Hei! Onko kenelläkään tietoa voiko sijaisperhe adoptoida huostaanotetun lapsen Suomessa? Jos on, onko lapsen läheisillä enää mitään oikeuksia lapseen esim.tapaamisten suhteen? Miten asia käytännössä järjestetään?
Voiko sijaisperhe adoptoida lapsen?
mahdollista??
13
2773
Vastaukset
- sossupaholainen
Tätä on kysytty jo toisella palstalla, mutta otetaan uusiksi. Sijaisperhe voi adoptoida, näitä adoptiota ei ole kovin paljon, johtuen useimmiten kai siitä, että biologiset vanhemmat eivät halua antaa lasta adoptioon, mutta mahdotonta se ei ole. Adoptioon tarvitaan molempien vanhempien suostumus, myös vanhemman joka ei ole huoltaja. Lisäksi vaaditaan adoptioneuvonta sekä biologisille vanhemmile että adoptiovanhemmille, Suomen lain mukaan adoptio katkaisee täysin siteet biologiseen sukuun, joten lain mukaan heillä ei ole adoption jälkeen mitään oikeuksia. Jos lapsi on vähän isompi ja muistaa biologisen sukunsa, mikään ei tietysti estä järjestämästä tapaamisia ja pitämistä yhteyttä, jos kaikki niin haluavat. Mutta eikö tällöin voi jatkaa sijaisperheenä? Adoptio on lainsäädännöllisesti raju toimepide.
- mahdollista??
Kiitos vastauksesta. On todellakin raju toimenpide ja missä on lapsen etu jos siteet muihin ihmisiin katkaistaan kokonaan? Uskomatonta! Se että lapsi voi ottaa yhteyttä läheisiinsä aikuisena, ei ole sama asia eikä edes realistista jos minkäänlaista tunnesidettä ei ole syntynyt. Jos vieraantuminen ja etääntyminen on tapahtunut, ei kaikki halua lähteä tutustumaan aikuisena lähes "vieraaseen" ihmiseen. Vuosien varrella voi tapahtua niin paljon niin lapselle kuin hänen läheisilleen. Hehän voivat vaikka kuolla! Lapsen läheisille myös raskaimmista asioista elämässä koska heillä ei koskaan ollut mahdollisuutta tuntea lasta ja osallistua hänen elämäänsä millään tavalla. Vain sillä mitä muut koki itselleen tärkeäksi, oli painoarvoa.
- sossupaholainen
mahdollista?? kirjoitti:
Kiitos vastauksesta. On todellakin raju toimenpide ja missä on lapsen etu jos siteet muihin ihmisiin katkaistaan kokonaan? Uskomatonta! Se että lapsi voi ottaa yhteyttä läheisiinsä aikuisena, ei ole sama asia eikä edes realistista jos minkäänlaista tunnesidettä ei ole syntynyt. Jos vieraantuminen ja etääntyminen on tapahtunut, ei kaikki halua lähteä tutustumaan aikuisena lähes "vieraaseen" ihmiseen. Vuosien varrella voi tapahtua niin paljon niin lapselle kuin hänen läheisilleen. Hehän voivat vaikka kuolla! Lapsen läheisille myös raskaimmista asioista elämässä koska heillä ei koskaan ollut mahdollisuutta tuntea lasta ja osallistua hänen elämäänsä millään tavalla. Vain sillä mitä muut koki itselleen tärkeäksi, oli painoarvoa.
Käsitit nyt vähän väärin. Koska kyse on rajusta toimenpiteestä, sitä ei tehdä helposti. Ensinnäkin adoptio vaatii biologisen vanhemman luvan, kuten yllä kirjoitin. Jos ei halua luopua lapsestaan, ei anna häntä adoptoitavaksi. Tämä selvitetään adoptioneuvonnassa. Adoptiossa on nimenomaan kysymys lapsen edusta. Jos lapsi on vauvasta asti asunut sijaisperheessä ja hänellä ei ole kontaktia vanhempiinsa tai sukuunsa, voi adoptio olla hyvä ratkaisu, jossa lapsi saa oman perheen. Mutta ketään ei pakoteta antamaan lastaan adoptioon.
