Mä sanoisin, että te tänne palstalle kirjoittajat otatte elämän liian tosissanne. just relax! just do it! don´t worry, be happy? don´t you get it?
Hüümörintajua, ei ilman sitä pärjää eikä hengissä seleviä!
Avara Luonto Ohjelmassa kerrottiin suloisista emonsa hylkeemistä karhunpoikasisista. Mitä söpöliinenejä!
http://areena.yle.fi/video/1346377
Katsokaas miten nekin vain selviävät...
joo, sanotte, mitäs auot päätäs, vittuilet vaan...mutta en minä jumalauta jaksa koko vitun ajan valittaakaan, vaikka hommat menny päin vittua (ja en kirjoita kännissä, btw, olen luonnoltani sekaisin)...eli sanosin, että siinä se idis on, että antaa periksi, jää hankeen makaamaan, sanoo piut paut ja nauraa hysteerisesti päälle ja sitten kuin ihmeen kuapalla löytyy taas sitä tarmoa ponnistaa edes vähän, pysyä hengissä...onhan se paskempikin elämä parempi, kuin ei elämää ensinkään?
valittaja ottaa ittensä tosisssaan, liian tosissaan, että vois olla ees vakavasti otettava. ja viinaan on parempi olla sitten puuttumatta (siis kun millään ei ole väliä ja nauraa päälle, niin periaatteessahan juoppoilu on ihan ok), koska se kostautuu pidemmällä aika välillä...parempi mennä metsään huutamaan ja syömään kuppakuriaisia.
ja vittuako muita - niitä onnekkaita - kadehditte, pellet? ei nekään aina niin onnekkaita ole ja jos on, niin parempi niille. ootte niin saatanan kateellisia kaikille muille, että se näkyy kilometrin päähän! hyi helvetti! häpeäaisttte mokomua!
joo, pitäkää poeikkojna, mut mää oon tsoissain.
Hüümörintajua, ei ilman sitä pärjää eikä hengissä seleviä!
Avara Luonto Ohjelmassa kerrottiin suloisista emonsa hylkeemistä karhunpoikasisista. Mitä söpöliinenejä!
http://areena.yle.fi/video/1346377
Katsokaas miten nekin vain selviävät...
joo, sanotte, mitäs auot päätäs, vittuilet vaan...mutta en minä jumalauta jaksa koko vitun ajan valittaakaan, vaikka hommat menny päin vittua (ja en kirjoita kännissä, btw, olen luonnoltani sekaisin)...eli sanosin, että siinä se idis on, että antaa periksi, jää hankeen makaamaan, sanoo piut paut ja nauraa hysteerisesti päälle ja sitten kuin ihmeen kuapalla löytyy taas sitä tarmoa ponnistaa edes vähän, pysyä hengissä...onhan se paskempikin elämä parempi, kuin ei elämää ensinkään?
valittaja ottaa ittensä tosisssaan, liian tosissaan, että vois olla ees vakavasti otettava. ja viinaan on parempi olla sitten puuttumatta (siis kun millään ei ole väliä ja nauraa päälle, niin periaatteessahan juoppoilu on ihan ok), koska se kostautuu pidemmällä aika välillä...parempi mennä metsään huutamaan ja syömään kuppakuriaisia.
ja vittuako muita - niitä onnekkaita - kadehditte, pellet? ei nekään aina niin onnekkaita ole ja jos on, niin parempi niille. ootte niin saatanan kateellisia kaikille muille, että se näkyy kilometrin päähän! hyi helvetti! häpeäaisttte mokomua!
joo, pitäkää poeikkojna, mut mää oon tsoissain.
Vastaukset 10
Vanhimmat
huumorintajua enemmän, että jaksaa? Voiko sitä ostaa kaupan hyllyltä? Voisitko sanoa sen meille valittajille. Kiitos kommentista!
MALLEILLE, PILVI HANHIKORVELLE, HENRI TIENSUULLE: SIKAPIIRAKKAA, HANNU TEERIKANKAALLE, RASKAANA OLEVALLE SANNA MEHDOLLE, JARKKO JUNNONAHOLLE...JNE.
...osta Pahkasika.
Katsos Kaaposeni kun masennus eli depressio on sairaus. Ihan niin kuin vaikka syöpä; ei parane vaikka kuinka haluais tai olis positiivinen ja huumorintajuinen. Sairaudet vaatii hoitoa. Aina ei hoitokaan tehoa ja silloin sairaus johtaa kuolemaan. Masennukseen kuolee vuosittain yli tuhat ihmistä. Ei varmasti kukaan tapa itseään ihan vaan huumorintajuttomuuttaan tai siksi että on kateellinen naapurin uudesta autosta. Totta kai elämänasenteella on merkitystä, mutta ei suonsilmäkkeestä nousta positiivisilla ajatuksilla.
voipi olla näin, mutta kyllä niistä silti apua on kummasti. nimm. kokemuksen rintaääni /edelleen hengissä / kakka-kaapo
elämä on paskaa, mutta miljoona kärpästä ei voi olla väärässä - kannattaa elää.
pahimmassa vitutuksessa ja kuvotuksessa auttaa ihmeesti mustin huumori. jos ei muuta, niin sen verran, ettei tartte hypätä se P-junan alle. prkl.
