Tässä kaikille teille "lihavuus on laiskuutta/syöt salaa itseltäsi/ketä huijaat/keskitysleirillä ei ollut lihavia/se on omasta tahdosta kiinni" - tyypeille totuuksia:
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Teemat/täsmähoidolla_läskit_kuriin_3418920.html
http://www.karjalainen.fi/Karjalainen/Teemat/täsmähoidolla_läskit_kuriin_3418920.html
Vastaukset 56
Vanhimmat
Hyvä hyvä. Tieteellistä näyttöä kaikenmaailman omien näkemystensä tuputtajille!
Lisää tämmöistä.
Tämä on ollut tiedossa jo kyllä useamman vuoden, vaikka täällä kaikki tietävät muuta väittävät.
"– Se on aivan totta. Toiset voivat lihomatta elää sellaisella ruokavaliolla, joka saisi toiset lihomaan", no jos ei lihoo samalla ruoalla kuin muut sitten pitää vaihtaa ruokavaliota, sellaiseen joka ei lihota, ai niin mutta sehän olisi liikaa vaadittu. Mutta tosiasia on ettei TARPEEKSI LIIKKUVA ihminen liho helposti, mutta sen voi sitten unohtaa ja lihoa kaikessa rauhassa. Kyllä me allergikotkin joudutaan miettimään mitä suuhun pistetään, miksei sitten lihavatkin voisi ? Ja tosiasia on edelleen ettei ne geenit ketään lihota, sekin tutkittu vaan se määrä ja laatu ja liikunnan puute.
"seliseliseli" taitaapi olla yhtäkuin "kunkunkuntoilemaan", jonka turpa meni kuin menikin hetkeksi tukkoon,kun porukka sai ylläolevan tyylisistä jauhannoista tarpeekseen.
Että voisit sitten lopettaa het alkuunsa. Sut on tunnistettu.
Tutkimuksissa on selvinnyt se tosiasia, uusi tutkimus, että ruokapäiväkirjaa pitävät ylipainoiset kaunistelevat syömisiään esim. rasvaisia herkkuja ei pistetä ylös, liikunta on todellisuudessa liian vähäistä verrattuna normaalipainoisiin, no en syytä että valehtelevat liikunnastaan koska huonompi kuntoiselle tulee hiki ja väsy nopeammin.
En syytä edelleenkään valehtuluksi, mutta kun esim. tuollaiseen päiväkirjaan (ruoka) pitää laittaa kaikki suupalat ylös, eikä vain ns. ruokaa, silloin tulee se totuus esiin, eli miten asiat oikeasti on. Myös lihavat usein arvioivat alakanttiin kalorinsa ja yläkanttiin liikuntansa. Tutkimuksessa tuli esiin, että lihavat ovat ilmoittaneet liikkuvansa 45 minuutin hölkän verran enemmän mitä todellisuudessa, joka päivä.
Eli kun aletaan oikein tutkimaan ja penkomaan, niin kannattaako valehdella edes itselleen ?
"Tutkimuksissa on selvinnyt se tosiasia, uusi tutkimus, että ruokapäiväkirjaa pitävät ylipainoiset kaunistelevat syömisiään esim. rasvaisia herkkuja ei pistetä ylös, liikunta on todellisuudessa liian vähäistä verrattuna normaalipainoisiin, no en syytä että valehtelevat liikunnastaan koska huonompi kuntoiselle tulee hiki ja väsy nopeammin.
En syytä edelleenkään valehtuluksi, mutta kun esim. tuollaiseen päiväkirjaan (ruoka) pitää laittaa kaikki suupalat ylös, eikä vain ns. ruokaa, silloin tulee se totuus esiin, eli miten asiat oikeasti on. Myös lihavat usein arvioivat alakanttiin kalorinsa ja yläkanttiin liikuntansa. Tutkimuksessa tuli esiin, että lihavat ovat ilmoittaneet liikkuvansa 45 minuutin hölkän verran enemmän mitä todellisuudessa, joka päivä.
Eli kun aletaan oikein tutkimaan ja penkomaan, niin kannattaako valehdella edes itselleen ? "
Mut kuule, kun KAIIKKI EIVÄT VALEHTELE!
Älä sinäkään kirjoittele tänne tuollaisia valheita toisista ihmisistä, joita et edes tunne. Keskity omaan elämääsi, älä syyttele muita!
Eikö tuo ole aika lapsellista jo vängätä vastaan, geenit eivät sinua syötä ja jos löytyy joku TUTKIMUS TULOS, jossa tämä tosiasi tulee esiin, niin vängätään vastaan. Eikö tuo ole lapsellista ettei edes itselleen voi totuutta sanoa ? Ja keskity sinä myös omaan elämääsi mutta ÄLÄ TULE TUPUTTAMAAN TUOLLAISTA PASKAA ETTÄ GEENIT SINUT ON LIHOTTANUT, kun se ei pidä paikkaansa. Ei kaikki alkoholistigeenin omaavatkaan ole alkoholisteja, mieti sitä.
