Mitä tapahtuisi jo joku ihminen kylmän viileasti pistäisi narsistin tiukoille puhtailla faktoilla. Lätkäisisi päin näköa narsistin valheen ja kysyisi miksi? Ei hyväksyisi typeriä selityksi vaan kysyisi tiukasti, MIKSI? Tai sanoisi suoraan: teit virheen. Et osaa. Olet väärässä. Jos tämän tekisi ihminen jota narsisti ei pysty kyykyttämään tai kiristämään mitenkään, ihminen joka voisi sanoa noin ilman tunteita, ihminen jota arvostetaan ja kunnoitetaan. Ihminen jota narsisti ei pysty kyseenalaistamaan. Tuon haluaisin joskus nähdä. En narsistin nolaamisen takia vaan nähdäkseni, miten narsisti reagoi kun joutuu riittävän tiukalle. Löytyykö sieltä edes hiukkanen ihmistä vai pysyykö rooli loppuun asti?
En tunne psykopaatteja mutta narsisteissa pohjaton epävarmuus pilkahta esiin välillä. Huomattuani tuon epävarmuuden tutussa narsussa sain aseen häntä vastaan ja niin narsisti väisti, en minä. Samalla tajusin millainen voima minulla on, kiitos läheisteni. Vanhemmiltani ja perheeltäni olen saanut, ja saan edelleen, sellaiset taikavoimat etteivät narsunreppanat voi niille mitään.
En tunne psykopaatteja mutta narsisteissa pohjaton epävarmuus pilkahta esiin välillä. Huomattuani tuon epävarmuuden tutussa narsussa sain aseen häntä vastaan ja niin narsisti väisti, en minä. Samalla tajusin millainen voima minulla on, kiitos läheisteni. Vanhemmiltani ja perheeltäni olen saanut, ja saan edelleen, sellaiset taikavoimat etteivät narsunreppanat voi niille mitään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Huomattuani tuon epävarmuuden tutussa narsussa sain aseen häntä vastaan ja niin narsisti väisti, en minä
" Kuhakan tässä on narsisti?
Tuo ase oli se voima. Tajusin että minulla on voimaa seistä selkä suorassa ja leuka ylhäällä, tuli narsun sunnasta mitä tahansa. Minulla on lojaalit tukijoukot jotka rakastavat eivätkä hylkää vaikka kompuroisinkin koska he rakastavat minua itseänäni, eivät mitään harhakuvaa. He rakastavat koska minäkin rakastan. Minä en hajoa eikä minua hylätä vaikka mokaisinkin. Minulla on voimaa ja rohkeutta tehdä viheitä ja olla välillä heikko. Kun narsu sen huomasi, hän väisti.
Narsun kanssa on vain kaksi vaihtoehtoa: tulla tallotuksi tai olla vahvempi eli narsistin vihollinen. Tasavertaisuus on mahdottomuus. Se ei kai tee kenestäkään narsistia jos ei suotu tallottavaksi vaan huomaa olevansa narsistia vahvempi. Useimmat meistä kuitenkin ovat, kun sen vain oivaltavat. Kuitenkin suurimmalla osalla meistä on kyky rakastaa aidosti ja siksi tulla myös rakastetuksi aidosti. Tuohon ei narsisti kykene eikä siten voi saada sitä voimaa mitä aito välittäminen antaa.
Aion edelleenkin olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi vaikka tiedän sen raivostuttavan narsua. En piilottele hyvää oloani vaikka se saakin narsun sylkemään sappea ja näkemään punaista. Jos se pakottaa narsun väistelemään lopun ikänsä niin väistelköön. Olen ihana ja niin olette tekin.
Milläs logiikalla sellainen, joka pystyy suhtautumaan "kylmän viileästi" NARSISTIN KIUSAAMISEEN onkin itse narsisti? Ilmeisesti narsistin logiikalla?
Ei kuule, kyllä ymmärrän tuon tarpeen oikein hyvin. Eikö kaikilla ole tarve laittaa narskua vastuuseen teoistaan? Ainut syy pysyä vaiti, on kokemus siitä, että narsku vain aktivoidaan toimintaan ärsytettäessä. Koska sellaiset asiat kuin rehellisyys, lojaalisuus ja ym. arvot eivät sido narskua, niin mitä muka voi odottaa lopputulokselta? Sen takia pysyn hiljaa ja tarkkailen. Oma huvinsa tässäkin. Esitän narskun ystävää. No en sentään ystävää, vaikka jollaisenakin hän minua pitää. Olen ... Siis paskamainen status. En voi auttaa itseäni. en voi auttaa muita, vaikka käsitän tämän kuvion.
