Eräällä sellaisia taipumuksia omaavalla on diagnoosina sekamuotoinen personallisuushäiriö. Vain harvalalla on yksi psyykkinen häiriö, vaan niitä kasautuu usein. On ADHD ja mitä muuta vielä lisäksi. Usein narsisti on pohjimmiltaan masentunut.
Narsistien moniongelmaisuus
koko b - klusteri
15324
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Niin, monella on mm. paranoidia, antisosiaalista, epävakaata persoonallisuushäiriötä NPH:n lisäksi. On ahdistuneisuushäiriöä, vakavaa masennusta, ADHD:tä, alkoholismia...Vieläköhän listaa voisi jatkaa.
Epäonnistuneissa keksiöissä tapaa narsisteja. Joskus he ovet jossain onnistuneet mutta pääpiirteittäin heidän tuherruksensa on olematonta, jota kuitenkin verhoaa suuri salaperäisyys. Yhteistä on suuri omahyväisyys. Heillä on tunne omasta ainutlaatuisuudesta. He kadehtivat toisia mutta kääntävät asian toisinpäin. Paranooikolle on jo pelkkä epäilys riittävä todiste jostain heitä kohtaan tapahtuneesta oletetusta ilkeilystä. He kokevat muut ihmiset juonio punoviksi kilpalijoiksi, ja se lisää omaa kilpailua. Vaikea henkilö esimiesasemassa ja alamaisilla vallitsee kauhuntasapaino.
Mitä ovat epäonnistuneet keksijät?
Paraneminen tapahtuu pienin askelin. Ensin on täysi kaaos. Sitten tulee yksi pieni asia kuntoon. Se antaa voimia seuraavaan pieneen askeleeseen. Ongelmien vesisaavi alkaa pisara kerrallaan tyhjentyä. Hidasta mutta nousujohteista hommaa, mutta onnistuu kyllä kun ihminen ottaa yhteyttä itseensä.
Narsistin paraneminen? Narsisti ei parane. Narsisti ei pysty ottamaan "yhteyttä itseensä" vaan yrittää peittää poikkeavuutensa itseltäänkin, sen mitä nyt edes ymmärtää toimivansa väärin toisia ihmisiä kohtaan, Yleensähän hän on vakuuttunut että häntä ei koske samat "säännöt" kuin muita ihmisiä ja hänen omasta mielestään hänellä on oikeus toimia niin kuin toimii.
Voi Henna sun kanssas. Jos olisin saanut narsisti-diagnoosin, ja eksyisin lukemaan tän kommenttisi, saattaisin vetää itteni narun jatkoksi. Ihmisiltä voi viedä paljon, mutta toivoa älä vie. Se pitää hengissä.
Uhriudesta ja narsisti-kammostakin pitäisi pystyä paranemaan. Sekään tila ei saa jumittua pysyväksi!
Eli totuutta narsismista ei saa sanoa syystä, ettei narsisti pahoittaisi mieltään, jopa vetäisi itseään narun jatkoksi?? Hyvin harvoin tietääkseni narsistit itsemurhaa tekevät, sillä kyllä uhkailevat useinkin syyllistääkseen ja hallitakseen ihmisiä.
Yritä nyt ymmärtää, ettei minun "uhriudesta paraneminen" muuta mitenkään sitä tosiasiaa, minkälaisia narsistit ovat, ne ovat edelleen ihan samanlaisia riippumatta siitä olenko MINÄ parantunut "uhriudesta". Ei "paraneminen" muuta faktoja narsisteista.
Narsistikammosta parantuminen? On ihan tervettä ja normaalia "kammota" narsisteja sen jälkeen kun on päässyt omaan elämään vaikuttaneesta narsistista eroon, sillä tavalla, että välttää joutumasta enää narsistin vaikutuspiiriin, koska TIETÄÄ mitä siitä seuraa.
Senkin tosikko. :)
Totuus narsismista ei ole se, ettei siitä voi parantua.
Uhriudesta paraneminen voi kestää parikin vuotta. Prosessi on valmis kun ihminen hyväksyy tapahtuneen ja pystyy lopulta nauramaan koko asialle. Sitä palstakamutkin täällä seuraa, muutkin varmaan kuin minä, että suhtautuisit huumorilla koko ilmiöön. Silloin sä olet eheytynyt.
"Suhtautuisit huumorilla koko ilmiöön"? Hyvin sairas ajatusmalli! Jos uhri (muutkin kuin minä) suhtautuu sellaiseen ihmiseen, joka on rikkonut toisen minuuden ja elämän narsistisella toiminnallaan väittäisi suhtautuvansa "parannuttuaan" narsismiin ja narsisteihin huumorilla niin en uskoisi sellaisen ihmisen ikinä olleen edes narsistin uhrina todellisuudessa. Siitäkin huolimatta, että narsistin kaavamainen ja sinänsä lapsellinen toiminta tuntuu naurettavalta jälkikäteen ajateltuna useinkin.
Mutta ei narsismi ole vitsikäs, hassu juttu vaan hyvin vakava ongelma.
