Olen nuori (kohta 17-vuotias) opiskelija, joka on harkinnut koiran hankkimista jo kymmenvuotiaasta. Olen pitkään miettinyt olisinko hyvä omistaja ja kysellyt muilta. Ovat vastanneet myöntävästi. Olen hoitanut omistajien lomaillessa heidän koiriaan, terriereitä ja spanielia. Olen myös vahtinut useamman tunnin ajan mm. noutajia, terriereitä, spanielia ja bretonia. Olen siis melko varma selviäväni vastuusta toisen elävän olion hengestä.
Koska minulla on ollut vain yksi koira koko lapsuuteni aikana (joka oli tosin pilattu terrieri, isä ei saanut sitä millään lopettamaan ärhentelyä perheelle. Lopetettiin vuoden päästä) haluaisin koiran, joka on helppo kouluttaa, tottelevainen, melko keskikokoinen (ei pikkukoiraa, en pidä niistä kummoisemmin) ja valmis lenkkeilemään, muttei sisällä mikään höselö. Siksi en haluaisi noutajaehdotuksia. Kaikki mitä olen tavannut ovat aivan sekaisin heti jos ne löytävät jostain tossun kanniskeltavaksi. Ulkoilumahdollisuudet täällä ovat hyvät, toisaalta vapaanajuoksuttaminen tuottaa hankaluuksia. Täällä ei ole aidattuja alueita ja paljon ihmisiä. Mitä koirarotua suosittelette? Haluan lähinnä seurakoiraa. Olen harkinnut lapinporokoiraa ja whippetiä. Mitä pidätte ehdotuksista?
Koska minulla on ollut vain yksi koira koko lapsuuteni aikana (joka oli tosin pilattu terrieri, isä ei saanut sitä millään lopettamaan ärhentelyä perheelle. Lopetettiin vuoden päästä) haluaisin koiran, joka on helppo kouluttaa, tottelevainen, melko keskikokoinen (ei pikkukoiraa, en pidä niistä kummoisemmin) ja valmis lenkkeilemään, muttei sisällä mikään höselö. Siksi en haluaisi noutajaehdotuksia. Kaikki mitä olen tavannut ovat aivan sekaisin heti jos ne löytävät jostain tossun kanniskeltavaksi. Ulkoilumahdollisuudet täällä ovat hyvät, toisaalta vapaanajuoksuttaminen tuottaa hankaluuksia. Täällä ei ole aidattuja alueita ja paljon ihmisiä. Mitä koirarotua suosittelette? Haluan lähinnä seurakoiraa. Olen harkinnut lapinporokoiraa ja whippetiä. Mitä pidätte ehdotuksista?
Vastaukset 123
Vanhimmat
Minä olen itse halunnut koiraa jo ties kuinka kauan ja sellaisen aion ottaa heti kun olen 17 v. Nyt vasta 12 v olen mutta olen koirista lukenut aika paljon ja naapurin kesämökkiläisen koiran kanssa peuhannut jo 3 vuotta.Se on Suomenlapinkoira 4 v narttu. Rakastan niitä ja sekin narttu on ihana, mutta ainoa huono puoli on se että se haukkuu aina kun joku kulkee portin ohi ja ne tarvitsevat paljon tilaa. Tutuilla on Lapinporokoira jonka he saivat työkaverisa tyttäreltä ja tämän mieheltä. Se oli hankittu hetken mielijohteesta parille joka ei ollut ajatellut koiran tarpeita loppuun asti koiraa hankkiessa ja tämä työkaveri sitten oli sitten saanut koiran heiltä eikä hänelläkään sille ollut aikaa ja se sitte oli päivät pitkät noin 4 m x 4 m aitauksessa kunnes pääsi sitten viidentoista-puolen tunnin lenkeille...Nämä tutut sitten saivat koiran ja nyt se vasta 3 v Persilja "Pepi" kirmaa heidän takapihallaan(n. 60 m x 70 m) ja on niin onnellinen siitä että saa olla vapaana ja juosta oikein sydämmensä kyllyydestä. Eli nekin tarvitsevat paljon tilaa.
Ja koiraa ei saisi ottaa vain seurakoiraksi sillä ne ovat jo 1-3 v(riippuu rodusta) aikuisia vaikka ne leikkivät ja telmimät kuin pennut. Ja jos ne sitten ovat ilman tekemistä sen 6 tuntia kun olet töissä niin ne voivat alkaa repiä kenkiä ja järsiä pöydänkulmia. Koira tarvitsee jonkin ammatin tai harrastuksen(jäljitys,agility...jne.) muuten niistä tulee turhautuneita kuten monet esim. ajokoirat ovat jos ne eivät pääse metsälle. Muidenkin rotujen on päästävä tekemään sitä asiaa jota varten ne on jalostettu alunperin.
Toivottavasti tästä on jotain apua...
Oletko ironinen? En ole töissä 6h päivässä. Opiskelen, ja täällä on 3h aamuisin ja iltaisin tunteja. aamu- ja iltatuntien välissä on yksi pitkä tauko, jolloin voin käyttää koiraa vaikka tunnin lenkillä. Tuntien väleissä on tauot myös pissittämistä varten (noin vartti). aikaa on loppuajan vaikka juosta maapallon ympäri jos koira jaksaa. Tiedän että koirat turhautuvat helposti ja nekin on jalostettu tiettyjä tehtäviä varten. Kyllä osa koirista sopii puhtaasti pelkästään seurakoiraksi, kunhan niille hankkii tarpeeksi tekemistä ja virikkeitä. Joten anteeksi nyt vain, mutta viestistäsi ei ollut minulle juuri mitään apua. Vain sen verran ettei lapinporokoira sovi välttämättä asuntolaan. Jos mulle ei sovi sun mielestä lapinporokoira (tai jostain syystä koin viestin vähän loukkaavaksi, eli ei mikään koira vai?) niin suosittelisitko sopivampaa rotua? Seurakoiria on maailmassa vaikka kuinka ja suuri osa niistä voi vallan onnellisesti
12v; Vai rupee ne järsimään kenkiä jos ovat pitkän aikaa yksin. Höpö, höpö! Siinä toinen kenelle ei pitäisi koiraa antaa.
Meidän koira ei ole koskaan järsinyt muuta kuin luuta, kun ollut yksin. Joskus jopa 12h.
Perkeleen vihainen ja luonnevikainen dopperi. Varmaan pysyt kunnossa ja kunto kasvaa.
aika ihmeelliseltä kuulostaa..
Mulla kaksi lapinkoiraa ja yksi husky, ja lapinkoirathan ovat alunperin poropaimenia....pitäisikö vielä sitten olla porolauma takapihalla?:) Kunhan koirat saa liikuntaa ja aivovirikkeitä niin ne ovat jo melko tyytyväisiä, ei ole minkäänlaista pakkoa harrastaa niiden kanssa. Tietysti harrastukset ovat hyvää liikuntaa sekä koiralle että omistajalle mutta jos ei haluaa harrastaa mitään niin sen ei pitäis olla mikään este koiran ottamiseen. Tottakai jos ei ole metsästäjä niin ei saisi ottaa metsästyskoirarotua.
Huskyni vetää mun pyörää, ei tarvi esim. mennä mukaan johonkin koiravaljakkoon sen kanssa:) Käyn näyttelyissä ja se voi olla myös harrastus.
Suosittelen suomenlapinkoira:) Se on aktiivinen herttainen rotu joka ei vaivaudu siitä että joku päivä jää ilman sitä 30km lenkkiä:D
Ei koiran ole pakko saada liikuntaa se pärjää kyllä yksin kotona, jos sen käyttää illalla lenkillä ja vaikka leikkii sen kaa ja se saa illallla tarvitseman huomion !
kengät korkeaale ruokaa ja leluja!! niin ei pure kenkiä!!!!
Koira todellakin tarvitsee liikuntaa ja virikkeitä. Pelkällä koiran silittämisellä et saa sen tekemisentarvetta kanavoitua mihinkään, jolloin se turhautuu ja voi alkaa esimerkiksi haukkua, tai pistämään paikkoja palasiksi. Eli oli rotu ihan mikä tahansa, koira kuin koira tarvitsee sen kunnolle ja koolle sopivaa säännöllistä lenkitystä ja/tai harrastamista, jonka jälkeen aika ajoin koirasta näkee sen olevan väsynyt ja unen maittavan. Koira omistetaan sen ehdoilla.
itellanii on vähän yli vuoden ikäinen saksanpaimenkoira ja käyn sen kanssa lenkillä aamulla noin 3km sitten laitan sen pihaaitaukseen.kun tulen töistä kotiin sama 3km lenkki sitten saa kulkea vapaana jos pihalla vähän aikaa. taas iltalenkki noin 5km ja sitten nukkumaan .... jos et ulkoiluta koiraasi oli sitten mikä rotu tahansa siitä tulee riehakas ja se hyppii, haukkuu.maukuu...kokemuksella tiedän
Suomenlapinkoira on myös poropaimenena käytetty, ja kaikki yksilöt eivät ole vain suloisia karvapalloja. Rodun edestajat useinmiten tarvitsevat reilusti ulkoilua ja muita virikkeitä sen lisäksi. Itse en todellakaan suosittele lapinkoiraurosta ensimmäiseksi koiraksi, muutanhan rotu on yleensä kovin ihmisrakas, mutta pohjoinen paimenkoira voi olla vahva ja sitkeä luonne.
Itse olen tottunut suomenpystykorviin ja muihin pystykorvaisiin metsästyskoiriin, ja otin mukamas pehmeämmän koiran, joka sopii paremmin kaupunkiasumiseen. Kouluttamista tuommoisessa periksiantamattomassa paimenkoirauroksessa tottuneellekin...
Ei tollaselle joka pitää koiraa yksin 12 h saisi antaa koiraa missään nimessä!! Hitto mitä idiootteja ihmiset on.
Tossa yks toinen saakelin idiootti. Koira tarttee vähintään 3 kertaa kunnon lenkin päivässä ja sitten päälle vielä muuta tekemistä.
On harhaluulo, että koirat eivät yksin ollessaan tekisi jotain pahaa. Jotkut koirat tyytyvät onneksi järsimään vain kenkiä, mutta on niitäkin joille kelpaa ihan kaikki. Sohvakalusto, keittiökalusto, keittiön seinät (kulmat), keittiön ja eteisen muovimatot, kaikki pieni ja pehmeä irtain, ym.
Autokaan ei jäänyt rauhaan. Koirille kelpasi vaihdekepin nuppi, polkimien kumit, apumiehen jalkatilan kumimatto sekä äänieristematto, valokatkaisin, nahkaratti, ym. pientä kivaa.
Mikä koira tuollaista tekee? Kaksi lyhytkarvaisen saksanseisojan pentua, joissa oli virtaa enemmän kuin Imatran Voimalla. Koirat eivät kovin kauaa olleet yksin per päivä, mutta sekin riitti ja tuo kaksikko käytti sen ajan "erittäin luovasti". Ulkona oltiin useasti päivän aikana, mutta ei sekään poistanut liikunnan ja rälläämisen tarvetta.
Nyt jo edesmenneet koirat (1988 - 2002) saivat muutamassa kuukaudessa aikaan n. 20 000 markan vahingot. Iso raha pienipalkkaiselle pariskunnalle. Vituttihan se aika raskaasti, kun jälkiä korjailtiin ja makseltiin. Tuhoaminen loppui vasta sitten, kun tein niille ison häkin jossa niillä oli tilaa rymytä. Tulivat silti kaksi kertaa verkon läpi kuin tyhjää vaan, ennenkuin vaihdoin tilalle paksumman verkon.
Noin 8 kuukauden vanhana koirat tajusiva opettaa hillumisen. Saivat sen jälkeen olla vapaasti kotona ja paikatkin säilyivät ehjinä. Sitten alkoikin vakavampi koulutus ja niistä tulikin erittäin hyviä metsästys- ja seurakoiria. Tuhotöistään huolimatta ne olivat maailman parhaimmat ja kivoimmat koirat :)
LOL!!! Dobermannit ei oo vihasii tai luonnevammasii... -.-
Mee vittu paskalle....
