Lainausu JP Roosilta:
Tätä kirjoittaessani satuin kuuntelemaan keskustelua radiossa isän roolista. Keskustelijat ovat liikuttavan yksimielisiä. Vanhemmuus on ratkaiseva tekijä pojan kehityksessä ja miehen ja naisen erot ovat kasvatuksen tuotteita ja historiallisesti muuttuvia. Isä vaikuttaa suoraan poikansa kehitykseen. Toisessa saman päivän ohjelmassa turkulainen tutkija taas vakuuttaa kirkkain silmin, että suurin osa lapsen kehityksestä on varhaisen kasvuympäristön tulosta. Varhaisia, pysyviä huostaanottoja perustellaan taas sillä, että lapsen huono kasvuympäristö tekee hänestä omia lapsiaan laiminlyövän vanhemman. Kaikkia näitä väittämiä yhdistää ajatus että ihmisen persoonallisuus, käyttäytyminen, habitus on käytännössä pelkästään ympäristön vaikutusta.
Uudessa kirjassaan Tyhjä taulu Steven Pinker väittää mm. että vanhempien vaikutus on suhteellisen vähäinen siinä millaisiksi lapset tulevat. Suurin vaikutus on perinnöllisyydellä ja tämän jälkeen tulevat lapsen sosiaaliset suhteet (kaveripiiri) ja kaukana perässä tulevat vanhemmat ja kasvatus. Spontaaniin vastakysymykseen: No miksi sitten kannattaa yrittää olla hyvä vanhempi, Pinker vastaa yksinkertaisesti: eihän kukaan ajattele että puolisoa kannattaa kohdella huonosti vain koska häntä ei voi muokata kuin muovailuvahaa. Olkaa onnellisia lapsenne kanssa ja hyväksykää hänet sellaisena kuin hän kehittyy. Antakaa hänelle onnellinen lapsuus niin hän on kiitollinen. Mutta älkää kuvitelko että voitte muokata hänet millaiseksi haluatte tai millaiseksi yhteiskunta hänet haluaa
Steven Pinkerin artikkeleita löytyy suomenkielisinä
(Google)
Tätä kirjoittaessani satuin kuuntelemaan keskustelua radiossa isän roolista. Keskustelijat ovat liikuttavan yksimielisiä. Vanhemmuus on ratkaiseva tekijä pojan kehityksessä ja miehen ja naisen erot ovat kasvatuksen tuotteita ja historiallisesti muuttuvia. Isä vaikuttaa suoraan poikansa kehitykseen. Toisessa saman päivän ohjelmassa turkulainen tutkija taas vakuuttaa kirkkain silmin, että suurin osa lapsen kehityksestä on varhaisen kasvuympäristön tulosta. Varhaisia, pysyviä huostaanottoja perustellaan taas sillä, että lapsen huono kasvuympäristö tekee hänestä omia lapsiaan laiminlyövän vanhemman. Kaikkia näitä väittämiä yhdistää ajatus että ihmisen persoonallisuus, käyttäytyminen, habitus on käytännössä pelkästään ympäristön vaikutusta.
Uudessa kirjassaan Tyhjä taulu Steven Pinker väittää mm. että vanhempien vaikutus on suhteellisen vähäinen siinä millaisiksi lapset tulevat. Suurin vaikutus on perinnöllisyydellä ja tämän jälkeen tulevat lapsen sosiaaliset suhteet (kaveripiiri) ja kaukana perässä tulevat vanhemmat ja kasvatus. Spontaaniin vastakysymykseen: No miksi sitten kannattaa yrittää olla hyvä vanhempi, Pinker vastaa yksinkertaisesti: eihän kukaan ajattele että puolisoa kannattaa kohdella huonosti vain koska häntä ei voi muokata kuin muovailuvahaa. Olkaa onnellisia lapsenne kanssa ja hyväksykää hänet sellaisena kuin hän kehittyy. Antakaa hänelle onnellinen lapsuus niin hän on kiitollinen. Mutta älkää kuvitelko että voitte muokata hänet millaiseksi haluatte tai millaiseksi yhteiskunta hänet haluaa
Steven Pinkerin artikkeleita löytyy suomenkielisinä
(Google)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Olen ehdottomasti tuon jälkimmäisen kappaleen kannalla. (Uusi muotiajatuskohan taas?)
