Leijonat esittää hyväitsetuntoista ihmistä,vaikka näin ei todellakaan ole!Tunnen itseni lisäksi monia...leijona ei vain voi myöntää itsessään puutteita tai vikoja...ja moitippa leijonaa..argh.Leijona esittää huoletonta ja vaikka tunneasioissa kävisi kuinka kova kolhu,ei helpolla myönnä,että sattuu vaan on kuin ei tuntuisi missään ja vähättelee asiaa.Näin on!!!
Leijonilla on huono itsetunto!!!
Leijona-leidi
292465
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
ei ainakin mun tapauksessa...
Mun tapauksessa aika lailla just niinku sanoit.
Missäs noin upea leijona asustaa...enpä olisi uskonut,että hevillä kukaan myöntää.Olin suht varma,että puolusteluja tulee ja paljon.:)))))
Meillä on vahva kuori, mutta sisältä menemme rikki helposti. Ja kuorellamme yritämme peittää sen. Tämä kuori tekee leijonasta vahvan, mutta jos joku päästetään leijonaan sisimpään hän pystyy tekemään siellä vahinkoa suunnattomasti.
Sehän siinä onkin ja kun saa kolhuja..moni luulee,että se on ylpeyttä,kun ei heittäydy maahan makaamaan ja itkemään..näin leikkisästi sanottuna.:)))
Oikeassa olette. Vahva kuori, mutta elämä sisällä pyrkii koko ajan vahvistumaan ainakin omassa tapauksessa. Kolhuista oppii koko ajan. Koitan ottaa isäni motosta mallia: Se on heidän päävaiva - ei minun, mitä he minusta tykkää!!
Itse tässä aloitin pankkiin töihin kolmisen vuotta sitten ja elämykseni oli, että ihmiset kävelivät nokka pystyssä ja antoivat paskatyöt niskaani tervetuliaisina. Se vei itsetuntoa aika lailla alamaihin kun olin alunperin tottunut olemaan se joka johtaa ja kannustaa, mutta olenpas kertonut heille mitä heistä justiinsa tykkäsin sen vuoden kokelaisajan jälkeen. Se asia on varma, että leijonaa ei poleta maahan! Mutta en paasannut itseni puolesta vain, vaan myös tulevien aloittelijoiden. Työpaikoilla ei koskaan asiat pitäisi olla näin ennenkuin hyväksytään ihminen mukaan jengiin.
Oikeassa olet. Mutta parasta onkin joskus näyttää, että meikäläisen selkärankaa ei noin vain taivuteta muille vaikka yksin sitten tuntuukin pahemmalta.
Mä oon ite kans horoskoopilta leijona, ja mulla ainakin rakkaus-elämässä voi tulla todella pahoja
kolhuja .. ! ! En vaan halua aina näyttää sitä .. Mulla on onneks yksi hyvä kaveri joka kuuntelee mua ja auttaa aina hädän hetkellä .. ! Mulle riittää hyvä kaveri jolle voin puhua aina kun haluan .. Ja ystävät ovat elämää varten !! :)
Noinhan se on. Tunteiden aiheuttamasta tuskasta on vaikea puhua. Viat ja puutteeni kyllä pystyn myöntämään, mutta jos tunneasioissa on käynyt kolhu niin se sivuutetaan, ja ehkä siitä sitten jää tukahdettuja tunteita, jotka ajan myötä paranevat. Tämä voi johtaa välillä ylimielisyyteenkin.
...sä oot ihana!!
mä tiedän itsestäni että jos mua tullaan moittimaan niin mä kyllä suutun mutta kovin moni ei pysty sitä myöntämään!!
..pätee myös minuun.Sä oot näitä rohkeita jellonia.Mrjauh...:)))
SAMA TÄÄLLÄ!! Hermostun helvetin nopeasti! Tosin olen oppinut moittijoista, että joillekin voin vain tuhahtaa, koska he eivät tiedä mistään mitään ja eivät edes kuulu arvostelemaan minua. Usein myös juuri semmoiset arvostelevatkin kyllä, eli tuhahtelen enimmäkseen.
se on aivan totta!! et puhu potaskaa... se pätee myös minuun
joo-o oot vääräs... ai ne jellonnat kyl sanoo miten asia on.... jotku voi olla et ei sano.. mut mä kyl sanon.. kosk oon ite leijona
Ja niin sanon minä myös justiinsa mitä ansaitsevat kuullakin! -Tosin en ehkä aina heti, mutta en pelkää sanoa asian kantaa omasta suunnasta.
se on totta.... mä sanon jos asia on sille nii mä sanon...
