Meillä se tilanne että olen 27 viikkoa raskaana ja mies ei tahdo kestää mun "räjähtelyä" päivästä toiseen...olen kyllä omasta mielestänikin aika ajoin melko hankala kiukkujeni kanssa ja tahtoisin löytää ratkaisun tähän ongelmaan. Tuntuu vaan ettei mikään onnistu....
Miten saisin kiukun laantumaan
raivohärkä?
5168
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jos kiukun noustessa päätät pitää suun kiinni ja purat sen energian johonkin muuhun. Vaikka se mies olisi kuin v-mainen sillä hetkellä niin päätät olla sanomatta mitään. Tai sitten selität sille miehelle, että halaa vain ja hokee "kulta, rakastan sua!" niin se menee ohi. Sano, ettei lähde riitelyysi mukaan vaan yrittää olla rauhallinen.
sama ongelma mulla, viikolla 23 raskaana eli matkaa olis vielä siihen että voin vauva-ajan väsymyksen takia jatkaa räjähtelyä... ei auta kuin toivoa että mies jaksaa, onneksi räjähdykset on vain hetkellisiä ja suurimman osan ajasta ollaan umpirakastuneita... mutta kun räjähtää, ei siinä kyllä auta mitkään rakkaudentunnustukset! haluun olla ihan yksin ja jokainen liike tai sana mikä toisesta tulee ärsyttää enemmän kuin mikään...
Muista pyytää anteeksi ja olla miehellesi hellä aina kun kiukkusi laantuu, ettei hänelle jää käsitys että tunteesi on muutoin hiipuneet. Sovintoseksi maistuu aika hyvälle, kokeilkaapa...
vielä mitään älyttömiä raivareita miestäni kohtaan saanut, mutta tiuskin kyllä enemmän ja ärsyynnyn nopeammin kuin normaalisti. Kun itse huomaan taas aukoneeni päätä jostain tyhmästä, hymyilen miehelleni ja sanon "hormoonit". Sillä se meillä ohi menee :)
Pahempia raivokohtauksia odotellessa...
Itselläni oli raskauden jossain vaiheessa pahastikin noita räjähtelyjä, mutta raskauden edetessä ne helpotti.
ainoa kiukkupussi! Meinaan samaa ongelmaa täälläkin :( Tosin elämäntilanteemme on juuri nyt ollut sellainen että raivareihini on ihan oikeasti ollut syytäkin! Tällähetkellä uusperheemme on tosi kovassa solmussa ja kaikenlaista ongelmaa piisaa.. silti huomaan, että raivostun herkemmin, nopeammin ja rajummin.
Olen myös aivan HIRVEÄN väsynyt.. lapsia kotona jo entuudestaan joten lepäilykään ei aina ihan yksinkertaista. Pienimmän ja vanhimman uhmat osuneet samaan kohtaan ja sekös vasta uuvuttavaa. Toinen paiskoo ovia ja tahtoo lähteä eikä koskaan palata, toinen puree, kärttyilee muuten ja viskelee tavaroita. Kun näiden kahden uhma helpottaa, keskimmäinen aloittaa :/ Mies tekee pitkää päivää töissä ja kun kotiin palaa, kaikki on ihan väsyneitä ja riemu on valmis!