Tässä mietin, miksi äidit arvostelevat muita äitejä? esimerkiksi meitä teinejä, eikö se nyt ole niin että äiti kuin äiti, kunhan hoitaa lapsensa ja pystyy huolehtimaan siinä sivussa myös itsestään ja mahdollisesta parisuhteesta. Kyllä niitä yli 30v äitien lapsiakin otetaan huostaan. Miksi ne eivät siis hoida lapsiansa?
Vai johtuuko se vaan siitä että ihmiset ovat niin katkeroituneet tai suppea katseisia ettei ne pysty ajattelemaan yhtään muuta kuin itseään ja omia mielipiteitään? Onko ihmisille koskaan opetettu kunnioitusta? täällä olevien tekstien perusteella ei. Mikä tekee Äidistä hyvän äidin? oletteko koskaan kuulleet riittävän hyvästä äitiydestä ja mitähän se sitten pitää sisällään? Mun mielestä yksikään äiti ei ole yhtään sen huonompi ihminen vaikka välillä ongelmia tulisikin tai oli sitten minkä ikäinen tahansa, pääasia että jos ongelmat käyvät liian suuriksi niin hakee apua siihen tilanteeseen.
Vai johtuuko se vaan siitä että ihmiset ovat niin katkeroituneet tai suppea katseisia ettei ne pysty ajattelemaan yhtään muuta kuin itseään ja omia mielipiteitään? Onko ihmisille koskaan opetettu kunnioitusta? täällä olevien tekstien perusteella ei. Mikä tekee Äidistä hyvän äidin? oletteko koskaan kuulleet riittävän hyvästä äitiydestä ja mitähän se sitten pitää sisällään? Mun mielestä yksikään äiti ei ole yhtään sen huonompi ihminen vaikka välillä ongelmia tulisikin tai oli sitten minkä ikäinen tahansa, pääasia että jos ongelmat käyvät liian suuriksi niin hakee apua siihen tilanteeseen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Olen huomannut, että kun naiset tulevat äideiksi, heille syntyy jonkinlainen suojeluvaisto. Ei lastaan kohtaan, vaan omaa elämää (kyllä se suojeluvaisto niihin lapsiinkin syntyy!). Useat heistä pitävät heidän omia näkemyksiään niinä ainoina ja oikeina vastauksina. Tätä tekevät myös monet muut ihmiset, jotka eivät ole äitejä.
Ihmiset eivät ymmärrä, että pelkästään täällä peräpohjolan Suomessa on 5,3 miljoonaa ihmistä, joilla jokaisella on omanlainen käsitys tästä maailmasta.
Teiniäitejä samoin kuin nuoria äitejä usein pelotellaan, kuinka he tulevat kaipaamaan omaa nuoruuttaan ja haluavat baariin tai liihottaa vapaasti. Tai vaikka olisi mies, se mies painuu toisten naisten mukaan, kun perhe-elämä ei olekaan hauskaa.
Kuvastaisiko tämä ajatus kuitenkin heidän omia mielikuviaan elämästä? Että he ovat menettäneet omasta elämästään nuoruuden ja vapaan menon lasten myötä? Tietysti, kun lapsia tulee, pitää asiat eri tavalla suunnitella, mutta kyllä sitä voi silti lapsienkin kanssa mennä.
Kaikenikäisten vanhempien lapsia otetaan huostaan. Täytyy muistaa, ettei syy aina ole vanhemmissa. Lapsi saattaa oireilla koulukiusaamista esimerkiksi lintsaamisella, jolloin sosiaalitoimisto kiinnostuu jo siitä, ettei lapsi käy koulussa. Teen paljon työtä nuorten kanssa ja uskoisin, että aika harva käyttäytyy kotona sillä tavalla mitä kaupungilla.
Hyvä äiti.
Voisin sanoa, että sitä voi olla vaikea määritellä. Kuitenkin kuvaan minun mielestäni hyvää äitiä:
* Kuunteleva - äiti kuuntelee lapsen huolia. Ymmärtää, että esimerkiksi lapsen kiukuttelu voi johtua siitä, että lapsi ei osaa kuvata tunteitaan tai kertoa niistä. Vanhempi lapsi osaa jo kertoa, mutta nuori saattaa olla hämmentynyt ja hieman häpeissäänkin esimerkiksi luonnollisista asioista (murrosikä).