"Lihavuusgeenit ovat todennäköisesti hyvin yleisiä. Aila Rissasen mukaan niitä kantaa jopa kaksi kolmasosaa väestöstä. Todennäköisin selitys asialle on se, että historian nälänhädissä ovat parhaiten selvinneet ne, joiden keho varastoi rasvaa helpoiten.
Vielä nyt ei geenitutkimus ole kyennyt tarjoamaan uusia keinoja lihavuusepidemian rajoittamiseen. Tutkijat uskovat, että tehokkaita lääkkeellisiäkin keinoja tullaan keksimään. Tällä hetkellä olennaisin anti on tieto siitä, että samanlainen elämäntapa ei sovi kaikille – toisten pitää olla muita tiukempia pysyäkseen normaalipainossa.
– Ei ole mitään syytä nostaa käsiä pystyyn, jos tietää tai epäilee itseään lihavuudelle alttiiksi. Päinvastoin: pitää jo varhemmin ryhtyä ehkäiseviin toimiin, toteaa Matti Uusitupa."
Tuossa on lainaus tuosta tutkimuksesta. Siinä ei missään kohti sanota, että vaikka omaakin tuon geenin, niin se on edelleen itsestä kiinni lihooko vai ei "samanlainen elämäntapa ei sovi kaikille – toisten pitää olla muita tiukempia pysyäkseen normaalipainossa.". Eli älä oikeasti enää vänkää vastaan ja selittele että geenit ne sinut lihottaa. Ja jos huomasit, että kaksi kolmasosaa kantaa tuota geeniä, niin miksei kaksi kolmesta sitten ole lihavia ?
"Älä jaksa jauhaa" Huutaa: "ÄLÄ TULE TUPUTTAMAAN TUOLLAISTA PASKAA ETTÄ GEENIT SINUT ON LIHOTTANUT, kun se ei pidä paikkaansa."
Sori, mut mä en ole ylipainoinen. Olet nyt sekoittanut vähän niin kuin puurot ja vellit. En ole täällä puhumassa itsestäni. Ja noi "PASKAT" voit pitää ihan omassa mahassas.
Suomessa on ollut jo vuosikymmeniä kaikille riittävästi ruokaa.
Mistä ihmeestä johtuu siis se, että vasta viime vuosina ylipaino-ongelma on alkanut esiin nousta?
Ylipainoisten osuus on selvästi suurempi kuin vielä parikymmentä vuotta sitten. Geeni on kuitenkin epäilemättä ollut olemassa aina. Mistä lihominen laajassa mittakaavassa siis johtuu?
Vastaus on yhä edelleenkin se sama vanha tuttu: liikaa energiaa suhteessa kulutukseen! Kukaan ei liho pelkästään siksi, että olisi taipuvainen siihen. Jo pienestä saakka noudatettu terveellinen ruokailu ja riittävä liikunta ovat ne peruselementit, joiden avulla ylipainon välttää.
"Vastaus on yhä edelleenkin se sama vanha tuttu: liikaa energiaa suhteessa kulutukseen! Kukaan ei liho pelkästään siksi, että olisi taipuvainen siihen. Jo pienestä saakka noudatettu terveellinen ruokailu ja riittävä liikunta ovat ne peruselementit, joiden avulla ylipainon välttää. "
Ziizös mitä lässytystä ja liirumlaarumia. Mut sehän teiltä opeilta just sujuukin: turhan jauhanta!
Sen sijaan, että vain yksioikoisesti kumoat ajatukseni, voisit kertoa sen, mikä niissä on vikana. Jos ajatukseni eivät ole totta, sinulla lienee tarkempaa tietoa asiasta?
Sinä olet ehkä siis tuon viisauden myös valmis jakamaan kanssamme?
Hyvin todennäköisesti myös melkoinen läjä Suomen terveysalan ammattilaisia odottaa, että kerrot teesisi. Ylipaino-ongelmahan nimittäin on olemassaoleva ja kasvava, joten jotakin on tehtävä. Anna tulla rohkeasti vain!
Pilaa toisten hurmiota totuudella, hyvä mies ope. Ajattele nyt on ylipainoiset löytäneet omalle mättäykselleen jonkun hyvän syyn, heillä on lihavuus geeni eivätkä voi tehdä mitään asialle, sen kun vain syödä ja syödä, ei edes liikuntaa anna tämä geeni harrastaa.
Se geeni pakottaa syömään. Huutelee pienellä geeniäänellään että pullaa naamaan vaan! Lenkille jos yrittää niin geeni kampittaa pienellä geenijalallaan ja siihen jää kuntoilut taas.
