että oli kiinnostunut sinusta? Halusit ehkä vaan uskoa niin.
Antoiko Hän edes koskaan ymmärtää,
16+14
351267
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 35
Vanhimmat
aloituksen? Eihän se haittaa, mutta miksi? :)
Ei, olis halunu vaan silleen ja mä menin rakastumaan.. :(
On se hirveetä, kun pitää ihastua ihmiseen ketä ei ikinä saa.
:(((((((((((((((((((((((((((
palstalla on roskapostirobotti, joka toimii aina noin, ottaa ihmisten vastauksia uudeksi aloitukseksi.
joku vinksahtanut muutenkin elää täällä muiden aloituksia ja vastauksia muunnellen uudestaan
Vaihtelu virkistää, sanoi näkki kun tikkailta laskeutui
Onko kamalaa, jos kaikki kylän kauneimmat eivät suostukaan antamaan herralle.Ottaa tietty itsetunnon päälle mutta elämä on ja voivoi ym fraaseja.
ymmärtää, mutta ei sitten ymmärtänyt antaa, vaan meni ns. pupu pöksyyn kun minä kerroin tunteistani:)
pupu ressua, olis hypänny mieluumin pensaaseen kuin pöksyihin...
Kyllä. Hän antoi ymmärtää. Luulen kuitenkin, että hän luuli minun haluavan vain sitä yhtä asiaa, mitä en ollut vailla ja hän pelästyi sitä ja tapahtui kaikkea mahdollista, minkä johdosta kaikki meni niin päin jotain, ettei pahemmin voisi enää mennä ja voiko olla mitään näin syvältä olevaa tilannetta ja mitään ei voi enää muuttaa ja ja tää on nyt sitten tätä!!!!
usko vaan!
Jos tämä olisi siltä oikealta, en luullut hänen haluavan sitä yhtä asiaa, itse luulin, että hän luuli minun haluavani, siitähän saa sotkun aikaan.
Mun mielestä kaikkea voi vielä muuttaa, ja luotan siihen. Jos et sinä, niin minä:)
Tuskin hän olet, kuulosti vain kovin tutulta.
Mitä kaikkea voisi mielestäsi muuttaa ja miten?
Kyllä antoi ymmärtää ja perään heti kielsi. Taas antoi ymmärtää ja taas kielsi. Jne...
kieltänyt muka ?
Sama kohtalo täälläkin. Antoi ymmärtää, mutta kun yritin lähestyä, kielsi. Ja taas samaa. Elekieli oli niin selvää kuin voi olla, mutta sanat kielsivät kaiken. Omanarvontunteeni vuoksi minunkin piti sitten kieltää ja vähätellä kaikki ne lähestymisyritykset ja esitin vielä päälle välinpitämätöntä, ja kävelin nenäpystyssä ohi, vaikka tiesin tasan tarkkaan, että siellä se ihastus oli.
Meininki oli kuin pahinta teinixiä, vaikka kyseessä oli kaksi aikuista, vapaata? ihmistä. Ainakin minä olin vapaa, mutta asetelma oli sellainen, että piti yrittää säilyttää kasvot, kun kuitenkin piti tavata monta kertaa viikossa. Ai, että olin niin ihastunut kuin ihminen voi olla! :) Mutta ei tullut mitään ja livistinkin sitten lopulta karkuun, kun olin sössinyt kaiken niin perusteellisesti kuin vain voi sössiä, enkä kestänyt enää sitä henkistä kipua ja epätoivoa. Mutta niinhän sitä sanotaan, että rakastuneena toimii hullun lailla, miten normaalitilassa ei koskaan toimisi.
heti kun kerroin omista tuntiestani, kielsi kaiken.
Ei antanut ymmärtää muuta, kuin mitättömyyteni. Olin vain omien toiveideni/haaveideni vanki sillä hetkellä.
Mutta ei sitte vissii oikeastaan itekkään tiennyt mitä oikeasti halus...
Periaatteessa olis ollut paljon parempi, että ei olis antanu mun mitään ymmärtääkkään.
ainakin kokoajan tiennyt tasan tarkkaan, mitä mä haluaisin. Vaikka ei aina ehkä ole siltä näyttänyt, niin se on siltikin totuus.
multa jos ymmärtäis kysyä... sit ei ehkä tajunnut ollenkaan. tai vaan epäili korkeintaan.
Palstalla kyllä. Oikeassa elämässä joko vähän tai sitten halusin vaan uskoa.
Mutta... Vielähän voisit korjata tilanteen, jos on jäänyt väärä käsitys ;)
Antoi ymmärtää oikeassa elämässä sekä palstoilla. Minä en vain uskonut häneen, sillä hänen ihanat sanansa olivat liian hyviä ollakseen totta. Totta ehkä, mutta minulle? Ja ennenkaikkea Häneltä? ja mikä loppujenlopuksi oli totta? Ei kaiketi mikään ja ehkä se on ihan hyvä näin. Uskon, että hänkin on hyvillään siitä, ettei mitään sitten koskaan tapahtunutkaan.
Tämä voisi olla häneltä mulle...
Kaikki oli totta enkä tosiaankaan ole hyvilläni siitä ettei mitään koskaan tapahtunut.
Ahaa, jos haluat, niin laita vaikka jotain vielä lisää tuohon, niin voin sitten kertoa sulle, että pieleen meni.... :))
Tosta aloin arvailemaankin, että vedätystä... Tajusin siis kun olin jo vastannut, ettei ollutkaan häneltä mulle.
ikävöintiä ole rikoslaissa kielletty, vaikka se olisikin turhaa.
Miksi tunnet halua vittuilla ihmiselle, jota olet tahtomattasi satuttanut? Tuskin hän on sinua häirinnyt, varsinaiset häiriköt ovat aika harvassa irl.
meidän toiminta elämässä perustuu jonkinlaisiin oletuksiin ja omiin tuntemuksiimme. Jos minusta tuntuu, että olen ihastunut ja tuntuu, että toinenkin saattaisi olla niin en koskaan pysty olemaan varma totuudesta ennekuin otan siitä selvää. Joskus se vastaa omaa luuloani joskus ei. Eihän tää maailma toimisi yhtään mitenkään jos ihmiset eivät kokeilisi hypoteeseejään. Jos näen banaanin niin haluan uskoa, että se on banaani ja luultavasti syön sen, jos se yllättäen maistuukin tomaatilta niin joudun muokkaamaan käsitystäni banaanista.
.
että saattoi olla jossakin vaiheessa. Kykyni huomata asioita ei ole kehuttava, ja joskus taas haaveiluun ei vaadita paljoa. Itse olen harvoin selkeä näissä asioissa...
ei kuitenkaan poista sitä totuutta että häneen ihastuin! Ja olin tuntevinani, ilman sanojakin, että hän minusta välitti....hmmm. Ihan sama!
Tuolta minustakin tuntuu. Lähetä viesti ole kiltti. Edes pikkuinen... Vaikka tyhjä viesti... Tai jotain..
Perimmäisten kysymysten juurella. Jokin on silti muuttunut. Mikä?
Halusin tosiaan uskoa molemminpuolisiin tunteisiin, vaan totuus taisi olla ihan toinen, hän oli mulle vaan ystävällinen, ei mitään muuta... :`(