Tuo ei nyt kerro yhtikäs mikään, koira, joka saa tarpeeksi tekemistä muutoin, ja omistaja ohjaa hösellystä sinne sallittuun ja mielekkääseen johtavat siihen, että sisällä koira lepää. tai tarkkailee tilannetta, ei hösellä. Höselöitä koiria siis saa tehtyä melkein rodusta kuin rodusta, yksikään tuntemani noutaja ei esimerkiksi ole sellainen, joka sisällä riehuisi. Tai "sekoaisi, jos saisi tossun kannettavakseen". Aika omituisia noutajia olet tavannut kyllä.
Kun nyt on yleistys linjalla aloitettu, niin lapinporokoiria tunnen kaksi. Niistä molemmat enemmän tai vähemmän epäluotettavia, etenkin koirien kanssa. Siis ei todellakaan mitään naapuruston ihastuksen aiheita :) Mutta haluaisin uskoa, ettei vika ole rodussa.
Sanoisin, että kysymyksesi kannattaa miettiä uudestaan. Siis mitä haluat koiralta, ja millaiseen ympäristöön se tulisi. Ilmeisesti kaupunkiolosuhteisiin. Pohdi riistaviettiä sekä sen ilmenemismuotoja, palvelualttiutta, vartioimistaipumusta sekä myöskin haukkuherkkyyttä ja terveyttä, ja ala sitten vaan karsia rotuja ihan realistisesti. Jos epäilyttää joku, esimerkiksi koulutuksen haastavuus, niin skippaa mieluummin kuin luota liikaa itseesi. Rotuja on olemassa niin valtavasti, että on varaa hylätäkin vaihtoehtoja. Mieti tarkkaan millaista turkkia haluat/jaksat oikeasti hoitaakin jne...
Kun listasi o n lyhyehkö, niin ala taas etsiä tarkkaa tietoa, yritä tutustua erilaisiin rodun yksilöihin, ja etsi harrastajilta sitä oikeaa tietoa. Ei sitä, että "meidän Mussukka on tosi ihku-juttua," vaan selviä kysymyksiä, joihin oin helppo saada vastauksia. Jokaisessa rodussa on jotain huonoa ja jotain hyvää. Näitä joudut pohtimaan.
Samalla tulee pohdittua tarkkaan sitäkin, kuinka valmis on vastuuseen. Äläkä unohda miettiä päätöksen rahapuolta. Ruokaa ja lääkäreitä se tarvitsee silloinkin, kun tuloissa on katkoksia. Ei pidä tuudittautua mihinkään pilvilinnoihin, jos joku sanoo, että hänen koiransa on terve, että kaikki olisivat. Puhumattakaan mahdollisista tapaturmista. Ja opiskelijan haasteena on usein vielä lisäksi ajankäyttö, eli onko sitä aikaa oikeasti myös opiskelupaineiden keskellä, mitäs jos joudutkin tekemään töitäkin iltaisin ja viikonloppuisin. Onko koiralle hoitopaikkaa tai ulkoiluttajaa oikeasti olemassa.
oikein kunnolla. toinen noutaja mitä olen tavannut on kyllä muuten ollut hyvin koulutettu ja mukava, mutta silloin tällöin sai tämmöisiä hepuleja. Voisi johtua varmaan siitä kun näki vieraita ja oli niin innoissaan. En tiedä. Toinen tosiaan oli omalaatuisempi tapaus. Haluan koiran lenkkeilykaveriksi, seuraksi, liikuntatoveriksi ja oikeastaan vähän harrastuskoulutettavaksi. Olen kova opettamaan koirille temppuja, ja on mukava katsella kun ne tekevät niitä innoissaan. Se tulisi kaupunkiin asuntolaan, pikkuinen kaksikerroksinen kerrostalo, jossa on muitakin koiria. Kuten aloitusviestissä totesin, koiran tulisi olla palvelualtis ja tottelevainen, helppo kouluttaa, onhan kyseessä ensimmäinen oikea oma koira. Afgaanin turkki olisi turhan työläs mutta uskoisin selviäväni esimerkiksi suomenlapinkoiran turkista. Vanhemmillani on suhteellisen hyvätuloiset työt, joten he ovat luvanneet tukea minua rahallisesti, joten ongelmia eläinlääkärin, ruoan tai yllätyskustannusten kanssa ei pitäisi tulla. Hoitopaikka löytyy isäni luota, hänellä on ollut monia koiria ja luotan hänen kykyihinsä täysin. Aikaa minulla on, kuten ylempänä totesin.
Kun sanoit, että koirarotuja pitää karsia järjestelmällisesti, olen yrittänyt tätä itse, mutta tulin tänne kysymään neuvoa, koska olen käynyt kaikki kirjastomme rotukirjat läpi ja kuvauksen vaihtelevat radikaalistikkin. Kaipaan kokeneiden ihmisten rotukokemusten perusteella arvosteluja. Nyttenkin totesit että lapinporokoira ei ole muille koirille mikään unelma, vaikka kirjat ylistävät sitä kilpaa uskolliseksi, nöyräksi ja tottelevaiseksi. Osa roduista on toisen kirjan mukaan yliaktiivisia, toisen mukaan riittää parin tunnin kävely. Osa kirjoista kuvaa rotua räksyttäväksi (ei hyvä täälläpäin?, toiset sanovat että haukkuu innostuessaan. Innostuuko se sitten jos ikkunan edestä menee ihminen? Tämän takia tulin tänne, kysymään apua. Kiitos ideasta, mutta kaipaan muiden ihmisten neuvoa.
Ihan ensiksi kannattaa miettiä elämää 10 vuotta eteenpäin . Oletko miettinyt että lähtisit jossain vaiheessa esim ulkomaille vaihtoon ? Kaikkiin asuntoloihin eikä vuokra asuntoihin saa ottaa lemmikkejä ...poikaystävän mahdollinen allergia yms ...kannattaa nyt miettiä KAIKKI mahdolliset ongelmat etukäteen niin säätyy sitten monelta ikävältä . Saatat saada lapsiakin koiran elinaikana vaikka nyt oletkin noin nuori :)
Sinä itse vaikutat eniten siihen millainen koirastasi tulee . Mieti mitä haluat koiran kanssa tehdä koska oikealla koulutuksella koirasta tulee ihan kerrostalo kelpoinen . Olen tavannut monessa rodussa koiran joka on ollut oikea unlmea ja toinen tuhoaa järjestelmällisesti asunota ja haukkuu yötäpäivää . Mikään koira ei siis synny "valmiina" pakettina .
Kannatta siis nyt mietti että haluatko että koirallasi on metästysviettiä/paimennusviettiä/vahti/yms sitten ruksaat pois ne mitä et halua ja sitä kautta katsot mitä jää ...ja tietenkin koon katsot kanssa ja turkin...saako olla työläs/siltäväliltä/sileä . Mutta tärkeintä on löytää rotu joka sopii juuri sinulle .
Otathan huomioon että moni kasvattaja ei myy alle 18 vuotiaalle ....eli vanhempien apua saatat tarvita . Tyhmää sinänsä että vaikka kuinka asuisit jo omillasi niin se 18 on se maaginen ikä . Se ei tarkoita e ttä juuri sinä olisit huono omistaja mutta valitettavasti yleisesti nuorilla tuppaa nuo kiinnostuksen kohteet vaihtelemaan . Kannattaa myös tutustua livenä eri rotuihin .
Itse olen hurahtanut collieen ja mitään niitä ongelmia mitä rodulla on ei ole ollut . Hyvä sosiaalistaminen pennusta asti ja johdonmukainen koulutus niin hyvä tulee .
Toivottavasti löydät omasi !
ainiin ja unohdin sanoa, että oon suunnitellu meneväni koiran kanssa viikonloppuisin vaellukselle. Kävellen tietenkin. Eli suuri plussa jos sopii patikkakoiraksikin
Tiedän mistä puhut, kun kerrot miten tiedot niissä vaihtelee kovasti.
Noh, helpohkoja rotuja monenlaiseen ympäristöön ovat yleensä colliet (ja monet muut paimenkoirat), spanielit, noutajat ym. Mutta aktiivisia ovat, ja monesti esimerkiksi pk. collieta mainostetaan "helppona rotuna lapsiperheisiin", ja unohdetaan se, että turhautuessaan ovat aikamoisia häirikköjäkin usein. Ja collien turkkia mainostetaan helpoksi, jota se toki onkin, mutta kyllä se tuo valtavan määrän likaakin sisälle kura-aikoihin. Sama monissa muissakin roduissa.
Mites on, haluatko harrastaa pk-lajeja, silloin pk.oikeudet tai niiden puuttuminen on yksi tärkeä tekijä myös. Karsii käsittääkseni ainakin kaikki spanielit pois, noutajista en tiedä, en muista sitä listaa ulkoa. Vaikka ilman niitäkin kyllä harrastuksia on monipuolisesti tarjolla :)
Ja muuten, en väittänyt, että kaikki porokoirat ovat sellaisia, vain ne kaksi, jotka tunnen. Ja sanoinkin, että en halua uskoa, että kyseessä on rotuominaisuus ainakaan pelkästään.
Yksi hyvä lähde ainakin meille oli loppuvaiheessa Kasvattajien lisäksi myöskin you tube. Monista roduista siellä löytyy kattavasti erilaisia pätkiä, jotka kyllä antavat myöskin hyvää osviittaa.
Riistavietin eroavaisuuksista hiukan tarkennan: esimerkiksi ajava koira on huomattavasti haastavampi kuin joku spanieli, joka ei edes riistaillessaan poistu kauaksi luonnostaan. Valtaosa spanieleista on käsitääkseni täysin seurakoiria, vaikka ne nauttivatkin tietystä rodunomaisesta toiminnasta. Näin siis ihan yksi esimerkki siitä, mitä aikaisemmassa ajoin takaa.
Mutta paimenkoirista on yleensä aika turvallista aloitella. Niissä on iso kirjo tarjolla. Käy harrastajien omilla foorumeilla, niihin vinkkaavat yleensä mielellään ainakin kasvattajat. Ja oma kokemukseni kasvattajista on myös siitä myönteinen, että sanovat suoraan myöskin niitä huonompiakin puolia rodussa. Ne eivät aina tule täällä foorumilla esiin :) Ja jos joku rotu kiinnostaa, niin varmasti löytyy yleisimmistä halukkaita tapaajiakin vaikka lenkin varjolla.
Olen miettinyt elämää jopa 20 vuotta eteenpäin. En usko haluavani vaihtoon ulkomaille, en pidä ulkomaillaolostakovin paljoa ja esim. raha-asiat menisivät hankalaksi. Asun nyt lemmikkieläinasuntolassa, eli tänne saa ottaa koiran, kissan, marsun hiiren jne. En usko että voisin hankkia poikaystävää joka on allerginen, koska olen niin eläinrakas ja ne ovat suuri osa elämääni. Ajattelin koulutuksen saatuani perustaa löytöeläinkodin. Mielummin vähemmän viettiä, kun kerran muiden ihmisten keskellä asuttaisiin. Koko ei saisi olla valtava oman pienen kokoni takia, mutta antaahan kuonopanta vähän myöten.. Vähän. Turkilla ei ole minulle niin kamalan väliä. Mielummin vähemmän työläs, afgaania en jaksaisi kahta tuntia selvitellä.
Vanhemmiltani olen saanut täyden tyen ja avun, he auttavat minua mielellään sekä taloudellisesti, henkisesti, fyysisesti. He auttavat varmasti koiran hankkimisessa ja ottavat siitä tietenkin aikuisina lopullisen vastuun.
Tosiaan, mielenkiinnot ovat minullakin vaihtuneet suunnasta toiseen monessa asiassa, muttei koira-asiassa. Olen miettinyt jaksanko juoksuttaa sitä kokoajan ulkona vaikka sateessa. Olen melko varma että kyllä. Olen melko varma että olen kuitenkin senverran koiraihminen etten menetä mielenkiintoani kesken. Olen harkinnut collieta, sillä ne ovat mukavan aatelisia ja hienoja, kestävät lenkillä mutta eivät riehukkaan kamalasti. Toisaalta, rotu on aika huonoterveyteinen, eikö? 40% colliesta on saanut collieiden oman silmäsairauden tilastojen mukaan.
siis sieltä kennelliiton tietokannasta, ja totta tosiaan, kyllä aika ikävältä näytti, kun valitsin viimeiset 12 kuukautta ja silmäsairaudet pk.collieilla. Toivon, että tulkitsin vaan jotenkin väärin, mutta ei kovin kiva ollut havainto.