Koululaiset eivät kävele edes lyhyitäkään matkoja enään. Tunkeutuvat bussiin vaikka olis pari pysäkinväliä kotimalla. Ulkoilu on moponselässä istumista. Kavereiden kanssa voi hengailla netissä eväänsäkkään liikuttamatta kun ennen se ei onnistunut kuin liikkumalla. Ei ollut kännyköitä joissa juoruta vaan piti kävellä kylään. Geenit ovat samat mutta mikä muutos on tapahtunut parin viimeisen vuosikymmenen aikana on se tietotekniikka. Muistan n. 30v sitten omassa nuoruudessani ei lihavia nuoria ollut juuri yhtään, ihan joku harva. Ennen ylipainoisetkin liikkui kun nykyään ne välttelee liikuntaa kaikin keinoin vetoamalla kun on vaivaa siellä sun täällä, ei jalat kestä, on selkävaivoja ym. ja valittavat vaan valittamisesta päästyään, keksii kaiken maailman syitä plösöyteensä. Keski- iässä ne tarvitsee jo rollaattorin.
Komppaan. Minulla on reippaasti ylipainoinen työkaveri joka selittää jokaisella ruokatunnilla miksi hän ei voi harrastaa liikuntaa eikä myöskään tehdä ruokaremonttia. On työpaineita, syysmasennusta, kotonakin kiirettä remontin kanssa ja seliseli. Liikkumaan ei voi mennä kun on polvi kipeä, vettä sataa, aika ei riitä ja selislei.g
Mutta jos ne on syitä hänelle, niin mikä sinä olet ne kumoamaan? Ihan naurettava ajatus.
Luuletko ettei meillä muilla kuin ylipainoisilla ole koskaan mitään ongelmia ? Minulla on ollut selkäkipuja koko ikäni, ns. voimistelijan selkä, silti liikun, käyn lenkillä satoi tai paistoi, ja pyöräillä voi vaikka olisi polvikin kipeä (olen näet kerran murtanut polveni, kaaduin kesken juoksun ja kipuilee välillä). Kyllä on kiireinen elämä joillakin jos ei aikaa ole itselle vuorokaudesta edes sitä puoltatuntia.
Eihän kukaan sellaista ole väittänytkään, että muilla ei ole vaivoja, en minä ainakaan. Onko sinulla tarve väännellä asioita? Kritisoin muiden valitusta toisten syistä, mitä kenenkään syyt sinullekaan kuuluu? Jos et jaksa kuunnella, niin siirry muualle tai käske olla hiljaa.
Kun ihminen valittaa lihavuudestaan, mättää samalla ranskanleipää naamaansa ja toteaa ettei voi laihduttaa kun on työpaineita, niin sellaista tekisi mieli kopauttaa otsikkoon. Vetelyys vituttaa.
Ja sinä nariset samala lailla. Kuten sanoin, siirry muualle tai käske olla hiljaa.
Sinä taidat olla samanlainen tekosyyselittelijä kun noin kolahti?
Ei vaan samanlainen jankuttaja kuin sinäkin.
Minä olin -60 -70 luvuilla "se harva" lihava lapsi ja nuori. Oikeassa olet että silloin myös lihavat liikkuivat kuten "normaalit". Liikkuminen ei silti laihduttanut. Ruoka oli samaa kuin muillakin. Karkkeja ja sipsejä ei juuri saatu. Olen jo kauan tiennyt että minulla on lihavuusgeeni tai useampikin. Äitini oli saman mallin lihava kuin minäkin ja hän oli perinyt sen isältään. Heitä ei ollut laihduttanut pula-aikakaan.
Olen laihduttanut satoja kiloja elämäni aikana. Koskaan tulos ei ole pysyvä. Koskaan paino ei pysy missään tietyssä lukemassa. En ole jäänyt märehtimään lihavuuttni vaan elänyt normaalia elämää. Tehnyt töitä ja hoitanut perhettä.
Nyt olen yli viisikymppinen lihava mutta silti en käytä rollaattoria.
Tiedän monia laihoja sohvaperunoita. Heitä ei saa liikkumaan millään houkuttimella. Heistä ei kukaan vaahtoa, hehän ovat kuitenkin niin viisaita että ovat ymmärtäneet pysyä laihana :)
Voi kauheaa mitä kaikkea lihavat voivat tyhmyyksissään ja laiskuuksissaan keksiä! Muka lihavuusgeeni!
maisakerttu, minä tunnen ja tiedän näitä 60-70 luvulla jo lihavia olleita, syövät vielä tänäpäivänäkin ihan kuin viimeistä ateriaan. Silloin 70-luvulla ei lihavat lapset olleet meidän hoikempien kanssa päiviään ulkona pelaamassa neliskaa, liikunta tunneilla seisoivat pelien ajat jne. Eli eivät liikkuneet silloinkaan, kuupperinkin kävelivät jne.
Silloin kun minä kävin koulua ei mitään kuuppereita ollut olemassakaan. Pakko oli liikkua sama minkä muutkin, ei auttanut mikään. Ekaluokkalaisena minulla oli paha virtsatietulehdus ja oli tulossa laturetkipäivä. Laturetkellä hiihdettiin lähimmälle hiihtomajalle eli kymmenen kilometriä suuntaansa. Äiti laittoi opelle kirjeen missä kertoi minun tulehduksestani, että missään tapauksssa ei saisi kylmettyä ja että pissille piti päästä heti kun siltä tuntui. No opettaja sanoi retken alkaessa kaikkien kuullen että saat sitten mennä metsään lirille kun siltä tuntuu. Arvaa meninkö?
