on numerologeille hieno päivä, mutta maailman loppu ei sitten tullutkaan tänään; vielä.:-) Mutta eilen oli John Lennonin kuvitteellinen 70-vuotissyntymäpäivä Jake Nymanin sanoin. Siis tämä rauhaa rakastava muusikko, säveltäjä ja laulaja kuoli nelikymppisenä mielipuolen luoteihin New Yokissa joulukuussa 1980.
Mitä tulee Lennonin rauhaa rakastavaan elämään, hän saattoi saada raivokohtauksen, jolloin hän paiskoi koko irtaimiston kodissaan säpäleiksi. Tämän kaltaisia kokemuksia minulla on myös omasta lapsuudestani, kun oma isäni - tuo suuri taiteilija - teki samoin. Suuren taiteilijan oikeuksiin kuuluu pelotella perheensä henkihieveriin, kun elämä on niin raskasta. Vai onko?
Mitä tulee Lennonin rauhaa rakastavaan elämään, hän saattoi saada raivokohtauksen, jolloin hän paiskoi koko irtaimiston kodissaan säpäleiksi. Tämän kaltaisia kokemuksia minulla on myös omasta lapsuudestani, kun oma isäni - tuo suuri taiteilija - teki samoin. Suuren taiteilijan oikeuksiin kuuluu pelotella perheensä henkihieveriin, kun elämä on niin raskasta. Vai onko?
Vastaukset 86
Vanhimmat
...samoin monta muuta taiteilijaa käyttäytyy omavaltaisesti...
Kuten myös monet alkoholistit. Kuvitellaan oman elämän olevan niin raskasta, että se antaa oikeuden kohdella muita perheenjäseniä miten tahansa.
Se on väärin.
se jättää jälkeläisiin ja muihin läheisiin niin syvät arvet, että siitä ei toivu koskaan. Se muokkaa luonnetta, jos on joutunut elämään koko lapsuutensa pelossa.
että, ilman traumaattisia lapsuudenkokemuksia et ehkä ihmisenä olisi niin herkkä huomaavaan myös mitä muiden sielussa liikkuu. Tuskaasi se ei poista. Mutta, ajattele kuinka voisit kääntää nuo kokemuksesi nyt aikuisena vahvuudeksesi myös. Ja sen että, sinulla on oikeus jos, ei silloin niin olla se myös pieni lapsi. Joka ei ehkä silloin voinut olla. Rohkeutta sinulle. Ja sitä lämpöistä syliä sinulle toivoen. Viisas nainen jolla sydän vielä rinnassaan. Käperry hänen kainaloon. Ja itke tuskasi. Uudelleen ja uudelleen....hän ei voi parantaa sinua eikä antaa sinulle uutta lapsuuttasi tietenkään. Mutta, hän voi ehkä auttaa sinua jaksamaan...
Ei aina tarvitse olla vahva selviintyä vaikka mies onkin. Ei meidän naistenkaan täydy....ööhöh...voimme mekin toisinaan sitä kainoloa tarvita... Luonto on myös sellainen joka parantaa meitä. Friidu vie joskus Teon Haltialaan.....ja antaa Haltialan ikivanhojen haapojen ja mäntyjen ja kuusien siellä lohduttaa Teoa.
tsau:Friidu
oli egoisti, joka valjasti koko lähipiirinsä omien suurien päämääriensä toteuttamiseksi. Hän tukahdutti lastensa luovuuden sanomalla, että ei tuosta mitään tule. Et tule saavuttamaan elämässäsi yhtään mitään. Kun sitten olin johtavassa asemassa alle kolmekymppisenä, oli se hänelle suuren ihmetyksen aihe. "Miten tuo nolla voi päästä noin pitkälle?"
Jos on joutunut elämään parivuotiaasta lähtien antennit pystyssä, on se muokannut luonnetta siiten suuntaan, että antennit ovat pystyssä edelleen. Joku on sanonut minua herrasmieheksi. Sitä tuskin olisin, jos en olisi joutunut ottamaan huomioon despoottisen isäni mielivaltaista käytöstä alusta asti.
varmasti on näin että, nämä rajut jopa erittäin rajut ja kovat lapsuutemme kokemuksemme joilla ei mitään tekemistä oikeudenmukaisuuden, ihmisarvon kanssa ovat tekijöitä jotka saattavat kasvattaa meissä itseämme ajan kanssa sen toisen paremman puolemman näkyvämmäksi. Emme halua tehdä kuten omat vanhempamme tekivät tai ratkaista asioita kun he ratkaisivat. Sikäli tämä on vähän lohdullista. Koska, siihen tarvitaan tiettyä älykkyytä selviintyä myös. Ns. vääristä malleista. Ne ovat kuitenkin olleet aikanaan ainoat rakennuspuut mitkä olemme kukin saaneet. Huomata ero oikean ja väärän välillä. Jaksa itse uskoa kuitenkin hyyteen. Sinä olet Teo hyvä mies. Älä koskaan unohda sitä. Et ole faijasi kaltainen vaikka faijasi kundi oletkin. Mutta, muista tämä sinun ei tarvitse olla se vahva. Vahvuuteenkin voi sairastua....ja ihminen sairastuu vahvuuteen jonain päivänä hän ei enää jaksa. Seuraa rohmahdus. Olet kyllin älykäs ymmärtämään mitä tarkoitan.