Itselläni on ollut 2 pk. collieta, mutta meilläkin rotu meni vaihtoon, koska viime aikoina on tapahtunut kyllä laadullista huonomtumista, eikä se enää ollut meidän rotumme. Siis terve ja pitkäikäinen meillä viimeisinkin oli, mutta uutta ei tahtonut löytyä. Ei toki ainoa syy, mutta tärkeä kuitenkin.
Jos et vielä ole käynyt, niin tutustuppas noihin kennelliiton terveystutkimustietoihin. Siellä on kyllä paljon loistavaa apua pohdintaan. Liekö juuri uudistaneet palvelun, kun näytti niin erilaiselta kuin taannoin siellä surffatessani.
jos ymmärsin viestisi väärin. Ei ollut tarkoitus väittää että sanoit kaikkia rodun edustajia hankaliksi. Mutta joo, collie voisi olla ihan ok. alemmassa viestissäni kerron muitakin mitä olen harkinnut itselleni, palvelusharrastusta ei ole poissuljettu :)
ja kuonopanta ei ole sitten mikään koulutuksen korvike. Mitään kuonopantaa et tule koirallesi tarvitsemaan, ellei oma käsi ole paketissa. Oman koiran pitää totella ihan ilmankin, oli se kuinka suuri tahansa. Jos pelkäät, että sellainen väline tulisi tarpeeseen, vaihda rotua, ennenkuin sellaisen edes otat!
Koiranomistaja, joka on vastuullinen! Sekä koiralleen että ympäristölle. Toivon, että jokainen koiranhankkija lukee edellisen kirjoituksen ajatuksella. Vain hyvin koulutettu koira, isompi tai pienempi, tuntee olonsa turvalliseksi, kun tietää, mitä siltä odotetaan, saa mielihyvää, kun on suorittanut kaiken oikein, = muista aina koiran palkkaamnen opetustilanteessa! Koiran koulutat yhteiskuntakelpoiseksi, se ei saa terrorisoida omistajaa, ei ympäristöä eikä lajikumppaneita. Koiran kanssa harrastat sitä, mikä on sille ominaista. Koirasta saa hienon kumppanin, se vaan vaatii aikaa ja jaksamista. Kun perushomma on tehty, hienompaa fiilistä saa hakea! On lenkkikumppani, suunnistaja, turvan antaja, ystävä.
Tämän kirjoitti Rottweilerin ylpeä omistaja. Rottweilerin, joka on rauhallinen, sosiaalinen,ihmis-, lapsi- ja koiraystävällinen.
Toivon teille monia iloisia vuosia tulevan koiraystäväsi kanssa!
Oli se koirarotu mikä tahansa niin se pitää kouluttaa kunnolla!!! Mikä tahansa koira voi tehdä pahojansa sisällä jos joutuu olemaan liikaa ja liian pitkiä aikoja yksin. Tämä taas todistaa siitä millaisille ihmiselle koiria ei pitäisi koskaan antaan. Tuskin sakemanni on moksiskaan jostain 3 km lenkistä. Toinen mokoma siihen lisää niin voi jo lenkistä puhua.
ei olekkaan
No toivottavasti olet parempi kouluttaja kuin isäsi jolle ei terrieri ainakaan sopinut kun sai siitä ärhentelijän ja lopetti koiran osaamattomuutensa vuoksi.
no hyvin erityyppiset rodut harkinnassa..whippet ei mene kovin tottelavaisiin vaikka tavallaan nöyriä ovatkin ja vinttikoirat on hyvin saalisviettisiä. Porokoira puolestaan paimentaa ja saattaa kaivata paljon työsarkaa..eli en sanoisi oikein kumpaakaan sinulle..
mitä muita oot harkinnut? Sanoisin että ota sopeutuva ja suht rauhallinen rotu joka ei dominoiva luonteeltaan. Olosuhteet muuttuu paljon tuon ikäsi aikana ja siksi sopeutuva ja rauhallinen koska aikaa aina ei ole kosolti koulukiireiden ja muun vuoksi ja vähemmän dominoiva koska et omaa koulutustaustaa. Näin pääsisit helpoiten ja koira myös. :)
kuulostaa hyvältä. Tuollainen koira olikin harkinnassa. Nyt tiedän, ettei kumpikaan noista sovi kunnolla minulle. Taisin käsittää vähän väärin tuon lapinporokoira-asian anteeksi.
Haluan kuitenkin huomauttaa ettei isä ole huono kouluttaja. Se terrieri oli luovutettavissa 7 vuoden ikäisenä, syy oli ettei tullut perheen pikkulapsen kanssa toimeen. Pian kuitenkin tuli huomattua ettei se tullut kenenkään kanssa toimeen. Se oli johtanut perhettä seitsemän vuotta eikä aikonut luopua johtajuudestaan. Isä yritti vuoden ajan sitä kovasti kouluttaa, mutta sanoi vuoden jälkeen että parempi lopettaa. Ymmärrän hyvin, vanhempien ero: koira ei voinut jäädä omakotitaloon, sillä äiti ei ole hyvä koirien kanssa. Isä ei oikein voinut ottaa sitä kerrostaloonkaan, sillä se olisi ollut liian vaarallista muille asujille ja kaupunkilaisille, kun osasi avata lukolliset ovet. Lisäksi sen oman pään johtajuuden poistamiseen olisi mennyt jopa monta vuotta lisää. Ja ennen hänellä oli ollut dobermanneja, terriereitä vinttikoiria että hän tietää mistä puhuu... Tilanne olisi ollut aivan eri, jos koira olisi saatu pentuna, eivät olisi eronneet, tai äiti ei olisi allerginen
Olen harkinnut myös collieta, riskinä CEA, haimasairaudet, huonot kasvattajat( helppo välttää mutta... silti),bokseri (ehkä liikaa suojeluvaistoa, liian iso?), pientä ja norm. snautseria(taas vaistot?) airedalenterrieri (liian iso ja dominoiva?) englanninspringerspanieli mutta kaatui heti, sillä en ole varma voinko tarjota tarpeeksi tekemistä työkoiralle, espanjanvesikoira, jotkut sanoo että liian ovela ekaksi koiraksi (?:D). Noh en tiedä, nyt rupesi kiinnostamaan tuo pitkäkarvainen collie. Hmm.. Pärjäisinköhän minä sille pienikokoisena?
menin sekaisin kun tuli 2 viestiä noin nopeasti, kiitos mielenkiinnosta :) Et se ollutkaan näköjään sinä joka puhuit lapinporokoirasta
Itselläni pienenä naisena ei ole ollut koskaan hankaluuksia koon puolesta pärjätä collieuroksillekaan. Kokemusta ei ole enkkuspringeristä, mutta walesinspringeri on meillä samaa aktiivisuusluokkaa kuin colliet olleet, eli aktiivinen ja innokas toimintaan. Mutta koulutettavuudeltaan hyvin samantyyppisiä, eli helppoja. Sprinkkua motivoidaan eri lailla, mutta on nopea ja innokas opettelija. On ehkä collieta seurallisempi ja enemmän ihmisten perään, mutta en ole ihan varma, jospa aika vaan on kullannut muistoja. Mutta siis näissä kahdessa rodussa ei ole merkittäviä eroja aktiivisuudessa, mutta hiukan erilailla on purettu energiaa runsaanulkoilun lisäksi. Walesi on luonnossa kuitenkin erittäin elementissään, ei ole paikkaa, mihin se ei halua kiivetä, eikä säätä, millä se ei ulos halua lähteä. Collieillamme oli molemmilla jonkinasteinen vastenmielisyys kastumista kohtaan, eli sadesäällä ei ihan aina huvittanut.
Terrierille olisi ollut parempi että ongelmakouluttaja olisi sen myös nähnyt ja sen elekielen oliko epävarma vai dominoiva..eli toivottavasti näin toimittaisiin ennen kuin lopetetaan koira..mutta se siitä.
collie ei sovellu aina hälinään hieman arkuuteen taipuvaisia eli sanoisin jälleen ei ..kääpiösnautseri voisi olla hyvä, corgitkin, cockerit, kultainen noutaja..etc
Paljon on tullut pohdintaa ja avustusta ja lisäkysymyksiä. Kiitos! Nyt ilmeisesti minulle suositellaan collieta, josta alan pitää yhä enemmän ja enemmän. Onko muita ehdotuksia?
tuo Collien pienempi versio? Eli sheltti. Kai ei ole niin sairaskaan... Ja ehkä helpompi kouluttaa kuin colliet, erityisesti urokset kun voi olla luupäitä eikä tule aina kaikkien(haukkujen) kanssa toimeen. Pienempää versiota helpompi hallitakin. On myös seurallisempi ihmisiä kohtaan, kulkee säällä kuin säällä sinne minne omistajakin.
Eli lyhytkarvainen collie. Tulee yleensä erittäin hyvin toimeen toisten koirienkin kanssa. Suhtautuu lempeästi lapsiin, ystävällisesti yleensä vieraisiin ihmisiin sekä on miellyttämisenhaluinen ja sopii mainiosta aloittelijalle. Liikunnan- ja aktivoinnintarve on melko suuri, mutta jotkin yksilöt saattavat olla yllättävänkin vaatimattomia siinä asiassa. Eikä rotu paljoa vahdi/hauku. Terve rotu myös. Ehkä hiukan pakkasarempi kuin useimmat muut paimenkoirat. Oma kokemus kertoo näin, eikä vain yhden koiran perusteella :-)
Taistelin itse samanlaisten ajatusten kanssa kun tämän kirjoituksen alottaja. 7vuotta toivoin koiraa ja kun sain opiskelut päätökseen aloitin koirien rotujen tutkailun yms.
Itse sain hyviä vinkkejä keskustelupalstoilta missä monet kasvattajatkin keskustelivat keskenään yms muut kauan koiria harrastaneet, keskusteli omista roduistaan niin haitoista ja hyödyistä, sairauksista, kaikesta. Suosittelen vilkaisemaan niitäkin (vaikkei niihinkään täysin voi luottaa mutta voi antaa jotain suuntia)
Hienoa huomata kuinka paljon oikeasti mietit asiaa ja näyt vaivaa. (Näin tein myös itse) Mutta kun näkee surkeitakin tapauksia että otetaan koiria ties mistä syistä. Hienoa miettiä asioita kunnolla :)
Mitään vinkkejä en roduista osaa antaa. Mutta aiemmin taisi joku kirjoittaa että paljon se on sinusta itsestä kiinni millainen koira sinulle tulee. Itse sitä koulutat ja opetat.
Itse kamppailin keväällä kääpiösnautseri, kääpiöpinseri ja jackrusselissa ja kääpiöpinseriin päädyin enkä päivääkään ole katunut :)
Aloittajalle miettimistä.Oletko valmis ottamaan vastuun koirasta,seuraavat 10-15 vuotta? Lähtemään aikaisin ulos, satoi tai paistoi? Liikkumaan koiran kanssa useamman tunnin päivässä ja kouluttamaan sitä? !0-15 vuoteen mahtuu monenlaista,voi tulla perheen lisäystä,voi tulla eroja,voi tulla työttömyyttä ja iskeä sairauksia. Jos vielä olet sitä mieltä että koiran omistaminen kiinnostaa,ota helppo rotu aluksi. Noutajat ovat helppoja rotuja eka koiraksi. Noutajat ovat kenties maailman yleisin opaskoirana,varsin paljon noutajia käytetään myös huumekoirina ja erittäin runsaasti harrastuskoirina,jo se kertoo koiran luonteen erinomaisuudesta. Se että sinua häiritsee noutajissa niiden jatkuva tavaroiden kantaminen on naurettavan helppoa opettaa olla kantamatta. Jos valintasi on esim,lapinporokoira,rotu on huomattavasti herkkähaukkuisempi kuin noutaja. Voit siis miettiä,kumpi häiritsee enemmän nykyistä naapuriasi,tohveleiden kantaminen,vai opiskelemassa ollessasi koiran haukkuminen? Valitse itsellesi rotu,jolla on pieni vahtimistaipumus,vähäinen puolustusvietti,ei herkkähaukkuinen rotu jne. Näin löydät itsellesi sopivan rodun,jonka jälkeen otat yhteyden kasvattajaan,jolta löytyy kyseistä rotua ja jonka molemmat koirat joita on käytetty pentueen vanhemipina, ovat terveiksi todettuja,ei ainoastaan näyttelyissä menestyneitä.