Mutta siinäkin on korjattavaa, tällaiseksi korjaisin:
- Vanhempien vaikutus on vähäinen, mitä tulee lapsen muovailuvahamaiseen muokkaukseen, mutta vanhempien vahingoittava ja lapsuuden pilaava vaikutus on suuri, jos vanhemmat ja/tai yhteiskunta pitää lasta muovailuvahanaan.
-Lapsen sosiaalisten suhteiden eli kavereiden vaikutus lapseen on vähäisempi kuin lapsen omien vanhempien.
Neljä viimeistä lausetta on oikeat.
pilata lapsuuden ja tulevaisuuden, sitä nyt ei kukaan kaiketi yritä toisin väittääkin. Kyse on enemmän lapsen "luonteen poiirteiden muovattavuuden mahdollisuuudesta vanhempien kasvatustyyleillä" (Huh) eli ujosta ei ehkä kasvattamalla saa rohkeaa jne..päivänselvyyksiä...no nii n onkin, mutta ei sosiaalijärjestelmälle, jos tiedot esim ujojen lasten kohtaamasta luokittelusta pitää paikkansa. samoin "villien" lapsen taustalla tuntuu olevan "rajaton kasvastus" aika usein ja sen mukaiset toimet. Tätä tarkoitan. Kasvastu pahoinpitely, laiminlyönti ovat eri asioita.
Ihan samaahan me siis tarkoitamme.
Haluaisin poistaa maailmasta kasvatus-sanan.
Lasta ei voi eikä saa kasvattaa juuri siitä syystä, että hänen täytyy saada olla oma syntymäitsensä, eikä hän millään kasvatuksella siitä muuksi muuttuisikaan, niinkuin aloituksessa todetaankin.
Kasvatus (muovailuvahana pito) on pahoinpitely lasta kohtaan.
Kasvatuksella on tehty niin paljon pahaa ja koko sanalla on huono maine ja se tuo mieleen kamalia mielleyhtymiä, joihin edelleen on aina ovi auki: vitsoja, remmejä, mattoonkäärimisiä, natsijugendeja, kamalia pakotuksia, henkisiä julmuuksia. Nykyään myös lääkkeellisiä julmuuksia.
Ohjata voi niin aikuisia kuin lapsiakin, pitäisi puhua ohjaamisesta ja sen olisi oltava niin kevyttä, että se voidaan katsoa molemminpuoliseksi vuorovaikutukseksi. Lapsikin voi ohjata aikuista ainakin omassa asiassaan. Aikuisten olisi opittava kompromisseihin ja keskusteluvuorovaikutukseen. Vanhempien pitäisi antaa periksi omalle mukavuudenhalulleen tai halulleen muokata lapsi mieleisekseen.
Teemalta tuli eilen ohjelma Theroux: Lääkityt lapset, jossa lapset manipuloitiin torsoiksi ei tällä kertaa kasvatuksella vaan kasvatuslääkkeillä, jotta vanhemmuus olisi mukavaa, jotta vanhemmilla olisi mukava sohvaperunalapsi kotonaan, jotta vanhempien ei tarvitsisi huolehtia "mitä naapuritkin ajattelee".
Lapsuuteni torsona?!
asian kuin asian johtuvan kodista, vanhemmuudesta/kasvatuksesta.
Koulunkäyntiongelmat esimerkiksi. Kuinka paljon syitä voidaankaan löytää sille, että lapsen koulutie takkuaa? Montako löytää lastensuojelu?
"Kotivammaisuuden synty- suomalaisen lapsuuden haaavat". Psykiatri Martti Paloheimo (1913-2002). Kirjapaja Oy Helsinki 1999
Kirjassaan hän käsittelee niin isyyttä, kuin äitiyttäkin ajanjaksoilta, jotka kuvaavat perheiden selviytymistarinoita sukupolvien ketjussa, joihin ovat vaikuttaneet niin sisäällis-sota, talvisota, jatkosota, lasten sotapakolaiasuus Ruotsiin ja Tanskaan. Maalta muuto kaupunkeihin. 90- luvun lama, työttömyys, jne.