Ihan sama mitä sinä ja "kamusi" seuraatte ja odotette minulta, kirjoitan kuitenkin lähinnä ehkä palstalle joskus eksyviä oikeita uhreja ajatellen...kuitenkaan en voi tietää kuka kirjoittaa "tosissaan" (ehkä muutama täälläkin joskus?) vai onko "uhrikysymyksetkin" vakkareiden laatimia vain keskustelun herättämiseksi... mutta eipä tuolla ole kovinkaan paljoa merkitystä mulle... senkun hämmennätte...
"kirjoitan kuitenkin lähinnä ehkä palstalle joskus eksyviä oikeita uhreja ajatellen..."
Miksi ajattelet toimivasi pelastajana muille uhreille? Aivan kuin he olisivat riippuvaisia kommenteistasi, eivätkä kykenisi saamaan tarvittavaa tietoa muualta...
Hmm...
Näkyykö se minusta ? Teinkö jotain että ansaitsin jälleen sen ? Jos kuvittelen – jos sitä ei ollutkaan. Olenko vain liian herkkä vai enkö ole herkkä ollenkaan ? Jatkaisinko että kaikki on hyvin muuttuisiko kaikki ? Mitä jos en olisi tehnyt yhtään virhettä – olisimmeko tässä tilanteessa ? Antaisinko anteeksi vai onko mitään anteeksi annettavaa ? Pitäisikö minun pyytää anteeksi – olla nöyrempi- lohduttaa . Muuttuisiko silloin kaikki ? Jos en haluaisi erota olisitko hajottanut niitä kaikkia tavaroita ? Uhkailisitko minua ?
Miksi joudun pohtimaan näitä – miksi minulla ei ole toimintatapaa ? Jos sanon suoraan olen hyökkäävä ja yritän toimia ilman sanoja toimin selän takana. Minulla ei jää tilaa tunteille – tunnenko surua, ahdistusta , pettymystä vai jospa tämä on rakkautta ? EI tunnu siltä – tämä ei tunnu siltä että olisi hyvä olla ja voisi luottaa seuraavaan hetkeen tai odottaa jotain tulevaa.
. Kuinka paljon lapset kärsii . Aiheutanko heillä tämän. En voi halita toista mutta mitä jos hallitsisin itseäni ? Mitä on hallitseminen ? Sitä että osaisin antaa kaiken anteeksi sitä että minua ei mikään haittaisi ?Sitä että osaisin sanoa aina järkevästi tai osaisin olla hiljaa ?
Milloin minulle jää tilaa ? Milloin voin sanoa sieluni syvimpiä ajatuksia. Milloin illat eivät kulu väistellen jäätävyyttä. Milloin voisin olla rauhassa ? Pelkään että putoan koska en pysty kaikessa tuskassa käsittelemään yhtään tunnetta. Mitä jos haluan kaiken tämän takaisin ? Minun pitää olla hullu – mielenvikainen mutta sekin voi olla mahdollista. Olihan se edellisen kerran kun halusin tämän kaiken hulluuden takaisin. MIKSI ? Miksi minun pitää haluta jotain missä ei ole tilaa hyville ajatuksille tai en kuule naurua tai ohi menevää hipaisua ?
Ehkä siksi että narsisti on saanut sinut ajattelemaan "omilla aivoillaan" ja sinä olet sen myötä hukannut oman itsesi ja OMAT ajatuksesi, narsisti on saanut ajattelemaan että vain narsistin tarpeet ovat tärkeitä, sinun ei.
"Milloin minulle jää tilaa ? Milloin voin sanoa sieluni syvimpiä ajatuksia. Milloin illat eivät kulu väistellen jäätävyyttä. Milloin voisin olla rauhassa ? Pelkään että putoan koska en pysty kaikessa tuskassa käsittelemään yhtään tunnetta"
Sinulle jää omaa tilaa sitten kun et enää kysy narsistilta, onko sinulla oikeus omaan tilaan. Opit pikkuhiljaa sanomaan sielusi syvimpiä ajatuksia kun et keskustele narsistin kanssa vaan sanot ne sellaisille ihmisille, jotka oikeasti arvostavat sinua ja välittää sinusta. Illat eivät kulu väistellen jäätävyyttä kun hankkiudut eroon narsistin vaikutuspiiristä. Pelkäät ettet pysty käsittelemään tuskassa yhtään tunnetta, et pystykään, kun tuska tulee tarpeeksi isoksi, mutta kun teet päätöksen (mieluummin ennemmin kuin myöhemmin), että hankkiudut vahingollisesta suhteesta totaalisesti eroon, opettelet arvostamaan itseäsi ja omia tarpeitasi, sinä kyllä pikkuhiljaa opit vaikka se saattaa olla pitkä ja tuskainen tie, mutta jokainen päivä askel parempaan.
@henna... Oletko sinä itse narsisti tai joku muu häiriintynyt persoonallisuus? Voitko todistaa, että et valehtele tälläkin hetkellä, kun kirjoitat vastaustasi tähän?
Narsisti on kirjaimellisesti ongelmakimppu, josta kärsii ensisjaisesti ympäristö. Mielensä syvimmissä syövereissä hän hetkittäin aavistelee itsekin olevansa pahasti ongelmainen.
Ei ongelmainen, vaan erilainen...
Useimmiten kyllä tuntuu, että näillä "taviksilla" olisi enemmän päässä vikaa.
Miksi pitää reagoida niin tunteella joka asiaan, ei voi ymmärtää...Ajanhaaskausta. :)