Oletko itse yrittänyt käyttää vaikka http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/ kyseisellä testi koneella löysin itselleni sopivan koiran eli Keeshond ^^ http://fi.wikipedia.org/wiki/Keeshond
Ulkokoira.Enkä suinkaan ole täällä vallanpitäjien pahasta tahdosta vaan omasta vapaasta tahdostani.Pidän ihmisten seuraamisesta,haukusta ja ummistan usein myös silmiäni ja lähtee minusta kyllä karvaakin aikalailla.Hmm,pidäthän myös kierrätyksestä ja tikkuamisesta tässä minun rapsuttelun oheessa?
Ei minua se tohvelinkanto häirinnyt vaan se älämölö minkä se koira siitä nosti että sillä oli tohveli. Huhhuh. Piti hetkeksi poistaa kaikki kanniskeltava tavara ja komentaa istumaan. ;)
monia kertoja. Tuli monta kertaa whippet ja muita tutumpiakin rotuja. En vaan tiedä onko tuo niin luotettava testi? Pikemminkin suuntaa-antava.
Katsastapas Eurasier....vähän haukkuva ulkoilusta pitävä seurakoira..erittäin älykäs ja helppohoitoinen
Ei ole luotettava, minulle tuli tuossa ensimmäiseksi vaihtoehdoksi suomen pystykorva ja kun en todellakaan sellaista ole ikinä halunnut, pistin että hiljainen pitää olla. Ja hiljainen suomen pystykorva on vain kuoltuaan.
Pieni koko, oppivainen, fiksu, ihana ja aina valmis ulkoilemaan ja juoksemaan hulluna. Popsii kylläkin Manolot.
Hei olet liian nuori, ei koira ole lelu. koira vaatii vastuuta. sulla on nuoren menot ha halut. Äläö herrajuutas koiraa ota. Ota mielummin kultakala.
koira ei ole lelu, vaan elävä olento joka vaatii aikaa ja huomiota opiskelusta huolimatta. Perustelisitko miksen ole tarpeeksi kypsä muuhun kun kultakalaan? Ja mitä sinä minun menohaluistani tiedät? Kerro toki, katsotaan osutko oikeaan
Kalakin on elävä olento
nerokas kommentti. :)
Mietin vain, että onko sen pakko olla rotukoira vai suunnitteletko näyttelyitä jne? Joka paikka on pullollaan ihania sekarotuisia, jotka ovat varmasti yhtä ihania ja seurakoiraksi soveltuvia kuin puhdasrotuisetkin. Yleensä ne ovat terveempiäkin kuin puhdasrotuiset ja elävät pidempään. =)
Olet vahtinut muutaman tunnin koiria ja kuvittelet olevasi taitavakin koiran uusi tuleva omistaja? Tuolla ajattelutavalla, niin osta joku pehmolelu.
Vapaana juoksuttaminen ei ole sallittua kuin omilla mailla, ja silloinkin vain jos ei ketään häiritse.
Kaikki rodut vaativat jatkuvaa koulutusta, eikä ne ole koskaan valmiita.
Huomaa, että olet kokematon, koska nuotajastakin koulutettuna saa toimivan koiran, eikä se kanniskele tossuja eikä mitään muutakaan jos se on hanskassa.
Älä ota koiraa, siitä on vain harmia kaikille
wamic, eikö koiraa saa ottaa kokemattomat ihmiset? Perusteleppa
haittaa siitä on, jos koira kanniskelee tossuja?
Ehkä se tarkoittaa sitä, että koiralle ei ole annettu tarpeeksi leluja? Sen kanssa ei ole leikitty tarpeeksi.
Meidän koirilla on paljon leluja, ja silti joskus saattavat tossuja/kenkiä kanniskella, mutta ei se mitään haittaa, hauska tapa! Eivät ole pentuajan jälkeen kuitenkaan mitään rikkoneet, kunhan kanniskelevat.
Jos omistat jotkut hirveän kalliit kengät, niin tietenkin laitat ne kaappiin.
Kerroit, että teillä oli terrieri, joka ärhenteli: todennäköisesti sitä oli kiusattu, ja siksi oli tullut vihaiseksi.
Vanhempien pitääkin olla tarkkana, etteivät lapset pääse kiusaamaan koiraa ja pilaamaan sitä. Koiralla pitää olla rauhallinen lepo- ja ruokailupaikka, ja sinne EI OLE LAPSILLA MITÄÄN ASIAA! Sen kun lasten vanhemmat käsittäisivät niin olisi hyvä.
Tutussa perheessä oli vanha koira ja konttausikäinen lapsi, lapselle hankittiin leikkikehä, niin se ei päässyt kiusaamaan vanhaa koiraa, eikä äidin tarvinnut joka sekunti vahtia. Toimi erittäin hyvin!
eiköhän noita tunteja ole vähän enempi kiertyny kun vaan muutama. Ollaan vanhempienkin kanssa pohdittu tätä vuosia, puhumattakaan siitä kuinka paljon mietin yksin. Tämän takia koiran vapaanapito ei onnistukkaan, kun ei ole omia, aidattuja mantuja. Oletkos kuullut koirapuistoista, kyllä sinnekkin saa koiran viedä juoksemaan.
Tiedän että jokaikinen rotu vaatii opetusta ja toimintaa. En pidä ihmisistä jotka eivät ymmärrä tätä. Ja en ole hirveän kokematon. Vai missä menee sun mielestä kokemattoman raja?
Noutaja on hyvin koulutettu ja oli noin 40 v. kasvattaja sen komentajana. Että ei ehkä ollut tilanne minun vikani. Koira innostui liikaa vieraista ja rupesi juoksentelemaan vieraiden kengät suussaan ympäri, työnsi kenkiä jokaisen naamalle ja hillui muutenkin hallitsemayttomasti. Sitä komennettiin lopettamaan, päästämään irti ja lopuksi nurkkaan istumaan. Kyllä se siitä rauhoittui. En halua vain aivan noin riehakkaita rotuja. Esimerkkejä olen saanut tilanteista monia samanlaisia. Vieläkö olen huono koiranomistaja vai löytyykö muualta tikkuja?
tuohon noutajakysymykseen alle :) voit lukea sen, en haluaisi kirjoittaa vastausta siihen neljättä? kertaa
minulla on ollut 5- koiratrotua, metsästys koirista palveluskoiriin ja ehdottomasti näyttelylinjainen lapukkatyttö on ollut paras. joka on nytkin tuossa vieressä ja ihmettelee mitä sitä taas tehhään...
Voisit tietenkin lukea huolella aloittajan viestin. Käsittääkseni hän kertoi, että oli muun muassa pitänyt koiria hoidossa muutaman tunnin. Siis ei se ollut hänen ainoa kokemus koirista.
Milloin olet itse hankkinut ekan oman koiran? Olitko silloin jotenkin oikeutetumpi siihen kuin aloittaja nyt? Omituista ja tarpeetonta lyttäämistä. Me koiraihmiset, meidän pitäisi pitää yhtä. On aina niitä, jotka eivät voi meitä sietää ja silloin tarvimme ymmärrystä toisiltamme. Joissain maissa on kiellettyä pitää koiria kaupunkialueilla ylipäänsä. Meillä voi pitää koiraa missä vain. Se on onni ja se onni suotakoon aloittelevallekin.
Onneksi en itse saanut tällaista aiheettoman äksyilevää palautetta kun olin hankkimassa ekaa koiraani. En ollut sille hyvä omistaja joten olisin sen äksyilevän kommentin ansainnut. Mutta aloittaja on funtsinut huomattavasti paremmin inkkarit kanoottiin tämän asian kans kuin esim. minä silloin joskus. Ja koirani eli kuitenkin hyväkuntoisena 14 vuotta. Vaikka monet asiat olisin voinut tehdä toisin. Luulenpa että aloittaja on hyvä koiranomistaja.
Kumpikin on aktiivisia rotuja noista ja todellakin kaipaavat liikuntaa, muuten turhautuvat ja pistävät ranttaliksi. Periaatteessa harvemmin koira on luonnevikainen, yleensä omistajat ovat niitä luonnevikaisia. Ja koira on helppo kouluttaa jos osaa, katsopa ensin isännän ja koiran käytöskouluja, niin huomaat miten koiraa koulutetaan, helppoa se ei ole ja vaatii toistoja toistojen perään, jo heti pentuna aletaan leikin varjolla opetteleen.
Hommaa SEROPI on helppo tai vaikee..
Koirasi saa ainakin hyvän kodin, olen sitä mieltä! :)
Se että käyt patikoimassa, ja olet kiinnostunut tarjoamaan koirallesi liikuntaa muutenkin (Usko tai älä, koirien koulutus ja käyttäytyminen on henkilökohtainen harrastukseni ja intohimoni, ja liikunta ratkoo MIELETTÖMÄN MÄÄRÄN ongelmia! Siinä menee haukun tuhohalut, liika energisyys joka voi johtaa ihmisten päälle hyppimiseen jne. jne. jne..), voin lämpimästi ja ystävällisesti suositella palveluskoirarotua - ja kerrankin syystä.
Olen itse hurahtanut näihin, belgianpaimenkoira (tervueren ja groenendael) ja saksanpaimenkoirat ovat suosikkirotujani. Hyvin kuuntelevaisia ja vastaanottavaisia koiria, tottelevaisia ja mukavia. Vaativat toki liikuntaa, mutta sitähän sinulla on antaa, ja voitte aloittaa harrastuksenkin yhdessä! :)
Mutta suosittelen lämpimästi!
veikkaisin,että sulle sopisi hyvin bokseri! mulla 2boksua tällä hetkellä,7v ja 6kk. virtaa riittää mutta osaavat nauttia rauhallisista hetkistä! mutta kannattaa miettiä muitakin rotuja/sekarotuista
Itsellä lapinporokoiran ja shetlanninlammaskoiran sekoitus.. Sheltti olisi varmaan sinulle sopiva koira..
Villakoira, Ylämaanterrieri, Snautseri. Villis on näistä helpoin kasvatettava.
Meillä ensimmäinen koira (joka siis tälläkin hetkellä löhöilee tuossa vieressä) oli saksanpaimenkoira ja todella nappivalinta vaikkei koirista ollut liiemmin kokemusta. Oli helppo kouluttaa ja antoi aloittelijan virheitä anteeksi, innokas harrastuskoira, mutta ei ole remointoinut kämppää jos on välillä joutunut olemaan pidempään yksin kotona. Sisäsiistiksi oppi nopeammin kuin oltiin varauduttu :) Omaa lajia haetaan edelleen ja koiran pääkoppa on kestänyt hyvin vaikka välillä harrastetaan mitä milloinkin.
Miinuksena meidän koirassa ehkä ajoittainen "iniseminen" ja rapussa oleville muriseminen, mutta tästä syytän kyllä itseäni kun en ole lähtenyt opettamaan tavoista pois, kun ei kuitenkaan riehu ja räksytä. Meillä koira saa ilmoittaa itsestään, mutta hillitysti :)
Minkälainen kasvattaja antaa yhtään kenellekkään ensimmäiseksi koiraksi sakemannia ? Ja oikein antoi aloittelijan virheitä anteeksi, epäilen että teillä makaa siellä sohvalla aikapommi.
Minusta sinun viesti on aivan kuin aikapommi :))) Kuinkahan täydellinen olet....?
eli labradorin noutaja. tarvii paljon liikuntaa ym aktiviteettiä ettei rouskuta paikkoja! ;)
lempeä luonne ja todella hyvä oppimaan!!!
eli mitä enemmän liikuntaa sen rauhallisempi!!!!
lapin porokoira
bokseri :)
Ota Bordercollie, älykäs ja aktiivinen, koirastahan tulee sellainen kuin se kasvatetaan. Koiran häiriökäyttäytyminen on yleensä omistajan aiheuttama. Bortsu ei sovi sohvaperunalle koiraksi, niin että jos sit huomaatkin, että on hauskempaa löhötä poikakaverin kans sohvalla ja napostella sipsejä, nii älä ota.