"Esitän narskun ystävää. No en sentään ystävää, vaikka jollaisenakin hän minua pitää. Olen ... Siis paskamainen status" Olin aivan samassa tilanteessa ja mietin, tätäkö tämä on sitten loppu elämäni? Esitystä? En jaksaisi mitään ainaista esitystä. En jaksa esittää että olen tyhmä enkä tajua tai tiedä mistään mitään ja vain hymyillä kun narsu puhuu paskaa, ilkeilee ja on pohjimmiltaan tietämätön ja sivistymätön loiseläjä. Narsu oli samoin saanut kaaliinsa ajatuksen että olen ystävä ja tunki kylään tai muuten samoihin paikkoihin urkittuaan koska olen paikalla. Yritin myös jättäytyä täysin ulkopuoliseksi tarkkailijaksi mutta sekin tuntui kohtuuttomalta: silloin harvoin kun tapaan ystäviäni niin haluan seurustella heidän kanssaan enkä katsoa sivusta kun joku itseään tynnä oleva tyhjäpää syö kaiken hapen. En jaksa vuodesta toiseen sitä vaivautunutta ja ahdistunutta tunnelmaa jonka narsu tuo tullessaan.
Sitten loukkasin narsua vahingossa ja oli kaksi vaihtoehtoa, joko nöyristellä oikein kunnolla tai pitää pintansa. Pidin pintani, huomasin narsun epäröivän ja tunsin että tässä on tilaisuuteni. Tajusin ettei narsu ole ainostaan tyhmä vaan myös heikko, vaikka muuta esittää. Narsu väistyi ja on huolehtinut ihan itse että pysyy poissa jaloista. Varmasti hän yrittää selkäni takana edelleen levittää juoruja jne. mutta naamaansa tuo ei uskalla näyttää.
Aikani toivoin voivani kostaa mutta suurin tunne oli kuitenkin helpotus. Pilvi väistyi auringon edestä ja sain taas takaisin entisen elämäni. Itse asiassa sain paremman elämä koska opin itsestäni ja myös muista hyvin paljon. Nyt olen onnellinen.
Sanotaan että sivustakatsojan rooli on se vaikein rooli. Toista ei pysty muuttamaan, kannettu vesi ei kaivossa pysy. Voi vain toivoa että toinen tulisi järkiinsä, ja ymmärtäisi toisten huomioonottamisen tärkeyden.
Mukavan positiivinen kommentti, vaikka aihe on vakava. Kiva! :)
Vielä lisäyksenä....koska narsistin seura oli rasittavaa, yritin myös vältellä häntä mutta sekin alkoi jurppia. HItto, jos yritän vältellä häntä joudun itse urkkimaan hänen menemisiään ja tulemisiaan, häipymään ystävieni luota kesken kaiken, keksimään tekosyitä miksi en voi tulla/miksi narsu ei voi tulla meille jne. Ei käy minun pirtaani. "Normi" ihmiset kyllä ymmärtävät vähemmästäkin koska heitä ei kaivata mutta narsu ei todellakaan. Narsu oli päättänyt että olen hänen kaverinsa vaikka ilmiselvästi kadehti ja ilkeili minkä ehti. Jotakin hän kai katsoi hyötyvänsä koska oli kuin takiainen.
Nyt tilanne on täysin toinen; menen ja tulen kuten haluan ja vietän antoisaa aikaa ystävien ja tuttavien kanssa. Narsu joutuu urkkimaan missä olen ja milloin jotta tietää olla poissa. Narsulta jää kahvit kuppiin ja pulla lautaselle kun hän kuulee että olen tulossa. Narsu jää nurkan taakse pakkaseen odottamaan poistunko paikalta vai lähteekö hän takaisin kotiin. Narsulta jää juhlat väliin koska minä olen sielä. Siinä sivussa saan myös kostoni tekemättä mitään.
Ilmiselvästi olet kääntänyt homman eduksesi, ja lisääntynyt itsevarmuutesi on hämmentänyt narskun. Laulun sanoin; 'putkistossa hetekan, lipsuu kynnet lutikan', tässä tapauksessa, narskun kynnet lipsuu sun panssaristasi.. ;-D
Tuo käytös mitä kuvailit ei sovi narsistiin millään tavalla...