tsau:Friidu
ja minä en ole ikinä lyönyt lapsiani, joten kohdallani tämä usein sukupolvia kestävä perinne katkesi. Samoin on asian laita sisarusteni kohdalla, meistä neljästä kukaan ei ole väkivaltainen. Keskenämme tappelimme totta kai kakarana, mutta aikuisena emme ole jatkaneet perinnettä.
Muistan kuinka isäni yritti takoa englannin kieltä päähäni ja kun se ei tahtonut upota, koska olin niin kauhuissani, hän pakotti minut laittamaan omat saappaansa jalkaan ja menemään ulos metriseen lumihankeen kiertämään taloa puolialastomana kamalassa pakkasessa. "Joko alkaa englannin verbit upota? Häh!!" No eivät uponneet. Olin silloin kymmenen.
tytöillekin selkään. Mutta, kyllä siinä oli sitä johdonmukaisuutta mukana. Useinmiten ei aina. Hän toimi vain sen ajankasvatusperiaatteiden mukaan. Vaikka sitä tempparamenttia oli heillä kummallakin. Myös äídilläni. Heidän riitansa olivat vain kamalia kun emme voineet käsittää mistä he riitelelivät? Tämä kaksijajakoisuus perheessämme, toisaalta meitä hellittiin ja vietiin hienoihin ravintoloihin ja teattereihin toisaalta sitten tämä että, aina sai pelätä ja olla jännityksessä eroatvatko vai eivät?
Meillä ei pakotettu koskaan siihen että, olisi ollut osattava koulussa enemmän kuin osasi. Siitä olen vanhemílleni kiitollinen. Äitini päinvastoin valoi meihin uskoa ja opettele tuo englanninkielen itse jotta pystyi myös auttamaan meitä. Matematiikassa taas faijani auttoi. Varsinkin faijalleni olin hänen lempi-tyttönsä ehkä siksi että, hän oli joutunut tekemään niin paljon työtä kanssasi. Koska olin se hänen lapsistaan joka taisteli hengestään vauvana. Hänen rakkautensa ansioista jäin henkiin. Siksi hän ei koskaan voinut oikein lyödä minua kurittaakseen opetusmielessä tai kasvatusmielessä. Olin aina viimeinen. Muistan kun faijani sitten muodollisesti antoi minullekin pepulle remmillä. Oven takana systerit olivat odotamassa koska parun....faija aina sanoi minulle hiljaa että, itke nyt kuuntelevat oven takana;))) Ehkä se ensimmäinen viha ja turhauteneisuus purkautui aina vanhempiin sisaruksiin. Vanhempani olivat meillä töissä molemmat joten tulihan sitä tehtyä kaikenlaisia hölmöyksiä lapsellisuudessaan mekin...aina ei ollut peräänkatsojaa suinkaan. Tuli pärjätä.
Tuntuu todella ikävältä lukea tuota aivan käsittötämätöntä julmuutta. Hän oli faijasi. ja käyttäyi näin mielipuolisen dikttaarimaisesti sinua kohtaan.. Jos, hän oli itse joutunut kokemaan jotain vastaavaa lapsuudessaan? Ei silti auta selityksesi että, hän siirsi tämä oppinsa teihin. Olitte täysin avuttomia. Täysin viattomia samoinkuin äitisi.
Itse en koskaan myöskään ole uskonut tähän kurikasvatukseen. Ei silti meillä sellainen ei olisi onnistukaan. Koska, yksikään mies ei ole saanut lyödä tai kurittaa fyysisesti omaa kundia. Menisin mutsina väliin jos, niin olisi tapahtunut. Olen aina sanonut että, jos on pakko minua saa lyödä. Mutta ei kundia. Onneksi kukaan mies ei ole sitä väkivaltaa minuun käyttänyt. Eivät ole olleet raukkoja. Sanallinen ohjaistus täytyy riittää. Eikä tämä tarkoita meilläkään sitä että, kundi saisi olla tavallaan meidän yläpuolella. Hänen on tiedettävä paikkansa tässä perheessä. Ja kuka on tämän perheen pää. Ei hän vaan mieheni. ja jos, mies ei paikalla minua on mutsina uskottava;))
On upeaa lukea että, kukaan teistä ei ole jatkanut faijanne jalanjälkiä. Uskon todella sinun olevan herrasmies. Ja positiivissa merkityksessä;)
tsau:Friidu
tsau:Friidu
ei minunkaan isäni ollut paha ihminen ja työantajana hän oli niin hyvä, että hänen entinen henkilökuntansa ei kestä tänäkään päivänä kuulla sanaakaan, jolla häntä arvosteltaisiin. Henkisesti hän oli joka tapauksessa keskenkasvuinen, mutta meistä tuli myöhemmin kyllä hyvät kaverit ja vietimme paljon aikaa yhdessä. Sitä paitsi hänellä kai oli huono omatunto, koska hän oli varsin avokätinen silloin, kun olin perustanut ensimmäisen perheeni. Rahaa oli ja sitä käytettiin, mutta niitä jälkiä, jotka olen sieluuni saanut, ei pyyhitä rahalla pois.
