Palstaa välillä seuranneena on uskomatonta, miten yksipuoleisen tunteen pauloissa olevat kirjoittavat näistä kaipauksen kohteistaan. On käsittämätöntä, että ihmiset eivät kestä ns. pakkeja. Kyllähän niitä jokainen normaali ihminen saa elämänsä aikana, mutta se katkeruuden määrä mitä täältä voi lukea on todella uskomaton. Toisaalta ikävöidään mutta samalla mustamaalataan ja haukutaan pienestäkin yksityiskohdasta: Onko todella niin, että suomalainen, ei mies eikä nainen kestä sitä, ett joku toinen voi tunnetasolla toimia toiselle paremmin, eikä kysymyksessä ole hyötynäkökulma tai arvotus. Sydäntä ei voi käskeä rakastamaan, vaikka te itseänne pitäisitte niin sopivana ja soveliaan niin antakaa hyvät ihmiset näille raukkauden kohteillenne edes elämisen rauha. Jotkut ihan tosissaan kirjoittavat, että toinen on tuhonnut teidät kun ei vastannut tekstiviestiin tms. On pakko sanoa, että sellainen tunkeileva päällekäyvyys on pelottavaa. Siitä haluaa eroon ja kauemmaksi. Ette voi syyllistää toista omista tunteistanne, ilkeistä teoista kyllä mutta että vastarakkauden puutteesta.
Roikkuminen?
ei muuta sanottavaa
671984
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 67
Vanhimmat
Amen!
suorastaan paistaa pelkästään itsetunnon loukkaus joka on niin valtaisia, että sitä vastapuolta pyritään tuhoamaan kaikin keinoin,no uskoisin, että normaali terve ihminen jatkaa elämäänsä mutta osalle sen toisen osapuolen elämän pilaaminen näytää olevan se tärkein asia.
totta, normaali terve ihminen jatkaa elämäänsä. lähes jokainen irlissä tuntemani normaali terve ihminen on sen jossain vaiheessa elämäänsä jonkun jälkeen joutunut tekemään, ja myös tehnyt.
ihminen jatkaa elämää niin kuin ei mitään olisi tapahtunut niin ei siinä paljon tunteita siinä suhteessa ollut, määrittele normaali ihminen,?
ethän viitsi muunnella edellä kirjoitettua, vai ymmärrätköhän tahallasi väärin. jälkimmäisessä tapauksessa en viitsi jatkaa "keskustelua".
Mikä sinä olet mitätöimään yhdenkään miehen tai naisen sydänsurujen määrää, vaikka he kunnioittaisivat toista ihmistä sen verran, että jättävät sydänsuruistaan huolimatta heidät heidän tahdostaan rauhaan? Vaatii melkoista henkistä vahvuutta sillä hetkellä, mutta monet heistä ovat myöhemmin ihan aidosti rakastuneet johonkin toiseen ihmiseen. Siinä mielessä "normaalia", että näyttäs olevan kovin yleistä. Siinä mielessä tervettä, että voi johtaa todelliseen onneen jonkun toisen kanssa. Mutta ilmaiseksi se ei tule.
haluaa nähdä roikkumista jo siinä, että toinen tunnustaa tunteensa. Ehkä se on niin kiva kun voi uskotella itselleen, että joku on ihan seonnut vuokseni...
Herää.
vaan pettymyksen ilmentämisestä toista kohtaan. Pelottaisi, jos joku olisi seonnut toisen takia, siitä ei kukaan todellakaan pidä tai halua. Ei myöskään vuosikausia jatkuvasta asian jauhamisesta.
Ja näitähän sivuja ei kukaan usko - ei keneltäkään kenellekään. Ei muuta.
Öööh.
On erittäin todennäköistä, että Ap:n kaltaisia luuloja tulee, jos asianomaisen elämän asenne on "ei kiinnosta"
Jos tässä nyt olisi vihjailujen makua tähän suuntaa.
miten tulisi toimia, jos tunteita ei ole, eikä koskaan tule olemaan.
kuka viitsii seurata edes näitä sivuja? Kuka tänne edes tulee jos ei tule tarvetta? ja jokainen saa mun puolestani ainakin tulla ja mennä vaikka sata kertaa. Ennen sentään kirjoiteltiin aitoja kirjeitä. No joo, miksi pitää tehdä kiukkuiseksi....aurinkoa päivään jokaiselle, mielialasta riippumatta...
olin melko nuori nainen ja minuun ihastui nuori mies jota kohtaan minulla ei ollut tunteita ja sen sanoinkin. Seurasi kuukausien itku olkapäätä vasten, satoja miksi kysymyksiä ja lopulta mies mustamaalasi ja huoritteli minua pitkin kyliä. En vielä silloin ollut koskaan ollut sängyssä kenenkään kanssa. Ja tarinan opetus: sitä ei ole. Joskus vain kannattaa tehdä heti selväksi ja sekään ei aina auta, toinen saattaa tulkita täysin väärin jopa sanan ei. Sen kanssa on vain elettävä.
