Lastensuojelu on paras kenttä kuvaamaan hallinnointia, joka on hienovaraista kansalaisen manipulointia toimimaan siten, kuin vallan oletetaan tarvitsevan.
Kunnallinen lastensuojelu voisi tarjota hallinnan tutkijoille hyvän kohteen, mutta he eivät ole vielä sitä löytäneet.
Hallinnointia on tietysti kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa. Se on sosiologisen tutkimuksen nykyteema, joka ammentaa ranskalaisfilosofi Michel Foucault'n ajattelusta (governmentality).
http://en.wikipedia.org/wiki/Governmentality
Aiheeni on yhteiskuntatieteellinen, mutta mielestäni lastensuojelun kohteeksi joutuneet voivat helposti ymmärtää, mistä puhun.
Oletko törmännyt jankuttaviin ja sokeisiin sosiaalityöntekijöihin? Siihen on syynsä. He ovat typeryydessään tavallaan viattomia.
Foucault'n mukaan valtaa ei voida paikantaa tarkasti johonkin. Me emme toteuta esimerkiksi pääministerin tai kuntien sosiaalityöntekijöiden halua, vaan hekin toteuttavat samaa ohjelmaa kuin esimerkiksi lastensuojelun hirmuvallan alle joutuneet lapsiperheet. (Tuo ilmiö on ärsyttänyt minua paljon; sosiaalityöntekijät ja muut virkamiehet eivät osaa kyseenalaistaa "menetelmiään", "tietojaan" ja päämääriään.)
Siksi esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden on vaikea hahmottaa sitä, mikä on heidän toimintansa ideologia. Se kun vaatii jo melkoisesti kykyä (älyä) tarkastella rakenteita ulkoapäin. Mitä vähemmän henkisiä kykyjä, sitä varmemmin sosiaalityöntekijä pitää ohjeitaan lopullisina totuuksia.
Hallintavallasta on Gaudeamus julkaissut tänä vuonna kirjan:
http://www.gaudeamus.fi/ajankohtaista/jani-kaisto-miikka-pyykkonen-toim-hallintavalta/
Kunnallinen lastensuojelu voisi tarjota hallinnan tutkijoille hyvän kohteen, mutta he eivät ole vielä sitä löytäneet.
Hallinnointia on tietysti kaikkialla muuallakin yhteiskunnassa. Se on sosiologisen tutkimuksen nykyteema, joka ammentaa ranskalaisfilosofi Michel Foucault'n ajattelusta (governmentality).
http://en.wikipedia.org/wiki/Governmentality
Aiheeni on yhteiskuntatieteellinen, mutta mielestäni lastensuojelun kohteeksi joutuneet voivat helposti ymmärtää, mistä puhun.
Oletko törmännyt jankuttaviin ja sokeisiin sosiaalityöntekijöihin? Siihen on syynsä. He ovat typeryydessään tavallaan viattomia.
Foucault'n mukaan valtaa ei voida paikantaa tarkasti johonkin. Me emme toteuta esimerkiksi pääministerin tai kuntien sosiaalityöntekijöiden halua, vaan hekin toteuttavat samaa ohjelmaa kuin esimerkiksi lastensuojelun hirmuvallan alle joutuneet lapsiperheet. (Tuo ilmiö on ärsyttänyt minua paljon; sosiaalityöntekijät ja muut virkamiehet eivät osaa kyseenalaistaa "menetelmiään", "tietojaan" ja päämääriään.)
Siksi esimerkiksi sosiaalityöntekijöiden on vaikea hahmottaa sitä, mikä on heidän toimintansa ideologia. Se kun vaatii jo melkoisesti kykyä (älyä) tarkastella rakenteita ulkoapäin. Mitä vähemmän henkisiä kykyjä, sitä varmemmin sosiaalityöntekijä pitää ohjeitaan lopullisina totuuksia.
Hallintavallasta on Gaudeamus julkaissut tänä vuonna kirjan:
http://www.gaudeamus.fi/ajankohtaista/jani-kaisto-miikka-pyykkonen-toim-hallintavalta/
Vastaukset 4
Vanhimmat
eli jotenkin tuntuu, ettei sossuilla ole kykyjä pohtia omien interventionsa haitallisuutta.
Mutta yleisemmällä tasolla on kyse myös siitä, että meillä ei julkisuudessa myönnetä ja käsitellä ls:n virheitä.
Eihän niitä ole oikeastaan olemassakaan julkisessa keskustelussa. Aina jos jotain oikein törkeää nostetaan esille niin, että yhdelläkään sirkka rousulla ei ole enää kanttia kieltää tapahtunutta, niin sitten eri "asiantuntijat" surkuttelevat syvästi, mutta samalla myös vähättelevät tapahtunutta.
Oi, joi, kun on surullista, että tällaista tapahtuu, mutta kyllä yleensä toimitaan näin ja näin ja sitten seuraa suora lainaus jostain käsikirjasta, miten asia SUOSITELLAAN hoidettavaksi.