Hiihdin retken kuten muutkin ja myös kuutena seuraavana vuonna. Peleihin oli pakko osallistua ja kotona nelkit ja muut pelit kuuluivat jokapäiväiseen leikkiin. Kenekään kotona ei nuhjattu sisäleikeissä vaan ulkona juostiin kaiket vapaa-ajat. Naruhypyt ja ruutuhypyt olivat kevätleikkejä samoin kuin neljä maalia. Kesät oltiin veden ääärellä. Uitiin ja soudeltiin. Myös metsissä rymyttiin, rakenneltiin majoja ja leikittiin sotaa. Oli intiaanisotaa, käpysotaa, kivisotaa ym. Syksyisin erilaiset piiloleikit ulkona olivat mukavia. Talvella hiihto ja hyppyrimäet sekä persmäki, lumilinnat ym. Autoja ei ollut juuri kenelläkään ja matkat kuljettiin kävellen, hiihtäen tai polkupyörällä. Koulumatkaa alaluokilla kertyi kolme kilometriä suuntaansa. Talvisin hiihdettiin harrastushiihtokortit täyteen. Hiihtoloma oli hiihtämistä varten ja toivotuin joululahja oli uudet sukset. Usein sain kyllä tyytyä isoveljen vanhoihin paikattuihin. En tiedä missä olet lapsuutesi viettänyt mutta näin ainakin meillä oli asiat. Minun lisäkseni ekaa luokkaa aloittamassa vuonna-62 oli meidän koulussa yli kuusikymmentä oppilasta joista meidän luokalla 31 joista minä ja yksi toinen tyttö sekä yksi poika olimme lihavia.
Pakko oli ruokalassa syödä samat rasvapöperöt mitkä muillekin syötettiin. Yleensäkin lihavat joutuivat tekemään kaiken saman kuin laihatkin, ei ollut mitään erityisoikeuksia. Silloin kakaroilla ei ollut sanavaltaa, vanhempia uskottiin ja opettajan sana oli laki.
Jollen olisi todella tarkka siitä mitä syön, olisin todella lihava. Minun on pakko tarkkailla syömisiäni, koko ajan. Nyt olen pysynyt rankan liikunnan ja tarkan syömisen vuoksi pitkään normaalipainossa.
Minä olen varmaan tuollainen geenilihoaja. Mutta on se silti huono tekosyy. Minun mielestäni jokainen saa olla lihava jos haluaa, mutta hoikaksikin voi tulla jos tahtoo.
Kirjoittavat myös viruksen aiheuttavan lihomista. Silti lihavat ihmiset kykenevät laihtumaan.
Joillain, kuten minulla se läski on vaan niin hyvin kiinni, että joutuu tekemään töitä enemmän kuin muut. Mutta minä haluan tehdä niin. Toiset eivät halua.
Hyvin pieni vähemmistö ihmisistä lihoo itsestään riippumattomista syistä. Perusteluja löytyy: masennus, sairaudet, vaivat, kiire, geenit... Lista on loputon.
Hyvin harva ihminen on valmis avoimesti myöntämään sen, että suurin syyllinen löytyy peilistä.
Sitten tulevat nämä Suuret Ajattelijat, jotka kieltävät tosiasioiden toteamisen. Näitä filosofeja löytyy esim. yläpuolelta ketjusta. On "narinaa" sanoa asiat selvällä suomen kielellä.
Tuon kaltainen ajattelu on hyvin tyypillistä näille keskusteluille useammissakin osioissa. Kukaan ei halua kantaa enää vastuuta mistään, vaan se todellinen syyllinen on aina hän, joka epäkohdan esiin nostaa. Jos tosiasiat sanoo suoraan, alkaa hirmuinen mussutus ja haukkuminen ja pikkusieluisuudesta arvostelu. Avarakatseinen kansalainen ei näiden ihmiskunnan älymystön mielestä ilmeisesti IKINÄ sano mitään ikävää missään tilanteessa, vaan on kaikissa tilanteissa korrekti ja kannustava ja ottaa mieluiten syyn ongelmista itselleen!
Logiikassa on yksi ongelma: jos tosiasioita ei myönnä, mikään ei ikinä muutu.
Vika on teidän kaltaisten omassa ajattelussa. Te ette hyväksy lihavan syytä, vaan teette niistä tekosyitä, kun ne eivät vastaa ajatteluanne. Siis ihan naurettavaa kommentointia kyseinen tyyli. Syitä ne on tekosyytkin. Kyllä minä pystyn sanomaan ,että olen lihonut syömällä liikaa ja ollut liikkumatta, oletko nyt tyytyväinen? Olen myöntänyt asian ääneen, minkä olen voinut myöntää hiljaakin. Miten se tilannen nyt sinusta muuttuu???
