Yksinäinen kotiäiti

Täällä myös yksi jolla ei ystäviä/kavereita ollenkaan:( Mistä päin olet?

Älkää olko yksin jo te kolme ottakaa toisiinne yhteyttä kun teillä kaikilla on toi yhteinen juttu,väsymys ja yksinäisyys! Pistäkää vaikka face-bookkiin yhteisö väsyneistä,yksinäisistä äideistä....ette ole yksin ja saatte vertaistukea! Tsemppiä ja sekuntti kerrallaan....minäkin selvisin yksin kahden pienen kanssa.OLETTE ARJEN SANKAREITA!!!!:):)

ystävät tosi vähissä...:/ ois niin mukava ku ois ystäviä joiden kanssa viettää aikaa ja vaihtaa ajatuksia.
mulle voi pistää s.postia [email protected]
olen 02-alueelta, kahden kouluikäisen lapsen äiti.

Mä en ole yksinäinen enkä ihan vielä äitikään, mutta esikoista odotellessa!
Ystäviähän ei koskaan ole liikaa, eli mullekin saa laitella ens alkuun vaikka s-postia ([email protected]) ni kehitellään jotain järkevämpää yhteydenpitotapaa myöhemmin! (=

Mää voisin kans liittyä mahdolliseen ryhmään kun tuntuu että nekin kaverit mitä oli ennen lapsen tuloa on haihtuneet jonnekkin, ovat niin kiireisiä etteivät ehdi edes viestiin vastaamaan. Toisaalta ymmärrän et puhun vain vauvoista yms, mutta kyllä sitä tarvis sitä puhekaveria/ystävää. Varsinkin nyt kun vauva alkaa olla isompi niin huomaa ettei nää neljä seinää enään tunnu kivoilta:) Onhan niitä kaikkia kerhoja yms mutta jotenki on niin energiat vähissä ettei jaksa mennä..ainakaan vielä..
[email protected]

Miten voi olla mahdollista ettei elämästäni löydy yhden yhtään ystävää ei edes niitä facebook kavereita joiden kanssa voisi jauhaa edes netissä kun ehtii :( Tuntuu että muilla ihmisillä on monta sataa kaveria ja tuntee joka ikisen ihmisen kuka vain vastaan tulee ja ikinä ei olla oltu riidoissa kenenkään kanssa vaan kaikki on tosi hyviä ystäviä paitsi minulla!Olin ennen menevä enkä voinut koskaan kuvitellakkaan että tulisin edes lasten myötä viihtymään kotona mutta toisin kävi ja tässä sitä nyt podetaan yksinäisyyttä koska musta on tullut oikea kotihiiri enkä usko että niitä ystäviä enää tällä ikää tulee edes löytymäänkään koskaan.

Tyttäreni jäi todella yksin saatuaan lapsensa. Olin auttamassa hänen nuorimman syntymästä saakka, mutta ei mummi kaikkea voi korvata, koska mies riensi harrastuksissaan ja vältteli itkeviä lapsiaan nukkumalla saunahuoneessa.

Sittenkin, kun oli työttömänä, ei osallistunut yhtään lapsiinsa.

Kieltämättä tosiasiaa, tyttäreni sortui hukuttamaan väsymyksensä alkoholiin, josta sai sen hetkellisen piristyksen. Se oli suuri virhe.

Nyt hänet on häädetty kodistaan, koska hän halusi "piristyä" joka ilta. Minua on kutsuttu apuun, siis hoitamaan lapsia miehen peli- ja ylityö illoiksi.

Tyttäreni kertoman mukaan näitä "iltoja" on tasan 7pv/vko, kun lasketaan mukaan myös hänen "kaveri-illat", joita vietetään heidän sauna-sviitissä.??

Avo vävyni ilmeisesti uskoo, että minusta, vanhanajan kasvatista tulisi hänelle hyvä kotiapulainen, kuten tulisikin, jos oma lapseni olisi asialla, mutta jo nyt "sappeni" kiehuu tuosta miesten, tai siis hänen, luuloistaan, kuinka hän "pyörittää" perheen paremmin, kuin tyttäreni!??

Itse nuorena koin yksinäisyyttä saadessani toisen lapseni, jolloin minun piti jäädä kotiin. Ei minulla ollut karjaa hoidettavana, kuten äidilläni, jolla oli luonnolista olla kotona neljän lapsensa kanssa.

Yksinäiset äidit. Hakeutukaa yhteen. Hankkikaa yhteinen lapsenvahti porukassa ja viettäkää vapaata.
Yksi pätevä "kaitsija" useille on tarpeellinen, mutta leikki-ikäisille lapsille riittää nuorempikin seuraksi.

Masennus on vakava sairaus ja siitä toipuminen on hankalaa.