Kuules vain.
Tunteehan tulee YLEENSÄ, sosiaalisen kanssa käymisen tuloksena, jos tulee.
Niitä myöskään ei voi tulla, jos toista ei KIINNOSTA sosiaalinen kanssa käyminen.
Mä en muutu mm. komistukseksi, vanhemmaksi, tyylikkäämmäksi vain sormia napsauttamalla.
Tai mitä nyt ikinä miehiltä haluatkaan.
Lisäksi elämäntilanteeni ei ole mitenkään erinomaisen mallillaan. Joten en ikimaailmassa suoranaisesti tyrkytä itseäni, yhtään kenellekkään.
Kirjoituksien perusteella ei aina pitäisi tehdä mitään päätelmiä, vaikka tietäisi kuka kirjoittaja on.
Pakit olen saanut, syyt olen saanut selville tätä kautta.
Se että haluaisin tavata, ja jutella. On lähinnä tämän tilanteen läpikäymistä, miten tähän nyt ollaankaan ajauduttu.
Hän tietää, että minulla on tunteita, eikä se häntä kiinnosta.
En nyt sen takia halua tavata, että alkaisin tunteitani hänelle tilittämään.
koetin kirjoittaa siitä, miten ihmiset koettavat irl tuhota toisen, kostoksi pakeista. Se ei kukko liene kyseessä sinun tapauksessa, ymmärsinkö, että olet vain itseksesi käynyt läpi asiaa ja koettanut tavoitella ihastumisesi kohdetta. Ja ymmärinkö oikein, että et edes oikein tunne häntä. Eli siinä tapauksessa älä ota itseesi. Lähinnä tarkoitin juttuja, jossa ihastuksen kohdetta on jopa stalkattu ja mustamaalattu, se onkin jo toinen juttu kuin yksipuoleiset tunteet sisällä. Kirjoitin teoista. En ole palstan vakiasukki ja tuskinpa palaan tämän vuoden aikana enää, joten en odota vastauksia. Odotan hiljaista ajatustyötä ja elintilan antamista kaikille.
oli miehestä joka ei ymmärrä että treffit eivät aina johda suhteeseen ja se on pelin henki. Kävin kahdesti treffeillä tuon tyypin kans jonka kanssa ei vaan synkannut, päätin vielä kuitenkin tavata tokan kerran ja sen jälkeen kerroin omista tunteista (niiden puuttumisesta) niin korrektisti kuin siinä tilanteessa voi. Siitä seurasi huutoraivarit julkisella paikalla, syytökset hyväksikäyttäjäksi ja huoraksi (ei oltu edes suudeltu ja tiesi että mulla "huoralla" oli vain yksi suhde takana) ja sitten tekstiviestipommitus jota jatkui kuukausia. "Jos et...niin..." Tuo mies etsii edelleen naisia netistä ja kuvailee itseään "kiltti ja rauhallinen"...joo-o. Treffit hänen kans oli kuin joitain ihme kuulustelutilanteita, mitä olen tehnyt, millaisen miehen kanssa, koska ja miksi. Sit luetteli mulle vaatimuksiaan loppuajan. HUHHUH!
Sä et selkeästi tiedä alkuunkaan millasta on olla yksipuolisesti rakastunut. Ainoastaan syyttelet hja leimaat ihmisiä. Kun sulla ei kerran ilmesisesti ole asiasta mitään kokoemusta niin ole hiljaa. Se on niin saakelin helppo repiä löeipäläpeään kun ei tarvitse itse olla se joka on trakastunut onnettomasti.
On myös käsuittämätöntä, etteä leimaat yksipuolisen rakastuneen joksikin kajahtaneeksi pakkomeilteiseksi hulluksi joka vaan haluaa satuttaa sitä toistra. Sellanen kuva ainakin kirjoituksestasi tulee.
No ei ainakaan silleen, että aletaan sitä rakastunutta haukkumaan pakkomielteiseksi vainoajaksi, kuten sinä uilmeisesti tekisit.
eihän rakastunutta haukutakaan pakkomielteiseksi vainoajaksi, vaan pakkomielteistä vainoajaa.
kiitokset sinulle asiallisista viesteistäsi.
roikkuminen kenessäkään ole mikään hyvä asia. Eikä toista tosiaan voi pyytää rakastamaan, se on ihan totta. Mut entäpä jos tilanne onkin se ettei toinen ole kertonut tunteistaan vielä mitään ja oikeassa elämässä antanut kuitenkin vinkkejä siitä et häntä kiinnostaa.. Sepä se siinä onkin.