Hyvä kuitenkin että, sait myös kokea jotain hyvää omasta faijastasi. Ei minunkaan ensimmäisen aviomieheni työtoverit ja ystävät koskaan olisi uskoneet sanallakaan jos, olisin arvostellut heille silloista miestäni. Heistä hän oli mitä hurmaavin ja rehti ja huumorintajuisin mies. Kaikkien kaveri.
Muistan kuinka hän esiintyi jossain ravintolassa. Naiset tulivat sitten pöytääni kertomaan kuinka ihana mieheni on. Mistä olen löytänyt näin ihanan miehen. Jonka ääni oli tuolloin samettisen pehmeä ja hän oli niin komea;)) Hän kun tietysti omisti niitä laulujaan yleisön joukkoon suureleiseti vaimolleen....Silloin aina muistan ajatelleeni etteivät ´he tietäneet sitä helvettiä missä elin. Sitä epätietoisuutta jonka vallassa hän minua piti. En voinut luottaa häneen koskaan. Enkä voi luottaa vieläkään...Tosin hän ei ole enää elämässämme.
tsau:Friidu
taiteilijat ovat semmoisia. Kokemuksia minullakin lapsuudestani. Faijani oli käynyt täällä Stadissa Ateunemia ja oli taitava piirtäjä loppuun asti. Suvussani näitä maalareita;))) Joilla on silmää. Jouduimme mekin kokemaan tuota epävarmuutta varhaislapsuudessa. Meillä faija uhkasi aina lähteä. Hän pakkasi matkalaukun ja muistan kauhun sekaisin tuntein vieläkin miltä tuntui kun sängyn alla piilossa yhdessä perheemme koiramme kanssa pelkäsin ja vapisin. En voinut käsittää. Faija joka edellisenä päivänä oli tehnyt hiihtoretken kanssamme? Miten kaikki aina muuttui hetkessä. Eikä alkoholilla ollut tämän asian kanssa mitään tekemistä. Faijani oli absolutisti.
Ensimmäinen aviomieheni taitelija sielu hänkin. Ratkaisi ongelmiaan poistumalla viikkokausiksi aina omille teilleen;))) En koskaan tienyt koska hän näiltä retkiltään palasi takaisin ja milloin taas lähtisi luotamme. Tätä avioliittoa jaksoin 7 v. Kunnes väsyin selityksiin...ja lupauksiin joita hän ei voinut meille pitää... Hän oma faijansa oli toiminut samoin. Hän oli vaan hämmästynyt kun kysyin eikö hän voinut EDES ilmoittaa.....Kysyi vain miksi? - Hänellähän ei ollut mitään hätää?)))) Nyt naurattaa kun tätä muistelen ei silloin. Kaikkea muuta. Olimmehan kuitenkin perhe.
Joten nyt kun pitäisi antaa arvoa tasaiselle ja perheen arvostavalle miehelleni. Tunnen pakokauhua toisiaan.....mitä eikö mitään konfiliktia? Ei tämä ei voi olla näin;)))) Elämä ei voi olla näin tappavan tylsää ja tasaista...ei millään.;))) Puuttuu jokin osatekijä?
tsau:Friidu
taiteilijat ovat henkisesti kaksi vuotiaan tasolla. Heille ei tule mieleen sellainen alkeellinen asia, että heistä riippuvaiset ihmiset saattavat olla kauhuissaan heidän riehumisestaan. Olin varma, että isäni tappaa meidät vielä jonain päivänä ja turpaan tulikin säännöllisesti. Ainoa ihminen, jolta olen saanut turpaani, on oma isäni, joka oli piirimestari nyrkkeilyssä. Kesti aika kauan, kun uskalsin sanoa hänelle, että anna tulla, nyt lyön taisin. Silloin ei lyöntejä enää tullut. Raukka ei uskaltanut!
seestyi vasta kun olimme jo kaikki lähteneet himasta. Heidän riitansa loppuivat täysin. He tekivät monenkymmenen vuoden avioliiton päätteeksi sovintomatkan Italiaan;) Koskaan hekään eivät ymmärtäneet mitä heidän riitansa olivat ehkä meille lapsille aiheuttaneet. He tekivät loppu-elämän sovinnon. Olin jo 30v...kun vanhempani eivät riidelleet. Muistan tuon vaikka sitä fyysistä pelkoa ei ollutkaan niin henkinen pelko kuitenkin oli suuri. Siksi minäkin lähdin omilleni kovin nuorena. Oli pakko.
