Voiko sijaisperhe adoptoida lapsen?

Kiitos vastauksesta. On todellakin raju toimenpide ja missä on lapsen etu jos siteet muihin ihmisiin katkaistaan kokonaan? Uskomatonta! Se että lapsi voi ottaa yhteyttä läheisiinsä aikuisena, ei ole sama asia eikä edes realistista jos minkäänlaista tunnesidettä ei ole syntynyt. Jos vieraantuminen ja etääntyminen on tapahtunut, ei kaikki halua lähteä tutustumaan aikuisena lähes "vieraaseen" ihmiseen. Vuosien varrella voi tapahtua niin paljon niin lapselle kuin hänen läheisilleen. Hehän voivat vaikka kuolla! Lapsen läheisille myös raskaimmista asioista elämässä koska heillä ei koskaan ollut mahdollisuutta tuntea lasta ja osallistua hänen elämäänsä millään tavalla. Vain sillä mitä muut koki itselleen tärkeäksi, oli painoarvoa.

mahdollista?? kirjoitti:

Kiitos vastauksesta. On todellakin raju toimenpide ja missä on lapsen etu jos siteet muihin ihmisiin katkaistaan kokonaan? Uskomatonta! Se että lapsi voi ottaa yhteyttä läheisiinsä aikuisena, ei ole sama asia eikä edes realistista jos minkäänlaista tunnesidettä ei ole syntynyt. Jos vieraantuminen ja etääntyminen on tapahtunut, ei kaikki halua lähteä tutustumaan aikuisena lähes "vieraaseen" ihmiseen. Vuosien varrella voi tapahtua niin paljon niin lapselle kuin hänen läheisilleen. Hehän voivat vaikka kuolla! Lapsen läheisille myös raskaimmista asioista elämässä koska heillä ei koskaan ollut mahdollisuutta tuntea lasta ja osallistua hänen elämäänsä millään tavalla. Vain sillä mitä muut koki itselleen tärkeäksi, oli painoarvoa.

Lue lisää

Käsitit nyt vähän väärin. Koska kyse on rajusta toimenpiteestä, sitä ei tehdä helposti. Ensinnäkin adoptio vaatii biologisen vanhemman luvan, kuten yllä kirjoitin. Jos ei halua luopua lapsestaan, ei anna häntä adoptoitavaksi. Tämä selvitetään adoptioneuvonnassa. Adoptiossa on nimenomaan kysymys lapsen edusta. Jos lapsi on vauvasta asti asunut sijaisperheessä ja hänellä ei ole kontaktia vanhempiinsa tai sukuunsa, voi adoptio olla hyvä ratkaisu, jossa lapsi saa oman perheen. Mutta ketään ei pakoteta antamaan lastaan adoptioon.

sossupaholainen kirjoitti:

Käsitit nyt vähän väärin. Koska kyse on rajusta toimenpiteestä, sitä ei tehdä helposti. Ensinnäkin adoptio vaatii biologisen vanhemman luvan, kuten yllä kirjoitin. Jos ei halua luopua lapsestaan, ei anna häntä adoptoitavaksi. Tämä selvitetään adoptioneuvonnassa. Adoptiossa on nimenomaan kysymys lapsen edusta. Jos lapsi on vauvasta asti asunut sijaisperheessä ja hänellä ei ole kontaktia vanhempiinsa tai sukuunsa, voi adoptio olla hyvä ratkaisu, jossa lapsi saa oman perheen. Mutta ketään ei pakoteta antamaan lastaan adoptioon.