Ei minulla ainakaan ole ikinä käynyt mielessäkään häiritä jotakin ihmistä. Jokainen saa minusta nähden elää juuri niin rauhassa kuin haluaa.
Asia jota en voi sietää, on toisen tunteilla leikkiminen ja pelleily. Se sattuu..
sellainen nainen joka on kirjoitellut nimimerkillä Sivusta vaan..
Niin, täällä on varmasti monelaisia eri tarinoita ja monelaisia ihmisiä, katkeria ja ei-niinkatkeria, vastarakastuneita ja vuosia jotain kaivanneita. Montaa eri sorttia. Ei voi niputtaa kaikkia tänne kirjoittavia yhteen nippuun.
Itse en ole saanut pakkeja, vaan kadotin yhteyden erääseen ihmiseen ja joskus tulee ikävää purettua täällä, ei sen kummempaa.
Yritän vaan olla välittämättä negatiivisista, ilkeistä ja katkerista viesteistä, koska ne eivät kuulu omaan juttuuni mitenkään.
Kyllä aikuisen ihmisen pitäisi osata päästää irti eikä jäää roikkumaan. Sen verran pitää arvostaa toista ihmistä ja hänen valintojaan. En halua, että minussa roikkuu kukaan enkä itse halua olla roikkujana. Mielestäni siinä menee viimeinenkin kunnioitus toista ihmistä kohtaan jos toinen ei ymmärrä suoraa puhetta. Asiat pitää sanoa suoraan kasvotusten. Tämä mustamaalaus kielii vain kypsymättömyydestä, heikosta itsetunnosta ja katkeruudesta. Antaa toisen mennä jos on mennäkseen ja keskittyy oman elämän jatkamiseen. Torjutuksi tuleminen sattuu aina sehän on selvä, mutta elämän on jatkuttava. Kaikki tunteilla leikkijät ja pelaajat ovat säälittäviä hyväksikäyttäjiä. Eihän se ole mitään muuta kuin oman egon pönkitystä toisen kustannuksella.
Lähetteleekö viestejä ,pitää aina vasta hyvin selvästi ja rehellisesti takaisin.
Monesti tilanne voi olla ihan toinen ,kun" roikkuja" katoaa ,aletaan roikkujan perään kaipailla ?
Eli selvällä suomen kielellä kun ei ole sitä egosti pönkittäjää enää ,sitä roikkujaa aletaan syyttää ,roikkumisesta ,vaikka todellisuudessa ei uskalleta kertoa että ,häntä kaipaillaan viellä.
Minulle on käynyt elämässä näinkin.
Uups, en muistanut mainita, että ei minun perässäni kukaan roiku. Ihan vain yleisellä tasolla kertoilin omia ajatuksiani asiasta. Sen perusteella mitä olen lähipiirissä nähnyt ja kuullut. Tai no ehkä pientä roikkumista olen myös huomaavinani miehen taholta kun käyn tässä parasta aikaa avioeroa läpi. En viitsi kuitenkaan enempää niistä täällä kertoilla.
Varsinkin jos ero tulee yllättäen
On selvää että ensimmäiset kuukaudet ovat vaikeampia
On parempi tuollaiset asiat hoitaa IRL aina.
Turhaa alkaa miettimään kenekään roikkumisia yleiselläpalstalla
Ja myös sinun miehelläsi on oikeus kirjoittaa tänne ja purkaa omia tunteita.
No herrajumala tietenkin on. Täysi vapaus. Miksi ihmeessä sitä häneltä kieltäisin. Kaikkea hyvää vain hänelle toivon.
Ylensä ,se torjuttukin ymmärtää kyllä hyvin oman tilanteensa mahdottomuuden.
Se että toisella on viellä tunteita, on varmaan vaikeaa lopettaa rakastamasta hetkessä vain.
Suurin osa käsittelee omat pettymykset omalla tavalla ,ja harvemmin kukaan enää toisen perässä alkaa roikkumaan.En menis ketään tuomitsemaan ainakaan tämän palstan vuoksi.
Jokainen voisi kävellä päivän toisen ihmisen kengissä ja tulla arvostelemaan ja tuomitsemaan vasta sen jälkeen.
kestetään mutta olen itse huomannut sen että, kun suhde alkaa liihotellaa molemmin puolin taivaissa ja kun se eron hetki tulee niin ero hoidetaan huonosti, monen kirjoittajan kirjoituksissa paljastuu että erottiin ilman pätevää selitystä tai miehet törkeästi käyttivät hyväksi ja heittivät naisen pois ilman selityksiä, näistä tulee katkerat kirjoittajat, täytyy muistaa että normaali ihmisellä on myöskin tunteet, hyväksikäyttäjillä ei, hoitakaa se ero kunnolla niin ei tarvitse täällä kirjoitella ja valitella asiasta, vahinko kiertää ja kopsahtaa oman nilkkaan jos ei asioita hoideta.