Sinun ei tarvitse antaa faijallesi anteeksi. Vain todella raukkamainen faija lyö omaa kundiaan. Ja jos, on joutunut elämään koko lapsuutensa siinä pelossa että, oma faija tappaa. Sinun ei tarvitse nyt myöskään sitä ymmärtää. Eikä sinun myöskään tarvitse olla se kundi joka ymmärrät faijaasi. Koskaan. Voit olla vain itsellesi armollinen ja ajatella että, et tehnyt mitään väärää. Synnyit vain olosuhteisiin joihin ei pitäisi kenenkään syntyä.
Halauksin Teo;)) Selviydyt kyllä koska voit tästä jo puhua. Hyvä niin.
tsau:Friidu
eivät tehneet sovintoa, vaan äiti pakeni kirvestä 1982 ja tuli minun kotiini asumaan, kunnes sai ostetuksi oman asunnon. Jaossakin isäni vei suurimman osan kohtalaisesta omaisuudesta ovelien lakimiesten avulla, mutta jäi siitä äidille sen verran, että sai hommatuksi itselleen omistusasunnon. Kaksi vuotta äitini lähdön jälkeen isä tappoi itsensä.
niin paljon sitä tuskaa. Että, sinun täytyy olla poikeusellisen vahva ihminen. Kun olet selvinyt tähän asti. Kuitenkin nyt on pääasia että, vihdoin voit ajatella mitä itse todella tarvitset. Tiedät mitä tarkoitan. Muusta viis. Sinun täytyy olla myös tietoinen että, faijasi despoottimainen tapa päättää päivänsä on myös sinulle riski. ja malli. Et voi masentua. Tai jos, masennut sinun on saatava riittävästi myös oikenlaista tukea ympärillesi. Ihmisiä jotka ymmärtävät mitä sinulle lapsuudessani käynyt. Joilla on tarpeeksi vahvat olkaat olla sinun tukenasi myös. Jos, ei muuta niin kuuntelijana. Sekin voi auttaa. Että, saat käydä tätä lävitse niin usein kun itse haluat ja silloin kuin itse jaksat.
tsau:Friidu
;))) Metsään lähtö kutsu jää voimaan. Friidulla on myös korvat. Ja olkapää joka on tukeva. Ymmärtää jos Teo on tarve myös itkeä. Friidukaan ei vähästä enää hämmästy.
on näitä jo puitu ihan kirjalliseen muotoonkin, mutta siitä ei nyt enempää. Jos taiteellista kykyäni ei oltaisi tallottu jo lapsena, olisi minusta saattanut tulla kuvanveistäjä. Kuinka nyt sitten olen purkanut tätä luomisen haluani, on kirjoittaminen. Täällä irvaillaan, että olenko muka toimittaja. Olen sen monesti sanonut, että olen, mutta en ole sitä tehnyt koskaan kokopäivätyökseni. Silti kahdenkymmenen vuoden aikana juttuja on kertynyt satoja.
Itkeä en osaa ja aina kun joku takapakki tulee, en reagoi siihen ensin mitenkään. Minulla menee pari, kolme päivää ennen kuin reagoin asiaan. Kun minut saneerattiin 1997 myyntipäällikön tehtävistä eräästä kansainvälisestä kuljetusliikkeestä, sanoin työnantajalleni, että kirjoitat minulle sitten hyvän työtodistuksen, koska olen tehnyt työni hyvin. Hän sanoi, että sinä olet talon kynämies, kirjoita se itse, niin minä laitan nimen alle.:-D
oman elämäni kautta. Tähän. Kuinka vaikeaa suomalaisella miehellä on itkeä. Siis tämän ikäpolvemme miehillä varsinkin. Puhun siis vahvalla omakohtaisella kokemuksella. Vaatii siltä suhteelta paljon. Ennenkuin mies jota on lapsena kohdeltu uskaltaa tavallaan näyttää avoimesti tunteensa myös itkemällä naiselleen. Itse en tätä ihmettele. Enkä usko monen muunkaan tämän ikäisen naisen ihmettelen yhtään.