- kohtalon tuulet
sossupaholainen kirjoitti:
Käsitit nyt vähän väärin. Koska kyse on rajusta toimenpiteestä, sitä ei tehdä helposti. Ensinnäkin adoptio vaatii biologisen vanhemman luvan, kuten yllä kirjoitin. Jos ei halua luopua lapsestaan, ei anna häntä adoptoitavaksi. Tämä selvitetään adoptioneuvonnassa. Adoptiossa on nimenomaan kysymys lapsen edusta. Jos lapsi on vauvasta asti asunut sijaisperheessä ja hänellä ei ole kontaktia vanhempiinsa tai sukuunsa, voi adoptio olla hyvä ratkaisu, jossa lapsi saa oman perheen. Mutta ketään ei pakoteta antamaan lastaan adoptioon.
Niin no.. mikä on kenenkin mielestä lapsen etu. Jos esim. vanhempi päättää "luopua" lapsestaan sairauden takia ja sukulaiset, muut läheiset jätetään tarkoituksella syrjään, on kyse minun mielestä kiusaamisesta. Jos biologiset vanhemmat eivät pysty kasvatus vastuuta ottamaan, se ei tarkoita etteikö lapsen läpiriirissä olisi joku joka pystyy. Jos viranomaiset ja muut tahot haluavat vielä tukea tälläistä toimintaa niin sillehän ei sitten mitään mahda. Perhe ei ole myöskään oma vaan siitä tehdään "oma." Lapsi ei välttämättä tiedä mitään omista sukujuuristaan jos kukaan ei siitä puhu. Valta on pahasta ja miksi omia toisen lapsi? Jos itse en saisi lapsia, tyytyisin siihen. On kuitenkin monia muitakin tapoja auttaa.
- sossupaholainen
kohtalon tuulet kirjoitti:
Niin no.. mikä on kenenkin mielestä lapsen etu. Jos esim. vanhempi päättää "luopua" lapsestaan sairauden takia ja sukulaiset, muut läheiset jätetään tarkoituksella syrjään, on kyse minun mielestä kiusaamisesta. Jos biologiset vanhemmat eivät pysty kasvatus vastuuta ottamaan, se ei tarkoita etteikö lapsen läpiriirissä olisi joku joka pystyy. Jos viranomaiset ja muut tahot haluavat vielä tukea tälläistä toimintaa niin sillehän ei sitten mitään mahda. Perhe ei ole myöskään oma vaan siitä tehdään "oma." Lapsi ei välttämättä tiedä mitään omista sukujuuristaan jos kukaan ei siitä puhu. Valta on pahasta ja miksi omia toisen lapsi? Jos itse en saisi lapsia, tyytyisin siihen. On kuitenkin monia muitakin tapoja auttaa.
Minusta sekoitat asioita. Jos vanhemmat eivät halua antaa lasta adoptioon, se on sillä selvä. Ei siihen voi pakottaa. Ja yleensä lapsi annetaan adoptoitavaksi heti syntymän jälkeen, jolloin mitään sidettä biologiseen sukúun ei ehdi syntyä ja adoptioperhe on lapsen oma perhe. Jos vanhempi esim sairastuu eikä kumpikaan vanhemmista pysty hänestä huolehtimaan, lapsi sijoitetaan. Jo lastensuojelulaki velvoittaa kartoittamaan lapsen lähipiirin, ja selvittämään, voiko esim. joku sukulainen toimia sijaisperheenä. Jos sellaista ei ole, lapsi sijoitetaan vieraaseen perheeseen, mutta ei silloin adoptiosta puhuta, vaan lapsi säilyttää suhteet vanhempiinsa ja sukuunsa. Kuten alussa kirjoitin, sijoitettuja lapsia adoptoidaan harvoin ja kyllä siinä silloin lähdetään lapsen edusta, ei sijaoisvanhemman eikä adoptiota tehdä, jos lapsella on suhde biologisiin vanhempiinsa ja he adoptiota vastustavat.
