Olen vielä nuori ja kokenut vain vähän suhdeongelmia, mutta on vain alkanut mietityttämään, että löytyykö tästä maailmasta yhtään päättäväistä naista? Sellaista joka tietää mitä tahtoo ja tekee sen eteen töitä, ei luovuta helpolla eikä keskity turhiin epäkohtiin? Joku joka on sitkeä eikä luovuta esteiden edessä?
Tuntuu kuin kaikki olisivat nykyään liian "mukavia", sellaisia kilttejä tyyppejä jotka varovat jokaista sanaansa ja pyrkivät vain miellyttämään. Eivät edes yritä hurmata ihastustaan, eivät tunnusta tunteitaan suoraan vaan kiertelevät ja kaartelevat ja sitten tekevät itse johtopäätöksen tykkääkö toinenkin, ja sitten vain eletään haaveessa tekemättä mitään. Kuin kukaan ei enää tietäisi mitä itse haluaa, yritetään vai olla mieliksi toiselle. Olisi mukava tietää, että tässä maailmassa olisi vielä päättäväisyyttä, rohkeutta ja voimaa ihmisissä..
Tuntuu kuin kaikki olisivat nykyään liian "mukavia", sellaisia kilttejä tyyppejä jotka varovat jokaista sanaansa ja pyrkivät vain miellyttämään. Eivät edes yritä hurmata ihastustaan, eivät tunnusta tunteitaan suoraan vaan kiertelevät ja kaartelevat ja sitten tekevät itse johtopäätöksen tykkääkö toinenkin, ja sitten vain eletään haaveessa tekemättä mitään. Kuin kukaan ei enää tietäisi mitä itse haluaa, yritetään vai olla mieliksi toiselle. Olisi mukava tietää, että tässä maailmassa olisi vielä päättäväisyyttä, rohkeutta ja voimaa ihmisissä..
Vastaukset 24
Vanhimmat
pointtis oli ?
Suoraan sanominen varmaankin on usein, vaikkakaan ei aina, viisas teko, sillä silloin ainakin yleensä selviää, missä toisen kanssa ollaan. Kuitenkin strategia, että yritetään hurmata toinen hinnalla millä hyvänsä, toimii vain tiettyyn rajaan saakka. Kannattaa lakata, ennen kuin muuttuu ärsyttäväksi. Vaikka sitähän ei välttämättä itse huomaa...
nii, mustaki tuntuu et on vaikeeta olla ihmisten kanssa jotka on liian kilttejä. ennen olin itsekkin sellanen, tai ainakin tosi ujo. mut oon vähitellen päässy siitä yli ja nykyään kyl sanon mitä ajattelen. en luovuta vaikeuksissa. tosin, heikko mäkin noon ku tarpeeks lannistetaan. mut en sekoo ja jää kotiin itkemään vaan osaan nauttia niistä asioista mitkä vielä on hyviä elämässä.
no kuitenkin, tavallaan kiltit ihmiset on ihania ^^ mutta ei se oo kiva jutella sellasen kanssa joka on kokoajan hermostunu tai muotoilee lauseitaan kun pelkää sanoa kunnolla mitään...
Olen päättäväinen! Olen kartonut ihastukselleni suoraan useampaan kertaan mitä hänestä ajattelen ja kysynyt kerran missä mennään. En saa sen suurempaa vastakaikua, sillä hänellä on jo tyttöystävä useamman vuoden takaa. Asuvat nyt erillä paikkakunnilla ja minä tietysti ihastukseni kanssa samalla.
Olen koittanut olla söpö, viaton, kaunis, ihana, vastustamaton jne. Halailua enempää en vain ole takaisin saanut... En silti menetä toivoani, että saisin unelmieni naisen itselleni! :)
vastutamaton.Missäs me mentiin?Ja noi sun tietos perustuu mihin?
kerran ja loppu mun jahkaluun(mahdottomuuteen).Pidän/tykkään hänestä ihmisenä.Suhre mahottomuus
menee haaveilun puolelle.Ystävä no jaa.....Mutta Haaveita ja Unelmia pitää olla.Konreettisiä ja toteuttamiskelpoisia.Rohkeutta tarvitsen enemmäm,muuten kaikki menee persiilleeen.Liikaa olen kohdistanut odotuksia hänen suhteensa vai itseni? Pitäisi olla itselle armollinen,mutta kun ne tunteet....ihmismieli on malttamaton..
