Odotuksista pisin :)

Olen aina haaveillut äitiydestä. Unelma-ammatilla ei niinkään ole ollut merkitystä, työ on työtä, mutta olen aina tiennyt haluavani lapsia. Ja teinistä lähtien olen myös ajoittain pelännyt, että se ei olekaan mahdollista. Olen yllätyksekseni hillinnyt itseni hyvin, en ole hoppuillut tai hoputtanut puolisoani. Yhdessä on oltu jo iäisyys, asunto on ostettu kolmea lasta ajatellen, opinnot on suoritettu ja jalka on tungettu työelämän ovenrakoon. Silti en ole tässä välissä vanhaksi ehtinyt. Mies on saanut rauhassa kypsyä ajatukseen, ja haluaa kaipaa jo itsekin jälkikasvua.

Päätimme, että meillä ei tehdä lapsia, vaan saavat tulla jos ovat tullakseen. Tietoinen asenneratkaisu, koska muuten repisin hiukset päästäni vähintään sen kerran kuussa. Joten asiaa ei hillittömästi suunniteltu (en siis laskeskele kiertoani ääneen tms.!), eikä joka kuukausi jännityksestä soikeana odotettu. Nyt on kasassa puolisen vuotta pupuilua ilman ehkäisyä, enkä ole vielä kertaakaan itkua vääntänyt kun menkat alkaa. Mutta nyt alkaa tulla sellainen olo, että loputtomiin en enää ole tyyni ja kärsivällinen. Kohta alkaa pelottaa, vaikka tiedän ettei puoli vuotta ole aika eikä mikään...

Joo miksihän minä tänne kirjoittelen? En tiedä. Ehkä järjestelen vain omia ajatuksiani. Olen valmis, pitäkää peukkuja!
0195
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset

Vanhimmat

Ei vielä vastauksia

Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.

Kommentoi aloitusta


Esiäiti kirjoitti:

Olen aina haaveillut äitiydestä. Unelma-ammatilla ei niinkään ole ollut merkitystä, työ on työtä, mutta olen aina tiennyt haluavani lapsia. Ja teinistä lähtien olen myös ajoittain pelännyt, että se ei olekaan mahdollista. Olen yllätyksekseni hillinnyt itseni hyvin, en ole hoppuillut tai hoputtanut puolisoani. Yhdessä on oltu jo iäisyys, asunto on ostettu kolmea lasta ajatellen, opinnot on suoritettu ja jalka on tungettu työelämän ovenrakoon. Silti en ole tässä välissä vanhaksi ehtinyt. Mies on saanut rauhassa kypsyä ajatukseen, ja haluaa kaipaa jo itsekin jälkikasvua.

Päätimme, että meillä ei tehdä lapsia, vaan saavat tulla jos ovat tullakseen. Tietoinen asenneratkaisu, koska muuten repisin hiukset päästäni vähintään sen kerran kuussa. Joten asiaa ei hillittömästi suunniteltu (en siis laskeskele kiertoani ääneen tms.!), eikä joka kuukausi jännityksestä soikeana odotettu. Nyt on kasassa puolisen vuotta pupuilua ilman ehkäisyä, enkä ole vielä kertaakaan itkua vääntänyt kun menkat alkaa. Mutta nyt alkaa tulla sellainen olo, että loputtomiin en enää ole tyyni ja kärsivällinen. Kohta alkaa pelottaa, vaikka tiedän ettei puoli vuotta ole aika eikä mikään...

Joo miksihän minä tänne kirjoittelen? En tiedä. Ehkä järjestelen vain omia ajatuksiani. Olen valmis, pitäkää peukkuja!

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu