitos lapsia ei tullut, eikä sen kanssa olisi kyllä tullut mieleenkään lasta tehdä.
Ei elämä ole helppo, itse asiassa se on julmetun vaikeaa joskus MUTTA ei aina. Nuo Taivaanrannan maalarit elävät herroistaan ja ovat hurmiossa. Odottavat sitä iankaikkista elämää paratiisissa. Heillä on varmaan hyvä olla. Tai sitten ei vaan erittäin ahdistavaa - en tiedä.
Älä sinä viiltele itseäsi, kun se ei kertakaikkiaan voi tehdä muutakuin sattua. Mene vaan sen mutsisi luo ja käykää vaikka jossakin yhdessä, kyllä meidän kanssa on aika kiva keskustella ja se saattaisi olla äidillesikin hyväksi. Sitten voisitte tarvittaessa tukea toinen toisianne. Uskon, että äiti - tytär -suhde parhaimmillaan on juuri se, joka kantaa.
Voimia sinulle ystävä.
en ole nuori.olen kahden lapsen äiti.olen turhautunut,ja helpotan oloa näin.mutta haluan saada toisenlaista helpotusta..kukaan muukaan ei tee näin.häpeän.
ja tähän ei mitkää jeesukset ja pirut liity.
eikö todellakaan ole sellaista joka kokenut samaa,mutta päässyt "irti" tavasta?
mutta, jos viiltely ei todella auta, niin on vaikea ymmärtää, miksi teet sitä.
Jos sinulla on jo kaksi lasta ja ajattelet, että hekin ovat joskus aikuisia, niin mitä ajattelisit, jos näkisit heistä vaikka toisella viiltelyjälkiä ?
Sinulla ei liene suhdetta tällä hetkellä vaan olet yksinhuoltaja ?
Aivan varmasti saat apua paikallisesta mielenterveystoimistosta ja ajan psykiatrille. Joskus pelkkä puhuminen vieraalle riittää ja kun he ovat vielä ammattilaisia, niin heillä onmyös vastauksia. Kokeilisit edes.
Tällä palstalla on niin vähän lopulta keskustelijoita, että täältä tuskin saat kummempaa apua. Tietysti täällä on nimimerkki prykiatrikin ja oikeastaan ihmettelen, että hän ei ole kommentoinut asiaasi.
Koita saada hänet mukaan keskusteluun.
Kokemuksesta voin sanoa että en pitkän sairaala/terapiakierteeni aikana kokenut että ammatti-ihmiset olisivat minua tässä asiassa osanneet auttaa. Kuten sanoit nimimerkki psykiatri ei ole kommentoinut tätä keskustelua. Jokainen joka tarkemmmin lukee näitä keskusteluja huomaa minkä linjan kannnattaja tämä psykiatri on.
Sinulle joka aloitit keskustelun. Kun sinulle tulee tarve viillellä niin koita siirtää viiltämistä hetkeksi (soita puhelu, käy pienellä lenkillä ym). Tiedän että se ei ole helppoa, mutta se joskus tepsi itselläni ja viiltelyn tarve meni sillä hetkellä ohi. Minua auttoi myös eräänlaisen päiväkirjan pito viiltelystä. Aina kun olin viillellyt niin kirjoitin jälkeenpäin ylös niitä tunteita ja ajatuksia joita minulla oli viiltelyn hetkellä (usein ne olivat hyvin sekavia). Niistä alkoi kuitenkin ajan kanssa löytyä punainen lanka. Viiltely oli minulle eräs toimintamalli vaikealla ja ahdistavalla hetkellä.
Tavoista ja käyttäytymismalleista ei välttämättä pääse hetkessä eroon ja töitä on tehtävä. Olisi tärkeää että sinulla olisi joku jonka kanssa voisit keskustella ja jäljittää syyt viiltelyysi.
Itse olen nyt 29- vuotias ja aloitin viiltelyn 20 vuotiaana. Tein sitä 7 vuotta joten voit varmasti kuvitella mitkä jäljet siitä jäi...myös sydämeen..
Toivon että tästä oli sinulle edes vähän apua.
Vaihdoin vain nimimerkkiä mutta olen se ylläoleva "yritän ymmärtää". Sinun kirjoituksesi oli mielestäni hyvä ja toivon, että se auttaa montaa lukijaa.
Varmasti sinulle itsellesikin tuli hyvä olo, kun sait auttaa mutta näin se toimii. Kiitos siis sinulle.
mä tiedän miltä susta tuntuu.. mun elämä meni täysin pilalle, voit vain kuvitella miten arpisiksi olen jo itseni saanut..
mä olen viillellyt itseäni jo parin vuoden ajan; nyt olen tyhjä ja syvästi masentunut.. mä sanon sulle: älä enää viiltele!! on muitakin keinoja edetä elämässä!!!
Minäki viiltelen ku tulee niin paska olo et ei muuten jaksa... Mä viiltelen tosin harvon mut ei oo kauan ku viimeks viiltelin... Kyllä mä uskon et siitä voi päästä yli. Hae apua jostai. Niin mäki oon tehny. Viiltelen tosin vieläki ku ei oo oikeen tepsiny vielä ja kaikki menee tällä hetkellä päin helvettiä... Mut kyllä sä selviät. Mä uskon et itekki selviän niin kyl sinäki=)
Ite oon alottanu viiltelyn seiskalla.Pidin vuoden tauon ku asuin systeril. Ku muutin takasi himaa se taas alko.Mut se helpottaa oloa.Fyysisen kivun kestää paremmin ku henkisen.
Mul meni vähä aikaa sit muijan kaa poikki..Sinä aikana en viillelly ku oltii yhes. Se oli ainoo asia joka teki mut onnelliseks. Sen jälkee oon ollu masentuneempi ku koskaa. Oon aatellu tappaa itteni jne. Viiltely on taas alkanu...
En kestä enää.
Kyllä sitä on tullut viilleltyä. Huomenna psykelle masennuksesta. (Wuuhuu :I)
Se auttaa, kai. Ei siitä vaan pääse eroon. Viikko on pisin aika, mitä olen ollut haavoitta. Sitä vaan tuntuu, ettei kukaan välitä paskaakaan mitä mulle tapahtuu, ja niihän se on.