usko pois sano suoraan päin pläsiä.Niin tein mut ei kun ei.MiksI?Sitä en koskaan saa tietää,toinen liitää luona enkeleiden jo kuudetta vuotta, yritän rakentaa elämääni.Kaipaus ja ikävä kova yhä edelleen ,vaikka on ollu yksi tosi vahva ihastus,mikä oli minulle positivio ,että tää elämä jatkuu...Life a bitch and then you
die....Olen olut väärässä paikassa väärään aikaan,mutta kuitenkin
oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.Kaikillan kohtaamisilla on jokin tarkoitus .;)
``turhat epäkohdat ``
täällä.Ainakun jotain ehdotat alkaa kiertylely ja kaartelu.Voisko vastata kyllä tai ei suoraan kysymykseen?
mieleen kun kävin katsomassa elokuvan Eat Pray Lovin. Siinähän päähenkilö on kolkyt ja risat olevan naishenkilö, jonka elämä on muodostunut sellaiseksi, että pyrkii miellyttämään ja mukautumaan toisten oletuksiin. Hän jää aina suhteissaan altavastaajaksi ja menee miellyttämisen halussaan avioero tilanteessa jopa niin pitkälle, että myötäillessään miehensä huonoa oloa, luovuttaa koko omaisuutensa miehelleen. Ei siis mitään päättäväisyyttä ja omanarvon tunnetta.
Tuostakaan hän ei vielä opi vaan menee heti uuteen suhteeseen, vain koska joku häntä haluaa ja taasen mukautuu ja huomaa pian olevansa sellaisessa tilanteessa, että molemmat osapuolet ovat onnettomia, vaikka eivät erossa haluaisi toisistaan olla. Nainen ei siis osaa vaatia, olla oma itsensä vaan luovuttaa aina tilansa ja myötäilee liikaa. Tuohon tilaansa kyllästyneenä päättää sitten tehdä täydellisen irtioton ja lähtee etsimään itseään vuoden kestävälle maailman kiertomatkalle, Italiaan, Intiaan, Baliin. Italiassa tietysti isoäiti esittää naiselle tyypillisen kysymyksen, että eikö sinulla ole miestä ja miksi matkustat yksin- oletko lesbo? jolloin muiden pitää todeta jotain nykyajasta ja siitä, ettei miehen ollessa kyse, tuollaista kysyttäisi, jolloin nainen saa urhean maineen, mutta toisaalta saako mies jos matkustaa yksin maailmalla ilman naista?
Mikä mielenkiintoisinta, mitä elokuva ei sinällään tuo ilmi, että jokainen noiden paikan ns. henki tulee toisista ihmisistä, ei oikeasti spagetista, kulttuuri-ilmiöistä tai äiti-ammanista (Intian kuvaus henkii tyhjyyttä ja johtunee mielestäni juuri siitä, että ihmiset niin kovasti etsivät totuutta itsestään ja käpertyvät sisäänpäin, jolloin toiset ovat merkityksettömämpiä eikä päähenkilökään elokuvassa autuutta löydä, koska ei ole muiden kanssa kuitenkaan mitään yhteisiä rakennuspalikoita).
Tästä aasinsillasta siis päästään Balille, jossa nainen taas kerran (elokuva ei sitä myönnä) menee suhteeseen, vain sen vuoksi että joku häntä haluaa ja hän tällä kertaa osaa tietysti nauttia siitä täysin sieluin, mutta lopulta meinaa luovuttaa sen takia, kun ei tiedä tai osaa sanoa toiselle suoraan, rakastaako vai ei ja miksi sen sanominen on niin vaikeaa? (rakkaussuhteeksi siis ontto kuvaus).
Mitä tällä siis tarkoitetaan, sitä, että AP:n aloituksesta henkii kovasti stereotyyppinen oletus siitä (kuin Italian isoäiti ikään) että pitäisi jokaisella olla joku ja se joku otetaan vain sen vuoksi, koska niin on tapana ja halutaan sujahtaa sisään noudattamaan parisuhde kaavoja, jotka tarkemmin ajateltuna perustuvat pitkälti siihenkin, että vain pyritään toimimaan niinkuin muutkin ja useastihan se on mennyt juuri niin kuin elokuvan päähenkilölle ennenkuin muuttui päättäväisemmäksi ja rupeisi pitämään elämänsä lankoja omissa käsissään siten, että esim. miehen haluamiset riitti vetämään naisen mukanansa, josta n.puolen vuoden päästä seuraa suudet riidat ja naisen epätyytyväisyyden osoittamiset, koska ei tullut suhteeseen täysillä vaan vaan mukaillen vallitsevia olosuhteita.
