en oikein osaa päättää mitä tehdä.... mulla oli lyhyt salasuhde 50v miehen kansssa,itse olen parikymppinen nainen( mies muuten näyttää nuoremmalta kuin on,eli suunnilleen 40v ja emme liikkuneet missään yhdessä,mitä nyt mökillä kävimme autoillamme ja joskus yhdessä jomman kumman autolla ajelulla,siis kukaan ei tiennyt meidän suhteesta,ei edes kukaan hyvistä ystävistäni)
niin nyt huomasin olevani raskaana ja kun soitin tälle miehelle kertoakseni raskaudesta joka on niin pitkällä ettei keskeytystä voi tehdä,niin mies vastasi ja kertoi että on löytänyt oman ikäisensä naisen ja he suunnittelevat yhteen muuttoa ja hän kertoi niin onnellisena että tää tuntuu nyt niin oikeelta ja hän odottaa niin paljon heidän suhteelta niin en mä voinukaan kertoa miehelle.
en nyt tiedä pitäiskö kertoa,koska jos kerron niin saatan tuhota hänen uuden suhteemsa ja minä tunnen tätä miestä sen verran että tiedän tämän jutun olevan nyt todella tärkeä.
mutta en haluisi kyllä kertoa koskaan ikinä kellekään kuka lapsen isä on koska siinä ystäväni eikä perheeni hyväksyisi sitä että olen ollut niin vanhan miehen kanssa,eli voin menettää kaikki läheiseni.
niin minusta tuntuu että en kerro miehelle,enkä kenellekään,sanon vain kaikille etten halua puhua enkä kertoa mitään lapsen isästä.
mutta onko se oikein isää kohtaa,miehellä on aikuisia lapsia.
ja olen miettinyt sitä että kerron kyllä varmaan lapselle sitten kun hän on niin vanha että ymmärtää ja sitten kun lapseni alkaa olemaan jo täysi ikäinen niin luulen että minua ei sitten haittaa jos lapseni kertoo minun vanhemmilleni ynnä muille tutuille...
mutta teenko nyt ihan kamalan virheen....auttakaa mitä mun pitäis tehdä..mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
ja onko suomessa pakko kertoa isän nimi sitten ku lapsi syntyy..tai siis voinko kieltäytyä kertomasta isän nimee väestörekisteriin tai sairaalaan tai mihin sitä nyt tarviikaan...
niin nyt huomasin olevani raskaana ja kun soitin tälle miehelle kertoakseni raskaudesta joka on niin pitkällä ettei keskeytystä voi tehdä,niin mies vastasi ja kertoi että on löytänyt oman ikäisensä naisen ja he suunnittelevat yhteen muuttoa ja hän kertoi niin onnellisena että tää tuntuu nyt niin oikeelta ja hän odottaa niin paljon heidän suhteelta niin en mä voinukaan kertoa miehelle.
en nyt tiedä pitäiskö kertoa,koska jos kerron niin saatan tuhota hänen uuden suhteemsa ja minä tunnen tätä miestä sen verran että tiedän tämän jutun olevan nyt todella tärkeä.
mutta en haluisi kyllä kertoa koskaan ikinä kellekään kuka lapsen isä on koska siinä ystäväni eikä perheeni hyväksyisi sitä että olen ollut niin vanhan miehen kanssa,eli voin menettää kaikki läheiseni.
niin minusta tuntuu että en kerro miehelle,enkä kenellekään,sanon vain kaikille etten halua puhua enkä kertoa mitään lapsen isästä.
mutta onko se oikein isää kohtaa,miehellä on aikuisia lapsia.
ja olen miettinyt sitä että kerron kyllä varmaan lapselle sitten kun hän on niin vanha että ymmärtää ja sitten kun lapseni alkaa olemaan jo täysi ikäinen niin luulen että minua ei sitten haittaa jos lapseni kertoo minun vanhemmilleni ynnä muille tutuille...
mutta teenko nyt ihan kamalan virheen....auttakaa mitä mun pitäis tehdä..mitä itse tekisitte tässä tilanteessa?
ja onko suomessa pakko kertoa isän nimi sitten ku lapsi syntyy..tai siis voinko kieltäytyä kertomasta isän nimee väestörekisteriin tai sairaalaan tai mihin sitä nyt tarviikaan...