"Mutta yleisemmällä tasolla on kyse myös siitä, että meillä ei julkisuudessa myönnetä ja käsitellä ls:n virheitä."
Hallinnan ja hallinnallisuuden ansiota on se, että sosiaalityöntekijöiden tekemiä virheitä on äärimmäisen vaikea näyttää tapahtuneen. Kuntalainen on aina väärässä, järjestelmän edustaja oikeassa, sillä on virkamies on vain pyörittänyt Järjestelmää. Sitä on hallinnallisuus, erotuksena esimerkiksi hallinnosta.
Lastensuojelulaki on tarkoituksella säädetty väljäksi kehyslaiksi. Hallinnallisuus (governmentality) saa siitä parhaan koekentän ja nimenomaan lastensuojelussa se pääsee näyttämään voimansa.
Asiakkaat eivät ole enää tässä järjestelmässä yksittäistapauksia, toisistaan eroavia omine ainutlaatuisine ongelmineen, vaan asiakkaiden oletetaan sopeutuvan osaksi suurta asiakkaiden parvea ja omaksuvan kiltisti lastensuojeluperheille kuuluvat stereotyyppiset ominaisuudet (juopottelu, narkomania, pedofilia, fyysinen ja henkinen väkivalta, köyhyys, alempi sosiaaliluokka, sairastelu, väsyneisyys jne...).
Aivan samoin tuollaisa parviliikettä, parvena liikkumista ja työskentelyä on nähtävissä sosiaalityöntekijöissäkin. Luin eilen parven käsitteestä filosofisesta Niin&Näin-lehdestä 3/2010. artikkelissa käsitellään myös tätä hallintaa. Ajatus parvimaisesta toiminnasta on hauska. Sopii sosiaalityöhön ja muuallekin hallintoon. Sehän on napattu biologiasta.
"Lastensuojelulaki on tarkoituksella säädetty väljäksi kehyslaiksi. Hallinnallisuus (governmentality) saa siitä parhaan koekentän ja nimenomaan lastensuojelussa se pääsee näyttämään voimansa.
Asiakkaat eivät ole enää tässä järjestelmässä yksittäistapauksia, toisistaan eroavia omine ainutlaatuisine ongelmineen, vaan asiakkaiden oletetaan sopeutuvan osaksi suurta asiakkaiden parvea ja omaksuvan kiltisti lastensuojeluperheille kuuluvat stereotyyppiset ominaisuudet (juopottelu, narkomania, pedofilia, fyysinen ja henkinen väkivalta, köyhyys, alempi sosiaaliluokka, sairastelu, väsyneisyys jne...). "
Lisätäänpä tuohon vielä yksi hyvä linkki, joka sattui äsken silmiini, Vesa-Matti Saarakkalan (ps) tekstin alkua tässä:
"Perussuomalaiset ovat vahvan kansanvallan puolestapuhujia. Haluamme kääntää valtapuolueiden ajaman kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suunnan takaisin kohti tervettä demokratiaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen väestöpohjarajojen pakottamina kunnat ovat monin paikoin joutuneet luomaan epädemokraattisia ylikunnallisia hallintomalleja, joissa valta ja vastuu eivät enää kohtaa toisiaan. Valta on viety kuntalaisten valitsemilta valtuustoilta ja jopa kunnanhallituksilta.
Kun kuntalaisen asioista päättävät toisen kunnan päättäjät, ilman että kuntalaisella on todellisia vaikutusmahdollisuuksia seurata ylikunnallista päätöksentekoa, ei kansanvalta voi toteutua enää edes välillisesti. Monesti ylikunnallisissa päätöksentekoelimissä eivät ole edes kaikki puolueet edustettuina.
Tilanteen korjaamiseksi on kaksi vaihtoehtoa. Ensimmäinen vaihtoehto on, että Paras -lain ylisuuri 20 000 asukkaan väestöpohjavelvoite terveyspalveluissa puretaan pois, jolloin harvaan asutuilla alueilla on mahdollista muodostaa järkeviä kuntaliitoksia nyt muodostettujen ylikunnallisten hallintomallien sijaan."
Väljiä kehys- ja puitelakeja, joilla hallinnollista valtaa lisätään sen lisäksi, että kuntaliitokset vievät päätäntävaltaa pois kunnasta ja kuntalaisten seurannasta. Sen lisäksi huostaanottovanhemmat ovat vielä oma erillinen ryhmä ihmisiä, joiden vaikutusmahdollisuus omiin asioihinsa on viety 99-prosenttisesti. Tuo yksi prosentti jää jäljelle sen takia, että laittomuudesta ja mielivallasta on sentään vielä oikeus valittaa, vaikka valitusviranomaisen antama "nuhtelu" ei johdakaan vääryyksien oikaisuun tai mihinkään rangaistusvastuuseen lakeja rikkoneille tahoille. Ihmisoikeuksia kunnioittavaa demokratiaako? Kaukana siitä.