Itku ei ole heikkouden merkki. Vaan hieno asia. Kun vihdoin voi itkeä, pois sen kaiken vääryyden ja julman kohtelun jota on joutunut kantamaan lapsesta asti. Se ei tarkoita että, kaikista lapsuudentraumoista voisi parantua mutta, olo voi hiukan sillä hetkellä keventyä...Ihmisellä on oikeus myös surra sitä että, kohdeltu väärin. Aina. Myös aikuisena jos, lapsena on näinkin julman kohtelun kohteeksi. Tai vähemmästäkin. On hienoa että, olet löytänyt tämän kirjoittamisen kanavakseksi. Itsellleni aina on ollut metsä eräänlainen suoja. Kun oikein haluan löytää lohtua, pakkaan reppuun eväät, kahvia ja jotain syötävää. Painun metsään. Isutun jossain puunrungolla ja kuuntelen metsän hiljaista huminaa. Se lohduttaa. Miehelleni tuo paikka on aamuinen varhainen hetki merellä kun aurinko nousee...Minulle mäntymetsä mieluisin kun aurinko laskee....
Tässä metsästä. Vitsi Teo. Viimeksi meinasin ehksyä tuonne Haltialaan...olin niin ajatuksissani. Onneksi sitten tuli vastaan tällainen mies jolla nämä rullasukset jalassaan....Hän ohjasi minut takaisin oikeaan suuntaan;)))
Eksyä siis metsässä jossa on opastuskyltit ja katuvalot?))) En pärjäisi kehä III toisella puolella ihan oikeesti...
tsau:Friidu
tulee, osaan kyllä itkeä, mutta vain jonkun todella hurjan taideteoksen edessä. Oli sitten kysymys musiikista tai kuvataiteista olen voimaton niiden edessä. Mutta niiltä vaaditaan sitten sitä jotain. Sanoin kerran eräälle taiteilijaystävälleni, että tunnistan oikean taiteen roskasta heti ja siksi olenkin keskittynyt tekemään kulttuuriin liittyviä lehtijuttuja enimmäkseen. Luonnon keskellä minulta ei puhetta tule, koska sen kokeminen on mykistävää ja siksi asunkin tällä Itä-Uudenmaan ja Kymenlaakson rajalla, koska täällä on tuhansien hehtaarien yhtenäinen asumaton alue. Siellä sitä tuntee itsensä pieneksi.
itkemään samoin kaunis musiikki. Mitä vanhemmaksi tulen sen herkämmäksi. Elä nyt sitten miesvaltaisessa perheessä. He ovat kanssani ihmeissään. Koska, joku aivan typerän naivi elokuvan saattaa saada kyyneeleet nousemaan pintaan;))
On hieno että, on asia joka saa tunteesi pintaan. Aivan sama mitkä nämä asiat ovat. Ei sillä ole merkitystä. Luonto minullekin sellainen eräänlainen hiljentymisen tyyssija. Toisille tämä paikka on joku tietty rakennus tai ehkä muut tilat...Itselleni tuo metsä ollut aina. Jo lapsena opin tuonne metsään menemään kun halusin omaa rauhaa;))) Siis no. Metsä ja metsä;))
tsau:Friidu
jolloin Maunulassakin pääsi metsään aika helposti. Keskuspuistoa on vaikea metsäksi kuvitella, kun siellä on muita ihmisiä niin paljon. Täällä voi vaeltaa kymmenen kilometriä metsään tapaamatta ketään muita kuin karhuja, kauriita ja hirviä.:-D
olivat täällä jo silloinkin. Ex-miestystäväni oli kotoisin tuolta Pohjois-Karjalasta. Muistan kuinka ylpeänä halusin näyttää sitten kerran tämän oman "metsäni". Hän oli tikahtua nauruun. sanoi kun naurultaan pystyi että, en ole oikeaa metsää koskaan nähnytkään. Oli oikeessa. Pohjois-Karjalan upeat mäntymetsät ovat tehneet sieluuni lähtömättömän jäljen. Ne värit siellä ja todella upeat männyt;)))
Mutta, usko pois tännekin voi eksyä;))) Onneksi täällä on muitakin ulkolijoita ja ainahan voi selittää että, olen ensikertaa tässä hitsin metsässä...;))) Viimeksi kyllä kun eksyin tuonne Haltialaan ajattelin että, Friidu mitä hitsiä sinä täällä teet? Se oli ensimmäinen ajatus....Olin kuitenkin urhea.En purskahtunut itkuun. Koska luotin siihen että, jokun on pakko tulla minua vastaan;)))) Ulkoilu-alueen kartasta ei ollut apua;)))
tsau:Friidu
Rööperiinkin.:-XD Mutta kyllä mullakin oli ihmettelemistä, kun menen ensimmäisen exäni kotiin Kainuuseen. He asuivat 30 kilometrin päässä Ämmänsaaresta, joka oli lähin taajama. Siellä saatettiin mennä kalaan viidenkymmenen kilometrin päähän erämaahan ja matkalla ei ollut yhtään pytinkiä.