Vastaukset 16
Vanhimmat
On sillä oikeus tietää lapsesta. Ja voihan hän lastatavata on lapsellakin oikeus tavata vanhempiaan/isäänsä. Viet lapseltasi isän, oletpa lapsellinen ja tyhmä.
Lapsellista on myös ajatella mitäköhän kaverit ajettelee, jos he eivät hyväksy sinua ja sinun kavaljeeriasi sellaisena kun olette niin eivät he sinusta välitä.
Häpeät lapsen isää, miltäköhän lapsestasi mahtaa tuntua..? Ja mitä lasesi sinusta ajattelee, kun riistit hänen elämästään isän. Kertoisit vasta kun hän on 18.
Lapsella on oikeus isään.
Eihän teidän tarvitse yhdessä olla.
Luuletko, että ystäväsi ja perheesi hyväksyvät sen, että valehtelet heille seuraavat 20 vuotta, vai olisiko totuuden kertominen parempi?
Valheet eivät lujita suhteita.
Ajattelet nyt vain itseäsi. Et lastasi, et ystäviäsi, etkä perhettäsi.
Mikä ja kuka on nyt tärkein. Lapsi.
"ja olen miettinyt sitä että kerron kyllä varmaan lapselle sitten kun hän on niin vanha että ymmärtää ja sitten kun lapseni alkaa olemaan jo täysi ikäinen niin luulen että minua ei sitten haittaa jos lapseni kertoo minun vanhemmilleni ynnä muille tutuille..." ---> olet itsekäs, täysin itsekäs ja ajattelet vain itseäsi, et lapsesi parasta. Hänellä on oikeus isään, vaikka sitten vaan tavata tätä.
Musta toi on ihan normaalia aloittajalta ajatella tuollaisia asioita, varsinkin jos raskaus on hänen ensimmäisensä. Kyllähän tosta tekstistä helposti välittyy paniikin tunnetta kyseisestä asiasta. Lapsen isän ja aloittajan ikäero on huomattava ja aloittaja on vielä sitäpaitsi kovin nuori. Luuletteko, että hänen olonsa helpottuu, kun hän kysyy täältä neuvoa, niin te haukutte häntä itsekkääksi? Tilanne ei varmastikaan ole helppo. Itselläni on kokemusta suhteesta tai tapailusta huomattavasti minua vanhemman miehen kanssa. Raskaaksi en tosin tullut, mutta tuon ystäville ja perheelle kertomisen vaikeuden kyllä ymmärrän. Saattaa olla varsinainen shokkiuutinen kaikille aloittajan läheisille, me kun emme tiedä kuinka luotettavia tai minkälaisia läheisiä aloittajalla on.
Aloittajalle sanoisin, niin kuin muutkin ylempänä, että kannattaa kertoa lapsesta lapsen isälle, vaikka hän olisikin löytänyt uuden oman ikäisensä kumppanin. Lapsella todellakin on oikeus isään ja sitäpaitsi isästä on varmasti apua lapsen hoidossa. Perheelle ja ystäville kertominen on varmasti vaikeaa. Itse en paljastanut suhdetta, mutta muistan, että samanlaisia ajatuksia oli minulla myös, kun mietin kertoisinko vaiko en. Minua ei niinkään hävettänyt se, että olin ollut reilusti minua vanhemman miehen kanssa. Pidän hänestä edelleen. Kuitenkin minua myös pelotti se, jos olisin kertonut suhteesta, että olisin menettänyt kaikki tärkeät ihmiset ympäriltäni. Ja silloin ajattelin, jos menettäisin kertomisen jälkeen vielä kyseisen miehenkin, niin olisiko minulla ketään ystävää elämässäni. Yksin olisi kuitenkin ollut raskasta elää. En ole kuitenkaan kertonut kyseistä miehestä kenellekään, joten en voi kertoa kokemuksesta, miten muut asiaan suhtautuisivat.
Tsemppiä ja vointeja sinulle, aloittaja, kuitenkin! Uskon, että kaikki järjestyy vielä hyvin. :)
Olispa todella omituisia ystäviä ja läheisiä jos tuollaisen asian takia heidät menettäisi, en usko sitä. Tuskin naista sen takia kukaan täysijärkinen hylkää, oli lapsi tai ei.