Jos ne osaa kouluttaa mutta siinä on hirvee hoitaminen kun ei voi lähteä mihinkää pidemmälle reissulle jos ei ora koiraa mukaan tai sitten koiralle hoitopaikka ja se ei aina ole itsestään selvyys. Itse en suosittele kotieläimen ottoa kun se sitoo liikaa ja täytyy hoita ulkoilut ja kaikki ja sekoiran pitä maksaa noin 1000€ vuodessa ja ostohinta päälle jos edes riittää jos joutuu eläinlääkärissä käyttämään niin menee heti kättelyssä 100€ jso riittää. Meillä kaksi kissaa ja en itse olisi koskaan ottanut yhtään kotieläintä koska niissä aina hoitaminen ja ruokkiminen maksaa ja kun jouluna etelän lämpöön niin mistä hoitaja.
Kissa hoitaa kyllä itse itsensä pärjää pari päivää yksinkin.Eikä kissan hoitokulutkaan päätä huimaa.Labukkahan ei paikkoja rouskuta aikuisena tavaroita kenkiä omia leluja jne kantaa.Labukka vaatii hirveästi tekemistä on helposti yliaktiivinen vaatii jonkun todellisen harrastuksen tulee opetettua samalla kunnolla.
Itselläni oli tuolloin kun olin saman ikäinen vastaava tilanne mutta nyt jo kohta 15v minulla ollut pienehkö mutta, paljon liikuntaa vaativa mutta helpohko kouluttaa on Welsh Gorgi Cardican (PS.kuvia löytyy sivuiltani) Facebookista). kuljen paljon hevosten, lasten, naapureiden kanssa lenkillä tai otan koirat mukaan kaupungille! Sähköposti: [email protected].
Älä missään nimessä ota näitä sairaita ja pilalle jalostettuja rotukoiria jos vähääkään eläimistä välität.. Niitä kasvatetaan ja jalostetaan vain rahan vuoksi!
Monesti eläinrakkain teko on jättää koira ottamatta!
Pitäisi lailla kieltää koirien pito lähiö kerrostalo yms kaupunki ympäristössä missä suurin osa koirista kärsii, kun eivät saa koskaan olla vapaana ja pitkät päivät poloiset yksin kotona odottaa!
Paimensukuinen Lapinkoira on Ihana , minulla niitä kaksi :) Suosittelen lämpimästi , ne on oikeita seurakoiria ja vahtii TOSI paikan tullen . On lempeitä ja tekemistä tämän kyseisen rodun kanssa riittää kyllä ja agility ja muut ovat ehdottomasti lappalaisille mieleen . :)
http://apps.facebook.com/rotuvalitsin
Kaikki koirat ovat sopivia.
Ne kun pitää vain KOULUTTAA oikein. Sekä ruokkia ja viedä kunnon lenkille säännöllisesti. (Muutakin kuin pienellä pihalla vapaana)
Paras koira on pitbull tai bullterrier.
sää niitä sellasia ihmeellise näkösii otuksii mikkä enempi muistuttaa nasua ku oikeet koiraa?
Kokeilepas Pulia,on aivan mahtava koira tai siis Pulistahan sanotaan,että Puli ei oo koira vaan Puli on Puli.
Luonteessa löytyy ja on suht helppo kouluttaa.Itellä ollu Puli ny 6Vuotta ja ei oo sairastellu:
Muistuttaa lähinnä lattiamoppia mut turkki ei oo niin vaikeehoitonen ku äkkiä vois luulla.
minulla on ollut 4 cetlannin lammaskoiraa!!! kilttejä helppoja saada oppimaan, kun kauniisti ja paljon keskustelet sen kanssa. vaatii kyllä aika paljon liikuntaa, mutta siinä sitten saa itsekin liikuntaa. vapaana annan juosta, mutta se seuraa aina missä minä kuljen. hommat tehdään yhdessä se seuraa minua. marjastetaan, sinestetään ja tämä seuraa korkeammalta kiveltä tai mättältä.
hanki briardi,on kaikkea tuota mitä haet!
Oli se ihminen nuori tai vanha, ei se aina kerro kaikkea. Tietty nuorena elämäntavat vat usein vaihtelevampia ja kouluttajan on usein varauduttava silloin yllättäviinkin tilanteisiin mitä onkin jo tässä keskustelussa mainittu.
Suosittelen koiria lämmöllä kaikille ihmisille, jotka ovat oikeasti varautuneet kaikkeen. Lapsena se oli niin helppoa leikkiä perheen koiran kanssa ja kesken leikin lähteäkin kavereiden kanssa pihalle. Vanhemmat maksoivat koiran ruuat ja rokotukset eikä itsellä ollut muuta tehtävää kuin lenkittää koira pari kertaa päivässä lyhyellä lenkillä (vanha turre, n.10-15v siihen aikaan, ei enää paljoa tallustellut).
Nyt taas pentukoira kotona ja paljon vaatii energiaa! Koira on tiibetiläisen ja kleinspitzin sekoitus, pieni ja monen mielestä helppo, mutta kyllä tuota täytyy lenkittää n.10km päivässä että pysyy rauhallisena ja tyytyväisenä. Kesällä herkkua olla takapihalla omalla agilityradalla mitä isäukon kanssa rakennettu.
Anyway, aina ei ole kaikki noinkaan auvoista. Vaikka asun edelleen kotona, niin raha TULI ongelmaksi. Vanhemmat jäivät työttömiksi ja avustukset menevät lähinnä asunnon maksamiseen. Itse hankin äkkiä rahaa mainoksia ja lehtiä jakamalla ja totesin sen ratkaisevaksi että maksan itse koiramme. Sitä ei kuvittelisikaan kuinka paljon rahaa pienikin koira vaatii, eikä sitä voi vanhemmiltakaan kaikkea odottaa!
Puhumattakaan ajasta. Olen abiturientti ja kirjoitukset vaativatkin yllättävästi aikaa. Siihen yhdistettynä parhaimmillaan 4 eri työtä samanaikaisesti, jotta ei tarvitse koiraa hetkellisen rahan puutteen takia luovuttaa! En ole koskaan ollut bilettäjä tai kaupungilla aikaansa luuhaava teini, mutta kyllä se verottaa ettei ehdi paljoa tavata kavereitaan. Pakko se koirakin kun on hoitaa, minun vastuullani kun on. En silti valita. :)
No, pointti oli kuitenkin se, että vaikka kaiken harkitsee kunnolla, vaikka asuisinkin kotonansa ja ns. Pappa betalar niin SILTI voi tulla jotain ja nuorelle (miksei vanhemmallekin) voi tulla tiukka tilanne. Eikä se koskaan ole herkkua luovuttaa omaa koiraa pois!
Itselläni on ollut aina tiibetinspanielin ja kleinspitzin sekoituksia, kaikki otettu samasta kennelistä, ja olen ollut enemmän kuin tyytyväinen. Ensimmäinen koirani eli 17 vuotiaaksi eikä sairastellut muuta kuin vasta viimesinä ikävuosinaan. Seuraajatkin ovat olleet erittäin tervejärkisiä ja aktiivisia lattialuuttuja eikä mitään valittamista ole ollut.
Mutta sen sanon että pieni koira on omalta osaltaan helpompi. Ei vaativuudeltaan tai luonteeltaan välttämättä, mutta ei tarvitse farmaria sen kuljettamiseen, ruokaan menee usein vähemmän rahaa ja niin, onhan sitä helpompi käsitellä (vaikka perusoletuksena kuitenkin onkin perusteellinen koulutus...).
Rotu, sen tietää usein vain kouluttaja itse. :) Tsemppiä!
Mietit ettet halua pientä koiraa, sillä et pidä niistä, mutta kuitenkin pohdit pärjäätkö collien kanssa oman koosi puolesta. Voin sanoa, että itse olen 160 senttinen pienikokoinen nainen, mutta koirani ovat aina olleet suuria laumanvartijoita, joilla luonnetta ja kokoa riittää. Ongelmia ei ole ollut, sillä olen kouluttanut koirani ja voittanut niiden luottamuksen ja kunnioituksen puolelleni ja pitävät minua johtajana. Sosiaalistaminen pentuna on tärkeää, ota koira mukaasi paikkoihin missä aiot sen kanssa tulla käymään ja tutustuta sitä erilaisiin koiriin, ihmisiin ja tilanteisiin. Koirakoulun pentukurssi on hyvä tapa aloittelijalle saada oppia koiran koulutuksesta ja koiran tavata muita koiria. Koiraa valitessa kannattaa aina tutustua rodun alkuperäisiin käyttötarkoituksiin, se valoittaa usein sitä millaisen ympäristön ja millaisia virikkeitä koira tarvitsee ollakseen onnellinen. Esimerkiksi nuo itse mainitsemani laumanvartijat eivät soveltuisi kerrostaloon vahtiviettinsä (ja suuren kokonsa) puolesta vaan ovat onnellisimmillaan saadessaan vahtia omaa piha-aluetta maalla. Siitä höselyydestä vielä, voin melkein luvata, että rotuun katsomatta mikä vain koira on ns. höseli, jossei saa tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä.
Oletko huomioinut, että elämä pentukoiran kanssa ei aina suju välttämättä helposti tai ole yhtä herkkua? Valmistaudu kotiin tullessasi kohtaamaan revittyjä sanomalehtiä, syötyjä tavaroita ja huonekaluja ja siivoamaan ulosteita. Sisäsiistiksi opettelu on oma taistelunsa, mutta hoituu kun on valmis viemään koiraa ulos todella usein alussa. Eli aina koiran syötyä, herättyä, leikittyä jne... Itselläni kokemusta erilaisista pentuajoista. Yksi koiristani oli todella helppo pentu, sisäsiistiksi opittiin alle 2kk luovutuksesta ja kaikki peruskäskyt oli hallussa puoli vuotiaana. Remmikäyttäytyminen oli ensiluokkaista ja muista koirista ei välittänyt juuri mitään. Mitään ei tuhonnut koskaan. Sitten tuli nuorimmainen koirani, jolla sisäsiisteysasiat vei oman aikansa, eli n. 9kk ikään ehdittiin kun pissiminen sisälle loppui. Tämä koira tuhosi kaiken mitä eteensä sai ja remmikäyttäytyminen... no.. ei ollut kovin hyvää, sen kanssa teemme töitä yhä, koiran ollessa nyt 2 vuotias. Eli jokainen koira on oma yksilönsä rotuun tuijottamatta.
Kannattaa myös tosiaan varautua eläinlääkärikuluihin. Pentuna rahaa menee tietysti rokotuksiin ja madotuksiin, mutta myös yllättäviä menoja saattaa ja melko varmasti jossain vaiheessa koiran elämää tuleekin. Kannattaa perehtyä perinnöllisiin sairauksiin ja vanhempien sukutauluihin. Eläinlääkäri on huomattavasti kalliimpaa kun meidän ihmisten terveyskeskus vuosimaksut ;)
Siihen, mikä rotu sinun kannattaisi ottaa en osaa sanoa mitään. Se on sinun itse mietittävä. Kannattaa olla yhteyksissä pariin eri rodun kasvattajaan ja kysellä heiltä roduista lisää. Kasvattaja osaa parhaiten kertoa sinulle roduista ja siitä sopisiko ko koirarotu sinun elämäntilanteeseen.