* Ymmärtäväinen - hyvä äiti osaa ymmärtää lastaan ja selittää lapselle asiat lapsen kehitystason vaatimalla tavalla. Esimerkiksi, ei nelivuotiaalle ihan kaikkea voi seksistä kertoa, mutta 14-vuotiaan kanssa keskustelu seksistä voi olla jo asiallianen.
* Kuri - hyvä äiti osaa laittaa rajat lapselleen. Esimerkiksi kotiintuloajat, käyttäytyminen jne.
* Kunnioitus - vaikka lapsi on onkin vain lapsi, tulee häntä kunnioittaa. Hänellä on samalla tavalla tunteet kuin kellä tahansa ja hän tuntee, vaikkakin eri tavalla kuin aikuinen. Kun lasta ei kunnioita - ei voi olettaa, että lapsikaan kunnioittaisi ketään. Ketä pieni lapsi kunnioittaisi, jollei omaa äitiään?
* Rakkaus - se kaiken syvin lähde. Hyvä äiti rakastaa lastaan, vaikka lapsi oli murhamies. Rakkaudella ei kuitenkaan tarkoiteta sitä, että jokainen lapsen tekemä asia pitää ymmärtää ja hyväksyä. On yhtä tärkeää, että neljä vuotias saa haleja, niinkuin 14-vuotiaskin ja TIETÄÄ olevansa rakastettu tässä elämässä.
Ja vihoviimeinen, jonka jokaisen tulee muistaa kun lastaan kasvattaa:
- Lapset eivät elä sinua varten, vaikka sinä olisitkin saattanut elää heitä varten.
Tällöin äiti ei todellakaan voi vaatia, että lapsi käy lukion ja tulee lääkäriksi, jollei lapsi itse sitä halua. Lapsi kuitenkin jossain vaiheessa lähtee kotoa ja hänellä on ne eväät, mitkä vanhemmat ovat hänelle kotona antaneet.
Yksi asia mikä monesti puhuttaa äitipiireissä on äitien omaa vapaa-aika. Saako äiti ottaa vapaa-aikaa lapsestaan ja käydä esimerkiksi vaikka baarissa?
Nuoriin usein yhdistetään se, että lapset heitetään joka viikonloppu isovanhemmille ja painutaan vetämään pää sekaisin viinalla.
Ja jos et baarielämää pääse näkemään, et tule elämään elämääsi sillä tavalla kuin sinun kuuluisi.
Ja jos et nyt 18-vuotiaana mene sinne baariin, tulee se baarielämän takaisin haluaminen 25-30-vuotiaana tai neljäkymppisenä.
Että näin.
Olen kahdenkymmenenyhden, en juo alkoholia, en ole juonut pitkään aikaan. Yökerhoissa en ole _koskaan_ viihtynytkään (en edes 18 vuotta täytettyäni, taikka kun 20 napsahti täyteen ;)), istumapaikassa mieluummin ja sekin muutaman äärellä. Ei edes kännejä. En ymmärrä kännikulttuuria, en muutenkaan tue mitään päihteitä, mutta jokainen eläkööt niinkuin elää. En minä naapurin elämäänkään voi vaikuttaa.
Mutta muistakaa ihmiset hyvät,
täällä maailmassa tuskin on sellaista ihmistä, ketä voisit täysin miellyttää. Miksi edes pitäisi? Etkö eläkään omaa elämää?
Kuules kun totuus teiniäideistä on kuitenkin jotakin muuta kuin ruusuiset kuvitelmasi.
Todella usein teiniäideiksi ajautuvat rikkinäisten perheiden tyttäret ja mitä nuoremmasta tytöstä on kysymys, sen epärealistisempi on käsitys kyvystä selviytyä äitiydestä.
