Minulla on 10-vuotias sekarotuinen seniori koira ja se ei nykyään jaksa kävellä kuin ihan lyhyen matkan, jos tekee vähänkin pitemmän löntystää vaan perässä. Mikähän mahtaa olla syynä? Tuntuu että sen jalat on jotenkin jäykät?,kipuja sillä ei munmielestä ole tosin eihän sitä tiedä??
Vanhankoiran vaivat
jhhij
8313
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
vanhuus ei tuu yksin..minkä rotuinen? isommat on jo vanhoja tuossa iässä pienemmät yleensä jaksaa kulkea vielä.
Normaalilta kuulostaa..jos olisi kivulias istuutuisi vaivailloisesti ja läähättäisikin..etc.
harvoin ne ihmisvanhuksetkaan rynnii vanhana eteenpäin...vaikkei kipujakaan olisi.
Seniorikoira on minullakin, vanhin kuoli 14-vuotiaana keväällä äkilliseen sairauteen, joka ei suoranaisesti liittynyt ikään. Se oli eriottäin hyvässä fyysisessä kunnossa, joskin pitkän yön jälkeen saattoi olla hiukan jäykkä hetken. Iän myötä siihen iski myöskin höppänyys, sekä ummetus alkoi vaivaamaan. Mutta vaivoitta se lenkkeili kanssamme pitkätkin lenkit vailla mitään väsymyksen merkkejä lähes kuolemaansa saakka.
Koiran kokoa ja rotua tietämättä, luonteesta puhumattakaan, sanoisin, että kymmenvuotias ei ole yleensä vielä niin vanha, että tuollainen olisi "normaalia". Toki on rotuja, joille tuo on jo kovin korkeakin ikä. Varsinkin, jos koira on aina pitänyt lenkkeilystä, on olemassa myös niitä, joille se ei ihan niin mieluisaa ole ollut aiemminkaan :)
Itse veisin siis nyt lääkäriin jonkinlaiseen perustarkastukseen. Pari perusverikoetta, eläinlääkärin havainnointi ym ei ihan hirveitä maksa, mutta saata saada paljon tietoja. Saattaa olla ihan samoja vaivoja kuin ihmisilläkin, eli sydämen vajaatoimintaa ym, jotka vaikuttavat, mutta ne on helppo myöskin todeta. Ja siihen on olemassa myöskin hyvät ja edulliset lääkkeet. Jos kyseessä on kivut, kannattaa kokeilla lääkitystä niihin, koska kun muukin kunto rapistuu liikunnan puutteessa, alkaa vanhenemisprosessi kiihtyä. On olemassa myöskin ihan hyviä ravintolisiä, mutta niistäkin osaa vinkata lääkäri. Itse käytän cartivettia samanikäiselle, ei se oireile ja ole kipeä, mutta koska sillä on todettu sököt polvet, niin ihan ennaltaehkäisyyn, kun sillä ei vielä ole mitään nivelrikon merkkejä.
Jos ei koiraasi vaan huvita enää, voit saada siihen lisä intoa vaihtelulla. Vanhakin koira oppii uusia temppuja, ja aivoille tekee hyvää saada uusia hajuja nuuskittavakseen, uusia liikkumispaikkoja, ihan yksinkertaisia juttuja. Jos koiran aistitoiminnot ovat jo heikenneet, kannattaa tämä toki ottaa huomioon. Esimerkiksi näön heikkeneminen aiheuttaa uusia vaaratilanteita helposti. Aistitoimintojen heikkeneminen näkyy usein myöskin koiran käytöksessä, vaikka muutos voi olla hidasta. Mutta se into saattaa löytyä vaikkapa siellä ihkauuden metsän reunassa. En sano, että vauhtia pitää saada lisää, vaan nimenomaan ehkä ulkoiluiden sisällöllä voit vaikuttaa koiran elämänlaatuun.
Itse huomasin, että kun koira ikääntyi, se alkoi vetäytymään entistä enemmän omiin oloihinsa. Tällöin oli sen "dementoituminen" jo pitkällä, sitä oli edeltänyt muutama pihalta poistuminen, ja se, että se ei enää löytänytkään takaisin kotiin. Levottomuutta oli ollut myös välillä. Koira muuttui vielä lemmikiksi, kun tehostimme rutiineita, ja lisäsimme liikuntaa, sekä koiran osallisuutta, eli kun se näytti vetäytyvän täysin omaan maailmaansa, niin teimme jotain yhdessä. Mutta koiraa harvemmin näkevät eivät osanneet ajatella sen olevan jo vanha, eli sen käytös ei missään vaiheessa muuttunut täysin hölmöksi :) Jos tuo äkillinen sairaus ei olisi tullut, ei olisi ollut mitään syytä, miksi olisimme lopettamista edes harkinneet vielä.