Tsemppiä koiran hankintaan!
http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/
itselläni novascotinnoutaja tyttö 4 v ja olen ollut tyytyväinen rotuun minun kohdalla. kannattaa tosiaan tutustua paljon eri rotuihin ennen hankintaa, jotta löytää rodun joka sopii juuri sinulle/sinun perheellesi. minulla ei ollut ennen ollut koiraa,mutta olen todennut novascotiannoutajan helpohkoksi ekaksi koiraksi (mutta jääräpäisemmäksi kuin kultainennoutaja!..ja narttukoiran helpommaksi kuin uroskoiran) noutovaisto tosiaan löytyy, mutta meillä leikitään silloin kun minä niin päätän, lelut ovat kaapissa ja kiellän "jätä" jos koskee kiellettyihin tavaroihin esim kenkiin, ja komennan "pois" jos tuo leluja kun haluan olla rauhassa. koirasi on sellainen kuin sen koulutat. usein koira myös, on kuin kouluttajansa, olen huomannut että kun on jo luonteeltaan rauhallinen (pitkäpinnainen) omistaja on hänellä usein paljon rauhallisempi koirakin! onnea koulutukseen ja muista pitkä pinna, kannattaa tutustua myös koirankoulutuskursseihin esim pentukoulu, tottelevaisuuskursseihin... me koirani kanssa kävimme ja olen erittäin tyytyväinen saamistani hyvistä neuvoista ja koirakin nauttii kun on tekemistä ja koirakavereita!
Siinämitä mainioin seurakoira. Ystävällinen, seurallinen, tykkää lenkkeillä niin paljon kuin sinä jaksat lenkkeillä. Kuitenkin päärjää ihan kivasti jos saa lenkin edes muutaman kerran viikossa. Lapsiystävällinen. Ei hösötä. Tottelevainen, jopa niin, etten suosittele tiukkapispoisille, sillä nämä ovat myös koht herkkiä. Ei tykkää komentelusta ja karjunnasta. ymmärtää hyvin normaalin puheen ja käskyt. ainoa miinuspuoli (jos joku niin kokee, itse en) on turkki, joka on kaksoiskarvainen. Plussaa että siitä ei lähde juurikaan karvoja, MUTTA edelletyksenä on, että keväisin syksyisin harjaat vaihtokarvan pois! Ei paha juttu ka koira nauttii siitä. Maailman paras seurakoira!
ps. meillä ei ole koskaan jyrsinyt tai rikkonut mitään
Lapinporokoira ei ole seurakoira, se vaatii perusteellisen tapakoulutuksen. Siitä huolimatta se voi tuhota paikkoja nuorena. Irtipito on hyvin yksilökohtaista. Osa kulkee hyvinkin kaukana, osa pysyy opetettuna lähellä. Lapinporokoira ei ole sosiaalinen omaa sukupuoltaan kohtaan, ei uros eikä narttu. Eivät sovi koirapuistoon.
Opetettuna ihana, itsenäinen tapaus. Pitää ihmisen seurasta, vahtii pihaa jos sellainen on. Leikkiessään ja työskennellessään haukkuherkkä.
Lappalaiskoirista suomenlapinkoira on se seurakoiramaisempi ja lapinporokoira kovakalloisempi.
Porotkin on yksilöitä. Toiset ei koskaan tuota harmaita hiuksia, vaikka peruskoulutus jää minimiin, kun taas toiset kyseenalaistavat ihmisen aseman jokaikinen päivä. Älykäs ja nöyrä rotu, mutta vaatii omistajaltaan parempaa kykyä lukea koiraansa kuin useimmat seurakoirat. Vaatii myös paljon liikuntaa eikäsovi kerrostaloon äänekkyytensä takia. Riistavietti ei kuulu rodun ominaisuuksiin, mutta sitä valitettavasti esiintyy jonkin verran (kokemusta on).
Aloittajalle: Tutustupa islanninlammaskoiraan, on sopivan kokoinen, helppo kouluttaa ja kiintyy omistajaansa todella syvästi. Sopii erinomaisesti ensimmäiseksi koiraksi eikä välttämättä kaipaa lenkkeilyn lisäksi kamalasti harrasteita, joskin siitä saa loistavan kaverin melkein mihin lajiin tahansa agilitystä tokoon ja hakuilusta näyttelyihin. Turkkikaan ei vaadi satunnaista harjaamista ja pesua kummempaa.
Itselle sopivaa koiraa valitessa ainoana kriteerinä ei tulisi olla pelkästään rotu. Koirat ovat yksilöitä siinä missä ihmisetkin. Itsellä on ollut viisi saman rodun edustajaa... kaksi piti aivan käsittämätöntä meteliä aina ovikellon soidessa... nykyinen ei edes aina vaivaudu ovelle ovikellon soidessa. Viimeistä koiraa valitessamme esitimme kasvattajalle toiveen rauhallisesta koirasta... ja saimme mitä halusimme. 11-vuotias tyttäremme pystyy ulkoiluttamaan mainittua koiraa aivan hyvin huolimatta siitä, että kyseessä on n. 40 kiloinen uroskoira. Toki työtä se on vaatinut... toisaalta työ on ollut myös palkitsevaa (koira on nyt mm. FIN MVA ja rotu on sellainen, jolta vaaditaan MVA:han "tulos" jossain palveluskoiralajissa. Aiempiakin "pokaaleja" on kaapissa.).
Siis kolme vinkkiä... alkuun kärjistän... älköön kukaan suuttuko...
Seurakoirat ovat jalostettu makailemaan sohvalla ja näyttämään söpöiltä (rotukirjo taitaa alkaa tanskandogista ja päättyä mopsiin)... helppoja koiria. Palveluskoirat taas vaativat valtavan määrän tekemistä ja aktiviteettia... mutta osaavat vaivannäön myös palkita. Kumpaa olet hakemassa?
Rotua valitessa yleinen terveystilanne kannattaa selvittää... tilastoista löytyy valitettavia viitteitä ns. pentutehtailusta ja sen aiheuttamista ongelmista. Onko kiinnostavan rodun "järjestöllä" virallinen ohjeistus perinnöllisten sairauksien ehkäisemiseksi?
Kolmanneksi.... kasvattaja. Kun rotu alkaa olla hahmollaan kannattaa olla yhteydessä kasvattajiin ja kertoa heille toiveistaan rodun ja YKSILÖN suhteen. Ns. pentutehtailija ei todellakaan tunne pentukoiriensa luonnetta. Rotuominaisuksia ja vaatimuksia esim. koulutuksen suhteen kannattaa ehdottomasti kysellä.
Oma koirarotuni on osoittanut vahvuutensa monipuolisena ja äärimmäisen ihanana koirarotuna. Työtä ne vaativat jonkin verran (erityisesti turkki, mutta harjaus on helppoa kun koira vain makailee... ja näyttää nauttivan tilanteesta = omistajan jakamaton huomio). Kyseessä on palveluskoirarotu... en tarkenna, vaikka kysyisit... vinkki kuitenkin...
Staffi? Borderterrieri? Boxerit turhan touhottajia ja super energisiä. Ne tarvitsevat jo todella aktiivisen omistajan jotta saavat energiamääränsä purettua...kaikkein alttein koirarotu kuulemma syöpäsairauksille.
Ohjeita koiranpennun hankkijalle
Älä osta pentua säälistä. Vaikka pelastaisit yhden pennun, tuet samalla toiminnan jatkumista. Paras keino lopettaa epäilyttävä eläinbisnes on olla tukematta sitä millään tavoin. Ilman ostajia ei pian ole myyjiäkään.
Älä osta pentua, jonka emoa et saa tavata. Jos myyjä ei päästä sisälle taloon vaan tuo pennun tai useamman nähtäväksi ulos, älä osta häneltä pentua. Jos myyjä haluaa tuoda pennun suoraan uuteen kotiin ilman että olet ensin käynyt katsomassa pentuetta hänen luonaan, älä osta häneltä pentua.
Älä anna ruusukkeiden ja pokaalien sokaista itseäsi. Näyttelyissä menestyminen ei sellaisenaan takaa koirien hyvää hoitoa ja eettisiä toimintatapoja.
Älä osta rekisteröimätöntä rotukoiran pentua. Selitykseen vahinkopentueesta on monesti syytä suhtautua varauksella.
Ota etukäteen selvää, mitkä paperit ulkomailta tuodulla koiralla pitää olla. Jos myyjä ei halua näyttää papereita ja selittää niiden merkintöjä selvästi, älä osta koiraa häneltä.
Tehkää eläimestä — myös sekarotuisesta — huolellinen kauppakirja, jonka molemmat osapuolet allekirjoittavat. Jos myyjä ei halua laatia kauppakirjaa eikä hänellä ole aikaa kaikessa rauhassa kirjata siihen kaikkia asioita, älä osta häneltä pentua.
Ilmoita kaikista epäilyistäsi eläinsuojeluviranomaisille eli kunnaneläinlääkärille ja poliisille sekä SEYn eläinsuojeluvalvojalle.
Niin, mikäänhän koira ei ole tottelevainen syntyessään eli siitä koulutetaan tottelevainen ;-) Mun mielestä kaikki rodut, joilla ei ole kauhean vahvoja viettejä tai vaistoja on suht' helppoja kouluttaa. Mitä kukin haluaa koirastaan...kannattaa siis tutustua eri rotuihin.
mulla on itellä keskikokonen villakoira uros, on hyvin tottelevainen ja oppi nopeasti. Suosittelen ensi kertaa koiran ottavalle. Rotu on kuitenkin trimmattava, se maksaa aika paljon mutta sen voi myös opetella itse =)
Käyppä tutustumassa Welshin corgiin..cardeihin ja pemuihin.
omasta kokemuksesta voin kertoa,kääpiösnautseseriista.on todella lälly kotona,voit helliä ja rakastaa vaikka miten,koostaan huolimatta se puolustaa hyvinkin voimakkaasti,ei oo siinä enää lälly,vaan näyttää todella itsensä ja olemassa olonsa.karkea karvaisena siitä ei irtoaa karvaa,kuin jostain pitkäkarvaisesta.tosi uskollinen,ja helppohoitoinen.itellä oli 13v,sit oli pakko luopua,nyt uutta ajattelen,mut meinasin josko kokeilisin keskikokoista snautseria.se on samanlainen ku käppänä,mut ulospäin auktoriteetti on tietty isompi,ja luonne sama.mut ole tarkka mistä otat,vaikka minkä ottaisit.selvitä kasvattajasta kaikki mahdollinen.kun otat koiran ystäväksi,perheen jäseneksi,olet myös valmis maksamaan siitä,mut huijarit myös pyytää paljon,siksi kannattaa selvittää toi kasvattaja ekaks.lämpöisiä hetkiä sulle ja tulevalle perheen jäsenelle.terveiset turusta.juhokust45
Terve! Jos olet vailla uskollista ja hyvää koiraa,ota tuo lappalainen!Tiedän kyllä nätin ja kiltin vähän sekarotuisen pystykorvan,joka on vailla uutta kotia.Hintakin on varmaan sopiva,selviät nätillä kiitoksella!
jos kiinnostaa:[email protected]
Joku rodultaan "työkoira". Jos olet niiden kanssa todella valmis ulkoilemaan vähintään 3 x päivässä yhteensä vähintään kaksi tuntia (mielellään) niin eivätpä ne enään sisällä jaksa kauheammin riehua,kunhan saat heti pentuna opetettua ne pois mm. eroahdistuksesta etenkin jos asut rivi-,tai kerrostalossa
Voisin tarjota seuraavia ajatuksia:
Minkä kokoinen asunto?
- Suuret ja keskikokoiset koirat tarvitsevat elintilaa. Pienet koirat pärjäävät yksiöissä, mutta oishan se niillekkin hyvä olla vähän enemmän sitä liikkumatilaa, kun et kuitenkaan voi aina olla sen seurana.
-Mikään koira ei tottele itsestään.
-Heiveröiselle(jos olet) naiselle sellainen koira, minkä saa sitten pidettyä aisoissa, jos tulee tilanne.
Varallisuus/Tulot
-Koira pitää saada myös ruokittua. Mitä isompi koira sitä enemmän se syö. Lisäksi jos koirasta tulee/on nirso, niin ne ns. "hyvät" ruuat saattavat olla sitten kalliimpia. (oma koira on nirso, ja ruoka mitä se syö maksaa ~10€/kilo)
Onneksi se on sentään pieni, niin ei syö minua vararikkoon. Varmaan halvempiakin vaihtoehtoja löytyy, mutta uusien kokeilu on vähän riskialtista.