Et taida itse olla leijona,jos "pystyt" huonon itsetuntosi myöntämään. Jokaisella ihmisellä on kausia jolloin itsetunto ei ole huipussaan, mutta jos jokin asia on totta on se, että vaikka leijona ylpeä aika ajoin olisi, se ei tarkoita etteikö leijona pystyisi myöntämään esim. jos on väärin tehnyt, ihan varmasti pystyy. Tietenkin on ihmisiä joille omien vikojen myöntäminen on vaikeaa,mutta kelle se ei olisi? Ei kukaan mielellään myönnä epäonnistuvansa, eikä varsinkaan leijona, jolla on kova halu yrittää ja näyttää parhaansa. Itse voin helposti myöntää heikot kohtani itsessäni ja näyttää tunteeni hyvin avoimesti, mutta tarpeen tullen voin peittääkkin tunteeni vaikka sattuisi, mutten silti koe sitä huonona itsetuntona, päinvastoin haluan vain suojella itseäni =)
Elämä on opettanut että heikkouteen myöntyminen luo oikeanlaista vahvuutta. Itsetunto on kohdallaan, mutta toki sitä joskus tuntee itsensä epävarmaksi jossain tilanteessa/jonkun ihmisen kanssa... sehän on vain normaalia.
Vahvuuteni on siinä että uskallan mokata ja erehtyä jopa muitten edessä, toki se kirvelee, mutta en minä sitä jää murehtimaan. Tunteeni näytän avoimesti niille jotka ovat minulle tarpeeksi läheisiä ja joihin luotan. Hulluahan se olisi avautua jokaiselle vastaantulevalle. Kun sattuu niin sattuu, ei sitä pysty edes kätkemään, mutta kitisemään ja toisten sääliä en ala kerjäämään. Siinä asiassa käyttäydyn kuin leijona ainakin, eli vetäydyn luolaani nuolemaan haavani itse ja asioiden taas oietessa palaan muiden joukkoon yhtä aurinkoisena kuin aina.
Itsesäälissä rypevä leijona on säälittävä olento joka ei varmasti herätä kunnioitusta edes itsessään. *pieni naurahdus* Siispä en salli moisen tunteen kovin usein minua vallata.
Tunnustan ihan avoimesti että pidän huomiosta ja nautin esiintymisestä, mutta osaan silti hillitä itseni ja antaa muillekin tilaa.
Eli tälläinen jellonatar täällä. =o)
...ymmärsit pointtini. kirjoitukseni oli tahallisesti provosoiva,mutta juuri tätä hain.Asia on juuri näin.
kuule näin kyll ei oo sä oot vääräss OHOH!!!!!!!
Toivon, että kokemuksemme iän myötä ovat samanlaisia. Olen joutunut itse niihin tilanteisiin, missä on pakko näyttää heikkoutensakin, sillä muullakaan tavalla ei asiat selviä. Moni uskoo ainakin minun kestävän kaiken ja aina kun heikkouteni näytän niin olen sen oikeastaan edukseni saanut. Itsesäälissä olen myös ryvennyt, mutta huomaan, että nousen ja menen eteenpäin ja kestän todella paljon muihin verrattuna. Valitettavasti en osaa samalla tavalla kaikkea kirvelevää heittää mielestä vatvomatta jonkin aikaa ja sanomatta suoraan mitä asioista tykkään, mutta senkin ominaisuuden sanotaan ihmisillä edistyvän siinä 30-iän jälkeen. Eli odottelen vain ja olen kärsivällinen.
Kai sitä huono itsetunto voi olla vähä ittekullakin, mukulana ei juurikaan kehuja tullut,
meinaan niitä positiivisia.Vanhempien sanattoman
kehun sai kun meni faijan kans töihin jotta ei se
oikeen "hääppöönen" alaku oikeen ollu mutta töitä opiin teköhön.Kai se suomalaasen itsetunto on siinä kovas työnteos?????????????Mutta mitä leijonan itsetuntoon (omaankin) tuloo niin on meillä sen verran kova turkki ja paksu nahka jotta se kestää silitellä myötä ja vastakarvaan
(omakohtaasia kokemuksia on).Haavoja joutuu nuoleskelemaan aina tämän tuosta mutta "se mikä ei
tapa niin se vahavistaa".Itte oon aika seurallinen
ja tykkään luoda uusia ihmissuhteeta ja ylläpitää
vanhoja enkä suostu enää seuraamahan elämää sivusta vaan meen porukkahan niin jotta "tyrät rytkyy".
Olen äärimmäisen herkkä ihminen. Kaikki vaikuttaa minuun.
Itsesäälissä ryven aika usein, mutta teen sen yksin ja en myöskään toisilta rupea sääliä keräämään. Sen jälkeen tuntuu taas paremmalta ja voin näyttäytyä päivänvalossa!