- sossupaholainen
sossupaholainen kirjoitti:
Minusta sekoitat asioita. Jos vanhemmat eivät halua antaa lasta adoptioon, se on sillä selvä. Ei siihen voi pakottaa. Ja yleensä lapsi annetaan adoptoitavaksi heti syntymän jälkeen, jolloin mitään sidettä biologiseen sukúun ei ehdi syntyä ja adoptioperhe on lapsen oma perhe. Jos vanhempi esim sairastuu eikä kumpikaan vanhemmista pysty hänestä huolehtimaan, lapsi sijoitetaan. Jo lastensuojelulaki velvoittaa kartoittamaan lapsen lähipiirin, ja selvittämään, voiko esim. joku sukulainen toimia sijaisperheenä. Jos sellaista ei ole, lapsi sijoitetaan vieraaseen perheeseen, mutta ei silloin adoptiosta puhuta, vaan lapsi säilyttää suhteet vanhempiinsa ja sukuunsa. Kuten alussa kirjoitin, sijoitettuja lapsia adoptoidaan harvoin ja kyllä siinä silloin lähdetään lapsen edusta, ei sijaoisvanhemman eikä adoptiota tehdä, jos lapsella on suhde biologisiin vanhempiinsa ja he adoptiota vastustavat.
Otetaan esimerkki: Lapsi on sijoitettu vauvana ja biologiset vanhemmat eivät ole pitäneet lapseen yli kymmenen vuoden aikana mitään yhteyttä eivätkä ole esim. osallistuneet (kutsuista huolimatta) asiakassuunnitelmapalavereihin, joissa yhteydenpidosta sovitaan. Kun lapsi on kaksitoista, sijaisvanhemmat haluavat adoptoida lapsen ja lapsi itse haluaa sitä, jolloin aloitetaan adoptioneuvonta. Nyt yhtäkkiä biologinen äiti tai isä vastustaa adoptiota. Tässä tilanteessa adoptio saattaa onnistua biologisen vanhemman vastustuksesta huolimatta. Mutta jos vanhempi tänä noin kahtenatoista vuotena on esim. tavannut lasta kerran vuodessa, olen varma että adoptiota ei tehdä vastoin vanhemman tahtoa. Onko tässä mielestäsi jotain vastoin lapsen etua?
- kohtalon tuulet
sossupaholainen kirjoitti:
Otetaan esimerkki: Lapsi on sijoitettu vauvana ja biologiset vanhemmat eivät ole pitäneet lapseen yli kymmenen vuoden aikana mitään yhteyttä eivätkä ole esim. osallistuneet (kutsuista huolimatta) asiakassuunnitelmapalavereihin, joissa yhteydenpidosta sovitaan. Kun lapsi on kaksitoista, sijaisvanhemmat haluavat adoptoida lapsen ja lapsi itse haluaa sitä, jolloin aloitetaan adoptioneuvonta. Nyt yhtäkkiä biologinen äiti tai isä vastustaa adoptiota. Tässä tilanteessa adoptio saattaa onnistua biologisen vanhemman vastustuksesta huolimatta. Mutta jos vanhempi tänä noin kahtenatoista vuotena on esim. tavannut lasta kerran vuodessa, olen varma että adoptiota ei tehdä vastoin vanhemman tahtoa. Onko tässä mielestäsi jotain vastoin lapsen etua?
Ymmärrän adoption tilanteessa jossa molemmat vanhemmat ovat esim. kuolleet eikä lapsen sukulaisista tai lähipiiristä todella löydy ketään turvallista aikuista joka voisi kasvattaa lapsen. Sen sijaan tilannetta, jossa sijaisvanhemmat haluavat adoptoida kaksitoistavuotiaan lapsen on vaikea ymmärtää. Sijoitushan pitäsi olla alunalkaenkin vain väliaikainen ratkaisu ja ottaa huomioon se tosiasia, että lapsi voi palata kotiin jos kotiolot ovat kohentuneet ja vanhemmat pystyvät ottamaan vastuun lapsesta. Kysymys on kuitenkin lapsen elämästä, ei sijaisvanhempien tulevaisuuden turvaamisesta.
