Minulla puhkesi ensimmäinen hypomaniajakso 13-vuotiaana isoveljeni kuoleman jälkeen. Masentuneisuutta ja psykoottisuutta on ollut varhaislapsuudesta lähtien. Peruskoulu jäi kesken psykoottisen masennuksen takia, mutta ensimmäisen kerran jouduin sairaalahoitoon vasta 18-vuotiaana, jolloin diagnoosi kaksisuuntaisesta tehtiin. Kahden vuoden aikana olen ollut osastolla kuusi kertaa. Nyt olen siis 20-vuotias.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön II lisäksi minulle on diagnosoitu rajatilapersoonallisuus, joka vaikeuttaa elämääni entisestään. Minun on vaikea hallita ja käsitellä tunteitani. Tuhoan kaikki ihmissuhteeni. Minulla on jaksoja joina käytän runsaasti alkoholia ja lähes mitä tahansa huumeita, joita saan käsiini. Olen yliseksuaalinen. Käytökseni on arvaamatonta. Teen typeriä asioita hetken mielijohteesta, seurauksia miettimättä. Itsemurhayrityksiä on useita, viimeisin ja vakavin puolitoista vuotta sitten.
Selkeä hypomaniajakso minulla oli viimeksi yli puoli vuotta sitten, sen jälkeen olen kärsinyt vain masennuksesta ja sekamuotoisista jaksoista. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Perheeni ja pari hyvää ystävää ovat pysyneet tukenani, mutta kaikki muut ihmiset ovat kadonneet elämästäni. Pelkään jääväni kokonaan yksin.
Kaksisuuntaisen mielialahäiriön II lisäksi minulle on diagnosoitu rajatilapersoonallisuus, joka vaikeuttaa elämääni entisestään. Minun on vaikea hallita ja käsitellä tunteitani. Tuhoan kaikki ihmissuhteeni. Minulla on jaksoja joina käytän runsaasti alkoholia ja lähes mitä tahansa huumeita, joita saan käsiini. Olen yliseksuaalinen. Käytökseni on arvaamatonta. Teen typeriä asioita hetken mielijohteesta, seurauksia miettimättä. Itsemurhayrityksiä on useita, viimeisin ja vakavin puolitoista vuotta sitten.
Selkeä hypomaniajakso minulla oli viimeksi yli puoli vuotta sitten, sen jälkeen olen kärsinyt vain masennuksesta ja sekamuotoisista jaksoista. Käyn terapiassa ja syön lääkkeitä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Perheeni ja pari hyvää ystävää ovat pysyneet tukenani, mutta kaikki muut ihmiset ovat kadonneet elämästäni. Pelkään jääväni kokonaan yksin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sopivan lääkeyhdistelmän löytäminen on yksi tärkeä kulmakivi sairauden kanssa selviytymisessä. Jos nykyinen lääkitys ei auta pitämään oireita poissa, ei se ehkä ole oikeanlainen juuri sinulle. Olemme yksilöitä ja sopivan lääkityksen löytäminen voi viedä aikaa, mutta kannattaa olla sitkeä. Pätevä psykiatri on paras apu lääkityksen löytämisessä.
Toinen tärkeä asia kaksisuuntaiselle on elämäntapojen säännöllisyys. Alkoholi ei sovi yhteen sairauden kanssa, joten päihdeongelmaan kannattaa hakea apua. Riittävästä nukkumisesta on huolehdittava vaikka lääkkein, vanha allergialääke Atarax sekä melatoniini ovat turvallisia vaihtoehtoja unen avuksi.
Isoissa kaupungeissa on mahdollisuus päästä epävakaasta persoonallisuushäiriöstä kärsiville suunnattuun terapiaan. Tavallinen terapia ei välttämättä auta rajatilaiselle.
Isoveljen kuoleman aiheuttama trauma olisi myös hyvä purkaa, ja traumaterapia on tähän paras vaihtoehto. On olemassa suhteellisen lyhytkestoisia traumaterapiahoitojakin, joista on hyviä kokemuksia (silmänliiketerapia esim.).
Epävakaa persoonallisuus eli rajatilapersoonallisuus on häiriö, jolla on luonnostaan taipumus helpottua iän myötä, tiedän tämän kokemuksesta. Nyt päälle 40-vuotiaana minun ja läheisteni on paljon helpompaa kuin 20 vuotta sitten. Terapialla prosessia voi nopeuttaa.
Sinun on itse otettava vastuuta ja alettava pitää huolta itsestäsi, asiat järjestyvät kyllä pikkuhiljaa, mutta työtä se vaatii :).
Miks elämän täytyy olla tällästä paskaa? :(
Aika kamalata kuulostaa, ko terapia ja lääkkeetkin on jo hoidossa... Onko se sun terapeutti sellanen, jolle voit ihan oikeesti puhua, ja joka myös "auttaa" sua, eli antaa keinoja käsitellä, just esim noita tunteita?
Kannattaa varmaan puhua lääkärinki kanssa et jos sun lääkitystäs vois nostaa, tai muuta.
Onneksi sulla hei on sun perhe ja noi muutamat ystävät, mua taas ei tue kukaan... mut, joo, se siit itsesäälist.... En oikeen osaa tän paremmin auttaa, ittekki oon niin helvetin kujal kaikesta. Ensin todetaan masennus, sitte ocd ja nyt lääkäri höpöttää mulla olevan biboläärisiä oireita :( Voisivat jo päättäää mikä mua vaivaa, ;(
Mut voimia sulle, kyl sä selviit, sun ja meidän muiden on vaan tehtävä paljon enemmän tytötä ku "terveiden" ihmisten, että me saadaan tähän elämään jotain järkee... Välillä elämä on paskaakin paskempaa, mut täytyy vaa jotenki pitää toivoo yllä paremmast... joo kuulostaa tyhmältä ja kornilta, mut ei mikään muukaan oikeen auta :( Ja jos sä yksin jäämistä pelkäät, ni tuskin sun perhe sua jättää, ja jos noi kavereilla on yhtää järkee päässä, ei ne sua jätä :) Tietty sun täytyy itekki tehä jotai, sitä en kiellä...
Ja aina kun rupee eläminen tuntuu sietämättömältä, aattelen et tää elämä kestää korkeintaan 100v, mut kuolleena kerkeekin olee vähän kauemmin.... Lakonista tekstii, mut sama se, kunhan pitää mut elävien kirjois....
Jos voisin auttaa sua jotenki, auttaisin , mut ei mulla taida olla keinoja siihen, ku oma elämäki menny vituilleen......