Sun käytös sen sijaan sopii.
Jotenkin sai sen kuvan, että sinua on ärsyttänyt, kun tämä toinen henkilö on ollutkin huomion keskipisteenä sinun sijaan, joten kostoksi olet heittänyt hänet ulos porukasta.
Narsisti ei väisty, eikä alistu. Jos luulee että on saanut tällaista aikaan, on itse narsisti.
( tai ainakin narsistisempi osapuoli. )
sisuuntumisesta oli hyvä. Hienoa! Good End, ettei narsisti imenyt sinua loppuun.
Tuota narsistia vaan mietin. Oliko sellainen ohutnahkainen narsisti, joka haluaa olla aina se ihailun kohde. Tai sitten oli paksu, mutta ystäväsuhteessa ei onnistunut saamaan kunnon kuristusotetta. Narsisti on ahdistavimmillaa ohjaillessaan muita kohteensa elämään vaikuttavia ihmisä. Sellainen tilanne jos yhteisiä työkavereita tai yhteisiä läheisiä. Töistä voi vain irtisanoutua, mutta miten muissa tilanteissa.
Narsisti painaa aina päälle. Narsisti ei väsy. Sillä on aina päällä, minä, minä, minä.
Huomaa että olet kasvanut narsistin vaikutusvallan alla. Et oikein tiedä minkä roolin ottaisit: narsistin rooli on sikäli helppo koska sillä on voi selittää ne syvään lapsuudessa juurtuneet toimintamallit joita käytät. Uhrina olemista olet oppinut pitämään niin suurena häpeänä ette siihen uskalla ryhty. Oikeasti vahvana oleminen taas vaatisi itsensä pilkkomista ja kokoamista uudelleen. Muut ovat saaneet vahvat ja terveet perustukset elämäänsä jo kotoa joten heillä on huikea etumatka vahvaksi tulemisessa. Sinun pitäisi ensin hajottaa nykyiset vinot perustukset ja rakentaa uudet ilman tasapainoisen lapsuuden tuomaa etua, eikä se totisesti ole helppoa. Toivon että jaksat tehdä sen vielä joskus. Happy end sinullekin.
Narsismi johtuu heikkoudesta: hirvittävästä pelosta ja epävarmuudesta. Narsistille heikkouden tunnustaminen tarkoittaa kuolemaa. Kohdatessaan oikeasti vahvan ihmisen narsisti joutuu ikävään välikäteen: tuo ihminen heijastaa hänelle hänen heikkoutensa eli kuoleman, on pakko väistää. Väistämisen myöntäminen olisi myös heikkouden myöntämistä joten hän kiistää sen viimeiseen hengenvetoon. Narsistin elämä on siis löysässä hirressä roikkumista. Jatkuvaa taistelua heikkoutta ja häpeää vastaan jotka tunkevat joka kolosta. Kun ne kuitenkin saavuttavat narsistin, ei jää vaihtoehdoksi kuin kieltää se kaikki ja luoda mielessään toisenlainen, parempi maailma. Moni tarvitsee viinaa ja lääkkeitä avuksi saadakseen luotua tuon ideaalimaailman edes hetkeksi päähänsä.
Etköhän kertonut tuossa enemmän itsestäsi.
Luuletko olevasi jokin vahvakin ihminen, haha! Eikö se ole juuri narsistin ajatus?
No hyvä, että sulla on ainakin tiedossa miten voit muokata maailmankuvaasi uuten uskoon, ei tarvita enää kuin terapeutti joka jaksaa katsella sinua seuraavat kymmenen vuotta. :)
Luulet tietäväsi minusta kaiken, sen perusteella että kirjoittelen narsistina, mutta se ei ole koko totuus. Narsistisuus on ehkä osa minua, mutta olen paljon, paljon muutakin...
Ei me olla samasta muotista valettuja kukaan.
Sitä paitsi, tiedän etten kykene muuttumaan, enkä tunne siihen tarvettakaan. Ehkä aggressiivista käytöstäni voisin opetella hillitsemään...Itsekkäistä syistä tietenkin.
Sulla ehkä sen sijaan saattaa olla hippunen toivoa jäljellä, joten suosittelen varaamaan ajan lääkärillesi mahdollisimman pian.
Olen käynyt tuon vaiheen läpi, joten tiedän mistä puhun...
p.s. Totta puhuen, en tunne itseäni uhriksi. Mulle se mikä muille on epänormaalia, on normaalia. Olenhan kasvatettu siihen. Pitäisi varmaan olla kiitollinen vanhemmilleni...