Tämän syksyn aikana tulleessa asia ohjelmassa näytettiin konkreettisesti miten pieni lapsi voidaan antaa adoptioitavaksi vaikkei isän mielipide ole selvillä. Onneksi kuitenkin oikeusprosessi käynnistyi, jonka jälkeen adoptio vanhemmista tuli sijaisvanhempia. Hekin olivat olleet siinä uskossa että saavat adoptio lapsen. Virheitä tapahtuu myös viranomaisille joko vahingossa tai tahallisesti. Olen lukenut ja kuullut myös tapauksista joissa biologinen vanhempi on saanut lääkärinlausunnon jossa todetaan vanhemman täysin kynekeväksi hoitamaan lastaan. Siitä huolimatta sijoitusta voidaan jatkaa koska sosiaalityöntekijä ja sijaisperhe ovat erimieltä tilanteesta.
Sama voi tapahtua adoptiossa. "Oletetaan" etteivät vanhemmat ole pitäneet lapseen yhteyttä vuosiin ja peruneet asiakassuunnitelmapalvereita. Oletetaan että lapsi on ollut sijoitusvaiheessa niin pieni että on parempi ettei hänellä ole kuin yksi perhe koska ei todennäköisesti "muista" enää läheisiään joten alkuperäinen päämäärä ei ole realistinen. Kyse on kuitenkin OLETUKSISTA. Oletetaan sitä tai tätä vaikkei näillä olisi TODELLISUUDEN kanssa mitään tekemistä ja arviot perustuvat lähinnä muiden ihmisten mielipiteisiin ja arviointeihin jotka lopulta ohjaavat koko elämää. Kukaan tuskin kysyy, olisivatko vanhemmat halunneet pitää yhteyttä lapseen jos siihen olisi annettu mahdollisuus tai tehdäänkö aina sukukartoitus, koska valmiita kouluttautuneita perheitä on aina tarjolla. Lapsella varsinkin huostaanotetulla, ei useinkaan ole alaikäisenä vaihtoehtoja valita mihin ja keneen hän kiinnittyy. On vaan sopeuduttava tilanteeseen, oli se sitten lapsen kannalta hyvää tai pahaa. - sossupaholainen
kohtalon tuulet kirjoitti:
Ymmärrän adoption tilanteessa jossa molemmat vanhemmat ovat esim. kuolleet eikä lapsen sukulaisista tai lähipiiristä todella löydy ketään turvallista aikuista joka voisi kasvattaa lapsen. Sen sijaan tilannetta, jossa sijaisvanhemmat haluavat adoptoida kaksitoistavuotiaan lapsen on vaikea ymmärtää. Sijoitushan pitäsi olla alunalkaenkin vain väliaikainen ratkaisu ja ottaa huomioon se tosiasia, että lapsi voi palata kotiin jos kotiolot ovat kohentuneet ja vanhemmat pystyvät ottamaan vastuun lapsesta. Kysymys on kuitenkin lapsen elämästä, ei sijaisvanhempien tulevaisuuden turvaamisesta.
Tämän syksyn aikana tulleessa asia ohjelmassa näytettiin konkreettisesti miten pieni lapsi voidaan antaa adoptioitavaksi vaikkei isän mielipide ole selvillä. Onneksi kuitenkin oikeusprosessi käynnistyi, jonka jälkeen adoptio vanhemmista tuli sijaisvanhempia. Hekin olivat olleet siinä uskossa että saavat adoptio lapsen. Virheitä tapahtuu myös viranomaisille joko vahingossa tai tahallisesti. Olen lukenut ja kuullut myös tapauksista joissa biologinen vanhempi on saanut lääkärinlausunnon jossa todetaan vanhemman täysin kynekeväksi hoitamaan lastaan. Siitä huolimatta sijoitusta voidaan jatkaa koska sosiaalityöntekijä ja sijaisperhe ovat erimieltä tilanteesta.
Sama voi tapahtua adoptiossa. "Oletetaan" etteivät vanhemmat ole pitäneet lapseen yhteyttä vuosiin ja peruneet asiakassuunnitelmapalvereita. Oletetaan että lapsi on ollut sijoitusvaiheessa niin pieni että on parempi ettei hänellä ole kuin yksi perhe koska ei todennäköisesti "muista" enää läheisiään joten alkuperäinen päämäärä ei ole realistinen. Kyse on kuitenkin OLETUKSISTA. Oletetaan sitä tai tätä vaikkei näillä olisi TODELLISUUDEN kanssa mitään tekemistä ja arviot perustuvat lähinnä muiden ihmisten mielipiteisiin ja arviointeihin jotka lopulta ohjaavat koko elämää. Kukaan tuskin kysyy, olisivatko vanhemmat halunneet pitää yhteyttä lapseen jos siihen olisi annettu mahdollisuus tai tehdäänkö aina sukukartoitus, koska valmiita kouluttautuneita perheitä on aina tarjolla. Lapsella varsinkin huostaanotetulla, ei useinkaan ole alaikäisenä vaihtoehtoja valita mihin ja keneen hän kiinnittyy. On vaan sopeuduttava tilanteeseen, oli se sitten lapsen kannalta hyvää tai pahaa.Jos lapsi on sijoitettu, vanhemmille ANNETAAN mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen. Sossu kysyy sitä monta kertaaa ja kutsuu asiakaspalavereihin. Miksi perua palavreita, jos haluaa pitää yhteyttä? Ei se ainakaan lapsen etu ole, jos kuitenkin haluaa olla mukana lapsen elämässä. Lapsen etu ei aina ole sama kuin vanhemman etu. Ja kuten sanoin adoptiota voi vastustaa, mutta jos ei ole mitään yhteyttä lapseensa pitänyt, niin miksi vastustaa? Sukulaissijoitukset eivät läheskään aina ole mahdollisisia, mutta kyllä niiden mahdollisuus ainakin nykyisin tutkitaan.
- asian toinen puoli
sossupaholainen kirjoitti:
Jos lapsi on sijoitettu, vanhemmille ANNETAAN mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen. Sossu kysyy sitä monta kertaaa ja kutsuu asiakaspalavereihin. Miksi perua palavreita, jos haluaa pitää yhteyttä? Ei se ainakaan lapsen etu ole, jos kuitenkin haluaa olla mukana lapsen elämässä. Lapsen etu ei aina ole sama kuin vanhemman etu. Ja kuten sanoin adoptiota voi vastustaa, mutta jos ei ole mitään yhteyttä lapseensa pitänyt, niin miksi vastustaa? Sukulaissijoitukset eivät läheskään aina ole mahdollisisia, mutta kyllä niiden mahdollisuus ainakin nykyisin tutkitaan.
Tämän päivän Suomessa on puutteita niin ihmisoikeuksien osalta kuin lastensuojelun. On ollut lehdissäkin pääkirjoituksina juttua kuinka kunnat rikkovat lastensuojelulakia. Pelkkä muodollinen ammatti ei takaa aina ihmisen hyvää ammattitaitoa eikä hyvää luonnettakaan. Pitää muistaa että kunnissa on eroja. Työntekijän on helppo kirjoittaa papereihin asioita jotka ei paikkaansa pidä, varsinkin jos tiedostaa ettei lapsen vanhemmilla ole tarpeeksi rahaa kalliisiin oikeus prosesseihin ja tietää, että asioiden käsittely on hidasta eikä välttämättä sittenkään saa valitusta. Kukaan ei ole näkemässä ovatko vanhemmat esim. oikeasti peruneet tapaamiset vai onko joku ehkä kirjannut asian näyttämään vain siltä.
