En tiedä, miksi kirjoitan tänne, mutta juuri nyt tuntuu siltä, että tämä tunne on pakko jakaa -vaikka sitten täällä keskustelupalstalla. Olen 35-vuotias nainen, ja elän seksittömässä suhteessa. Liitto on jo 15 vuoden ikäinen, emmekä ole koskaan sopineet toisillemme seksuaalisesti (muuten sitten sitäkin paremmin). Seksiä suhteessamme ei ole ollut vuosiin, ja välillä elimmekin erillämme, kun en kestänyt seksittömyyttä. Palasimme yhteen kuitenkin, mutta seksiä ei suhteessamme ollut sen jälkeenkään. Mies vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä näin (käsittämätöntä!), mutta minä en jaksa enää!
Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi hänen kanssaan, mutta laihoin tuloksin. Hän ei jaksa syventyä keskusteluun, vaan pikemminkin pyrkii lopettamaan aiheesta puhumisen. Hän sanoo, että elämä on ihan hyvää näin. Mies ei ole kovin seksuaalinen, ja on muutenkin elämässään varsin passiivinen. Tietysti on hienoa, että osaa nauttia elämästä sellaisena kuin se annetaan, mutta silti...
Tilanne on tukala. Mies on minulle hyvin rakas, ja suhteemme vakaa ja luottamuksellinen. Minulla on lupa käydä vieraissa niin halutessani (kuten tietysti myös hänellä, jos hän haluaisi), mutta se ei tunnu minusta hyvältä. Haluaisin rinnalleni miehen, jonka mielestä seksi kuuluu erottamattomana osana suhteeseen -joka päivä tavalla tai toisella. Olen menettänyt kaikki halun seksiin mieheni kanssa, pelkkä ajatuskin tuntuu lattealta. Omissa päätelmissäni olen tullut sellaiseen lopputulemaan, että olemme vain niin kertakaikkisesti erilaisia seksuaalisesti, että sillä saralla suhteemme on mahdoton. Seksuaaliset haluni eivät ole kadonneet mihinkään -päin vastoin, mutta ne kohdistuvat aivan muualle kuin omaan mieheeni.
Mitä sitten voin tehdä... Olisi helppoa sanoa, että eroa miehestä ja etsi unelmiesi kumppani... mutta. Suhteemme on minulle tärkeä, ja kovasti toivoisin sen voivan muuttua toivomaani suuntaan. Mutta voinko enää koskaan haluta miestäni vuosien seksuaalisen laiminlyönnin jälkeen. Luulisin, että vieras mies on vain ajan kysymys. Kun kaipuu seksiin kasvaa liian suureksi, en voi vastustaa kiusausta.
Olen yrittänyt ottaa asian puheeksi hänen kanssaan, mutta laihoin tuloksin. Hän ei jaksa syventyä keskusteluun, vaan pikemminkin pyrkii lopettamaan aiheesta puhumisen. Hän sanoo, että elämä on ihan hyvää näin. Mies ei ole kovin seksuaalinen, ja on muutenkin elämässään varsin passiivinen. Tietysti on hienoa, että osaa nauttia elämästä sellaisena kuin se annetaan, mutta silti...
Tilanne on tukala. Mies on minulle hyvin rakas, ja suhteemme vakaa ja luottamuksellinen. Minulla on lupa käydä vieraissa niin halutessani (kuten tietysti myös hänellä, jos hän haluaisi), mutta se ei tunnu minusta hyvältä. Haluaisin rinnalleni miehen, jonka mielestä seksi kuuluu erottamattomana osana suhteeseen -joka päivä tavalla tai toisella. Olen menettänyt kaikki halun seksiin mieheni kanssa, pelkkä ajatuskin tuntuu lattealta. Omissa päätelmissäni olen tullut sellaiseen lopputulemaan, että olemme vain niin kertakaikkisesti erilaisia seksuaalisesti, että sillä saralla suhteemme on mahdoton. Seksuaaliset haluni eivät ole kadonneet mihinkään -päin vastoin, mutta ne kohdistuvat aivan muualle kuin omaan mieheeni.
Mitä sitten voin tehdä... Olisi helppoa sanoa, että eroa miehestä ja etsi unelmiesi kumppani... mutta. Suhteemme on minulle tärkeä, ja kovasti toivoisin sen voivan muuttua toivomaani suuntaan. Mutta voinko enää koskaan haluta miestäni vuosien seksuaalisen laiminlyönnin jälkeen. Luulisin, että vieras mies on vain ajan kysymys. Kun kaipuu seksiin kasvaa liian suureksi, en voi vastustaa kiusausta.
Vastaukset 2
Vanhimmat
syrjähyppy piristää jo pidempään edennyttä liittoa. Hellyyttä omalta mieheltä ja seksiä vieraalta toimii ; )
Olen pahoillani puolestasi. On tosi kipeätä elää toisen kanssa ilman seksiä. Mulla oli samanlainen tilanne. Vaimoni ei halunnut... mulla se tilanne ei jatkunut pitkään. Meille tuli ero... onneksi. Mä en olisi kestänyt sellaista pidemmän päälle.
Parasta olisi ehkä, jos löytäisit vakituisen rakastajan. Pian kävisi niin, rakastuisit häneen... ja jättäisit miehesi... se olisi ehkä paras ratkaisu kaikille... ehkä...
Toivotan sinulle voimia!