Kohtuullinen käyttö?

Olen palannut parisuhteeseen takaisin eksäni kanssa ja hänen vakuutteluistaan huolimatta alkoholiriippuvuus ei ole täysin hallinnassa. Tilanne on kuitenkin parempi kuin aikaisemmin, mutta päivittäiseen ryyppäämiseen on tultava muutos. Hän ei käyttäydy väkivaltaisesti alkoholin vaikutuksen alaisena ongelmia, mutta ottaen huomioon millaisia ongelmia alkoholi on aiheuttanut hänelle aikaisemmin niin minusta ei ole järkevää suosia päivittäistä käyttöä. Riskit ovat kuitenkin olemassa ja hän on ollut katkaisuhoidossa. Hän on saanut antabukset, mutta ei käytä niitä. Hänen tekosyitään alkoholin käytölle ovat rentoutuminen (ihmisen on mielestäni osattava rentoutua muillakin tavoin kuin alkoholilla), vitutuksen sieto, tekemisen puute ja ongelmien pakeneminen. Kaikki nämä mielestäni johtaa siitä, että hän ei osaa kohdistaa energiaansa toisiin asioihin tai selvittää ongelmiensa lähdettä.

Hän käy koulussa, mutta heti kun tulee vapaata niin ryyppyputki alkaa. Silloin kun hän oli työtön niin kaljaa meni päivittäin 18 pulloa. Sitä määrää ei kuitenkaan mene enää. Minusta olisi kivaa, että kun meillä on yhteistä aikaa niin se käytettäisiin muuhun kuin päihtyneenä olemiseen, vaikka minäkin nautin alkoholia vapaalla, mutta kohtuullisemmin. Riippuvuus on olemassa, mutta sen voimakkuus vaihtelee. Hänellä on kuitenkin pakonomainen tarve saada juoda edes vähäsen joka päivä. Ryyppyputken jälkeen jos hän ei saa ottaa "tasoittavia" krapulaansa niin käyttäytyy kiukkuisesti. Kiukkuinen käytös on aina havaittavissa ryyppyputkien jälkeen. Nämä "tasoittavat" on mielestäni se mikä estää ryyppyputken katkeamisen kunnolla. Niiden tasoittavien ottaminen kun jatkuu kokonaisen päivän ajan.

Olen sanonut selvät pelisäännöt, että jos hän meidän yhteisestä ajasta haisee kaljalle joka kerta niin minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jättää hänet. Jos kaljanjuonti on tärkeämpää kuin minä niin olkoon yksin. Sitten alkaa kuitenkin se iänikuinen valitus yksinäisyydestä, mutta jostain on luovuttava jos haluaa saada muutakin. Koska minua ja päivittäistä kaljanjuontia hän ei saa samanaikaisesti. Monet varmasti miettivät miksi ylipäätänsä olen hänen kanssaan. Hän on joka tapauksessa hieno ihminen jolla on potentiaalia moneen asiaan, mutta alkoholi on ottanut hänessä vallan. Meillä on ollut paljon hyviä hetkiä suhteemme aikana ja haluan uskoa meihin. Kun erosimme niin hän ajautui isoihin ongelmiin ja alkoi ryypätä hallitsemattomasti. Epäilen, että sama toistuisi taas, jos jättäisin hänet enkä halua sitä. Jos hän minun takiani pysyy nyt edes jonkinalaisessa kontrollissa niin olen valmis tekemään kaikkeni, että pääsee eroon riippuvuudestaan. En kuitenkaan rakastunut siihen alkoholihörhöön vaan häneen itseensä, siihen kuka hän on ihmisenä.

Missä menee oikeasti se raja, kun kuullemma päivittäinen suotava määrä on 1-3 annosta, mutta onko alkoholiriippuvaisen ylipäätänsä hyvä ottaa edes sitäkään jos se edesauttaa isompien ryyppyputkien syntymistä? Hän ei myöskään saisi käyttää alkoholia lääkityksensä takia. Minusta alkoholinkäyttö pitäisi nyt rajoittua viikonloppuihin ja arkipäivät ollaan raittiina.