Mutta nyt jatko muuttuu teistä tekosyiksi. Minulla ei ole itsekuria eikä riittävästi tahtoa laihtua, vaikka sydämeni pohjasta tahtoisin laihtua. Kun syön, menee määrät usein överiksi, vaikka järki on jo ajat sitten huutanut, että lopeta. Vika on siis korvien välissä, mutta sekin lienee tekosyy, mutta en varmasti lihava olisikaan, jos kykenisin hallitsemaan syömistäni kuten normaalin ihmisen kuuluisi. olen useasti kysynyt täällä teiltä viisaammilta, että miten sitä itsekuria saa harjoitettua? Minusta kun vanha fraasi "ota itseäsi niskasta kiinni" on naurettava. Olisin kai sen jo useasti tehnyt, jos se olisi minun ajattelussani mahdollista. Mutta siis, jos lihavan syyt ovat sinustakin tekosyitä, niin oikeasti???? mitä se sinun elämääsi liikuttaa??? Kuten tuolla ylempänä totesin, että mene muualle tai käske olla hiljaa, jos lihavan valitus käy sielulle. Kiitos!
Ajattelet siis, että geeni määräisi sinut syömään. Voi se olla noin.
Mulla on myös alkoholistigeeni tuon läskigeenin lisäksi. Olen pystynyt välttämään alkoholisminkin, koska tiedän että niin voi käydä ja mua on lapsesta saakka siitä varoitettu. Viina kyllä maistuisi, mutta en vaan juo. Poltin tupakkaa kymmeniä vuosia, monta askia päivässä. Sain senkin lopetettua.
Mulla toi erossa pysyminen noista kaikista on todella vaikeaa. Välillä sorrun mässytykseen, sitten pitää ottaa takaisin ja lähteä lenkille ja tehdä ryhtiliike. Minä en halua olla lihava, en alkoholisti enkä tupakoitsija!!!
Minua auttaa se, etten osta tupakkaa, en alkoholia enkä liikaa ruokaa. Kun himo iskee kotona, ei ole mistä ottaa. Ruokakauppaan lähden aina kylläisenä. Sitten teen kaikkea muuta kuin mietin siinä jääkaapin ovella mitä söisin. Eli liikun, harrastan, käyn joka paikassa. Otan aina eväät mukaan, ettei missään kohtaa pääse tulemaan kova nälkä.
Itsekuria voi harjoitella. Aloita opiskelu, opiskele työn ohessa jotain. Silloin täytyy tehdä suunntelmia ja täytyy noudattaa aikatauluja. Voit tehdä pieniä päätöksiä. Nyt en syö tuntiin mitään. Nyt en syö toista lautasellista, vaan juon kaksi lasia vettä ja odotan vartin (oho, himosyöppökohtaus laimeni).
Älä aloita ainuttakaan dieettiä. Niistä tulee nälkä. Syö kunnolla, mutta terveellisesti. Kun maha on sopivasti täynnä, mieli on hyvä. Sitten jaksaa lenkillekin kun maha ei ole kireänä ahmimisesta. Palkitse itseäsi onnistumisista. Osta koruja, käy leffassa.
Tee pieniä päätöksiä. Osta kevyempää levitettä. Vaihda rasvainen jauheliha 5% rasvaa sisältävään. Mieti kumpi kastike on kevyempi... Kävele raput, älä paina sitä hissin nappulaa. Syö kunnon voileipä viinerin sijaan. Ei kaikkea tarvitse tehdä kerralla. Kaikki on kuitenkin eteenpäin.
Jos susta tuntuu, että sulla on ongelmia päässä jotka pakottavat sut syömään, niin hakeudu terapiaan. Terapia auttaa mielenterveysongelmiin, ihan oikeasti. Eikä tämä ole vittuilua. Jollei itsellä enää ole keinoja, ammattilainen vielä löytää sulle niitä.
Tekosyyt ärsyttää siksi, että se on toisille valhtelua. Valehtelu on toisten aliarvioimista. En voi luottaa ystävääni, joka valehtelee. Minulla on vakavasti ylipainoinen ystävä (siirtyy kaveriksi josta pikkuhiljaa tutuksi), joka valehtelee ja keksii tekosyitä. Kovasti muka laihduttaa ja liikkuu. Nyt on niin vaikeaa... Nyt on tosi rankkaa... Vettä sataa... Voi-voi, nyt en voikaan... Pitäisi tehdä jotain muuta... Sanoisi suoraan, että en jaksa koska haluan mässyttää kaikkea paskaa kotonani mielummin kuin hoitaa ainuttakaan asiaani. Itsetuhoistahan tuollainen syöminen on. Ammattiapua se tarvis, mutta kieltää sen. Ei tuollaista jaksa kannatella, kun itsessäänkin on tekemistä. Valehtelija kohtelee lähimpiään huonosti. Turhasta valittaja odottaa, että joku tekisi hänen puolestaan sen laihdutuksen. Ihan kuin se olisi toisten vika, että lihava on lihava. Liian usein kuulen lihavilta, että hyvähän sun on, et voi ymmärtää, kun olet itse noin laiha... Niin, miksiköhän olen nykyään laiha!? Minä tein lopulta itse, kun tajusin ettei sitä muut tee. Sitten ollaan vielä katkeria, kun kerron historiani. Ottakaa vastuu itsestänne!