Olet oikeassa,mutta ottaisin myös huomioon sen seikan että kaikki etsijät ei välttämättä halua muuta kuin saada yhteyden ihan ystävyyden merkeissä kadottamiinsa ihmisiin.
Ja oikean henkilön löytäminen tätä kautta on kuin lottoaminen,ei koskaan osu oikeaan.
Myös henkilöillä joita haku koskee tulisi olla rohkeutta vastata jotain,vaikka että sain viestisi mutten halua olla sinuun missään tekemisissä enää!
Jos rakkauden nälkä ajaa tänne etsimään kysymyksiä siihen olisiko mitään mahdollisuuksia enää tavata ,homma jatkuu niin pitkään kuin vastapuoli vastaa jotain,muutoinhan kysymys elää avonaisena hakijalla päässä koko ajan.
Siis tärkeintä ja parasta molemmille on että vastaatte saamiinne viesteihin ettei tätä kautta tarvitse haahuilla!
ei ole aina niin yskioikoisia kuin luulisi. Sun arvailut ei osu jokaisen kohdalle muistathan sen, ennenkuin yleistät?
voitu antaa törkästi ja loukkaavasti. Ihmisellä on oikeus pettymykseen, loukatuksi tulemisen tunteeseen, vihaisuuden tunteeseen, katkeruuteen. Ne ovat myös ihmisoikeuksia. Joskus jonkun tunteilla on leikitty, joku laitettu kysymään ulos uudestaan ja uudestaan ihan huvin vuoksi tai sen vuoksi ettei ole osannut itse päättää miten vastaa - annettu ymmärtää ymmärtämättä olla looginen tai antaa oikeaa vastausta siihen nähden mitä on antanut ymmärtää - ja ehkä käyttäydytty ymmärtämättä sitä miltä toisesta tuntuu nöyryyttäminen.
Ihminen saa jumittua vaikka 10 vuodeksi ja jos joku on oikeasti tehnyt toiselle pahasti ja loukkaavasti - eikä edes anteeksi pyytää, ei silloin voi olla mitään sanomista siitä mitä joku toinen tuntee.
Loukkaavaa ei ole sanoa toista kunnioittavasti "ei". Loukkaavaa on sanoa toisen mieheyttä/naiseutta (tai muulla tavoin) loukkaavasti "ei" tai leikkiä jonkun ihastuneen/rakastuneen tunteilla ja rohkeuden keräämisellä (jota vaaditaan siihen aloitteen tekemiseen) useaan kertaan.... Jos sitten joku muistaa sen kauan tai ei etene parisuhdeasioissa sen takia että on tullut raiskatuksi henkisesti -mitä se ainakaan sen aiheuttajaa haittaa - jos ei ole selkärankaa anteeksi pyytää?
Ketään ei voi kieltää tuntemasta eikä rakastamasta. Toisen tunteita ei voi määrätä. Tämä pätee molempiin suuntiin;
henkilön "A" ei ole pakko rakastaa henkilöä "B "- mutta henkilö "B" voi ja saa silti rakastaa henkilöä "A". Siihen ei henkilö "A":lla ole mitään sanottavaa - kuten ei henkilö "B":llä siihen, että "A": ei rakasta.
Se mitä järkeä henkilön "B" on rakastaa henkilöä "A" joka ei rakasta "B":tä on sitten eri asia. Mutta oikeus siihen on eikä henkilö "A" voi käskeä "B"tä olla rakastamatta häntä.
Tämä taas näyttää unohtuvan näiltä "roikkujien" mollaajilta.
on psygologit analysoimassa, ei kai teistä kukaan usko että kaikki on ihan vakavasti kirjoitettu mitä täällä lukee, ja sitten taas kerran kun ette voi ymmärtää niitä ns roikkujia niin miksi kirjoittelette ja yritätte olla jotain tuomion analyyttisiä enkeleitä jotka luulevat ratkaisevansa toisten ongelmat, kommentoimella että EN YMMÄRRÄ. Ihminen joka ei ymmärrä ei tule välttävästi viisaammaksi jos tänne kirjoittaa. Ja sitten tuntevat olonsa hyvinkin kylläiseksi kun ovat saaneet leikkiä viisasta sanoilla EN YMMÄRRÄ ja siihen vielä lisätään AIKUISTEN IHMISTEN PITÄISI, missä sitä sanotaan että pitäisi. Kaikilla on sanan vapaus ja he saavat kirjoittaa, mutta älkää ottako niitä kirjoituksia niin hemmetin todesta, mikään ei ole miltä näyttää. Joten menkää kaikki jotka pidätte itseänne niin kamalan aikuisena jollekkin analyysi palstalle murehtimaan toisten asioita, tämä palsta on käynnissä sanalla ikävä joten siitähän sitä puhutaan vai mitä. Te jotka roikutte täällä mollaamassa toisia lopettakaa se, sillä mikään ei muutu vaikka kuinka ihmettelisitte.