Niin järjellä, kun itsekin asiaa ajattelen, niin outoahan se olisi, jos kyseisen asian takia hylättäisiin. Pelko ja epävarmuus eivät ole kivoja tunteita. Eivätkä toisten ihmisten katseet tai kummastelut(juoruilut) tuntuisi kivalta. Toisaalta, niistä ei pitäisi edes välittää. Kunhan tietää, mitä itse tekee ja itsellä olisi hyvä olla ja tässä aloittajan tapauksessa myös, että lapsella olisi tulevaisuudessa hyvä olla. Eikä lapsen isääkään saa unohtaa.
Meitä on kuitenkin monenlaisia ja moisia ihmisiä, monta erilaista mielipidettä ja tunnetta, reagointia asiaan, jos sellainen sattuisi kohdalle. Ymmärrän hyvin aloittajaa ja hänen tunteitansa.
Minä olen melkein 50 ja minulla on ollut suhde ikäiseesi naiseen. Kyllä minä ainakin haluaisin tietää, mutta kaikki miehet eivät ole samanlaisia. Vaikka se olisi kuinka vaikeaa, minä olisin iloinen sydämeni pohjasta.
Onko oikein isää kohtaan SALATA noin iso asia, se jos mikä pon väärin jo lastasikin kohtaan.
tyhmä nainen, eikö äitisi työntänyt sulle kortsuja mukaan. Tai etkö ole koskaan lukenut
sellaisesta kuin vastuullinen perhesuunnittelu.
Nuori ikäsi antaa sinulle paljon anteeksi. Tuo mies on kyllä vielä tyhmempi, hänen olisi pitänyt olla varovaisempi teidän molempien edestä. Mutta tsemppiä tyhmyydestäsi huolimatta.!
50v. mies 20v. naisen kanssa voi elämän kevät. Ei ole kaikki ruuvit tallessa sillä miehellä, seksiä se on vaan vongannut. Vai mitä sitä oikein ajattelis. Nyt kerrot heti sille miehelle, hän saa vastata seuraamuksista, lapsella on oikeus isään ja sinulla on lainmukaan oikeus saada mieheltä elatusapua, koska lapsi on hänen. Älä jää yksin asiasi kanssa. Tai rupea hänen vaimokseen niin hän saa maksaa kaikki elämisen kustannukset, kun on kerran laittanut sut paksuksi. Älä anna jonkun toisen naisen olla este ajattele itseäsi ja lasta, te tarvitsette tukea. Se toinen nainen ei ole sen arvokkaampi tai tärkeämpi kuin sinä.
seksi/rakkaus.
Kumpi kantaa pidemmälle.
Sössöllä tarina.^^^^^^^^^^^^^^^^
Pakkohan sun on kertoa että saat elatusmaksut, et taida olla pakan järkevin kortti. On e-pillerit, kondomit mutta silti saadaan äpäriä maailmaan...
et häpeä nussimaan ?? Hmm. ....
mikä on nainut isänsä ikäisen miehen kanssa. Et edes ainut raskaaksitullut. Onhan näitä. Yhtään tarinaa vaan tuollaisella ikäerolla en tiedä jatkuneen. Naimisiinkin ovat jotkut menneet, ihan kuin se vahinkotenava ei olisi muuten syntynyt. Pahin virhe mitä nuo tiinehtyneet nuoret naiset ovat tehneet, on ollut joku ihme rangaistusmentaliteetti, ihan kuin heidät olisi pantu paksuksi pakosta. Miestä, joka on luvannut ottaa vastuun tenavastaan on alettu rankaisemaan kaikin keinoin, ja rahastamallahan se kaikista helpoimmin käy.
Lapsesta sun pitää kertoa välittömästi sen isälle, on sillä oikeus tietää. Ajatuskuviosi, että sä kerrot joskus sitten myöhemmin lapselle isästään ontuu, koska sä et voi todellakaan tietää, miten pitkään mies edes elää. Tiedän myös sen, miten paljon voi isättömyys vaivata lasta, vielä aikuisenakin. Ihan nyt, kipin kapin, luuri kauniiseen käteen, soitat ja pyydät tavata tämän asian tiimoilta. Se on sun velvollisuutesi.