Omasta kokemuksestani voin kertoa, että kaikki on mahdollista. Ei enää tekosyitä, vaan ihan oikeita syitä. Sitten täytyy ihan tosissaan etsiä ratkaisut niille oikeille syille. Ei saa luovuttaa ensimmäisen typerän terveyskeskuslääkärin luona, vaan varataan aika toiselle, jollei sekään auta sitten säästetään rahaa ja mennään juttelemaan yksityiselle. Kyllä joskus joku oivaltaa mistä on kyse ja osaa neuvoa sua eteenpäin. VAADI!
Luulen että kyse voi olla myös itsensä arvostamisesta. Vedän nyt nämä suklaalevyt, kun olen muutenkin näin paska ihminen, mitä väliä... Eikä ne syötynä enää edes hyvälle tunnu, siinä syödessä vaan. Noin ainakin minä ajattelin ennen. Sitä syö kuin transsissa, menee piiloon itseltäänkin ja havahtuu vasta kun on syönyt mitä kaikkea sitä taas tuli lapattua suuhunsa. Kun oppii arvostamaan itseään ja myös hyväksymään itsensä (voi hyväksyä lihavuutensakin!) niin johan helpottaa. Mun puolestani jokainen saa olla niin läski kun tahtoo. Huom, tahtoo. Jollei tahdo, täytyy tehdä jotain.
Lihavalle hoikkuus on kuin alkoholistille raittius. Vaatii kokoajan itsekuria.
Olosta tulee parempi kun laihduttaa. Mutta ei hoikuus elämää muuten muuta. Se muu pitää taas muuttaa ihan itse ;) Eli työt ei lopu koskaan!
Kirjoitit asiaa!
Jokainen asia tässä maailmassa edellyttää jonkinlaista kurinalaisuutta. Joillekin jo ylösnouseminen aamulla on liikaa.
Kohtuuton syöminen ja sitä kautta tuleva ylipaino ei kenenkään ongelmia ratko. Kyseessä on juuri kuten edellinen kirjoittaja hienosti sanoi, hieman samantyyppinen juttu kuin alkoholismi. Jokainen tekee päätöksensä itse. Jos siihen ei iloman ammattilaisapua pysty, heitä on saatavilla, Tosiasiat vain on myönnettävä!
Samat riippuvuutta aiheuttavat geenit ovat meistä monilla. Mutta lihavuusgeeni ei ole vain yksi geeni eikä kaikilla lihavilla ole sama geenivirhe.
Olen minäkin lopettanut lapsena opetellun tupakoinnin 30 vuoden jälkeen. Olen myös ollut jo usean vuoden täysraitis. Taipumus alkoholismiin kulkee suvussa. Neljästä sisaruksesta kaikki viettivät kostean nuoruuden, yksi päätyi itsemurhaan alle kolmekymppisenä humalassa, yksi juo vieläkin kohtuuttomasti ja minä sekä isoveljeni olemme lopettaneet kokonaan juomisen. Hän on myös lopettanut tupakoinnin.
Voin elää ilman viinaa ja tupakkaa mutta en voi elää ilman ruokaa. Jos minun pitäisi polttaa joka päivä kolme tupakkaa pysyäkseni hengissä ei se jäisi siihen kolmeen vaan vetäisin askin vähintään. Jos minun pitäisi ottaa joka päivä puoli pulloa viiniä en varmaan lopettaisi siihen puoleen pulloon vaan joisin kokonaisen ja hakisin lisää. Joka päivä on kuitenkin pakko syödä ja vaikka en syö mässyjä ja herkkuja ei se minussa näy. Se ruoka joka on toiselle sopiva on minulle liikaa. En jaksa enää tässä iässä kiusata itseäni koko ajan. Elän ja annan toistenkin elää.
Jos se kolme tupakkaa olisi hengensäilymisen kannalta pakko, mutta askillinen veisi kuolemaan (kuten tekeekin) sen oppisi kyllä jättämään siihen kolmeen. Sama se on ruoan kanssa. Kyllä sitä voi syödä kohtuudella vaikka miten geenit ohjastaisivat.
Ei ole syytä olla lihava. On vain tekosyitä.
Tekosyy on niiden ihmisten käyttämä termi, jotka eivät voi käsittää asioita muiden kannalta. Jos joku kokee jonkin asian johtuvan jostain, niin millään ilveellä etsitä voi kumota, miellytti se sinua tai ei, mutta voit mitätöidä sen kyseisellä tekosyy verukkeella. Ja senhän te osaatte ja teette aina kun mahdollista. Lihavan valittaminen ei ole sen ihmeempi kuin kenekään muunkaan valittaminen tai teidän jatkuva narina tekosyistä ja valittamisesta yleensä. Ihan samaa sakkaa kaikki.
Moni syy on tekosyy.
Ei voi opiskella, kun ei ehdi. Ei voi opiskella, kun ei ole varaa. Ei voi lähteä lenkille, kun nivelet ovat kipeät. Ei voi lähteä matkalle, kun ei ole varaa. Ei voi laihduttaa, kun aivot käskevät syömään.