Yleensäkkin kannattaa miettiä tarkkaan, ennenkuin menee lemmikin ottamaan. Kyseessä on kuitenkin pitkäaikainen sitoutuminen. (oma koira 17 vuotias)
http://animal.discovery.com/breedselector/dogselector.do
Unohtui tuo kätevä sivusto linkittää.
Suosittelen suur-Snautseria on oiva lenkki kaveri ja on eläväinen muutenkin tai sama rotu keski kokoisena jos ei halua isoa koiraa ,nämä pitäisi olla hyvin koulutettavissa niitä käytetään monissa tehtävissä esim. tulli käyttää niitä hyvän haju-aistin vuoksi että siinä olisi yksi ehdotus jos kelpaa .
Itse rodun harrastajana suosittele kyllä espanjanvesikoiraa. Okei joo, se kantelee kyllä kenkiä, oksia ja leluja, mutta lopettaa käskystä. ;) En kyllä koe sitä mitenkään haitaksi.. Meidän narttu ainakin on todella nopea oppimaan ja miellyttämishaluinen, aivan mahtava seura- ja harrastekoirana. Kaipaa toki paljon virikkeitä, mutta niin jokainen koirarotu. Lisäksi perrot ovat juuri sopivan kokoisia, ei liian pieniä tai suuria.
hei. itse suosittelisin villakoiraa...itsellä sellainen ja on tosi hyvä oppimaan taidot ja käskyt nopiaa ja on ihana seurakoira...mutta siinä on vain se turkinhoito mistä pitää pitää huolta säännöllisesti. mut aivan ihana rotu...en kyllä vaihtaisi mistään hinnasta pois.
toinen on suomenlapinkoira mikä on ihanan luontoinen, mut enempi tykkää varmasti olla pihalla, koska turkki paksu ja tuuhee. mut ykkösenä on VILLAKOIRA.
sinä voisit hankkia bokseri koiran se on, liikunnallinen, seurakoira, helppo ruokkia ja oppii pienänä käskyt, tykkää muista koirista ja on suloinen ja kaikkea mitä koiran omistaja voi toivoa, opetat sen hyville tavoille jo pienenä ja käytät lenkillä ja syötät ja leikität puruluu leluilla. miksei lapinporokoirakin??
hankkisit bokserin vaikka onkin muutakin kuin seurakoira!!!
Älä ainakaan vinttikoiraa ota, jos olet kiinnostunut helposti koulutettavasta - siis miellyttämisenhaluisesta - koirasta. Vinttikoirat, whippetit mukaanlukien saattavat yksilöstä riippuen oppia seuraamaan tai istumaan, mutta niitä hyvin harvoin kiinnostaa miellyttää ihmistä, ja niillä hyvin usein on älyttömän iso liikunnantarve, mieluiten vapaana juoksutettuna. Itse kahta ratawhippettiä hoitaneena tiedän, että ne todella ovat käyttökoiria, jotka toimivat alkukantaisten aistiensa varassa mm. silloin kun ne näkevät jäniksiä tai oravia. Vinttikoiran ottavan ihmisen tulee etukäteen tietää ja hyväksyä koirassa se, ettei sitä välttämättä kiinnosta tekemisillään miellyttää sinua. Ne ovat hyvin itsenäisiä olentoja, jotka kuitenkin rakastavat läheisyyttä ja huomiota - omilla ehdoillaan.
unohda koko juttu, minkäänlaiset räksyttimet eivät kuulu kerrostaloihin.
Ja tarkentaakseni vielä. Itse en suosittelisi ensimmäiseksi koiraksi, enkä kerrostaloon noita "kovempia" palveluskoiria, siis mm. saksanpaimenkoira, belgit, holsut, boksut, dobberit jne. Ne tarvitsevat tilaa ja kokeneen kouluttajan. Tiedän ihmisiä, jotka ovat ensimmäsinä koirina selviytyneet suht hyvin esim. dobberin kuolutuksesta, mutta se vaatii rautaista tahtoa, suurta märää ulkopuolista koulutusapua (jossa ei tosin ole mitään vikaa, päinvastoin) ja määrätietoisuutta sekä pitkäjänteisyyttä. Näitä saat vain omistamalla koiran. Elikkä aloittaisit vain esim. noutajasta, labukat ovat aivan mahtavia, ja oletko jo tutustunut novascotiannoutajiin? Kannattaisi, ovat vähän erilaisia ja pienempiä kuin kultsut, mutta energisiä ja hyviä harrastuskoiria!
Hanki "tipsu">>Tiibetinspanieli Toinen vaihtoehto on tietysti että hankit "Jodlaavan Matikkakoiran" Matikka-aikaan ihan ehdoton.
Riippuu tietysti ihan mieltymyksestäsi ta innosta kouluttaa>>toiset helpompia kun toiset. Hintakin voi olla osatekijä.
Mut onnea hankinnalle.
villakoira on yksi hyvä vaihtoehto. Niitä löytyy Toy:sta isoon joten kokovaihtoehtoja löytyy. Villakoira on kiltti ja uskollinen koira joka pitää ulkoilusta, mutta myös nukkumisesta. Mietithän kuitenkin asiaa siltäkin kannalta, että koirasi elää parhaimmillaan 10-15 vuotta. Mitä tahdot elämältäsi sinä aikana, mahtuuko niihin suunnitelmiin koko ajan myös koira mukaan? Koira on mukava olemassa, mutta siitä on myös suuri vastuu. Säällä kuin säällä pitää mennä ulos, eläinlääkärilläkin on käytävä milloin enemmän ja milloin vähemmän ja se maksaa. Kulutukseltaan koira ei ehkä ole opiskelijan budjettiin sopiva lemmikki sillä koira tarvitsee ruokaakin säännöllisesti eikä sekään niin halpaa ole. Saisitko sittenkin elettyä nuoruuttasi ja käytyä koulujasi ilman omaa koiraa sillä nuo hoitokoiratkin ovat todella hieno vaihtoehto olemassa. Ja kukas niitä sitten hoitaa, jos sinä otat oman koiran ja aika ei enää riitä hoidokeille ;)
Schapendoes...Kiltti, iloinen, hauska, seurallinen, rakastaa kaikkia, liikunnallinen, ei karkaile....ainakaan narttukoira, ei iso kokoinen, sopeutuvainen, huumorintajuinen, uskollinen... Minulla on ollut saksan paimenkoira, 2 briardia, pystykorva, 1 sekarotuinen ja nyt tämä schappi 7v. Suosittelen lämpimästi.
whippet ei oo ehkä se tervein rotu. Saksanpaimenkoira ois aika hyvä, ja perus rauhallinen, helppo koulutettava ja liikuntaa vaativa. Itselläni on kääpiöpinseri (et halunnut kääpiökoiraa mutta suosittelen silti) ja sen kanssa voi heittää aivan mainiosti 10km pyörälenkinkin. Ja terve rotu ! Yksi terveimmistä. Sakemannilla taas on tosi paljon lonkkavikoja. http://www.iltasanomat.fi/hauvakone/ on aika hyvä testi, ja kannattaa lueskella netistä esimerkiksi erilaisten rotujen määritelmiä, kysellä kasvattajilta jne. Toi sakemanni kyl kuulostas ihan sun rodulta, mut niil on tosiaan tosi paljon lonkkavikoja, että kannattaako sellasta opiskelijan sitten ottaa. Tottakai kaikkiin koiriin tulee uppoamaan rahaa, muttei kannattaisi kuitenkaan sitä kaikkein epäterveellisintä koiraa ottaa. JA siis tuosta kääpiöpinseristä vielä; se on iso koira pienessä paketissa, helppo kouluttaa, se on miellyttämisen haluinen, lapsiystävällinen, ja siitä saa koiran ihan mihin vaan. Oman koiran täti työskentelee tullissa huumekoirana. Ja jos asut kerrostalossa niin se on mainio sinne. Isoa koiraa ei kannattaisi kerrostaloon ottaa, vaikka soveltuisi niin se ei mielestäni siellä ole onnellinen, eikä sinne kuulu.
Meillä on iso talo, ja kaksi koiraa. Koirat eivät tilaa tarvitse, niillä on ne vakiopaikat missä ne sisätiloissa aikaansa viettävät, ja ne valitsevat sellaisen paikan itselleen, mistä pystyvät seurailemaan tilannetta, mahdollisimman keskeisen siis, meillä aulan, josta on kulku joka paikkaan. Koirahan ei sisällä juurikaan touhuile, eikä sitä haluakaan tehdä, eikä sen kuulukkaan purkaa enrgiaansa siellä. Eli, ainakin meidän kaksi duracellpupua ovat hyvin vähän tilaa vieviä, mutta ulkoilua ja toimintaa siellä ne tarvitsevat. Tila on hankittu ihmisiä varten, nimen omaan lasten vuoksi :)
Mitä tulee noihin "millainen koira minulle"-testeihin, niin suurin osa niistä on aika surkeita, eli en sanoisi niitä kaikkia edes suuntaa antaviksi. Sen verran tuli niitäkin kokeiltua viimeisintä koirarotua mietittäessä, että en suosittelisi niitä kyllä avuksi. Mieluummin avointa mieltä, ja aktiivisuutta nimenomaan siinä, että näkee koiria ihan luonnossa, eri koulutustilaisuudet ym. ovat hyviä, esimerkiksi jos spanielit kiinnostavat, niin heillä on omiaan ja noutajilla omia harkkojaan. Sinne vaan rohkeasti sekaan ja kyselemään.
Mutta tosiaan, koiran koko ei sano mitään sen ominaisuuksista ja liikunnantarpeesta yksin. Meillä on seitsemänkiloinen, jo hiukan iäkkäämpi koira, joka on erittäin aktiivinen. Se on aina valmis millaisille lenkeille vaan, mutta erityisesti se nauttii vauhdikkaista juoksulenkeistä, toisten koirien kanssa telmimisestä, sekä talvisin sen ykkösjuttu on umpihankijuoksu. On erittäin kestävä, ja koska myös luonteeltaan sitkeä, niin paketti on aika haastava, jos ei sitä aikaa ole.
Toinen koiramme on nuori, aktiivisen rodun edustaja, josta on kasvamassa koira metsästyskäyttöön. Tai aloitti lintukoiran työnsä tositoimissa jo seitsenkuisena, mutta ei tietysti vielä samoissa määrin, kuin aikuisena ole "töissä". Tämän koiran tarpeita on aika hankalaa tyydyttää remmilenkein, vaan monipuolista ulkoilua paljon. Yksin omistajansa kanssa, sekä myöskin muiden koirien kanssa. Päivittäin menee aikaa pelkästään ulkoiluun sekä koulutukseen meillä siis 3-5 tuntia. Joskus on toki lepopäiviä, koirakin tarvitsee palautumista :)
Eli, ponttina on minulla se, että jos mietitään jotain peruspalveluskoiraa taikka paimenta, ei niillä sisätiloilla ole niin väliä, nehän eivät tee siellä mitään. Meillä saattaisi jopa isommat tilat aiheuttaa jonkinlaista levottomuutta, koska koiramme kuitenkin haluavat tietää, mitä talon eri puolilla tapahtuu. Laumavartijoita ja sen tyyppisiä en kerrostaloon suosittelisi kuitenkaan.
Tärkein, mikä koiran omistajan on syytä muistaa, on se, että koirasta kuin koirasta on helpohko tehdä ongelmakoiria vahingossa ja tietämttömyyttään. Kaikkein helpoin tapa tehdä se on aliarvioida koiran tarpeet nimenomaan aktiivisuudessa, sekä yliarvioida omat taitonsa koiran kanssa. Ensimmäisen oman koiran kanssa elämä on opettelua. Ja toisen, ja vielä kolmannenkin kohdalla tulee uusia ihmetyksen aiheita. Ja meillä vielä viidennenkin:) Toki paljon tulee jo ihan tottumuksestakin tehtyä oikein, ja virheitä on helpompi karttaa, mutta kuitenkin, asioita joutuu aktiivisesti miettimään vieläkin, koirien luonteiden mukaisesti. Mikä käy yhdelle, ei käy toiselle jne.... Toisten rotujen kanssa on vaan helpompi korjata jo tehtyjä mokia, osa taas on aika herkkiä koulutusvirheille keskimäärin.