Lue lisää

Niin no.. mikä on kenenkin mielestä lapsen etu. Jos esim. vanhempi päättää "luopua" lapsestaan sairauden takia ja sukulaiset, muut läheiset jätetään tarkoituksella syrjään, on kyse minun mielestä kiusaamisesta. Jos biologiset vanhemmat eivät pysty kasvatus vastuuta ottamaan, se ei tarkoita etteikö lapsen läpiriirissä olisi joku joka pystyy. Jos viranomaiset ja muut tahot haluavat vielä tukea tälläistä toimintaa niin sillehän ei sitten mitään mahda. Perhe ei ole myöskään oma vaan siitä tehdään "oma." Lapsi ei välttämättä tiedä mitään omista sukujuuristaan jos kukaan ei siitä puhu. Valta on pahasta ja miksi omia toisen lapsi? Jos itse en saisi lapsia, tyytyisin siihen. On kuitenkin monia muitakin tapoja auttaa.

kohtalon tuulet kirjoitti:

Niin no.. mikä on kenenkin mielestä lapsen etu. Jos esim. vanhempi päättää "luopua" lapsestaan sairauden takia ja sukulaiset, muut läheiset jätetään tarkoituksella syrjään, on kyse minun mielestä kiusaamisesta. Jos biologiset vanhemmat eivät pysty kasvatus vastuuta ottamaan, se ei tarkoita etteikö lapsen läpiriirissä olisi joku joka pystyy. Jos viranomaiset ja muut tahot haluavat vielä tukea tälläistä toimintaa niin sillehän ei sitten mitään mahda. Perhe ei ole myöskään oma vaan siitä tehdään "oma." Lapsi ei välttämättä tiedä mitään omista sukujuuristaan jos kukaan ei siitä puhu. Valta on pahasta ja miksi omia toisen lapsi? Jos itse en saisi lapsia, tyytyisin siihen. On kuitenkin monia muitakin tapoja auttaa.

Lue lisää

Minusta sekoitat asioita. Jos vanhemmat eivät halua antaa lasta adoptioon, se on sillä selvä. Ei siihen voi pakottaa. Ja yleensä lapsi annetaan adoptoitavaksi heti syntymän jälkeen, jolloin mitään sidettä biologiseen sukúun ei ehdi syntyä ja adoptioperhe on lapsen oma perhe. Jos vanhempi esim sairastuu eikä kumpikaan vanhemmista pysty hänestä huolehtimaan, lapsi sijoitetaan. Jo lastensuojelulaki velvoittaa kartoittamaan lapsen lähipiirin, ja selvittämään, voiko esim. joku sukulainen toimia sijaisperheenä. Jos sellaista ei ole, lapsi sijoitetaan vieraaseen perheeseen, mutta ei silloin adoptiosta puhuta, vaan lapsi säilyttää suhteet vanhempiinsa ja sukuunsa. Kuten alussa kirjoitin, sijoitettuja lapsia adoptoidaan harvoin ja kyllä siinä silloin lähdetään lapsen edusta, ei sijaoisvanhemman eikä adoptiota tehdä, jos lapsella on suhde biologisiin vanhempiinsa ja he adoptiota vastustavat.

sossupaholainen kirjoitti:

Minusta sekoitat asioita. Jos vanhemmat eivät halua antaa lasta adoptioon, se on sillä selvä. Ei siihen voi pakottaa. Ja yleensä lapsi annetaan adoptoitavaksi heti syntymän jälkeen, jolloin mitään sidettä biologiseen sukúun ei ehdi syntyä ja adoptioperhe on lapsen oma perhe. Jos vanhempi esim sairastuu eikä kumpikaan vanhemmista pysty hänestä huolehtimaan, lapsi sijoitetaan. Jo lastensuojelulaki velvoittaa kartoittamaan lapsen lähipiirin, ja selvittämään, voiko esim. joku sukulainen toimia sijaisperheenä. Jos sellaista ei ole, lapsi sijoitetaan vieraaseen perheeseen, mutta ei silloin adoptiosta puhuta, vaan lapsi säilyttää suhteet vanhempiinsa ja sukuunsa. Kuten alussa kirjoitin, sijoitettuja lapsia adoptoidaan harvoin ja kyllä siinä silloin lähdetään lapsen edusta, ei sijaoisvanhemman eikä adoptiota tehdä, jos lapsella on suhde biologisiin vanhempiinsa ja he adoptiota vastustavat.