Jospa itse katsosit vähän tarekemmin mihin viestiin vastaat mitäkin. Kitjoiuksesi on nimittäin täysin älytän ja asiaton liittyen noihin kahteen edelliseen viestiin joiden perään ole vuodatuksesi kirjottanut. Vai oleko sä niin kertakaikkisen idiootti ettet tajua mitä nimimerkillä "ei pelkkä "ei"" kirjottaja sanoo? Minusta hän puhuu täysin asiaa, sinun vastauksesi hänelle taas on jotain turhaa höpötystä, vastauksesi voisi ola ok joihinkin muihin kommentteihin liittyen se on totta.
"henkilön "A" ei ole pakko rakastaa henkilöä "B "- mutta henkilö "B" voi ja saa silti rakastaa henkilöä "A". Siihen ei henkilö "A":lla ole mitään sanottavaa - kuten ei henkilö "B":llä siihen, että "A": ei rakasta."
Henkilöllä A on oikeus rakastaa henkilöä C. Hänellä on oikeus perustaa perhe henkilön D kanssa, erota, olla vaikka yksinhuoltaja, viettää aikaa henkilöiden E, F ja G kanssa. Mihinkään näistä henkilöllä B ei ole yhtään mitään sanottavaa.
Mutta henkilöllä "A" ei silti ole siihenkään mitään sanottavaa, jos henkilö "B" silti rakastaa häntä ja kaipaa henkilöä "A" nimettömänä vaikka täällä palstalla - tai raapustaa kirjaimiksi sen mitä tuntee. Henkilöllä "B" on siihen oikeus. Se seuraako siitä henkilölle "B" mitään hyvää saati onko se hänen itsensä kannalta ja hänen elämänsä kannalta järkevää pidemmän päälle - se on eri asia.
pelottaa että meillä roikkujilla on enemmän tunteita kuin sulla?Ehkä oot oikeessa ja pelkäät aiheesta.
Ja suako pelottaa, että roikkumisen kohteella on enemmän tunteita kuin sulla, mutta jotakin toista kohtaan. Ehkä oot oikeassa ja pelkäät edelleen aiheesta.
kun räkä sun poskella
se vain on niin että jos ei sitä torjuntaa tule selvällä suomen kielellä tai muulla mahdollisella kielellä jota ihastunut ymmärtää on se täysin sen toisen vastapuolen syytä että toiset roikkuu & kärsii. Jos ei sitä itse ole kokenut niin ei voi ymmärtää. Mikä on niin vaikeaa sanoa "ei, en ole kiinnostunut". Ei ihastuneen edessä tarvitse itseään ylentää niin ettei ihastunut muka kestäs pakkeja, ehkä ne vaan haluu että joku on ihastunut ja se imartelee, muuten en kyl ymmärrä.
Sen ymmärrän kans et jos on kovin onneton ja yksinäinen ja ruma tms. voi ihastuminen olla jokin ainut asia mikä tuo aikansa enrgiaa. Samoin elottomassa ja rakkaudettomassa liitossa eläminen ja ihastuminen on helppo yhtälö.
Pakko kommentoida !!
Tiedän että täällä tietoisesti asiat ymmärretään väärin joidenkin toimesta jotta saadaan väännettyä kärpäsestä härkänen niin että se tärkein asia unohtuu ...
Se mikä minusta on tärkeää on se, jokainen saa täällä purkaa sydäntään ja haikailla nuoruuden rakkauden perään tai salaisen ihanteensa perään, mutta jokaisen tulee ymmärtää ettei tämän foorumin kautta asiat etene kuin ihmeen kaupalla oikealle henkilölle.
Mielenterveyden kannalta tämä on toisaalta hyvästä,mutta pahasta taas siinä mielessä että tänne saatetaan jäädä roikkumaan jopa vuosiksi , välillä kuvitellaan oikean vastanneen ja taas välillä petytään rankasti kun huomataan sen olleen jonkun leikkiä tai muutoin ihan väärä ihminen.