Nykypäivänä tuo kuvio ei tietenkään enää ole tuollaista, vaan lähinnä varsinkin nuorempien ollessa kyse, se joku vaan pitäisi aina olla, vaikka suhde perustuisikin juurikin tuon kaltaisiin lähtökohtiin, on jotakin haluja ja tuntemuksia, mutta ei sitä oman persoonan läsnäoloa, jota ei sitten tuon kaltaisissa puolivillaisissa suhteissa tuoda esille.
Suhteeseen ei periaatteessa kannata mennä aikuisemmalla iällä varsinkaan (ellei tietoisesti halua esim. elokuvan kaltaista Bali hauskanpitoa) jollei molemmilla osapuolilla ole sitä persoonan läsnäoloa, jonka pitäisi tulla esille enemmän, eikä pinnallisemmat tunteiden näyttämiset, "hurmaamiset" tms. nehän ovat pintasilauksia ja kestävät vain hetken, sen jälkeenhän vasta näkee, onko toisen persoonan valmis vastaamaan toisen persoonaan ja useinhan käy, että ei ole, jolloin ei kyse silloin ole tuosta mistä AP kertoo, että toiset eivät sitten teekään mitään, luultavasti sitä syvyttää persoonassa ei sitten ole tarpeeksi jos asiat jäävät tekemättä vaiheeseen. Ei suhteet perustu noihin pintapuolisiin ihastumis tunteisiin vaan siihen, miten molemmat kokevat toisen persoonan ja onko tarpeeksi arvostusta, kunnioitusta jne. pintapuolisen pikadeittalu suhteen kyllä tietysti saa, mutta ei oikeaa suhdetta. Joten kannattaisi varmaan miettiä oikeasti, mitä itse on valmis ns.antamaan, näyttämään persoonana eikä pintapuolisena tunne-elämyksenä. Siihenhän ne useimmilla kaatuu, kuten elokuvan päähenkilön avioliitto, toinen ei vaan huomaa, pysty tuntemaan tai jakamaan toisen oikeita tuntemuksia ja kokemuksia, puhuvat toistensa ohi. Ja jos noin toimii, miten voi muuta odottaakaan kuin sivuuttamista.
piti lisätä vielä se huomio, mikä liittynee naisen asemaan, mikä useasti on aika samankaltainen ympäri maapallon. Elokuvassa myös balilla oleva palvelija oli kuin myrkyn niellyt, kun yksinäinen nainen saapui paikalle ja pyrki osoittamaan vihamielisyytensä naiselle vain ja ainoastaan sen vuoksi, ettei tällä ollut miestä.
Miksi? miksi jotain palvelijaa riipoo se, että joku nainen elää yksin, tietysti yksi syy on se, että on niin aivopestynä siihen omaan kulttuuripiirteeseensä, että naisen asema on tietty ja sitä pitää vain noudattaa, vaikkei siinä mitään järkeä olisikaan. Toinen syy on se, että koska palvelijalla itselläkään ei ollut miestä, vaan oli jäänyt vanhaksipiiaksi, mikä ilmeisesti on siinä kulttuurissa hyvinkin alhainen naisen asema, niin silloin toisen naisen tuleminen samaan paikkaan ja vielä yksin, ikäänkuin korosti palvelijalle sitä, että nyt kun ihmiset alkavat puhumaan yksinäisestä naisesta ja siitä, mikä tuollainen nainen on naisiaan, pelko siitä, että hänenkin yksinäisyytensä huomataan ja se silloin vielä korostuu, sai palvelijan vihaamaan ja olemaan myrtsinä naista kohtaan.
Mutta heti kun elokuvan nainen meni suhteeseen miehen kanssa, johan palvelijalle levisi hymy kasvoille ja ystävällisyys oli taivaallista naista kohtaan, vaikka nainen tuskin oli sillä aikaan muuttunut itse tippaakaan, hän vain ns.noudatti nyt paremmin sitä oletusta mikä on naisen asema yhteiskunnassa, tuli määriteltynä miehen kautta.