Vitsi kaksi ajosuuntaa.jota voi ajaa Ei asutusta;)))Pelkkää metsää ympärillä. Suunnista siinä sitten.;))) Uskotko kuinka näillä sukulaisilla oli "hauskaa" ai että, näinkö sitä Hesaalaiset? -tyyliin. Kyllä täytyy olla jotenkin tyhmä.;))) Pirskatti meikäläinen oli epätoivoinen koska, ei ollut maamerkkejä rakennusten muodossa. Nuoruudessani maalta tulleet samanikäiset naiset aina jaksoivat vääntää siitä vitsiä kun selitin miten Stadissa pääsee johonkin tietylle. Kadulle. En tietenkään sanonut katujen nimiä;))) Se ei olisi ollut luonnollista. Vaan opastus oli tällaista: Ensin käännyt siitä kulmasta ja sit meet ali jonka jälkeen yli. Sit käännyt oikeaan. Jaa sit ootki perillä?- tsennaaks? Ihmettelin aina kun eivät saaneet jostain syystä selvää....
tsau:Friidu
böndeltä, et tsennaaks, niin se ei tiedä mitä tarkoitat-:-)
-jos totta puhutaan,niin tää pvä ei ole vielä ohi,eli kerkee se tulla sinulleki,tai minulleki vielä maailmanloppu...kukapa sen tietää milloin kuolee,se on maailmanloppu se silloin..kaikki loppuu,ei mitään enää....en maalaile piruja,muistutan vaan elon hauraudesta.Moni on muuten tänään kokenut maailman lopun jo,moni,moni....
ottanut tämän huomioon, eikä minulla ole mitään sitä vastaan, että se tulisi tänään. Mutta jos ei tule, huomenna mennään duuniin.:-)
Kuin suoraan minun päästäni, jokaiselle se maailman loppu tulee varmasti. Vielä ei ole keksitty pilleriä joka takaa ikuisen elämän.
Ja kun se maailmanloppu tulee sillä ei ole merkitystä meneekö sillä hetkellä kaikki vai tuleeko se yksin minulle.
Monta pientä kuolemaa on muutenkin jo takana, se joka loppujen lopuksi menee sitten, on siitä siivuja jo matkan varrella otettu.
omaperäistä tämä on, mutta noin ajattelen minäkin. Muuhun maailmanloppuun en usko kuin henkilökohtaiseen.
Pyörin porukoissa paljon joissa uskotaan vaikka ja mihin.
Jos meinaa pitää oman päänsä terveenä on täytynyt tehdä itselleen selväksi mihin ihan itse uskoo.
Enkä tiedä onko se omaperäistä, mutta varmaa on että koskee ja sattuu silloin kun itse tai läheinen on kohdalla.
Mitä tapahtuu kuoleman jälkeen jää nähtäväksi.
uskonasioista en palstalle tuo mitään. Taidan aavistaa, mistä on kysymys. Laitan sinulle galleriaan viestin.
jep jep :))
Vastattu
uutta pukkaa.
vaan ihan oikea syntymäpäiväni on muutaman päivän kuluttua, muistatkin sitten onnitella.
Olen hetken aikaa vanhempi kuin sinä.
Suurikaan taiteilija ei saa peloitella perhettään, ei normaalia käytöstä.
Saanhan minäkin kohtuullisia raivareita, mutta en riko mitään. Yhden ruman taulun nakkasin kerran lattiaan, mutta eihän se edes hajonnut. Mikä lie kirkonkuva ollut.
tuhota, mutta sinä jumalaton menit yrittämään kirkon kuvaa särkeä. Hyi:-XD Muutama on väljä käsite, mutta jos onnittelen sinua sopivasti esimerkiksi tiistaina, niin osunko kohdalle? Olenko dementoitunut, mutta minulla sellainen mielikuva, että sinä taisit onnitella minua viime vuonna ihan oikeana päivänä.
vasta keskiviikkona, silloin osuu kohilleen.
Kyllähän minä sun syntymäpäiväsi muistan, olen muistanut jo monta vuotta.
En yrittänyt särkeä nimenomaan kirkon kuvaa, sattui vaan sopivasti hollille, kun hermostuin. ;DD
allakkaan, koska minulla ei ole paras mahdollinen muisti. Hyvä kun muista lasteni ja lastenlasteni syntymäpäivät. Ja tietysti exien syntymäpäivät ovat pakostakin piirtyneet mieleen tarkasti. Niitä ei jumalauta unohdettu! :-XD
ja oikeastaan voisit myös laulaa mulle, sinullahan on ihan kiva ääni ;))
Vaatiiko joku nainen muistamaan syntymäpäivänsä, tosi outoa :X
olen ollut naimisissa kolme kertaa ja exieni syntymäpäiviä ei sopinut unohtaa, sen opin jo hyvin nuorena.