Tämä tulee jokaisen haavoittuneen sydämen ymmärtää!!
Parempi siis elää reaalimaailmassa,laittaa asialle piste.
Nykyisin on mahdollisuuksia vaikka mitä,viestit Fb:n kautta,sähköpostit ja tekstarit.
Ja henkilöt ketkä saattavat saada viestin ihmiseltä joka ei todellakaan miellytä ,johon ei ole pienintäkään halua olla yhteydessä , vastatkaa rehellisesti lähettäjälle .
Se ettei lähetettyyn viestiin tule vastausta jättää kysymykset edelleen auki ,epätietoisuus murhaa ajan myötä ...
Tähän ei pidä nyt sotkea karmeita epätavallisia ihmissuhteita,vaan normaalien ihmisten yhteydenottoja.
roikkumaa!
mihin vastaan, ärsyttää vaan kun ihmisten pitää aina olla opettamassa jotain ja sitten tuo alituinen.EN YMMÄRRÄ jos ei ymmärrä niin ei ja kuka piru on sanonut että juuri SINUN pitäisi ymmärtää jos kalle haikailee kaisan perään vaikka kaisalla on matti joka vuorostaan haluaisi maijan vaikka maija on naimisissa eetun kanssa jolla on rakastajatar siis kaisan sisko joka on kaksonen ja narraa vanhaa ukkoa joka on mummunsa kanssa naimisissa. Niin sun ei tarvitse ymmärtää sillä ne ovat TOISTEN IHMISTEN asioita jos jollain on ikävä jotain.
näin on
toi toisten arvostelu on "äässistä"
kalle voi haikailla kaisan perään mutta jos kaisalla on matti se on TOISTEN IHMISTEN ASIA, EI LAINKAAN KALLEN!!!!! KALLE ON ULKOPUOLINEN.
YMMÄRRÄ SINÄ TÄMÄ, jos sinusta niin pitkälle on.
entäs se, jos Kaisalla on Matti ja Matilla on sitten Kalle, mutta Kalle haikailee Kaisan perään niin onko se sitten sen Kaisan asia vai kenen asia se sitten on...?
Eiköhän ole jokaisen oma asia kenen perään haikailee, sillä kaikilla on omat lähtökohtansa elämässä. Moni jolla ei ole korkeampaa koulutusta yrittää nostaa omaa itsetuntoaan sanelemalla toisille miten ja missä ja milloin tehdään asiat ja mikä on juuri kutenhe ajattelevat. Silloin kun on kysymys vieraiden ihmisten tavasta elää elämäänsä OMILLA ehdoillaan niin jo nämä itsensä viisaana pitävät ovat asialla antamassa osviittaa ja ymmärtämässä väärin ja tuomitsemassa. Ei ole ihme että on sotia maailmassa kun näinkin pienessä porukassa jo on lietsominen esillä.
Ja te joilla on aikaa istua koneen ääressä ympäri vuorokaudet olette pahimmat jotka ovat heti hakkaamassa jos joku nuorukainen on etsimässä täällä rakkauttaan. Mutta ei kai voi vaatiakkaan muuta.
Kaisan asia on valita Matin ja Kallen välillä.
Jos valinta kohdistuu Mattiin, Kallen asiaksi jää suhtautua asiaan kuin fiksu ihminen, tai kuin tyhmä ihminen, jos hän sellainen on. Enempää ei kai voi vaatiakaan.
Yksi vaihtoehto Matille vois olla istua koneen ääressä ympäri vuorokaudet ja yrittää kuvitella, että Kaisakin tekee niin. Nyt kun olen lukenut tämän oppineen keskustelun, alan kallistua tähän.
siihen jos saa pakit? En tarkoita nyt eroa vaan pakkeja eli että on tapailtu kerran tai muutamia kertoja. Eli vasta tutustumisaikaa. Ja sellaista tilannetta että se joka antaa ne pakit tekee sen mahdollisimman asiallisesti. Millainen reagointi on vastapuolelta fiksua / aikuismaista / hyvien tapojen mukaista? Haluan tietää vastaisuuden varalta, mies olen.
minäkään, kun ei kerran kelpaa eikä arvosta vaan luiruaa kaikkien hameenhelmojen perässä niin menkööt.
vastaus on mun mielestä väärin, koska se on heidän kaikkien oma asia, tehdä omat ratkaisunsa omassa elämässään, kenenkään ulkopuolisen siihen vaikuttamatta.