Kyse on siis siitä, että yksinäinen nainen herätti monissa tietoisuuden siitä, mitä naisista yhteiskunnissa oikeasti ajatellaan ja mihin heidän asemansa perustuu, niin moni pelästyi sen takia ja työnsivät omat pelkonsa naista kohti, että mentiin hyvin lähellä monen naisen kipupistettä ja mukaavuusaluetta sen suhteen, että pelkäsivät heidän tulevan nyt liitetyksi ja rinnastetuksi tuohon naiseen, jolloin hekin olisivat yhteiskunnassa avoimesti alempana kuin muut ihmiset. He eivät siis ruvenneet vaatimaan tasa-arvoa, vaan mukautumaan vallitseviin olosuhteisiin.
Tuo sama asenne kuin palvelijalla vain jotenkin heijastui tuosta Ap:n viestistä, vaikka peräänkuuluttikin päättäväisiä naisia esille, jotenkin ristiriitaista aina ja jatkuvasti, vaatia sitä muilta, itsestään varmaan kannattaa aloittaa, mutta jos ketään mielenkiintoista ei ole lähettyvillä, niin miksi väenväkisin ns.todistella jotakin muille? Kaikkihan ei käy kaikille, eikä kaikkia missään nimessä pidä pyrkiä miellyttämään tai mukailla vallitsevia olosuhteista, sillä useasti vallitsevat olosuhteet ovat järjettömiä ja kaukana ihmisyyden perusolemuksen vaalimisesta, tasavertaisuuksista ym.
sinulla ja olet huomannut hienosti. Kiitos.
lesbopalstalla kokevani. Mutta tuon kirjoitin myöskin se vuoksi, että juuri palasin matkoilta (ja sen vuoksi, että mitä ilmeisemmin mitä oudoimpia huhuja sillä aikaan levitelty? aivan käsittämätöntä toimintaa viitsitään jatkaa) ja kävin lähinnä sen vuoksi tuon elokuvan katsomassa, että vastaako tuntemukset yhtään elokuvan päähenkilön kanssa, koska usein matkustan yksin. Harvemmin muissa maissa kiinnitetään huomiota enää yksin matkustaviin naisiin, meikäläistä jostain syystä luullaan useasti amerikkalaiseksi, luultavasti sen vuoksi, että amerikkalaiset naisethan tuon ovat taineet aloittaa, että päämäärätietoisesti (tai sen näköisinä) matkustavat yksin ja epämääräisen englannin aksenttini takia.
Yhden valitettavan stereotypian löysin taas itsestäni, siis kartan luku taidon, joku laittaa karttoihin vääriä mittasuhteita, sen vuoksi on vaikea valita oikeaa katua.., no niin, heitän sitten aina kartat syrjään ja katson taivaalle ilmansuuntien mukaan ja luotan vaistoinini, löysin silläkin kertaa sen paikan mitä etsin, syrjäseudulta yhden majakan, niin jyrkän rinteen alla, että takaisin käveleminen oli yhtä tuskaa, sydän pursui rinnasta ja meinasin luovuttaa ja jäädä kivelle istumaan loppuelämän ajaksi. Tuon vuoksi, ei aina ole järkevää eikä tervettä matkustella yksin, varsinkaan syrjäseuduilla, sen takaisinpääsemisen kanssa on välillä niin ja näin.
Mutta muuten noita "isoäiti" tyyppejä ei ulkomailla samalla tavalla tunnu enää olevan kuin kotomaassa.., enkä tuollaisen "palvelija" tyyppiinkään ole törmännyt.
kuin se, että tuollainen palvelijan asenne liittyy myös siihen, että omat ratkaisut tulee silloin esille ja voi ruveta kyseenalaistamaan niitä jos tulee vaihtoehtoja esille. Tämähän on periaatteessa aivan sama keskustelusävy kuin se perheenäiti vrs.uraäiti kysymys, koskaan siihen ei lopullista parasta ratkaisua tulla saamaan. Mikä käytännössä tarkoittaa siis sitä, että parempi on sellainen yhteiskunta jossa ihmiset tekevät omat ratkaisut elämänsuuntiensa ja tapojensa suhteen eikä muiden pidä siihen liiallisesti puuttua. Toiselle sovelias ratkaisu ei sovi toiselle, parempi ei ole toinen toistaan kumpikaan.