Voi olla, että saat suukon vasta illalla, sillä olen keikalla silloin, mutta tulen kyllä kotiin ennen kuin ehdit nukkumaan.:-D
pysyä valveilla tuloosi saakka ja muista joku kukka, ei ruusu, mutta kukka kumminkin :)
totta kai, mutta mitä miehesi sanoo, jos tuon henkilökohtaisesti? Helvetin sotenööri! Hän sanoo.:-XD
niin paljon muita miehiä ettei mies ihmettele mitään, osa tuo joskus kukkiakin. Yks Hanskikin toi kerran ruusuja ja äsken Jope soitti ja kutsui mua armaakseen ;))
Rohkeasti vaan, ei mitään hätää, mä pidän sun puolia ;DD
Hitto onx Hanski käynyt sielläkin? On se ehtivä kaveri, kun juoksee Jani & Settersin keikoilla joka viikonloppu ja ehtii vielä käydä teilläkin. mitähän Maija sanoo?????
tämän vaimon nimi alkaa S-kirjaimella.
Sieltä hän nyt tuleekin kahville, siis tämä Hanski :)
Ja sinä keittelet kahvia vieraille miehille siellä? Niih!! No, jos ukko tuon hyväksyy, niin olkoon.:-)
Siivosin just kasvihuoneen ja korjasin punajuuri- ja porkkanasadon. Ei ollut kummoinen sato. Mä en raaskinut kesällä kitkeä kasvimaan vallannneita suuria villiorvokkeja pois. No, saan mä ainakin punajuurenlehtikeittoa. Kai sekin on hyvää. Raa'aksi jääneitä tomaatteja on muutama kilo kypsymässä.
kokeillut punajuurilaatikkoa? Se se on vasta hyvää ja terveellistä. Aika sotkuinen homma sitä on tehdä, mutta se kannattaa.
tuo nyt on, olen tuntenut lähes 30 vuotta, ihan tuttu. Kyllä "ukko" hyväksyy, onhan kyseessä hänen lapsuudenkaverinsa.
Ai kun sä olet reipas, punajuurenlehtikeittoa, varmaan hyvää, yäk.
Tuli täälläkin 20 porkkanaa, ne on jo syöty.
En ole kokeillut laatikkoa. Laatikot liimataan yleensä munamaidolla tiiviiksi, ja mulle tulee sellaisesta huono olo pötsiin. Olen kyllä kokeillut vastaavaa liimattomana pataruokana, ja on ollut ihan hyvää. Yleensä mä vaan höyrytään punajuuret kypsiksi, ja syön kermaviilin tai maustamattoman jugurtin kanssa.
Mullekin tuli melkein 20 porkkanaa, osa noin 4 cm pitkiä. Ne Viola Tricolorit olivat kyllä hyvin voivan näköisiä ja isokukkaisia siellä porkkanapenkissä. Kai porkkanan lehdetkin voi laittaa keittoon. Säästän juuresosan joulupöytään. Riittävät just, jos ei tule vieraita.
sotkuhan syntyy siitä, kun ne lämpimät, keitetyt punajuuret raastetaan. Koita arvata kenen homma se meidän perheessä oli.:-D) Mutta lopputulos oli kyllä maukas.
hitsin kylmä, lämpötila alle 3 astetta.
Oli mun porkkanat vähän pitempiä, se kohopenkissä kasvattaminen auttoi, maa oli kuohkeampaa.
Älä pyydä jouluksi ruokavieraita.
aina olla taiteilijakaan,että voi pitää perhettä kauhun vallassa..Nyt itse aikuisena minusta on tullutkin riitelyä kaihtava ihminen..
piti vielä laittaa,että riiteäyä kaihtava ihminen,mutta eihän se aina onnistu sekään..
eli yritän välttää kaikkia tilanteita, joissa voi syntyä konflikti.
aina onnistu.
pitäisi varata kotiinsa nyrkkeilysäkki ja hansikkaat, joilla etsiä inspiraatioitansa. Lähimmäisiin kohdistuva raivon purkaminen ei ole oikein keneltäkään. Kokemuksia raivonpurkauksen kohteena olemisesta on...vähän liikaakin.
....
vain henkisesti niin kypsymättömiä, että eivät kestä vastoinkäymisiä ja katsovat oikeudekseen purkaa vihaansa lähimmäisiinsä. Kaksivuotiaan emotionaalisen omaavan aikuisen kanssa ei ole helppo elää.
kehitys tason..... tässä menevät senat sakaisin.:-XD
syntymäpäiväsi johdosta;)))
Sellainen Friidumainen erittäin pehmeä halaus syntymäpäiväsankarille. Teohan tietää että, sihteeri on öhöhöh...siis fyysisesti erittäin pehmeä ja lämmin nainen... *Vain jalat ovat usein kylmät..mutta, sydän on lämmin;)))
tsau:Sihteeri;))
jospa palattaisiin tuohon asiaan vasta joulukuussa kahdeksantena???? Sorgen, mutta näin on.
tänään? Laittaa sihteeri almanakkaan ylös. Kas...missä hitsissä se..