( Sain sen käsityksen terapiassa, etten pystyisi muuttumaan. Kaiken purkaminen perustuksia myöten vaatisi menneisyyteni ja muistojeni penkomista, ja terapeutin mielestä siitä olisi enemmän haittaa, kuin hyötyä. Miten voi muuttaa ihmistä, joka ei muista kuin pieniä pätkiä elämästään, ja jolla ei ole minkäänlaista käsitystä tunteista? Olen dissosioinut kaiken niin tehokkaasti mielestäni... )
Joten kerropa mulle, miten voin olla heikko, kun pikemminkin olen sisäisesti kuollut?
Eikä sekään edes haittaa minua. Voit tehdä, tai sanoa mulle ihan mitä vain eikä se oikeasti liikuta minua paskaakaan, koska olen oppinut poistamaan kaiken negatiivisen mielestäni samantien...
Hyvää päivänjatkoa vaan sullekin! :)
Kuulut tänne.
Ainiin meinas unohtua .. minä rakastan sinua, sinä olet arvokas minulle, en tule koskaan hylkäämään sinua.
Toisin, kuin jotkin palstalaiset, olen vakuuttunut, että nämä sanat ovat yhtä arvokkaita itse itselle sanottuna, kuin toisen itselle peilaamina. Uskokaa pois, minulla on empiiristä kokemusta tästä. Itseään voi itse korjata. Kukaan muu ei sitä tee. Ei terapeutit ... kukaan.
Ilmeisesti narsisti ei silloin olisi sinusta kovinkaan kiinnostunut, koska ei saa minkäänlaista lähdettä vaan näet hänen lävitseen? Jos tuo tapahtuisi esim. työpaikalla, luultavasti saattaisi tutkiskella kaikki mahdollisuutensa, miten saisi pilattua maineesi ja tehtyä sinulle kiusaa kostoksi.
Silloin kun itse aloin seurustella narsistin kanssa, koko narsismista ei juurikaan tiedetty ja en osannut olla varuillani ja narsisti pääsi elämääni ja aloittamaan manipulointinsa, aluksi niin hienovaraisesti että helposti syyllistyvänä ihmisenä mietin että mikä minussa on vikana kun monet asiat tuntuivat niin kummallisilta.
Kun narsisti on saanut pienenkin otteen ihmisestä, hänen keinonsa kovenevat koko ajan. Kun narsisti on "korvamerkinnyt" jonkun ihmisen omaisuudekseen niin hän ei yleensä millään halua luopua "saavutetuista eduista".
Kun narsisti on saanut toisen koukkuunsa ja toimisi kuvaamallasi tavalla niin luulen että kävisi näin.
Mitä tapahtuisi jo joku ihminen kylmän viileasti pistäisi narsistin tiukoille puhtailla faktoilla.
- Narsisti yrittäisi kumota faktat omilla ihan omantakeisilla teorioillaan.
Lätkäisisi päin näköa narsistin valheen ja kysyisi miksi?
- Narsisti kirkkain silmin ja ilmeenkään värähtämättä kieltäisi valheensa hyvinkin epäloogisilla selityksillään mutta hyvin varman oloisena. Kysymykseen miksi vastaisi, jos ylipäätään vastaisi, että syy on sinussa.
Ei hyväksyisi typeriä selityksi vaan kysyisi tiukasti, MIKSI?
- Syyttäisi sinua vainoharhaiseksi, ilkeäksi ihmiseksi, joka valehtelee ja haluaa puhua hänestä pahaa.
Tai sanoisi suoraan: teit virheen. Et osaa. Olet väärässä.
- Jos tuo tapahtuisi parisuhteessa, väkivalta saattaisi astua mukaan kuvioihin.
Jos tämän tekisi ihminen jota narsisti ei pysty kyykyttämään tai kiristämään mitenkään, ihminen joka voisi sanoa noin ilman tunteita, ihminen jota arvostetaan ja kunnoitetaan. Ihminen jota narsisti ei pysty kyseenalaistamaan. Tuon haluaisin joskus nähdä. En narsistin nolaamisen takia vaan nähdäkseni, miten narsisti reagoi kun joutuu riittävän tiukalle. Löytyykö sieltä edes hiukkanen ihmistä vai pysyykö rooli loppuun asti?
