Kertokaas mikä oli tilanteenne 90-luvun lamassa, miten vanhempanne selvisivät siitä ja miten menee nykyisin.
Itse olin tuolloin nuorukainen. -91 pääsin intistä ja tarkoitus oli mennä töihin, ei löytyny töitä, joten jatkoin opiskelua ja sainkin paremman ammatin mitä olin suunnitellu.
Vanhempien talo oli maksettu juuri 80-lupussa, eikä kumpikaan vanhemmista ole ollu päivääkään työttömänä koskaan, joten siinä mielessä 90-luvun lama ei koskenut heitä mitenkään.
Vanhemmat asuu edelleen samassa talossa ja ovat ostaneet kaksi sijoitusasuntoa keskustasta (pikkukaupungista).
Itse asustelen omakotitalossa (suuressa kaupungissa).
Itse olin tuolloin nuorukainen. -91 pääsin intistä ja tarkoitus oli mennä töihin, ei löytyny töitä, joten jatkoin opiskelua ja sainkin paremman ammatin mitä olin suunnitellu.
Vanhempien talo oli maksettu juuri 80-lupussa, eikä kumpikaan vanhemmista ole ollu päivääkään työttömänä koskaan, joten siinä mielessä 90-luvun lama ei koskenut heitä mitenkään.
Vanhemmat asuu edelleen samassa talossa ja ovat ostaneet kaksi sijoitusasuntoa keskustasta (pikkukaupungista).
Itse asustelen omakotitalossa (suuressa kaupungissa).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Kyllästyin vuokra-asumiseen pienessä 42 neliön vuokralootassa 1992. En tiedä oliko silloin lamaa vai ei, mutta minä ostin kyseisenä vuonna omakotitalon. 2004 oli se kämppä maksettu ja nyt asustelen uudehkossa ok-talossa ja laina on maksettu tästä talosta vuonna 2012, mikäli en maksa loppuja pois kerralla jo nyt?? Että semmonen lama oli se 90-luvun ja tämmönen tämä 2000 luvun. Kumpikaan ei kyllä ole minun elämiseeni vaikuttanut millään lailla.
Olin tuolloin vielä teini ja asuin kotona, joten omalta osalta ei kerrottavaa.
Vanhempien omakotitalo pk-seudulla valmistui -86, lähistöllä olevan sijoitusasunnon ostivat -89, toinen vanhempi työttömäksi pahassa lamasyöksyssä vuodenvaihteessa -91/92 --> ryhtyi heti yrittäjäksi ja selvisi lamasta kuivin jaloin.
Mistään eivät luopuneet lamankaan aikana. Taustalla ennestään velaton kesämökki järvi-Suomessa. Mainitut okt ja sijoituskämppä velattomiksi -96 mennessä.
Maatilan osto rakennuksineen etelä-Suomesta -99, tontin osto etelä-Suomesta -99, osuus metsätilasta rakennuksineen keski-Suomessa osto -06, toisen ison metsätilan osto rakennuksineen itä-Suomesta -07, kolmannen ison metsätilan osto rakennuksineen keski-Suomesta -10. Kaikki käteisellä ja velattomasti.
Minulla puolestaan tällä hetkellä sijoituskämppinä yksiö ja kaksio Helsingissä sekä osuus metsätilasta keski-Suomessa. Asun itse ulkomailla suuren kaupungin ydinkeskustassa historiallisella arvoalueella.
no, vanhemmat oli yrittäjiä.
Sitten just ennen lamaa päättivät myydä menestyvän yrityksensä ruuhkasuomesta ja muuttaa maalle ja perustaa sinne, keskelle korpea uuden yrityksen... no, huonostihan siinä kävi, varsinkin kun entisellä menestyvällä yrittäjällä oli aika hmmm... kunnianhimoiset ja epärealistiset kuvitelmat omasta menestymisestään. Kovalla työllä kerätty omaisuus haihtui savuna ilmaan ja velat jäi niskaan. Parasta antia kyllä oli vanhempien ero!!! Ihan vauvasta asti "isukki" purki omaan perheenseensä työpaineet huutamalla ja henkisellä väkivallalla. Vuosia vanhemmat tappelivat omilla tahoillaan itsensä kuiville ja molemmat elävät nyt veloista vapaana, suhteellisen vaatimatonta elämää verraten hurjiin "juppivuosiin", jollon rahaa oli kun roskaa ja sitä heiteltiin ovista ja ikkunoista ulos.
En itse ole koskaan haaveillut yrittäjän arjesta, jossa ei omaa elämää ole juuri lainkaan. Olen ihan täysin tyytyväinen tähän esimies asemassa olevaan duunarin elämään, enkä ole työelämässä koskaan ollut työtön. Hyvin olen pärjännyt ja oma talokin ostettiin miehen kanssa täältä ruuhkasuomesta 6 vuotta sitten.
Nää oli mun omat muistikuvani 90 -luvun lamasta.
kävi lähes pahin mahdollinen palstan tuhnujen skenaario.
Itse olin kouluikäinen ja muistan asiat enempi kuultuna kuin koettuna.
Eli vanhempani alkoivat rakentaa omakotitalo (250m2, vantaalla) vuonna 90. Siis juuri ennen ROMMAUSTA, vaikka isäni oli ja on rakennusalan ammattilainen. Vuonna 91 taloon muutettiin ja oli edessä vanhan asunnon myynti. Se ei käynytkään tietysti ihan noin vain, vaan hintaa jouduttiin hilaamaan muistaakseni 2-300 tuhatta markkaa alaspäin (rivitalo huoneisto vantaalla) Vuosina 92-94 velkaa oli melkein 500000 markkaa, korot nousivat entisestään, äitini jäi työttömäksi, meitä oli 3 lasta kotona, isäni palkkaa leikattiin ja tuotantopalkkiot tietysti loppuivat. Tästä muodostui sellainen yhtälö, että talon jääminen pankille oli kuulemma pari vuotta todella lähellä. Tiukkaa oli myös muilla samaan aikaan alueelle rakentaneilla.
Mutta miten on nykyään? Maailman loppua ei tullut. Jotenkin isäni onnistui tienata aina velan maksuun rahat ja v. 95 tilanne rupesi helpottamaan äitini päästyä töihin ja tilanteen muutenkin normalisoiduttua. 2000 luvun alkuvuosina talo oli maksettu, samoihin aikoihin hankittu kesämökki, nykyisin velkaa käsittääkseni enää yhdestä sijoitus rivarista. Itse talon hankintahinta oli kuulemma 900 tuhatta markkaa ja nykyisin arvo varmasti sen 400te (iso tiiliverhoiltu talo hyvällä paikalla) Ja sama tilanne on naapuristossa. Laman aikaiset samarat ja citikat on vaihtuneet uusiin volvoihin ja passateihin. Ihmiset matkustelee, omistavat kesämökkejä, osakkeita jne.
Eli tämän tositarinan opetuksena kaikille palstan ROMMAAJILLE: vaikka rommaisi miten ja korot nousisivat ja muuta ikävää, niin oma koti on tärkeä ja arvokas asia ja kannattaa pidemmäm päälle.