on moni vissiin saanut pakit, mutta myös moni joka on ymmärtänt väärin ikävän, sehän ei aina ole rakkaudesta kyse, vaan monella on vanhat ystävät mielessä ja haluaisivat kuulla heistä, mutta sitten yhtä äkkiä huomaakin että se toinen luuleekin että hänen perään haikaillaan "NIISSÄ" tarkoituksissa. Ja pakit on ainoa ajatus kun ihmisellä on uusi elämä ja siihen ei sovi enää vanhat ystävät siis YSTÄVINÄ. Usein kysyjä hämmästelee aikansa ja sitten pettyneenä yrittää taklata tilanteen. Siis ystävyys ei ollutkaan mitä kysyjä luuli vaan siihen oli tullut uusi ihminen vaikutusvaltainen, jonka mieltä ei saa järkyttää, silloin vetäytyy kyseliä takaisin ja toiset sanovat että hän on saanut pakit. Sellaista on elämä, mutta en usko että kukaan jää riippumaan sellaisiin asioihin vaan jatkaa elämäänsä kuten ennenkin
Jokainen saa mielestäni kaivata ja ikävöidä ketä haluaa niin kauan kun ei aiheuta toiselle harmia tai muuten ahdistele. Tietenkään unohtamatta itseään. Onko enää "tervettä märehtiä" vuosikausia niin, että oma elämäkin kärsii. No, se lienee jokaisen oma valinta. Siinä kai se "raja" kulkee ainakin itsellä. Niin, ymmärtää kun toinen sanoo, että suhde on ohi tai kyseinen ihminen ei kiinnosta seurustelumielessä. Itse ainakin tekisin niin jo silkasta toisen kunnioittamiseta. Jokaisella se vie oman aikansa ja on ihmisiä jotka tulee aina muistamaan lämpimänä/kipeänäkin asiana sielun sopukoissa. Hyviä/kauniita muistoja, mutta oma elämä jatkuu.
eårkwåerk tunteikas ja viisas nainen olet .
Ohhoh, eka kertaa joku kommentoi kirjoituksiani kauniiksi, joten minä kiitän ja kumarran:)
eiköhän ystävät ole sellaisia, joihin voi ottaa yhteyttä muutenkin (kuin arpoa täällä harhaan).
erityisesti jos on pitkä ystävyys takana, itse en tulisi tänne mielikuvittelemaan.
mitäs välität ja edes kurkit tänne, sillä kovasti näyttää silti tehdä mieli mielikuvitella täällä
ja analysoida muita, annetaan ihmisten kirjoitella silloin kun haluavat, siksihän nämä palstat on tehty, ja jos sinä nyt haluaisit ymmärtää että kukin etsii tavallaan ja mitä ne etsivät ei tarvitse kiristää muiden pipoja.
Yhdyn edelliseen kehujaan, aloittajan ohella olet kirjottanut parhaat viestit tässä keskustelussa. Parhaus on subjektiivistä, olenhan kanssanne samaa mieltä. En halua roikkujia enkä itse roiku, sillä miellän niin rakkaus- kuin ystävyyssuhteidenkin perustuvan kahdenpuoliseen vapaaehtoisuuteen. Sananvapaus näinkin ajattelevilla ja toimivilla.
Itse en ole saanut mitään vastausta enää aikoihin. Onko tunteita vai ei. Kamalaa sekin että pitää tilannetta avoimena toiselle. Toinen kärvistelee ikävässä. Jos suoraan kertoisi ettei enää kiinnosta, jättäisin heti rauhaan (en kyselisi viesteillä perään). En tosiaankaan halua väkisin yrittää jos tekisi selväksi että tilanne on muuttunut yksipuoliseksi.
Taidan kyllä jo pian luovuttaa :(
Kyllä paljon parempi molemmille osapuolille on aina kun saatuun viestiin vastataan jotain,ei kiinnosta tai kiva kuulla sinusta !!
Viesteihin vastaamattomat henkilöt kuvittelevat toimivansa oikein ja ymmärtävät asian niin että tuleepahan selväksi ettei todellakaan kiinnosta kun en vastaa,mutta vastaamattomuus tuottaa melkein aina käänteisen reaktion,"hiljaisuus on myöntymisen merkki" sanotaan vanhassa sananlaskussakin !
Kannattaa miettiä hyvin tarkkaan ennenkuin menee haukkumaan toista roikkujaksi tai pakkomielteiseksi, siinö voi loukata ja satuttaa toista todella pahasti, samalla voi menettää jotain arbokasta...