Elokuvahan perustuu tositarinaan. Lisäksi pyrki tuomaan esille eri maiden kulttuuripiirteitä ja miten ne lutviutuu yhteen oman kulttuuripiirteen kanssa. Asiathan ovat aina muuttuvia ellei pakolla pidättäydytä vanhassa ja pyritä saamaan kaikkia noudattamaan samoja toimintamalleja. Suomessahan ei tiedetä mitä halutaan, nämä eliitin edustajat suvaitsevaisuus pyrkimyksissään (Stillerit, vihreän ideologian omaavat) haluaisivat kovasti vapaamielisyyttä, avoimuutta, sivistyneempiä ihmisiä ympärille, keskittyen lähinnä haukkumaan kaikki suomalaisuuteen viittaavat asiat, eivätkä oikeasti aja mitään nykyaikaisempaa kulttuuri ilmapiiriä esille. He ovat kuin sen sanonnan mukaisia, vaativat muutos ja oikeutta, eivät luo muutosta ja oikeutta!
että tarkoitus oli nimenomaan sanoa ja todeta, että nykyaikana naiset (minkäikäiset tahansa) eivät ole enää sellaisia, mitä oletetaan tai mitä vieläkin ylläpidetään (varsinkin nuoremmat ovat niin hurjia, mutta eivät tavallaan pääse irti sen vuoksi, ettei ole sitä tietynlaista pohjaa, miltä ponnistaa, koska muutokset ovat olleet viime vuosina nopeita, internetin tiedonvälityksen, vapaamielisyyden ja kansainvälistymisen lisääntymisen myötä). Sen vuoksi, se ristiriita tulee siitä, että vaikka on täysin toisenlainen, mitä taantumuksellisemmat yrittävät esittää, niin silti voi jäädä huomaamatta se, että putoaakin siihen vanhaan käsitteelliseen lokeroon, jos kovasti painostetaan.
Kysehän on siis todellisuuden ja käsitteistön ristiriidasta. Ja jos sitä uutta ei tuoda esille esim. valtamedian tms. taholta, tulee kuilu ja suuri ristiriita sen suhteen, miten ihmiset oikeasti toimivat ja tekevät ja sitten sen suhteen, että pidetään yllä näkyvästi vanhoja käsitteistöjä, joihin vetoamalla aina tarvittaessa saadaan vanhoja kuvioita vahvistettua ja ihmisten pysytellä lokeroissaan ja vahvistettua niiden ihmisten asemia, jotka haluavat toimia vanhojen piirteiden mukaan tai muuten saavat hyötyä vastakkainasetteluista. Sillä jos vastakkainasettelua ei olisi, pitäisi keksiä ihan itse jotain muuta tekemistä tai uutta toimintaa. Kysehän on siitä, mitä oikeasti halutaan tuoda ruohonjuuri tasolta näkyvämmäksi ja mitä siis oikeasti halutaan.
minä minä minä mulle heti kaikki tänne ?! ei kiitos.
yleensä ongelmana esim tässä ihastumisasiassa että he elävät koko suhteen melkein ensin yksin päässään ja päiväunissaan ja sitten onkin pupu pöksyissä miten kohdetta pitäisi lähestyä. Mietitään mitä se ajattelee ja jos se ei tykkääkkään, mitä jos se ei ymmärrä suomea, tai sinua, tai ei ole edes lesbo. Mitä jos se sanookin kyllä kun pyytää ulos niin mitä sille osaa sitten ees puhua, tykkääkö se samoista asioista kuin minä ja mistä sitten jos ei!
Monia ajatuksia jotka tekevät yksinkertaisesta asiasta hyvinkin monimutkaisen.
Pitäisi muistaa että naisiahan mekin ollaan, jos joku tulisi sanomaan sinulle Hei lähtisitkö kahville/leffaan jne niin ei me muututa hirviöiksi jotka syövät kysyjän pään.
Mitä tulee tunteiden kertomiseen minusta on siinä vaiheessa kun ollaan sillä tasolla että tunteet on pelissä molemmat vastuussa niiden kertomisesta. Tuskin kukaan tulee täysin puskista sanomaan ihan ekana että haluaa sanoa että on rakastunut. Toki, eihän se olisi paha alku millekkään.
Mutta kyllä, sanoisin kanssa että lisää rohkeutta hyvät naiset. Elämä on tässä ja nyt. Pakkeihin ei kukaan kuole ja niitä päiväunia niin ihania kuin ne onkin, ei kannata kerätä liikaa ettei ne ala korvata sen oikean suhteen luomista.