Kaikilla näillä tapahtumilla on ollut kiistämättä vaikutusta niin isyyteen, äitiyteen, kuin heidän omiin iseihinsä, äiteihinsä ja heidän lapsiinsa. Paloheimo käyttää kirjassaan ilmaisua "Suomalainen kansanneuroosi", joka seuraa perimänä sukupolvelta toiselle.
Kirjasta ilmestyi vuonna 1992 suppeampi painos.- Eräs kirjan lukenut naishenkilö kiitti Paloheimoa kirjasta kirjoittamalla hänelle "Luin kirjaasi ja itkin. Tämä kirja pitäisi kuulua ehdottomasti jokaiseen äitiyspakkaukseen, etteivät vanhemmat tuottaisi lisää kotivammaisia lapsia".
Paloheimo kirjoitti osiossa ISÄT sivu 147
"Isän olemassaolo, vaikka lyhyenkin ajalta jääneet muistot, sekä pahat, että hyvät, ovat tärkeitä. Hyvillä muistikuvilla on suuri merkitys vuosikymmeniä myöhemmin, silloin kun tämä poika pitelee omia lapsiaan.
Hänen kehonsa muistaa nuo kosketukset. Pienikin hyväily, tukan pörröttäminen ohimennessä ja jopa pelkkä polvella istuminen saattaa palata myöhemmin mieleen kultaisena muistona.
On hämmästyttävää nähdä miten vähän tämäntapaisia kosketuksia tarvitaan pojalle ravinnoksi.
Normaalioloissa kun isä on kotona ja perhe koossa, kohtaavat isä ja pikkupoika toisensa kymmeniä, ehkä satoja kertoja päivässä aamusta lähtien.
Poika näkee, miten isä tervehtii vieraita, miten hän käyttäytyy, kaupungilla, junassa, bussissa, miten hän tervehtii vieraita, miten hän kohtelee ja puhuttelee kaupan myyjää, jne.
Kaiken aikaa siirtyy -lempisanani on "valuu" - jotain isän persoonallisuudesta poikaan silloinkin, kun tämä ei erityisesti opeta poikaansa, eikä edes muista, että poika on siinä lähellään ja hänen käyttäytymistään tarkkailemassa".
Onko pojilla tulevaisuudessa mahdollisuutta saada riittävästi miehen, puolison, isän mallia? -Tulevaisuus ei kaiketikaan näytä kovin lupaavalta. Onko mies-isä katovava luonnonvara lasten elämästä. -Mistä "valuu" tulevaisuuden isä- mies- perhemalli lapsille?
Tulevaisuuden visiot eivät näytä kovin lupaavalta.
Arno Kotro ja Hannu T. Sepponen julkaisivat kirjan "Mies vailla tasa-arvoa". Kirjassa on yhteensä 26 miesnäkökulmaa käsitellen miehiä ja isyyttä, sekä heidän arvostuksen vähenemistä ja vähättelyä lapsen elämässä.
Psykiatri Martti Paloheimo käsitteli kirjassaan Kotivammaisuuden synty vaikeita äiti tytär suhteita, josta hän alkoi käyttämään ilmaisua "äitivammaisuus".
Paloheimon äitivammaisuus käsite perustui hänen psykiatriselle vastaanotolleen hakeutuneiden naisten kertomuksista omasta äiti-tytär suhteesta.
Kirjassaan sivulla 155-157 osiossa Äidit hän kirjoittaa:
Olin jo vuosia omassa praktiikassani kiinnittänyt huomiota siihen, miten usein naispotilaani kertoivat joutuneensa oman äitinsä taholta kokemaan karua ja suoranaiseen emotionaaliseen hylkäämiseen verrattavissa olevaa moitiskelua, tai piittaamattomuutta.
Sellaista nähtiin tapahtuvan ei yksin lapsen ollessa pieni, vaan myöhemminkin, jatkuvasti pitkälle aikuisikään saakka.
Tämä havainto toistui niin tiheästi, että aloin mielessäni kutsua näitä potilaitani äitivammaisiksi. Tuon sanan keksin jo paljon ennen kuin minulle alkoi hahmottua uusi kotivammaisuus käsite.
Kun kerran oli keksinyt tämän ajatuksen, rupesin epäilemään, että ehkä juuri äidin aiheuttamat kiusat, lähinnä hänen osoittamansa rakkaudettomuus kaikkine lieveilmiöineen, saattoi olla perimmäinen syy sille, että asianomainen ylipäätään etsiytyi psykiatrin puheille.