Lue lisää

Otetaan esimerkki: Lapsi on sijoitettu vauvana ja biologiset vanhemmat eivät ole pitäneet lapseen yli kymmenen vuoden aikana mitään yhteyttä eivätkä ole esim. osallistuneet (kutsuista huolimatta) asiakassuunnitelmapalavereihin, joissa yhteydenpidosta sovitaan. Kun lapsi on kaksitoista, sijaisvanhemmat haluavat adoptoida lapsen ja lapsi itse haluaa sitä, jolloin aloitetaan adoptioneuvonta. Nyt yhtäkkiä biologinen äiti tai isä vastustaa adoptiota. Tässä tilanteessa adoptio saattaa onnistua biologisen vanhemman vastustuksesta huolimatta. Mutta jos vanhempi tänä noin kahtenatoista vuotena on esim. tavannut lasta kerran vuodessa, olen varma että adoptiota ei tehdä vastoin vanhemman tahtoa. Onko tässä mielestäsi jotain vastoin lapsen etua?

sossupaholainen kirjoitti:

Otetaan esimerkki: Lapsi on sijoitettu vauvana ja biologiset vanhemmat eivät ole pitäneet lapseen yli kymmenen vuoden aikana mitään yhteyttä eivätkä ole esim. osallistuneet (kutsuista huolimatta) asiakassuunnitelmapalavereihin, joissa yhteydenpidosta sovitaan. Kun lapsi on kaksitoista, sijaisvanhemmat haluavat adoptoida lapsen ja lapsi itse haluaa sitä, jolloin aloitetaan adoptioneuvonta. Nyt yhtäkkiä biologinen äiti tai isä vastustaa adoptiota. Tässä tilanteessa adoptio saattaa onnistua biologisen vanhemman vastustuksesta huolimatta. Mutta jos vanhempi tänä noin kahtenatoista vuotena on esim. tavannut lasta kerran vuodessa, olen varma että adoptiota ei tehdä vastoin vanhemman tahtoa. Onko tässä mielestäsi jotain vastoin lapsen etua?

Lue lisää

Ymmärrän adoption tilanteessa jossa molemmat vanhemmat ovat esim. kuolleet eikä lapsen sukulaisista tai lähipiiristä todella löydy ketään turvallista aikuista joka voisi kasvattaa lapsen. Sen sijaan tilannetta, jossa sijaisvanhemmat haluavat adoptoida kaksitoistavuotiaan lapsen on vaikea ymmärtää. Sijoitushan pitäsi olla alunalkaenkin vain väliaikainen ratkaisu ja ottaa huomioon se tosiasia, että lapsi voi palata kotiin jos kotiolot ovat kohentuneet ja vanhemmat pystyvät ottamaan vastuun lapsesta. Kysymys on kuitenkin lapsen elämästä, ei sijaisvanhempien tulevaisuuden turvaamisesta.

Tämän syksyn aikana tulleessa asia ohjelmassa näytettiin konkreettisesti miten pieni lapsi voidaan antaa adoptioitavaksi vaikkei isän mielipide ole selvillä. Onneksi kuitenkin oikeusprosessi käynnistyi, jonka jälkeen adoptio vanhemmista tuli sijaisvanhempia. Hekin olivat olleet siinä uskossa että saavat adoptio lapsen. Virheitä tapahtuu myös viranomaisille joko vahingossa tai tahallisesti. Olen lukenut ja kuullut myös tapauksista joissa biologinen vanhempi on saanut lääkärinlausunnon jossa todetaan vanhemman täysin kynekeväksi hoitamaan lastaan. Siitä huolimatta sijoitusta voidaan jatkaa koska sosiaalityöntekijä ja sijaisperhe ovat erimieltä tilanteesta.

Sama voi tapahtua adoptiossa. "Oletetaan" etteivät vanhemmat ole pitäneet lapseen yhteyttä vuosiin ja peruneet asiakassuunnitelmapalvereita. Oletetaan että lapsi on ollut sijoitusvaiheessa niin pieni että on parempi ettei hänellä ole kuin yksi perhe koska ei todennäköisesti "muista" enää läheisiään joten alkuperäinen päämäärä ei ole realistinen. Kyse on kuitenkin OLETUKSISTA. Oletetaan sitä tai tätä vaikkei näillä olisi TODELLISUUDEN kanssa mitään tekemistä ja arviot perustuvat lähinnä muiden ihmisten mielipiteisiin ja arviointeihin jotka lopulta ohjaavat koko elämää. Kukaan tuskin kysyy, olisivatko vanhemmat halunneet pitää yhteyttä lapseen jos siihen olisi annettu mahdollisuus tai tehdäänkö aina sukukartoitus, koska valmiita kouluttautuneita perheitä on aina tarjolla. Lapsella varsinkin huostaanotetulla, ei useinkaan ole alaikäisenä vaihtoehtoja valita mihin ja keneen hän kiinnittyy. On vaan sopeuduttava tilanteeseen, oli se sitten lapsen kannalta hyvää tai pahaa.

