Rekisteröidy

Ilmoitukset

Ladataan…

    Näytä kaikki

    luvatonta ja toivotonta

    Näin siinä sitten kuitenkin kävi: rakastan sinua. Vaikka et ole minun. Pitkään pidin pään järjellä kylmänä, mutta ei voi minkään. Pelästyin kun huomasin että todella rakastan, tämä ei ole enää mitään pelkkää kiintymystä, halua tai läheisyyden kaipuuta. Tajusin kuitenkin että rakastaminen ei ole minulta mitenkään pois, päinvastoin, tuntuu hyvältä kaikesta toivottomuudesta huolimatta. En odota sinulta mitään, enkä tiedä kannattaako minun kertoakaan mitä tunnen nykyään. Onko sillä merkitystä, muuttaako se mitään? Kyyneleet nousee silmiin kun ajattelen että joku päivä meidän tiemme mitä luultavammin eroaa, joku päivä en enää saa olla lähelläsi, jutella ja tuntea lämpöäsi. Olet korvaamattoman tärkeä, sieluntoveri. Miten minä osaan elää ilman sinua?
    5904
    Äänestä

    Muut lukivat myös

    Vastaukset 5

    Vanhimmat

    Rakkaus on paras mahdollinen alku kaikelle kauniille - näin ajattelen.
    Paljon on mielessä tunteita ja ajatuksia jotka mielisin kertoa, mutta en niitä voi
    tähän kirjoittaa. Sen olen kuitenkin oivaltanut, että merkitykselliselle ihmiselle
    pitää kertoa ja näyttääkin tunteet. . oli ne sitten kyyneleet tai hymy.
    Kaikki on vielä mahdollista. . .

    Hyvää syysviikkoa toivottelen.

    Äänestä

    Tämä voisi olla mun kirjoittamana miehelle (M)...

    Mutta miksi tienne luultavasti eroaa joku päivä?

    Äänestä

    Vastaapa ensin tähän.

    Äänestä

    hänen kanssaan tekemisissä ja lähellä? Kirjoititko miehelle, kuten kaikki täällä?

    Äänestä

    Miksi te ette tulevaisuudessa näkisi?

    Äänestä

    Odottaa vastausta

    Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.

    Luetuimmat keskustelut

    Kommentoi aloitusta

    Koo si kirjoitti:

    Näin siinä sitten kuitenkin kävi: rakastan sinua. Vaikka et ole minun. Pitkään pidin pään järjellä kylmänä, mutta ei voi minkään. Pelästyin kun huomasin että todella rakastan, tämä ei ole enää mitään pelkkää kiintymystä, halua tai läheisyyden kaipuuta. Tajusin kuitenkin että rakastaminen ei ole minulta mitenkään pois, päinvastoin, tuntuu hyvältä kaikesta toivottomuudesta huolimatta. En odota sinulta mitään, enkä tiedä kannattaako minun kertoakaan mitä tunnen nykyään. Onko sillä merkitystä, muuttaako se mitään? Kyyneleet nousee silmiin kun ajattelen että joku päivä meidän tiemme mitä luultavammin eroaa, joku päivä en enää saa olla lähelläsi, jutella ja tuntea lämpöäsi. Olet korvaamattoman tärkeä, sieluntoveri. Miten minä osaan elää ilman sinua?

    Anonyymi
    5000

    Ilmoita asiaton sisältö

    • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

    • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

    • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

    • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

    • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

    • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

    Jaa keskustelu