Se ehkä selitti osittain myös, miksi psykiatrien odotushuoneissa aina istui vuoroaan odottamassa enemmän naisia, kuin miehiä.
Keskustelussa kävikin tavallisesti ilmi, että olin ollut oikeassa.
Lopulta uskalsin mennä suoraan asiaan ja tiedustella, minkälainen potilaani suhde äitiinsä oli ollut. Ja lähes aina, epämääräisenkin sairaudenkuvan muodostaman arvoituksen selityksenä on lopulta paljastunut myrkyttynyt äitisuhde. Se säätelee aikuisen naisen elämää lukemattomin tavoin.
Yritän hahmotella, mitkä seikat olisivat luonteenomaisimpia äitivammaisten tragediassa. Pelkistän havaintoni kolmeen painajaiseen, jotka varjostivat heidän elämäänsä:
Itseluottamus ja omanarvontunne on pysyvästi vaurioitunut. En ansaitse itselleni mitään hyvää. Minun ei ole lupa olla onnellinen. Ei minusta ole siihen eikä sellaisiin tehtäviin. Ei kukaan voi minua rakastaa.
Mielen taustalla on ärtyisän vihaisen ja usein pilkallisen moitteen pelko. Pelkään jatkuvasti, niin mielettömältä kuin se kuulostaakin: Mitähän äiti sanoo?
Omaleimainen, psyvä surunkaltainen alakuloisuus. Olen jäänyt vaille jotain tärkeätä elämässä, jotain sellaista, mikä on auttamattomasti ohi ja jota en voi koskaan saada. Se on kuin tienvarrelle peruuttamattomasti jäänyt kaunis rakennus, jonne olisin ehkä voinut päästä asumaan, jos minua ei olisi estetty.
mihin?
Millonkahan asioista alettaisiin puhumaan niiden oikeilla nimillä?
Salaillaanko lapsiin kodistuvaa väkivaltaa?
Ketkä ovat väkivaltaisia lapsiaan kohtaan, isät, vai äidit?
Lainaus Verkkouutiset/ HS 3.8.2010.
"Väkivaltayksikön johtaja Kari Tolvanen. Olen ollut erilaisissa työryhmissä, mutta en ole omasta mielestäni pystynyt vaikuttamaan siellä niin paljon kuin ehkä toivottavasti pystyn vaikuttamaan Arkadianmäellä.
Arjen turvallisuuden asiat pitäisi saada vähän paremmalle mallille, Tolvanen perustelee ehdokkuuttaan".
Arkadianmäelle tarvittaisiin ilmeisesti henkilö jolla on kosketuspitaa rikollisuuteen.
Tolvanen on tutkinut lukuisia väkivaltarikoksia. Viimeisimpänä julkisuudessa olleet vanhusten lääkemurhat Helsingissä 2004-2007. ( Insuliinimurhat).
***
Miksi lapsiin kohdistuvasta väkivallasta ja kaltoinkohtelusta on vaiettu , vaikka ongelma on ollut tiedossa jo pitkään?
Keskisuomalainen 15.12.2002 ja 12.5.2003.Rikosylikomisaari Kari Tolvanen vaatii sosiaaliviranomaisia ja lääkäreitä ilmoittaman kaikki alle kouluikäisten lasten pahoinpitelyt.
Väkivallan uhriksi joutuu kotona joka vuosi tuhansia alle kouluikäisiä lapsia.- Rikostutkija Kari tolvasen mielestä sosiaaliviranomaisten tulisi ilmoittaa kaikki törkeät tapaukset poliisille.
Sosiaaliviranomaisilla on harkintavalta, jonka perusteella he voivat ratkaista tehdäänkö epäillystä väkivallasta ilmoitus vai ei. Lopullinen ratkaisu tulisi antaa tuomioistuimille, jos syytekynnys ylittyy Tolvanen vaatii Savon sanomissa.
Tolvanen perustelee vaatimustaan lääkärikunnalta tulleisiin tietoihin, joiden mukaan Suomessa on vuosittain vähintään 300 sellaista väkivallan uhriksi houtunutta lasta, jotka ovat joutuneet pitkäaiksieen sairaalahoitoon.