kohtalon tuulet kirjoitti:

Ymmärrän adoption tilanteessa jossa molemmat vanhemmat ovat esim. kuolleet eikä lapsen sukulaisista tai lähipiiristä todella löydy ketään turvallista aikuista joka voisi kasvattaa lapsen. Sen sijaan tilannetta, jossa sijaisvanhemmat haluavat adoptoida kaksitoistavuotiaan lapsen on vaikea ymmärtää. Sijoitushan pitäsi olla alunalkaenkin vain väliaikainen ratkaisu ja ottaa huomioon se tosiasia, että lapsi voi palata kotiin jos kotiolot ovat kohentuneet ja vanhemmat pystyvät ottamaan vastuun lapsesta. Kysymys on kuitenkin lapsen elämästä, ei sijaisvanhempien tulevaisuuden turvaamisesta.

Tämän syksyn aikana tulleessa asia ohjelmassa näytettiin konkreettisesti miten pieni lapsi voidaan antaa adoptioitavaksi vaikkei isän mielipide ole selvillä. Onneksi kuitenkin oikeusprosessi käynnistyi, jonka jälkeen adoptio vanhemmista tuli sijaisvanhempia. Hekin olivat olleet siinä uskossa että saavat adoptio lapsen. Virheitä tapahtuu myös viranomaisille joko vahingossa tai tahallisesti. Olen lukenut ja kuullut myös tapauksista joissa biologinen vanhempi on saanut lääkärinlausunnon jossa todetaan vanhemman täysin kynekeväksi hoitamaan lastaan. Siitä huolimatta sijoitusta voidaan jatkaa koska sosiaalityöntekijä ja sijaisperhe ovat erimieltä tilanteesta.

Sama voi tapahtua adoptiossa. "Oletetaan" etteivät vanhemmat ole pitäneet lapseen yhteyttä vuosiin ja peruneet asiakassuunnitelmapalvereita. Oletetaan että lapsi on ollut sijoitusvaiheessa niin pieni että on parempi ettei hänellä ole kuin yksi perhe koska ei todennäköisesti "muista" enää läheisiään joten alkuperäinen päämäärä ei ole realistinen. Kyse on kuitenkin OLETUKSISTA. Oletetaan sitä tai tätä vaikkei näillä olisi TODELLISUUDEN kanssa mitään tekemistä ja arviot perustuvat lähinnä muiden ihmisten mielipiteisiin ja arviointeihin jotka lopulta ohjaavat koko elämää. Kukaan tuskin kysyy, olisivatko vanhemmat halunneet pitää yhteyttä lapseen jos siihen olisi annettu mahdollisuus tai tehdäänkö aina sukukartoitus, koska valmiita kouluttautuneita perheitä on aina tarjolla. Lapsella varsinkin huostaanotetulla, ei useinkaan ole alaikäisenä vaihtoehtoja valita mihin ja keneen hän kiinnittyy. On vaan sopeuduttava tilanteeseen, oli se sitten lapsen kannalta hyvää tai pahaa.