Vuosia sitten olin opiekellessa samalla luokalla erään tosi mukavan pojan kanssa. Pidin hänestä mutten ollut muuten kiinnostunut, koska olin varattu. Hän kuitrenkin rakastui minuun, ehkä se olisi voinut olla molemminpuolista jos olisin olut vapaa.. Mutta kun en ollut, niin sanoin sen hänelle suoraan ja sanoin etten ole kiinnostunut. En millään olisi halunnut satuttaa häntä ja minut teki surulliseksi se kuinka raskaasti häön sen otti. Olisin halunnut ola edes kaveri, muttei siitäkään oikeen tullut mitään enää.. Olisin halunnut että hän pääsisi minusta yli ja voisi jatkaa elämäänsä, toivoin hänelle vain hyvää. Mutta kun me nähtiin joka ikinen päivä koulussa, niin hänelle se oli tosi raskasta, sen näki kuinka häneen sattui kamalasti. Ja se teki minulle pahan olon. Tilanteesta tuli aika kiusallinen. Hän ei koskaan mitenkään vainonnut minua ja sanoi aina ettei halua missään nimessä sotkea mulle mitään sotkua aiheuttaa. Tiedän, etä hän tarjkoitti sitä. Mutta ajanmittaan tilanne kävi kestämättömäksi, ei muuten mutta koska minuun sattui se että hänellä oli niin onneton olo minun takiani.. Lopulta sitten satuin ärtyneenä sanomaan aikapahasti ja tulin haukkuneksi häntä pakkomuielteiseksi roikkujaksi, jonka pitäisi mennä hoitoon.
No hän suuttui minulle, loukkaantui oikeen todella. Gän myös masentui selvästi entisstään ja sanoikin minulle, että olisi vain toivonut mun ymmärtävän häbntä :( Kyllähän minä ymmärsin mutten olisi halunnut hänen olevan onneton minun takiani kun asia ei miksikään tulisi muuttumaan, en vain koskaan tauinnut sitä hänelle kunnola sanoa :( Hän päätyi sitten siihen ettei ole mitään muuta ratkasua, kuin että me ei enää nähtäisiä, ei oltaisi lainkaan tekemisisä. Hän sanoi kyllä ettei tarkota sitä ettei pitäisi musta, päin vastoin, muttei enää kestänyt tilannetta j... Hän käänsi minulle selkänsä kokonaan :( Olisin halunnut olla edes kaveri, mutta yhteys midän välillä katkesi täysin, ja on edelleen poikki... En olisi halunnut, että hän kävelisi kokonaan ulos elämästäni, mutta niin kuitenkin tapahtui :( Emme ole olleet tekemisissä enää vuosiin..
Nyt vuosien jälkeen en ole enää varattu ja hän on tullut mieleeni usein, monesti uniinkin. Ikävä on alkanut vaivata ja haluaisin kuulla kuinka hänellä on mennyt. Mutten enää uskalla ottaa yhteyttä vaikka haluaisin... Tuntuu tosi opahalta, kun menetin elämästäni yhden myukvimmista koskaan tuntemistani ihmisitä... Yritin yhden kaverini kautta onkia hiukan tietoja, kaverini tuntee siis hänet myös. Kaverini sanoi ettei ole varma kaipaako hän vielä minua, mutta yksi asia oli kuulemma selvä, hänellä ei ole pienintäkään aikomusta ottaa enäöä koskaan minuun yhteyttä :( Kaverini mukaan hän välttelee koko asiasta puhumistakin, muttei kuitenkaan onneksi mitenkään siihen sävyyn että vihaisi mua tai jotain, pikemminkin kuin ihminen joka pelkää tulevansa satutetuksi uudestaan...
Elämässä ei ole koskaan liikaa rakkautta ja sen arvon tajuaa vasta kun sen on menettänyt...
Saattaa olla niin että nämä syylistäjät ja haukkujat käsittelevätkin omia tunteitaan ja pääsevät kielteisillä ajatuksilla eroon omasta kaipauksestaan. Se ikävä puoli niissä on että se oma negatiivinen luonne myös paljastuu näissä katkerissa kirjoituksissa.
Eksän seuraava kohde ymmärtää mitä tarkoitan aikanaan.
Oveni takana käy vähän väliä roikkumassa eräs ukkomies,jolle olen pakkomielle nähtävästi.Hän käy useita kertoja päivässä,eikä meillä ole ollut edes ns.suhdetta.Hän vaan tunkeutui seuraani ja tätä on jatkunut nyt pääsiäisestä saakka.Olen usein kotona kun hän käy ovikelloani rimputtelemassa mutta en avaa ovea koska kun olen sen tehnyt niin hän tulee väkisin kotiini.Eikä lähde kulumallakaan pois.Joten mitä avuksi,olen loppu.Olen kotonani kuin hiiri ettei kuuluisi suihkun,pesukoneen,ym.elämän ääniä.Hän luulee siis että en ole kotona ja otteet sen kun kiristyy.Minua pelottaa ja ahdistaa,kuvottaa,oksettaa.Koen että tässä on kyse kotirauhan häirinnästä.