Pahoinpitelyn vuoksi lääkärinhoitoa tarvitsevia lapsia on vuodessa ainakin 5000 - 6000. Määrä on jäävuoren huippu, sillä vain osa kotona tapahtuneista rikoksista tulee viranomaisten tietoon, Tolvanen sanoo.
Helsingin Sanomat. 14.2.2005.
Salailu pois lastensuojelusta. Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Pauno puuttuu tärkeääm ajankohtaiseen aiheeseen ehdottaessaan, että eri ammattikuntien salassapitosäädöksiä tarkennettaisin. Aivan liian suuri osa lapsiperheissä tapahtuvasta väkivakkasta jää tulematta viranomaisten tietoon, eikä lasten turvallisuutta voida taata.
Esimerkiksi lääkäreitä sitovat salassapitomääräykset ovat tärkeitä sekä potilaan oikeusturvan että hoitosuhteen kannalta. On kuitenkin kohtuutonta, jos lääkäri joutuu epäillessään lapsen vammojen syntyneen pahoinpitelyn seurauksena miettimään, suojeleeko kaltoinkohdeltua, vai omaa nahkansa virkavirheeltä.
Hämeen Sanomat 3.8.2007.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa piilotellaan. Perinteistä kuritusta eivät kaikki vieläkään ymmärrä. -Tutkimustietoa lapsiin kohdistuvasta väkivallasta on vähän, mikä vaikeuttaa arvioita piilottelun takana olevasta todellisuudesta.
Lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa piilotellaan, mikä vaikeuttaa pahoinpitelyjen selvittämistä. Taampereella kokonntuva nuoriso-oikeusseminaarin mukaan kynnys ilmoittaa viranomaisille lasten pahoinpitelystä on korkea. Vuosittain poliisin tietoon tulee 2000 lasten pahoinpitelyä, joissa kuolee 5-7 lasta. Perheväkivalta kohdistuu ajateltua useammin lapsiin...
Holokausti Wikipedia kertoo Juutalaisista. Slaaveista. Homoseksuaaleista. Romaaneista ja muista Holokaustin noitavainouhrien kohtaloista.
Asiasanat. Natsismi. Stalinismi. Noitavainot. Kristalliyö. Tuhoamisleirit. Noitavainot.
Löytyykö samoja tunnusmerkkejä myös huostaanotoissa, pakkohuostaanotoissa, mielenterveysongelmissa, syrjäyttämisessä?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Holokausti
---
Pohdittavaksi: Voisiko ongelmien taustala löytyä joku "lahko-, tai kultti", jotka ovat "valaistuneet"?
Itseasiassa kyseinen ohjelma aikaansai "paniikkireation" joillakin tahoilla. Netistä poistettiin useita eri linkkejä, joissa pohdittiin "maailman menoa".
Myös eräs merkittävä ja tärkeä pro gradu poistetti, kuten myös erään lehden vuosikerrat 2004-2007.
MOT ohjelmassa Koivuniemen kultin salaisuus tarkastellaan erilaisia asioita ja ilmiöitä. Voisivatko tämän päivän ongelmat "lastensuojelussa" löytyä kyseisestä ohjelmasta?
Koivuniemen herran kultti.
Lue kommentoi MOT blogissa.
Lue ohjelman käsikirjoitus.
Lue Tapani Koivuniemen kultti.
Maanataipiiri info.
Uskontojen uhrien tuki ry.
http://ohjelmat.yle.fi/mot/arkisto/mot_koivuniemen_herran_kultti
---
Liittyisikö tämä vetoomus "huostaanottobisnekseen" ?
MOT ohjelmaan liittyi adressi, jossa voit allekirjoittaa . Adressi vaatiia julkishallinnon laitoksia lopettamaan yhteistyön kustannusosakeyhtiö Koivuniemen kanssa ja kilpailuttamaan sopimuksensa uudelleen.
http://sites.google.com/site/maitobaari/
----
jo saada pois tältä palstalta. Odotin keskustelua kun näin numerot(vastaukset), mutta ei, tämä katkeroitunut vaan jauhaa.... Jos on ollut niin pösilö et ko.lahkossa pyörinyt ja rahansa menettänyt niin ei voi mitään.....