Lue lisää

Jos lapsi on sijoitettu, vanhemmille ANNETAAN mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen. Sossu kysyy sitä monta kertaaa ja kutsuu asiakaspalavereihin. Miksi perua palavreita, jos haluaa pitää yhteyttä? Ei se ainakaan lapsen etu ole, jos kuitenkin haluaa olla mukana lapsen elämässä. Lapsen etu ei aina ole sama kuin vanhemman etu. Ja kuten sanoin adoptiota voi vastustaa, mutta jos ei ole mitään yhteyttä lapseensa pitänyt, niin miksi vastustaa? Sukulaissijoitukset eivät läheskään aina ole mahdollisisia, mutta kyllä niiden mahdollisuus ainakin nykyisin tutkitaan.

sossupaholainen kirjoitti:

Jos lapsi on sijoitettu, vanhemmille ANNETAAN mahdollisuus pitää yhteyttä lapseen. Sossu kysyy sitä monta kertaaa ja kutsuu asiakaspalavereihin. Miksi perua palavreita, jos haluaa pitää yhteyttä? Ei se ainakaan lapsen etu ole, jos kuitenkin haluaa olla mukana lapsen elämässä. Lapsen etu ei aina ole sama kuin vanhemman etu. Ja kuten sanoin adoptiota voi vastustaa, mutta jos ei ole mitään yhteyttä lapseensa pitänyt, niin miksi vastustaa? Sukulaissijoitukset eivät läheskään aina ole mahdollisisia, mutta kyllä niiden mahdollisuus ainakin nykyisin tutkitaan.

Lue lisää

Tämän päivän Suomessa on puutteita niin ihmisoikeuksien osalta kuin lastensuojelun. On ollut lehdissäkin pääkirjoituksina juttua kuinka kunnat rikkovat lastensuojelulakia. Pelkkä muodollinen ammatti ei takaa aina ihmisen hyvää ammattitaitoa eikä hyvää luonnettakaan. Pitää muistaa että kunnissa on eroja. Työntekijän on helppo kirjoittaa papereihin asioita jotka ei paikkaansa pidä, varsinkin jos tiedostaa ettei lapsen vanhemmilla ole tarpeeksi rahaa kalliisiin oikeus prosesseihin ja tietää, että asioiden käsittely on hidasta eikä välttämättä sittenkään saa valitusta. Kukaan ei ole näkemässä ovatko vanhemmat esim. oikeasti peruneet tapaamiset vai onko joku ehkä kirjannut asian näyttämään vain siltä.

sossupaholainen kirjoitti:

Käsitit nyt vähän väärin. Koska kyse on rajusta toimenpiteestä, sitä ei tehdä helposti. Ensinnäkin adoptio vaatii biologisen vanhemman luvan, kuten yllä kirjoitin. Jos ei halua luopua lapsestaan, ei anna häntä adoptoitavaksi. Tämä selvitetään adoptioneuvonnassa. Adoptiossa on nimenomaan kysymys lapsen edusta. Jos lapsi on vauvasta asti asunut sijaisperheessä ja hänellä ei ole kontaktia vanhempiinsa tai sukuunsa, voi adoptio olla hyvä ratkaisu, jossa lapsi saa oman perheen. Mutta ketään ei pakoteta antamaan lastaan adoptioon.

Lue lisää

No ei todellakaan voi adoptoida ilman lupaa kenenkään lasta ja huostasta pitää voida palata kotiin.

asian toinen puoli kirjoitti:

Tämän päivän Suomessa on puutteita niin ihmisoikeuksien osalta kuin lastensuojelun. On ollut lehdissäkin pääkirjoituksina juttua kuinka kunnat rikkovat lastensuojelulakia. Pelkkä muodollinen ammatti ei takaa aina ihmisen hyvää ammattitaitoa eikä hyvää luonnettakaan. Pitää muistaa että kunnissa on eroja. Työntekijän on helppo kirjoittaa papereihin asioita jotka ei paikkaansa pidä, varsinkin jos tiedostaa ettei lapsen vanhemmilla ole tarpeeksi rahaa kalliisiin oikeus prosesseihin ja tietää, että asioiden käsittely on hidasta eikä välttämättä sittenkään saa valitusta. Kukaan ei ole näkemässä ovatko vanhemmat esim. oikeasti peruneet tapaamiset vai onko joku ehkä kirjannut asian näyttämään vain siltä.

Lue lisää

Niin ne rikkoo esim Kuopiossa. Aivan laittomia huostaanottoja.

Näin voi tapahtua Suomessa

https://keskustelu.suomi24.fi/t/18301340/milon-traaginen-kohtalo