Henkilökohtaisena tarinana voin kertoa että kun itse olen huomannut viehtymykseni johonkuhun, alan kyllä huomiomaan häntä erilailla ja tekemään itseäni huomatuksi. yksi hyvä alku saada nainen kiinnostumaan on saada hänet nauramaan, jokaisella on jokin missä on hyvä, sen kautta voi tehdä liikkeensä.
omista tunteistaan on kaiketi se lähtökohta, jos jatkan elokuvan teemaa, niin siitähän päähenkilön kohdalla oli lähinnä kyse. Vastuun ottaminen omista tunteistaan ja tekemisistään. Päättäväisyyteen liittyy siis siten, että elokuvan päähenkilöllä ei ollut uskallusta toimia siten, kun hän sisimmässään tunsi eikä pystynyt ottamaan vastuuta tunteistaan eikä sitä myötä kertomaan toiselle mitään mitä oikeasti tunsi ja koki. Hänhän oli elännyt aina toisten kautta elämäänsä, eikä omannut enää samaa kipinää elämänsä suhteen kuin aikaisemmin ja lähti sitä elämän kipinää etsimään muualta, jotta kokisi taas samoja elämyksiä ja hurmaantumisia erilaisista paikoista, ihmisistä jne.
Tästä samasta asiasta jollain tavalla olikin puhetta siinä alfa-naaras ketjussa, siis siitä, miten kaikki eivät haluaisi tuollaiseen suhteeseen mennä esim. tuollaisen elokuvan päähenkilön kanssa, joka ei ole täysin läsnä omana itsenään ei siis tuo itseään esille riittävästi, vaan pyrkii liiallisesti mukailemaan ja miellyttämään, suhde ei siis tunnu tasavertaiselta eikä sellainen riitä edes kaikille. (Varsinkin kun tuollainenhan laittaa toisen epämieluisaan asemaan, siihen että toiselta vaaditaan sitten enemmän vastuunottamista ja toimintaa, joutuu siis vetämään toista mukanansa ja muuttumaan toisenlaisemmaksi kuin oikeasti olisi, jos olisi täysin tasavertainen suhde,jossa molemmat pystyvät tukemaan ja tarvittaessa vastuuta ottamaan).
Kunnes päähenkilö tapaa ritarin (elokuvassa sanotaan päähenkilölle suoraan, että tarvitset enemmän ritarin kuin jonkun miehen), joka saa päähenkilössä esille sen aikuismaisuuden ja vastuun ottamisen tunteistaan ja tekemisistään, vähän korni ja epäuskottava happy end siis elokuvassa, mutta ei tietenkään ole mahdottomuus oikeassakin elämässä. Kyse on siis oikeasti uskalluksesta, vastuun ottamisesta itsestään ja tunteistaan ja niille oikeuden antamisesta, jos siihen ei pysty ja toinen hakee tasavertaisempaa suhdetta, niin kuten totesin, ei kaikki ala suhteeseen jos siinä on epätasapainoinen tilanne, jossa toisen pitäisi vetää toinen mukaansa. Jos aletaan piilottelemaan oikeaa persoonaansa ja luomaan tietynlaista kuvaa itsestä, ei se tule pitemmän päälle toimimaan, pitää olla uskallusta toteamaan tai näyttämään että olen tälläinen, ota tai jätä, ei se sen kummallisempaa ole, jos toinen haluaa jotain muuta, niin sittenhän haluaa.
sen kuulostamaan niin helpolta. Kiitos ajatuksistanne, auttaa minua.
Tuntuu vain niin vaikealta "olla tällainen", kun tietää, että toinen polttaa sormensa ja kärsii.
olen itsekin miettinyt
ystäva on päättäväinen nainen. Hän on minua hiukan vanhempi jag minä pidän siitä että hän päättää. Rakastan häntä jag hän rakastaa minua.
Jag älskar dig Marianne
Mutta jos se oma ihastus onkin jo tullut ystäväksi? Tai ei siis niin hyväksi ja läheiseksi mutta todella tärkeäksi kaveriksi, jos niillä nyt mitään eroa on... Itse en tiedä miten sen sanoisin kun pelissä voi olla koko ystävyyssuhde :/
miettinyt erään ystävä-kaunokaisen kohdalla: (
sanon suoraan ja olen päättäväinen, rehellinen itselleni ja muille. ja sinkku. ei toimi naisten kanssa. miehet sen sijaan olis aivan hulluna tämmöiseen luonteenominaisuuteen.