- Kävisi varmaan mielessään läpi mahdollisuudet, miten voisi nujertaa tuollaisen ihmisen levittämällä esim. perättömiä juoruja työpaikalla tms. Jos ei löytäisi mitään keinoa kostamiselle, saattaisi laskelmoida, että kannattaa käyttäytyä näennäisen neutraalisti että säilyttää oman julkisivunsa. Ehkä jättäisi sellaisen ihmisen rauhaan, koska ei pysty herättämään mitään tunnereaktioita eikä pysty mitenkään hyötymään ko. ihmisestä eikä hallitsemaan häntä.
Nämä ovat minun mielipiteitäni oman kokemukseni, toisten kokemusten ja asiasta lukemani perusteella.
Henna on nähdäkseni suorittanut narsismin korkeamman oppimäärän :)
Olen täysin samaa mieltä.
On olemassa narskujen 'yläpuolella' olevia ihmisiä, niin vahvoja itsetunnoltaan, niin järkähtämättömiä ja lempeitä, ettei mikään konsti pure. Minua kyykyttänyt ihminen oli hämmentynyt ja aseeton kohdattuaan sen hengen jättiläisen :)
Itse en ainakaan pistäisi toisen sanoille paljoakaan painoarvoa.
Luultavasti sanoisin, että tuo on sinun mielipide ja kävelisin pois.
Jos toinen yrittäisi ahdistaa johonkin nurkkaan ja tivaisi kysymyksiään, joutuisin käyttämään vähän "kyynärpäätaktiikkaa" toisen siirtämiseksi pois edestä ja se siitä.
Jos toinen heittäisi todisteet jostain teostani eteeni, vastaisin että, niin teinkin, entä sitten...
( Leveä hymy päälle. )
Olen huomanut että tällä tavalla saa ihmisen kuin ihmisen häkeltymään. Kai ne odottaa jotain reaktiota, raivokohtausta, jotain...Ja kun en jaksa edes yrittää kieltää asiaa, toiselle menee jauhot suuhun.
Ei jää yksinkertaisesti mitään "aseita" minua vastaan, kun olen jo myöntänyt kaiken. Oli ne väitetyt teot tai sanani sitten mitä tahansa, en näe syytä valehdella.
Narsisti on pelkuri.Jos hän huomaa että näet hänen lävitseen ja paljastat hänen "pelinsä" hän pakenee.
Olet muuten tasan tarkkaan oikeassa. Samoin on ihmiset jotka sanovat; narsistit hirteen. Samoin ihmiset jotka sanovat; narsistit on ihmisiä.
Jokainen on mielipiteineen oman kokemus ja ymmärrysvaiheensa tietyssä pisteessä. Uhrit eivät ymmärrä toipuneitten empatiaa, ja ajattelutapaa että narsistikin on ihminen. Ja toipuneilta alkaa unohtua se oma kapeakatseinen katkeruus ja toisen syyttäminen omassa kriisissään.
Uhrimeininki kunniaan, olinhan siellä itsekin! :)
"Uhrit eivät ymmärrä toipuneitten empatiaa ja ajattelutapaa, että narsistikin on ihminen".
Mistä niin päättelet? Mitä jos narsistit eivät vaan itse sitä kykene näkemään ja ymmärtämään vaan pitävät itseään niin erikoisina ettei heidän ajattelutapaansa kukaan voi ymmärtää. Ehkä tämä on just sitä narsistien ylisuurta luuloa omasta erinomaisuudestaan. Tarvitaanko tuollaista uhrimeininkiä ja sen kunnioittamista kummassakaan tapauksessa?
Ihan vaan ihmisten kommenteista olen päätellyt, ja seuraamalla omaa käyttäytymistäni oman uhriutumiseni montusta voimien vähittäiseen palautumiseen. Kun en ahdistukseeni kuollut, siitä helpottuneena pystyn jo ajoittain nauramaankin koko narsismi-ilmiölle. Vuosi takaperin en olisi ymmärtänyt että voin joskus nauraakin asialle, en ehkä olisi hyväksynytkään sitä, olisin ehkä vetänyt itseäni kuonoon..kehtaatkin nauraa.. ;-)
Pidän nykyisin kaltoinkohtelijaani ihan täysin ihmisenä, en vain pysty elämään hänen kanssaan. Ei olisi pitänyt suostua kaikkeen kyykytykseen aikanaan, suostuin kuitenkin, ja siitähän saan syyttää tasan itseäni :)