Mutta jos on valmis tekemään töitä koiransa kanssa, niin ennuste on jo huimasti parantunut. Valmista koiraa ei ole. Kun hoitaa ppentuna perusasiat hyvin, on koiralle helppo saada hoitopaikkojakin ym. jatkossa. Itse kyllä suosittelen paneutumaan pentuun alkuvaiheessa erittäin tarkasti, esimerkiksi itse olin nyt muutaman kuukauden kotona, jolloin sai rauhassa opetella alkeet yksinolosta, sekä sisäsiisteyskin saavutettiin erittäin nopeasti. Ei eroahdistusta (jota valitettavasti rodussamme esiintyy paljon), ei yhden yhtäkään tuhoa ole tehty jne... Ainoa miinuspuoli tietysti oli pudonnut tulotaso, mutta sekin kompensoitui sillä, että ei tarvitse kämppää remontoida, eikä investoida tuhottuihin asioihin:)
Aloittajalla on tietynlaisena haasteena tämä asumismuoto, mutta se voi olla myöskin vahvuus. Kannattaa muistaa kuitenkin, että koirat siirtävät ei-toivottuja käytösmalleja tehokkaasti toisilleen. Lähtökohtaisesti voisi olettaa kuitenkin, että soluasunnossa on lemmikkimyönteisiä asukkaita, ehkä heiltä saisi apua vaikka sisäsiisteyskasvatuksenkin aikana, sekä mahdollisten kiirekausien aikana. Ainakin itse ulkoilutin kämppiksenkin koiraa ihan mielelläni, silloin kun oli tarvis, ja päinvastoin. Erittäin toimiva ratkaisu, vaikka meillä ei toki kummallakaan ollut pentukoiraa. Meitä oli vain kolme, mutta jo tuo määrä mahdollisti sen, että koirille ei tullut koskaan pitkiä yksinoloja. Meillä tosin oli koirilla asunnossa vapauksia, esimerkiksi ne saivat kulkea aika vapaasti kaikkien huoneissa, ketkä paikalla olivat.
Mielestäni on turha spekuloida täällä että mikä koira on paras ja mikä huonoin. Jokaisen koiran omistajan tai hankkimista miettivän on syytä pitää mielessä että koira on aina YKSILÖ ja kahta samanlaista ei tule vastaan. Koiran tapoja pystyy omalla toiminnallaan sekä asennoitumisellaan muuttamaan hyvinkin paljon. Mutta jos haluat pelkästään seurakoiraa itsellesi niin kannattaa miettiä helpohkoja rotuja. On täysin totta että osaa roduista VOI olla vaikeaa hallita jos ei aika/taidot riitä koulutukseen ja virikkeiden hankkimiseen.
Ehdotan jotain spanielia - ovat lähestulkoon aina ystävällisiä, todella seurallisia, helppoja kouluttaa, eivät turhia räksyttäjiä, nauttivat ulkoilusta ja kaikenlaisesta puuhasta, mutta toisaalta pitävät vain ihan tavallisesta koti-illoista. Tuntemani mukaan ovat myös sopeutuvaisia uusiin elämäntilanteisiin, mitä varmasti nuorelle ihmiselle tulee eteen. Turkkikaan ole mistään vaikeimmasta päästä hoitaa. Lapinporokoirissa olen nähnyt melko hulivilejä ja räksyttäviä yksilöitä (muuten huonoluonteisia en!), joten kerrostaloelämässä (jos sellaisesta kyse) tällaiset piirteet eivät välttämättä ole hyväksi. Whippeteissä ainut huono puoli ehkä eroahdistus, mitä ei tietenkään kaikilla esiinny koulutuksesta ym riippuen, mutta ainakin itse tiedän monella näin tapahtuneen. Lisäksi useat Suomessa olevat kasvattajat haluavat pentunsa vain harrastaviin koteihin. Tämän tiedän siitä, että itse aikanaan kyselin usealta kasvattajalta whippeteistä.
Pari rotuehdotusta muilta huomasin, ja boksereista sanon vain sen että osa voi olla _todella_ vilkkaita, etenkin urokset, joten niiden kans on valmistauduttava siihen, että jos ei tule tarpeeksi virikkeitä, alkaa virikkeet löytyä mm. sohvista ja listojen kulmista. :D Muuten aivan ihana rotu, toivottavasti itselläni on joskus omakotitalo, mikä tarkoittaa ikiomaa ruttuturpaa! Bordercolliesta sen verran, että voivat olla arvaamattomia. Hermot kun ei kestä.
Toivottavasti löydät haluamasi,
Ehdotan Welsh Corgi Cardigania. Paimenkoira ( pysyy mukana, ja pitää yhteyttä laumaansa), iloinen, ystävällinen ja älykäs. Monitoiminen; voi harrastaa tokoa, agia, raunioita, paimennusta. Ei oikeasti ole pieni koira, on vaan matalat jalat. :) (Minulla pari urosta, painavat vajaa 20 kg). Sitkeitä ja kestäviä, eli jaksavat pitkiäkin lenkkejä. Urokseni tulevat toiimeen myös muiden urosten kanssa. Suht terveitäkin. Turkkikin on helppohoitoinen. Pentujen hinnat n 700-800 € ja löytyy paljon hyviä kasvattajia. Se "vaara" niissä on, että kun hommaa yhden, pian on jo toinenkin. :)
Onnea rodunvalintaan! :)
Oletko myös muistanut että koira vie paljon aikaa! Ei enää reissuja viikonloppuisin ellei koira ole mukana. jne.
Kannattaa se panna merkille. Meinaan tunnen ihmisiä jotka ovat totaalisen jumissa koiransa kanssa. Mihinkään ei voi lähteä kun koira pitäisi aina ottaa mukaan tai saada hoitoon. JA kaikki ei niitä toisten lemmikeitä mielellään nurkissaan katso. Huskyt on ainaki kivoja koiria, mutta niistä lähtee miljoonasti karvaa.
Koira elää jopa 20v.joten et kai opiskele koko ajan mieti tosi
tarkkaan sillä koira vaatii joka päivä sato tai paisto ulkoilun
kyllä se kiva on ulkoiluttaa silloin tällöin vieraan koiraa mutta
kun on oma pitää sinun olla aina paikalla aamuin illoin et voi
lähteä pitemmäksi aikaa pois jos ei koira mukana tai hoitaja
ja et ole tarvinnut huolehtia muiden koirien terveydentilasta
sillä koiratkin sairastelee,ota kaikki huomioon.
kun koira tarttee sitä ja sitten se tarttee tätä ja virikkeitä ja liikuntaa ja järsittävää.... Maailma on mennyt kaikessa ihan sekaisin ja tämä koiravouhotus on nyt taas niistä yksi esimerkki. Koiralehdet ja kasvattajat ja eläinlääkärit ja muut koirilla tieneevat tajpt ovat aivopesseet ihmisiet. Markkinavoimat jylläävät lemmikkirintamallakin kuten jokapaikassa. Kukaan ei voi kai kuvitella, että joskus olisi koira otettu ihan vain lemmikkieläimeksi. Iloksi ja lohduttajaksi perheeseen. Muistan lapsuudesta, että jos perheeseen ei otettu koiraa, niin syynä oli se, että sitä pitäisi sitten jonkun aina viedä pissille ja kakille kaksi kertaa päivässä PISTE. Isoja rotuja otettiin omakotitaloihin tai maalle, jossa ne saivat olla vapaana pihalla tarvittaessa. Pienet rodut kävivät sitten jo kerrostaloonkin, mitää kummia vaatimuksia ei ihmisille esitetty (median taholta tai medain aivopesemiltä kansalaisilta), koiran turkki pidettiin kunnossa ja ravintona olivat ruuan tähteet tai jos ehkä jotain lihapuoltakin silloin tällöin. Hyvin pärjäsivät Mustit ja Mopet; ne rakastivat ja niitä rakastettiin, se riitti. Ota ihan mikä keskikokoinen rotu vaan, kunhan se ei ole niitä suosikkirotuja, jotka ovat liian sisäsiittoisia. ja paras tatiaa olla sekarotuinen, jos on vähääkään arviota, minkä kokoiseksi mahdollisesti kasvaa.
Millainen asunto? tilaa koiralle? onko aikaa koiralle ja sen koulutukselle? jos aiot matkustella paljon, tai haluat säästää rahaa, niin en suosittele koiran hankintaa vielä. myös vuokra-asunnon hankkiminen voi tulevaisuudessa olla vaikeaa. metsästyskoirat,mitä on asunut samassa talossa, ovat kaikki haukkuneet milloin mitenkin.. rotukoira vai seropi? osta vain suomalaisia koiria! otatko vakuutuksen? koiraan saa äkkiä uppoamaan rahaa paljonkin.. ruokkia voi koiranruolla tai "omilla" eväillä.. jos koira on päivät yksin, se voi tylsistyä.. jotkut hankkivat siksi 2 koiraa kerralla, mutta siinäkin omat riskinsä. paras aika olisi hankkia koira kevätkesällä, nyt talvea vasten, ainakin pohjoisessa, hankalampi opettaa sisäsiistiksi. tuo kavereiden koirien lainaaminen ja hoitaminen hyvä apu koirakuumeeseen ja opetteluun. onko ollut pieniä pentuja hoidettavana? ihan eri juttu kuin vanhemmat koirat sitten...
Ota suomenlapinkoira - et kadu ja täyttää kaikki kriteerisi.
Saksanpaimenkoira olisi yksi rotu, jos haluat/tarvitset suojelijakoiraa. Chihuahua on yksi seurakoira, mut ne on hirveeenn kalliita! Sitten olisi sileäkarvainennoutaja, joka on lintukoira ja seurakoira. Meillä oli yksi sellainen ja se oli narttu. Ihana seurakoira oli :)
Sileäkarvainen noutaja tarvitsee yleensä hyvin paljon liikuntaa, joka tapahtuu mieluiten koiran ollessa vapaana. Tietenkin tämä on yksilöstä riippuvaa, mutta yleisesti erittäin energinen ja virikkeitä kaipaava rotu, joka on noutajista se vaativin.
Partacollie? :) Itsellä 1,5v uros, mahtava karvakasa on kyllä. Turkinhoito ei niin vaikeaa kuin voisi luulla tosin rodun vilkkaus (yleistys ;)) pitää ottaa huomioon.
Koska aloittaja ei halua, että koira saa hepuleita suosittelen häntä valitsemaan aikuisen jo rauhoittuneen koiran. Myyntipalstoilta löytyy myös aikuisia hyväluonteisia koiria joista halutaan luopua milloin mistäkin syystä. Valitessa aikuista koiraa on hyvä kiinnittää huomio koiran luonteeseen eli siihen, että koira on hyvinkoulutettu, eikä siltä löydy minkäälaista ongelmakäyttäytymistä. Noista rotuvaihtoehdoista joita ehdotit olit sitten löytänyt kaksi mahdollisimman erilaista koirarotua, enkä suosittelisi kumpaakaan. Lapinporokoira saattaa haukkua todella paljon ja jos jaksat räksyttävää koiraa niin anna mennä. Tosin sain sen käsityksen ettet pidä terriereistä ja nekin haukkuvat paljon. Koirarotuja joita suosittelisin antamiesi tietojen perusteella olisi cockerspanieli tai lagotto romagnolo.
niin bobtail voisi olla yksi vaihtoehto. On helppo kouluttaa, toki vaatii määrätietoisen koulutuksen,mutta omaa vahvan miellyttämisen halun. On aktiivinen mutta osaa myös rauhoittua, on sosiaalinen ja nauttii yhdessä tekemisestä muttei mikään ADHD. Tosin nauttii myös vapaana liikkumisesta ja toisten koirien kanssa leikkimisestä.
Tää viesti on henkilölle Jaa Puudeliko.
Dobberit ei oo vihasii ja tunnevammasii, oon eläny niitten kanssa koko elämäni ja muut koirat on oikeestaan dobbereita agressiivisempii, meiä naapuril on sekarotunen koira jossa on jtn akitaa kai tai jtn... ja aina ku kävellää meiän koiran kaa ohi, se haukkuu meille ja ku se tulee lenkil vastaa, se haastaa riitaa meiän koiran kanssa, mutta meiän koira ei välitä mitää vaik se on dobermanni!!!