- Anonyymi
sossupaholainen kirjoitti:
Käsitit nyt vähän väärin. Koska kyse on rajusta toimenpiteestä, sitä ei tehdä helposti. Ensinnäkin adoptio vaatii biologisen vanhemman luvan, kuten yllä kirjoitin. Jos ei halua luopua lapsestaan, ei anna häntä adoptoitavaksi. Tämä selvitetään adoptioneuvonnassa. Adoptiossa on nimenomaan kysymys lapsen edusta. Jos lapsi on vauvasta asti asunut sijaisperheessä ja hänellä ei ole kontaktia vanhempiinsa tai sukuunsa, voi adoptio olla hyvä ratkaisu, jossa lapsi saa oman perheen. Mutta ketään ei pakoteta antamaan lastaan adoptioon.
No ei todellakaan voi adoptoida ilman lupaa kenenkään lasta ja huostasta pitää voida palata kotiin.
- Anonyymi
asian toinen puoli kirjoitti:
Tämän päivän Suomessa on puutteita niin ihmisoikeuksien osalta kuin lastensuojelun. On ollut lehdissäkin pääkirjoituksina juttua kuinka kunnat rikkovat lastensuojelulakia. Pelkkä muodollinen ammatti ei takaa aina ihmisen hyvää ammattitaitoa eikä hyvää luonnettakaan. Pitää muistaa että kunnissa on eroja. Työntekijän on helppo kirjoittaa papereihin asioita jotka ei paikkaansa pidä, varsinkin jos tiedostaa ettei lapsen vanhemmilla ole tarpeeksi rahaa kalliisiin oikeus prosesseihin ja tietää, että asioiden käsittely on hidasta eikä välttämättä sittenkään saa valitusta. Kukaan ei ole näkemässä ovatko vanhemmat esim. oikeasti peruneet tapaamiset vai onko joku ehkä kirjannut asian näyttämään vain siltä.
Niin ne rikkoo esim Kuopiossa. Aivan laittomia huostaanottoja.
- Anonyymi
No ei kyllä minun lasta adoptoi kukaan. Hän on minun!
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Kiitos nainen
Kuitenkin. Olet sitten ajanmerkkinä. Tuskin enää sinua näen ja huomasitko, että olit siinä viimeisen kerran samassa paik83316MTV: Kirkossa saarnan pitänyt Jyrki 69 koki yllätyksen - Paljastaa: "Se mikä oli hyvin erikoista..."
Jyrki Linnankivi alias Jyrki 69 on rokkari ja kirkonmies. Teologiaa opiskeleva Linnankivi piti elämänsä ensimmäisen saar681848Hyväksytkö sinä sen että päättäjämme ei rakenna rauhaa Venäjän kanssa?
Vielä kun sota ehkäpä voitaisiin välttää rauhanponnisteluilla niin millä verukkeella voidaan sanoa että on hyvä asia kun5411556Kirjoita yhdellä sanalla
Joku meihin liittyvä asia, mitä muut ei tiedä. Sen jälkeen laitan sulle wappiviestin751156Olet hyvin erilainen
Herkempi, ajattelevaisempi. Toisaalta taas hyvin varma siitä mitä haluat. Et anna yhtään periksi. Osaat myös ilkeillä ja60966Yksi syy nainen miksi sinusta pidän
on se, että tykkään luomusta. Olet luonnollinen, ihana ja kaunis. Ja luonne, no, en ole tavannut vielä sellaista, joka s32940Hyödyt Suomelle???
Haluaisin asettaa teille palstalla kirjoittelevat Venäjää puolustelevat ja muut "asiantuntijat" yhden kysymyksen pohditt208861- 170813
Hyvää Joulua mies!
Toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Anteeksi että olen hieman lisännyt taakkaasi ymmärtämättä kunnolla tilannettasi, o59806Paljastavat kuvat Selviytyjät Suomi kulisseista - 1 päivä vs 36 päivää viidakossa - Katso tästä!
Ohhoh! Yli kuukausi viidakossa voi muuttaa ulkonäköä perusarkeen aika rajusti. Kuka mielestäsi muuttui eniten: Mia Mill3758