Voi opiskella, kun jättää jotain muuta pois ja järjestelee asiansa. Voi opiskella, kun laskee elintasoaan. Voi lähteä lenkille, kun käy ensin vesijuoksemassa itsensä kuntoon. Voi matkustaa, kun tarpeeksi kauan säästää. Voi laihduttaa, kun etsii oikean avun ja oikean tavan.
Oikeita syitä:
Olen lihava vasten tahtoani, koska en ole vielä tehnyt asian eteen tarpeeksi enkä ole löytänyt apua ongelmaani. En opiskele, koska nautin vapaa-ajastani. En opiskele, koska haluan asua omakotitalossa ennemmin kuin osakkeessa. En voi matkustaa, koska tuhlasin rahani vaatteisiin ja muuhun hömpötykseen enkä osaa säästää.
Joku vertasi syömistä, tupakointia ja viinan juontia. Voi olla tupakoimatta ja juomatta, mutta ei syömättä.
Verrataan syömistä vaikka seksiin. Seksiaddiktinkin pitää opetella "syömään" oikein.
Yleisesti ottaen mua ärsyttää valittaminen. Melkein jokaiselle asialle on tehtävissä jotain. Jos haluaa. Ihmisiltä puuttuu rohkeus muuttaa asioitaan, sillä muutos ja kaikki uusi pelottaa.
On syitä olla lihava.
Sairaus on yksi. Esim. kilpirauhasen vajaatoiminta. Tai mielenterveysongelmat, tai kehityshäiriöt.
Halu olla lihava on toinen. Joku voi olla aivan tyytyväinen itseensä lihavana. Ja se on oikeasti hieno asia. Arvostan ihmisiä, jotka ovat sinut kroppansa ja mielensä kanssa.
Tämä on VAIN SINUN näkemyksesi asiasta.
Kerro sitten VAIN SINUN näkemyksesi asiasta.
Johan sitä olen tuossa yrittänyt kertoa, mutta jos et ymmärrä lukemaasi, niin se lienee sinun ongelmasi.
Niin missä?? Kenen kanssa keskustelen? "näkemykseni" ja "teitä :)" on ilmeisesti sama henkilö. Millä muilla nimimerkeillä kirjoittelet? Huutelet nimettömänä puskista, ja oletat että sinut tunnistetaan? Oletatko samalla, että saisit laihdutettua ilman kovaa työtä?
Sinä saat minun puolestani olla vaikka kuinka läski. Mutta älä ole tyhmä äläkä kiukuttele minulle laiskuuttasi ja saamattomuuttasi. Tiedän todellakin mitä kirjoitan.
Minä en ole enää lihava, sillä luovun todella paljosta sen puolesta, että saan olla normaalipainoinen. En enää koskaan syö hampurilaisia, sipsejä, pitsoja tai mitään muutakaan epämääräistä ravintola-annosta. En syö enää koskaan paljoa muutakaan. En juo yhtään alkoholia, en makeita mehuja enkä limppareita. Minulla pitää olla tarkka aikataulu syömisen kanssa, ja hyvä suunnitelma koko päivälle ja mieluiten jo suraavallekin mitä aion syödä ja missä kohtaa. Kaloreita tulee ruuasta alle 1800 päivässä. Liikun paljon, n. 500 kcal vähintään päivässä plus kaikki normaali hyötyliikunta (jota ei lasketa). Esim. reipas tunnin lenkki (8km kävelyä) kuluttaa vain noin 350 kcal, eikä kunnon kuntosalitreenilläkään saa kulutettua kuin 300 kcal tunnissa. Elän säännöllistä elämää, menen nukkumaan tiettyyn kellon aikaan ja herään joka aamu samaan aikaan.
Joillekin laihduttaminen, painonhallinta ja hoikkana pysyminen on helpompaa.
Hoikkuus on elämäntapa siinä kuin lihavuuskin.
Kaverillani todettiin kilpirauhasen vajaatoiminta. Tosin vasta sitten, kun hän oli lihonut lähes 30 kiloa parissa vuodessa, aivan yhtäkkiä. Sillä hän pyöräili joka päivä kesät talvet työmatkat 30 km, kävi joka päivä kuntosalilla jossain hikijumpassa ja lisäksi kävi vielä juoksulenkillä tunnin päivässä. Ja silti hän lihoi, vaikka söi oikein ja vähensikin syömistään kun paino vaan kasvoi. Tee tuo sama, ja valita sitten jos kahden vuoden päästä olet vielä saman painoinen kuin nyt. Kaveri on nykyään taas lähellä normaalipainoista, kun sai lääkkeet kohdalleen.
Apua saa jos haluaa. Jos ei halua apua hankkia, se on oma valinta.
Olet huvittava! :D Kiukuttelen..... *reps*
Kilpirauhasen vajaatoimintaan on olemassa lääkkeet. Ei ole syy olla lihava. Mielenterveysongelmat? Miten ne lihottavat? Tai kehityshäiriöt?