..kakka-kaapo (valitsit sitten nimimerkin, jonka avulla herätät kunnioitusta ja asiallista keskustelua, vai mitä?)
Mutta siis oot ihan oikeessa siinä, että kun masennus iskee päälle, niin se mikä mut ainakin piti hengissä oli nimenomaan huumori, ja välillä se kaikista järkyttävin läppä, mitä voi vaan keksiä.
Itse psykan suljetulla osastolla kolme kuukautta vaikean ei-psykoottisen (psykoottisen välillä, niillä fucking lääkkeillä mitä muhun pumpattiin...) masennuksen takia olleena, voin sanoa kokemuksesta että ne, jotka löytävät huumoria mielen tuskasta ja osaavat nauraa kaikelle pään sisällä olevalle paskalle, ovat niitä, joita ei välttämättä näe enää lääkejonossa heti uloskirjoittamisen jälkeisenä kuukautena.
Ymmärrän kyllä, että masennus on vakava sairaus ja että on jotkut tästä samasta sairaudesta kärsivät eivät kestä sillä leikittelyä. Itselläkin oli vaihe, jolloin en olisi kestänyt tuollaista "haistakaa masentuneet pellet vittu!", vaan olisin samantien räjähtänyt ja tehnyt ruumiita (joo, ativanit ja leparit ja pystyeristykset on joutunu tän aggression takia käymään läpi) tai sitten tuommoinen puhe ois saanu mut ottaa puukon käteen ja pistää kaulavaltimon poikki iteltäin (näistäki perkele arpia joka puolella kroppaa).
Vaan siis joo, että piti sanoa, että jotkut pääsee vaikeastakin masennuksesta eroon ilman mitään hoitoja ihan huumorintajulla ja täysin omin avuin, uskon sen. Mutta osa (ehkä jopa suurikin osa) ihmisistä tarvitsee paljon, paljon aikaa oman tilansa hoitamiseen (kun ovat ensin sen ehkä vuosien varrella tunnistaneet yleensä masennukseksi). Joillakin vaatii sairaalahoitoa (esim. mie) ja joillakin helpottaa jo lievällä lääkehoidolla. Ja osalla helpottaa jo sillä, että vetävät koko homman vitsiksi, ja heittävät siitä legendaa.
Masennus ei ole helpoin tauti diagnosoida, jotkut luulevat olevansa masentuneita, jotkut taas eivät huomaa oireita ollenkaan. >Jotkut hakee töistä vapaata tai huomiota muilta, mutta oikeasti masentunut eristäytyy pikkuhiljaa kaikista. Elämänhalu hiipuu pikkuhiljaa, mikään ei herätä tunteita, elämä kulkee tyhjiössä, kiinnostus yhtään mihinkään lakkaa, ystävät häviävät, elämä tarkoittaa isoa muuria muilta, kaikki yritykset herättää oma itsensä kaatuvat apatiaan ja epäonnistumisiin koska ei jaksa viedä mitään perille asti, itsearvostus katoaa hiljalleen, ilon tunne alkaa vaihtua suruksi ja tuskaksi, ajatukset kuolemasta heräävät, eristäytyminen muista, puhumattomuus, tunteiden patoaminen, itsensä syyttäminen, raivo muita kohtaan, avunhuudot itsemurhayrityksillä tai viiltelyillä...
Tuommoista on kunnolla masentuneen elämä päivästä toiseen, jatkuvaa paskaa mistä ei oo ulospääsyä ilman apua. Tää apu on sit yhteiskunnan tuki tai omassa päässä oleva voima. Itellä ei voimaa ollu vuosikymmenten yrittämisenkään jälkeen, vaan sairaala kutsui ja tässä sitä elossa keikutaan. En ole yhtään vakavasti masentunutta ihmistä tavannu mikä ois omin avuin pysyny elossa, mutta kait niitäkin on. Kunnia heille.
Iso halaus OS1, erittäin hyvä kirjoitus, kiitos siitä.
Se huumori on todella se, miksi sitä allekirjoittanutkin edelleen henkeä pihisee. Ja kyllä se on tosiaan yhtä sairasta kamaa ollut kuin on tämä sairas päänikin, joka sen huumorin pakotieksi on löytänyt.
Itse kun on "meikäläisiä" eri yhteyksissä tavannut on huumori aina ollut se, joka on värittänyt tapaamisia, eri toten juuri niiden hetkien yhteydessä kun on niistä kaikista synkimmistä asioista puhuttu. Silloin on lähes aina kulkenut rinnalla huumori. Ilolla sen huumorin kanssa ei tosin ole mitään tekemistä.
"siinä se idis on, että antaa periksi, jää hankeen makaamaan"
Kiitsa hei idiksestä! Täytyy kokeilla tuota ensi talvena, jos tulee tarpeeksi kylmä.
Älkää ruokkiko, kiitos.
Hihii...En valittakkaan naureskelan samalla kun shoppailin tarvitsemani, jotta saan tarvittaessa itseni tapettua. Heh heh eivätpä arvanneet, mitä oli mielessä.