On olemassa muuten ihan hyviä kirjoja joissa selvitetään koiran ikääntymistä ja sen aiheuttamia muutoksia. Ainakin Anders Halgrenilla on sellainen, ja itselleni ainakin se avasi silmiä paljon, sekä auttoi ymmärtämään koiraa. Niissä oli ihan käytännön neuvoja yleisimpiin vaivoihin ja muutoksiin ym.
hyvä kirja tuo muuten. ja asiallinen teksti :). Sanoisin tosiaan roduissa eroja tanskandoggit tuossa iässä jo vanhuksia ja tipsut terrierit puolestaan posottaa vielä kommeesti. labbikset appenzellit nöffit löntystelee yleensä tuon ikäisinä..
eli voi olla ihan vain rotu yksilökysymys.
itselläni ollut pari foxia ja toinen hyytyi 10vuotiaana sairastui syöpään 13v leikattiin ja meni vielä vuoden kunnes päätös oli tehtävä. Toinen taas armoton duracelli loppuun asti. 14v munuaisvaiva ja lopetus erikoisruuan jälkeen 15v. eli liikkui komeasti vielä vanhanakin pitkiä lenkkejä paitsi viimeisen loppuvuoden.
mutta joskus tosiaan hyvä tehdä vanhuus huolto ja katsoa peruskunto varsinkin jos siltä tuntuu ettei kaikki kohdallaan..muuten vanhuuteen kuuluu ne vaivatkin muttei tietenkään varsinaiset kivut.
Kiitos vastauksista koira on noin 45-50cm sekarotuinen. Kohtapuoliin pitäisi viedä tuo mun toinen koira rokotuksille niin ajattelinpahan sitten viedä samalla tuonkin tarkastuskäynnille niin jos selviää että onko sillä jotain.
Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta tuo Anders Halgrenin kirja,pitääpi etsiä se käsiini :)
voivat olla todella kipeät, kipulääkityksellä voi muuttua aivan toiseksi, vie ihmeessä lääkäriin, nuo ovat viimeiset selvät merkit kovasta kivusta.
tuli mieleen sydänmen vajaatoiminta, lonkat, selkä? polvet? Jos liikkuminen jäykkää ja välttää esin hyppyjä tai kulkee kömpelästi rappuja epäilisin selkää ja niveliä. Jos väsyy nopeasti voi sydän tai keuhkot olla loppumassa. Vaivaa löytyy, ja el- auttaa aika usein. Eikä kannata kauhistua vaikka annettasiin pillerit lopuksi ikää. Vanha pystykorvani söi 4 vuotta dixosinia ja väölillä nesteenpoisto- lääkettäkin, ennekuin elämänhalu loppui ja oli viimeisen piikin aika
On yksinkertaisesti "Vanha koira"-ikääntyvän koiran fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi, ja anders hallgren tekijänä. Kustantajana näyttäisi olevan Art House. Sattui kirja käteen, niin aattelin tarkentaa. Veikkaan, että löytyy kirjastosta, ja koska itse olen ostanut omaksi sen, se ei voi olla kovin hinnakas ostettunakaan :)
On hyvä kirja, oli lainattuna kirjastosta meilläkin. :)
Periaatteessa siinä on ihan maalaisjärkeen perustuvaa juttua vanhaan koiraan liittyen. Ja pääpointtina vähän kuin eläkeläistenkin suhteen se, että koiran/eläkeläisen vointiin suhteutettua olemista ja virikkeellisyyttä. Ja siis ihan normaalielämästä löytyy virikettä, kun ottaa koiraa mukaan arjen juttuihin - vaikka koiran into ei ole enää samaa, se silti voi nauttia omalla seesteisellä tavallaan asioista.
Meilläkin nautitaan niin uppiniskaisen seesteisesti kotinurkkien maisemalenkeistä, että välillä ottaa itseä hermoon seisoksia minuutteja viimassa kun tämän yhden papan vaan on tarkitstettava kaikki hajut parin neliömetrin säteeltä. Nuorempana ei todellakaan ollut tällainen "jumiutuja" mutta nyt iän ja henkisen kypsyyden myötä tajunnut näemmä sen, ettei kannata mennä ripeästi kun välistä jää monia neliösenttejä tutkimatonta maata. :D Ja tietenkin se, että näkö kun on huonoa, hajuaistin merkitys entistä tärkeämpää.
Koetetaan mennä yhteisessä tahdissa, mutta papan ehdoilla mennään enemmän, ihan jo papan terveyssyistä. Kyllä joudun sanomaan sille paikka paikoin "nyt mennään" ja pienesti nykäisemään hihnasta, koska muutoin me ei edettäisi puolessa tuntiakaan kuin 10 metriä. Oon joitain kertoja tehnytkin niin, että olen mielenkiinnosta katsonut miten edetään jos vaan jäädään määräämättömiksi ajoiksi junnaamaan niihin sijoille, joihin pappa on syventynyt. Tulos oli se, että muut koiraihmisparit olivat menneen kokonaisen korttelilenkin samassa kuin me oltiin ehditty edetä 20 metriä.
Onneksi papalla ei ole kuin tietyt paikat ns. pahimpina junnauspaikkoina, normilenkkien paikat, jotka sen on pakkomielteisellä paneutumisella tarkastettava ja niissä junnattava. "Tämä oli eilisyön terveinen siltä yhdeltä kiharaturkkiselta nartulta, mikä sen nimi nyt olikaan, Tälli, Pölli, Pilli, ei, ja tämä on sen yhden haukkuvaa laatua olevan pennun jälki, missäs se nyt asui, missäs sen nyt haistoin viimeksi... Mitäs se jälki tässä tekee, mitäs hemmetin sekasotkua tämä on. "
Sitten kun on tärkeimpien paikkojen hajut kohdillaan, sitten lähtee jalka kipittämään... Maailma mallillaan. :)