Alle promille ylipainoisista on sitä sairauden takia.
En ole asiantuntija, mutta yritän silti selittää :)
Kilpirauhasen vajaatoimintaan on olemassa lääkkeet. Kaikille ne eivät auta, oireet eivät helpota. No nämä ovat harvinaisempia kuin ne, joille lääke saadaan lopulta sopimaan. Oikean lääkeannoksen etsiminen voi viedä aikaa. Joillakin se saadaan kuntoon jo parissa kuukaudessa sairauden toteamisen jälkeen. Joillakin kestää kauemmin. Siis on se syy olla lihava, kunnes lääke löytyy ja paino on tippunut normaaliksi. Kauanko kestää 30 kg tiputtaminen terveellisesti hidastuneella aineenvaihdunnalla?
Monella lihavalla on jonkin asteisia mielenterveysongelmia. Kukas se siellä pään sisällä käskee syömään? Sori, kärjistetysti, mutta ahmiminen on sairaus. Kun syöminen lähtee lapasesta ja alkaa lihottamaan, syy on siellä korvien välissä. Masennusta? Pakko-oireita? Vanhoja traumoja...? Jotain sellaista. Istuttaan kotona ruokapöydän ääressä tai tv:tä tuijottaen ja ahmitaan ruokaa, eikä jakseta lähteä lenkille tai harrastuksiin vaikka tiedetään että kaikki liikunta ja terveellinen ruokavalio auttaisi laihtumaan. Tätä sitten hävetään.
Sitten pieni takaisinkelaus: kaikki lihavat eivät ole mielenterveysongelmaisia. Eiväthän?
Jotain kortisolijuttuja oli myös, en muista mitä...
Kehitysvammaisilla voi olla häiriintynyt ruokakeskus. Aivot eivät kerro, että vatsa on jo täynnä. Tällaiset tapaukset voivat syödä itsensä hengiltä, jollei syömistä kontrolloi.
Kuten kirjoitin, en ole asiantuntija joten termit voivat olla vääriä. Joku viisaampi sitten korjailkoot jos aiheelliseksi näkee.
No se kilpirauhasen vajaatoiminta ei selitä edelleenkään lihavuuksia kuin harvalla, on kuitenkin vain alle 10%:n vaiva ja näistäkin taitaa osa olla, niitä kenellä on struuma.
Tuohon viimeiseen lauseeseen... Ettekö oikeasti pysty mistään tarkistamaan noita ns. faktojanne tuosta, paljonko lihavista on lihavia sairauden takia? Ei muuten, mutta huvittaa, kun lähestulkoon joka kerta tulee eri prosenttiluku: tässä viestissä oli alle promille, joissakin on yksi prosentti ja kolmas väittää viittä prosenttia. Ei hyvää päivää ;D
Muuten ei mitään itse keskustelunaiheeseen, tylsä ja kulunut ja samaa joutavaa eipäsjuupasäkitinää.
Oletko sinä lihava?
*reps*
Juu yhtä lihava kun sinäkin. :D
" askillinen veisi kuolemaan (kuten tekeekin)", no tuota jos ei polta niin eikö kuolekaan ? Minä tunnen monia, jotka eivät ole koskaan polttaneet tupakkaa ja silti kuolleet, sitten tunnen sellaisia jotka polttavat, mutta ovat vielä hengissä.
Mulla on struuma, mutta kilppari toimii ihan normaalisti, enkä ole lihava. Ei siis kelpaa läskiden syyksi struumakaan ;)
no voi anteeks mutta kyllä se niin on että lihavuus on oma vika. ei se geeneistä johdu että sitä sipsiä ja karkkia menee suuhun vähän liikaa.
Lihavana olen samaa mieltä, että liikaa herkkujen suuhun laittaminen ei ole geenin vika, mutta minusta olisi mielenkiintoista kuulla kantasi siitä, että miten se geeni sinusta vaikuttaa niille joilla se on???
En ole tuo jolta kysyit, mutta vastaan silti. Laihtuminen on hidasta. Siinä kun joku toinen tiputtaa kilon kahdessa viikossa, geenivirheinen tiputtaa kilon kuukaudessa tai kahdessa. Jos tiputtaa, sillä aivot väittävät jatkuvasti olevansa aliravitussa tilassa ja käskevät syömään. Mutta syöhän paketti keksejä, niin parissa kuukaudessa tiputettu kilo kilahtaa tuplana takaisin jo seuraavaan päivään mennessä. Tai ainakin se siltä tuntuu...
Tutkijat ovat lyötäneet perimästä yli 30 uutta geenialuetta, jotka selittävät lihomisalttiutta ja rasvan jakautumista, mutta älkääpä vielä juhliko. Nämä selittävät silti vain MURTO-OSAN lihavuudesta, eli ETTE VOI EDELLEENKÄÄN SYYTTÄ GEENEJÄ LÄSKEISTÄNNE, vaan peiliä.
Auttaako jos hankkii uudet peilit??
Minkä ihmeen takia pitää yleensäkin kenellekään selitellä yhtään mitään?