Mitä oikein teen kun hyvä ystävä joka on muuttanut kauas toiselle paikkakunnalle, on masentunut pahasti ja nyt yrittänyt itsemurhaa vappuna..pisti vaan viestiä sairaalasta. Sillä ei ole oikeen ketään läheistä siellä enkä mä pysty ite lähteen sinne. Sillä on suhteet vanhempiinsa ja sanoo ettei niistä ole apua. Äitinsä ei kai edes tiiä mikä tilanne on...pitäskö keroa äitille kaverin selän takana?? Palkään että hän ottaa sen niin että petin luottamuksen ja masentuu lisää.. tää on kauheeta en tiiä mitä ystävälle sanoa..en pysty keskittyyn mihinkään muuhun ja omakin elämä jo kärsii. Haluan auttaa mutta miten??? Pliis vastatkaa joku!!
kaverin masennus
mitä teen??
3392
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Itsemurha on aina hätähuuto,ja siitä kertominen on sitä että toivoo jonkun auttavan.Jos ystäväsi on sinulle kertonut asiasta on se merkki että hän toivoo sinun auttavan tavalla tai toisella.
Äidillä on oikeus kuulla asiasta,ja se ei ole väärin että sinä kerrot ystäväsi äidille asiasta,koska hänen on ehkä vaikeaa itse sanoa äidille että hänellä on paha olla.
Reakoi asiaan mahdollismman pian,ja tee jotain!!!
Jos ystäväsi oli jo sairaalassa itsemurhayrityksen takia, uskoisin että siellä on jatkoseurantaa, mutta sitä hänen pitäisi itse haluta. Pidä mahdollisimman paljon yhteyttä, voisitteko hankkia sellaisen liittymän, jossa toisille soittaminen ei maksa mitään tai kotisoiton. Yritä saada ystäväsi lupaamaan, että kun hänellä on huono olo hän soittaa sinulle.
Yksi varoitus, et saa luopua omasta elämästäsi, ole mukana omien voimavarojesi mukaan. Tällaiset tapaukset kuuluvat kuitenkin ammatti-ihmisten hoidettavaksi. Kysypä häneltä saatko kertoa äidille, koska olet todella huolissasi.
Kiitti neuvoista! Ollaan jo otettu sisärengas käyttöön, mutta ongelma on enemmänkin siinä, ettei kaveri pysty oikein puhumaan. Nytkin sanoi että ei soitella mutta tekstaillaan. Joka päivä olen kysynyt kuulumisia. Tavallaan hän ei pysty hyväksymään itseään, ei kuulemma tunne enää itseään. Ja kun sanoin että pelottaa ne ainaiset viiltelypuheet, hän sanoi että häntä itseäkin pelottaa se ajoittainen kuolemanhalu. Välillä se tunne kuitenkin menee ohi ja sihen takerrutaan kynsin hampain yhdessä. On raskasta kun hyvä ystävä muuttuu ihan toiseksi ihmiseksi.. Olen sanonut alusta asti että soittaa saa milloin vain ja silloin alussa soiteltiinkin. Sittemmin hän on "sulkeutunut kuoreensa" ja huomasin etten voinut enää auttaa, vaan ammattiapua on pakko saada. Hän on käynyt psykiatrilla ja syönyt masennuslääkkeitä, mutta vappuna tuli jotain, alkoholilla oli vaikutusta asiaan, luulen. Nyt hän on "suljetulla" ja vartioinnissa. Ajattelinkin kysyä, joko hän olisi valmis kertomaan äidilleen. Siinä on ongelmana se ettei ystävä halua myöntää vaativalle äidilleen epäonnistumistaan. Ja oman osuuteni olen jo huomannut olevan tässä. Eli omat voimani ja keinoni auttaa on käytetty. Omat läheiseni ovat sanoneet jo että olen tehnyt kaiken mahdollisen, mutta se ei kuitenkaan tunnu riittävältä. Toivon että Suomessa pelaa hyvin mielenterveysongelmien hoito, että hän saisi apua..