Tällä hetkellä minulta on nypitty aika monta karvaa, se tekee minut entistä vetäytyneemmäksi. Suren siis asioitani yksin ja päätin olla sen verran ylpeä kuitenkin, että muille en mene kitisemään enkä apua anelemaan!
...tuntui tuttu tunne kirjoituksestasi.
Sama juttu täällä päässä,
harva ystäväni on nähnyt minun itkevän.:)
Jos pahalta tuntuu ja en ole yksin,
kyllä taatusti leuka nousee ylöspäin,
syvään vedän henkeä ja murahtelen mielessäni,
että kyllä tästä selviän.:)
tsemppiä ja toivon,
että murheesi lievenevät,
jotta et kaikkia karvojasi menettäisi...;)
Oon tavannu sanua (mulla on kadehtioitakin),"jos
menöö hyvin vihellän sisäänpäin ja jos huonosti
niin vihellän ulospäin".En paljasta tunteitani kuin todella ystävilleni (valitettavasti aina jos
kus joutuu jonkun "rankkaamaan" pois luotettujen
piiristä).Nuorena olin aika itsesäälinen tyyppi,
mutta totuus on se että vastoonkäymiset ja niiden
hyväksyminen elämässä kasvattaa pois itsesäälistä,
joten haistan sen piirteen jo jos sellaanen
tuloo mielehenkää ja kierrän sen kaukaa.Oikein ot-
taa "pattihin" kun mutsi joskus sanoo jotta hänen
käy sääliksi tilanteeni,kuittaan tilanteen ja sanon takaisin: älä kuule viitti ,sääli on niin
väärä sana tähän paikkahan ,ei täs poru auta,ei
tämä tähän keikahra.Joutuu niinku yhtäkkiä muita
lohoruttohon.Huvittavaa...
Tuan murtehen hallitten mäki! Vanahemmat puhuu sitä sujuvasti, mutta itteltä se on jääny jo pois, ku asutahan eteläs päin! Perhe muutti sinne ku mä olin piäni! Tairat olla suupohojan alueelta? Huamasin vaan tuasta, kun sanot esim. "huonosti" , nii e-p:n pohojoososis sanotahan "huanosti! Terve vaan sinne!
Muuten mua vuatta nuaree pikkusisko on kans leijona! Hilijaanen niinku mäkin, mutta kumminki sillä o jännää auktoriteettia. Meitä luultihi joskus pariksi ku aina liikuttihin yhyres, mutta ny sillä on oma poikakaveri!
No joo,jäliet johtaa sylttytehtahasehen,suupohojasta ollahan.Vellinsyöntikampraati on alueelta johona
asiat on joskus "huanosti".
Nyt on palattu "setälästä" pohjanmaalta, jossa vieraillaan useasti vuodessa. Eli palataanpa kirjakieleen.
Luin nämä "Leijonien itsetunto" jutut sillä tarkoituksella, että voisin oppia tuntemaan sisareni tunne-elämää paremmin. Selvisihän täältä aika paljon. En kuitenkaan usko, että leijonilla (vaikka en ole vieläkään vakuuttunut horoskooppiluonteiden paikkansa pitävyydestä) olisi sen huonompi itsetunto kuin muillakaan. Ja sitäpaitsi; nuoruuteen kuuluu määrätynlainen epävarmuus.
Olen huomannut, että sisareni ei ole omalla alueellaan silloin, kun muut samanikäiset hössöttävät ja sekoilevat. Hän kovasti yrittää olla juonessa mukana, mutta on siinä vähän kömpelö. Tämä saattaa aiheuttaa hänelle sitä "huonoa itsetuntoa", mutta mitään aihetta siihen ei ole. Hän haluaisi ehkä olla jengin keskipiste, mutta tuntee epäonnistuneensa siinä. Sen sijaan hän on tietämättään tuo keskipiste. Nimittäin hän hehkuu hiljaista auktoriteettia ja yleensä kaikki ryhmän suuremmat päätökset tehdään hänen kauttaan. Siksi hänet aina valitaan oppilaskunnan edustajaksi milloin mihinkäkin juttuun. Hänen sanomisillaan on vakuuttavuutta.
Hän etsii mieluummin aitoja asioita kuin pinnallista sekoilua. Sellaisten asioitten eteenpäinviemisessä hän on määrätietoinen ja luja. Samalla tavalla hän kai etsii oikeaa rakkautta!
Huomaan itsekkin, että tekstini meni taas överiksi, mutta kai aikoinaan sitten opin ilmaisemaan itseäni. Tullut kai luettua liikaa kirjallisuutta. Joka tapauksessa olen ylpeä kaunotar systeristäni.