Nyt lähdetään kuitenkin ulos;)) Tarkoitus oli lähteä tänään saareen mutta, tuo tuuli merellä sen verran kylmästi nyt puhaltaa. Että, mennään vain rantaan;)))
tsau:Friidu
Tänä aamuna tuolta mereltä tuli tuore 1 siika ja 5 ahventa. Mies tuossa väsäsi tuoreen kalasopan..eiku syömään ja sitten ulos.
Nähdään;))) tsau.
tsau ja hyvää rantaelämää.:-)
on sellainen. Ajetaan kehää pitkin kohti Vuosaarta. Jäteään auto siihen ihan lähellle venekerhon laituria;)) Sitten otetaan kahvipannu ja etsitään kuivat puut varastossa. Sytytetään ulkotuli grilliin;))) jotta voidaan keittää urbaanisesti kahvit ulkona. Katsotaan tai yritetään katsoa samalla merellepäin. Ei sinne päin missä kulkee humisten metro ja autobaana;))) Tiedetään ettei voida eksyä koska kohta puolin syttyvät kotivalot sataman laituriin;))))
tsau:Friidu
Nyt täytyy mennä;)))
miksi numero 5 on merkittävä numerologeille ? (1 1 2 1 = 5 )
kun minua on niiiiiiin vaikea hurmata pseudotieteillä.:-XD
kun tuo viisi on aloituksesi päivämäärän, tämän päivän numero, niin ajattelin että olisit selvillä
saat 10.10.10 päivämäärästä viisi? Taidan olla varsinainen velho.:-XD
20 vuosilukuun :)
olipa nyt nokkelaa.:-XD
nokkeluutta tarvita, vaan numerologian perustietämystä.:)
En ymmärrä numerologiasta mitään, joten hukkaan menee opetukset, vaikka matikassa pärjäsin koulussa erittäin hyvin ilman suurempia ponnisteluja.:-XD
laittoi alkuperäiseen kaavaan laskutoimituksen, nollat on nollia
on merkitystä, jos ne esiintyvät esimerkiksi lottovoiton summan perässä.:-)
olet nyt ; miulle ois onnekkainta voittaa 8 miljoonaa euroa, tai 17 miljoonaa euroa, tai 26 milj. euroa tai 35 euroa jne ku niien summa on 8 ja se on miun syntymäpäivän päivän numeroidenn summa ynnättynä yksinumeroiseksi. Miun pitää varoa numeroa 4 kaikessa mahdollisessa koska se on 8 numeroiselle epäonnea tuova luku ... en tiedä miksi, satuin vain joskus lukemaan jostain jonkun venäläisen teosofin numerologisesta artikkelista
no siitä mua on syytetty ennenkin.:-) Mutta tuohon numeroliekkiin en kyllä usko, taikauskoinen kun en ole.
ajattelet että tämä päivä olisi jotenkin erityinen numerologeille jos et siitä mitään tiedä? Taisit tempaista hatusta koko lauseen :)) ?
tempaisin, kun olen ymmärtänyt, että ihmiset keksivät mitä ihmeellisimpiä selityksiä erilaisille numeroyhdistelmille, kuten pedon luku 666. Ihan pelkkää fuulaa.
tulisi numerologian laskuopilla vain pelkkä yhdeksän :)
Okei okei, en kiusaa enempää, kun en itsekään tunne numerologiaa alkeita enempää :))
Pythagoraan järjestelmässä ei päädytä aina lukuihin 1-9. Matemaatikko Pythagoras sai vaikutteita Egyptistä.
vasta n. 300 eaa, vaikka matematiikkaa oli käytetty sitä ennen jo tuhansia vuosia ja murtoluvutkin tunnettiin.
määrittelee numerologian täten:
Numerologia on okkulttinen näennäistiede, jonka mukaan henkilön syntymähetken ja nimen sisältämien kirjaimien lukuarvoista voidaan laskea erilaisia henkilön luonteeseen, tulevaisuuteen ja kohtaloon liittyviä asioita. Nimi tulee latinan sanasta numerus. Numerologiassa on piirteitä astrologiasta ja horoskoopeista. Kreikkalaista Pythagorasta (582–496 eaa.) pidetään numerologian perustajana.
Joten kaikkea se ihminen keksii yrittäessään olla oikein fiksu.:-XD Joulupukki, saunatonttu ja jumala ovat todellisia olentoja.
Tiedän kyllä määritelmän. :) Ja mikä se herran syntymäaika olikaan?
et voi päätellä asiasta mitään, mutta 8.12.1953 klo 8:36 se oli ja syntyaika-analyysini määrittelee minut sen perusteella sosiaaliselta lahjakkuudeltani neroksi.:-D)))))))))))))))))))
olet siis sittenkin salaa hyvinkin kiinnostunut hömppätieteistä vaikka muuta väittäisit :))
Mun elämänopetuksen numeroni on 6, siihen ei tarvita nimeä, syntymäaika riittää :)
en ole sanonut uskovani mokomaan soopaan.:-D))))))))