Se, että satut olemaan itse raitis - tai ainakin väität niin - ei todellakaan tarkoita sitä, että teiniäidit kautta linjan olisivat sitä myös. '
Nämä avaukset tyyliin "Kaikki äidit on hyvii..." ovat hieman tragikoomisia. Väite ei ole totta millään mittarilla arvioiden ja erityisesti teini-ikäiset vanhemmat ovat usein vaikeuksissa. Ne ongelmat eivät vain usein paljastu heti: esim. koulumaailmassa koetaan jatkuvasti riemunhetkiä vanhempien alkaessa kolmenkympin kieppeillä etsiä itseään nuoruuden kadottua jonnekin.
Vastaan nyt provoosi, mutta anyway.
Missä vaiheessa puhuin ruusuisesti nuorista äideistä? Minä puhuin HYVÄSTÄ äidistä, oli se sitten 17-vuotias tai 34-vuotias. Enkä myöskään puhunut äitinä. Ei, en puhunu äitinä lapsilleni, vaan lapsena, jolla on rakastava äiti.
Minulle on aikalailla sama, mitä nuo nuoret tuolla tekevät, tulevatko paksuksi, koska en minä voi heidän päätä kääntää. En voi vaikuttaa siihen, että haluavatko he lapsen ja sen jälkeen painua baariin, kun 18 vuotta täyttävät.
Oman elämänkokemukseni mukaan kaikista paras äiti, on se joka hyväksyy ITSENSÄ ja on sujut itsensä kanssa. Nuorten kanssa työskennellessäni olen huomannut, että aika monella 14-15 -vuotiaalla on vielä iso kriisi menossa tai se on vasta tulossa. Mutta ei sitä auta enää tuomita, jos on jo pullat uunissa ja lapsi tulossa? Ei siinä vaiheessa voi enää kamalasti alkaa huutamaan ehkäisystä tyylillä "Olet tyhmä lapsi, joka ei osaa käyttää edes ehkäsyä". Niin, sinähän se tiedät kaiken muiden elämästä.
Se, että olen raitis, ei tietenkään tarkoita että muutkin nuoret ovat. En tunne yhtään ikäistäni, joka olisi raitis, mutta se ei ole minun ongelmani. Mutta yhä edelleen, viinan kanssa läträäminen on täysin turhaa. Se aiheuttaa vihaa, aggressiota, turhia riskejä yms.
Ja mistä sinä tiedät teinivanhempien elämästä? En tiedä minäkään, koska en ole teiniäiti (tuskin olet sinäkään), mutta en puolustellutkaan tässä nuoria tai TEINIvanhempia, vaan kerroin mitä mielestäni on hyvä ÄITIYS. Työskentelen paljon 13-15 -vuotiaiden kanssa, joilla on ongelmia auktoriteettien kanssa. He ovat kuitenkin pohjimmiltaan fiksuja, kun heille puhuu kuin fiksuille, eikä kuin puhuisi 6-vuotiaalle. Olen tavannut paljon nuoria tyttöjä, jotka ovat saaneet lapsia. Toiset ovat tulleet rikkinäisistä perheistä, toiset eivät. Toiset ovat jopa tulleet vakavaraisista perheistä, jossa vanhemmat ovat yhdessä. Se ehkäisyn pettäminen, kun ei katso sitä onko vanhemmat minkälaisesta perheestä. Tietysti, on paljon niitäkin, joita EI kiinnosta ehkäisy. Mutta pahempi ongelma on päihdeäidit. Niiden perään et kyllä huutele, mutta mietipä lapsi joutuu kärsimään, sillon kun äiti on kiinni päihteissä. Huumeissa tai alkoholissa? Eikö se ole sinusta paljon isompi ongelma, kuin 17-vuotiaan synnyttämä vauva?
Mieluummin autetaan ja tuetaan kuin tuomitaan. Ei se auta, että "kerrot" minulle täällä "totuuksia" teiniäitien elämästä. Etenkään, minulle kun en ole teiniäiti, enkä edes enää voi teiniäidiksi tulla. :P
Sinä varmaan hylkäisit ojassa makaavan sairaskohtauksen saaneen miehenkin ojaan, koska päättelisit hänet juopoksi, koska makaa ojassa? ;)
Olet hyvin suppeakatseinen ihminen, se on surullista - sinulle. Kun avaat silmäsi, näet maailmassa paljon enemmän pahaa kuin teinin lapsen :(
Tämän keskustelun OTSIKKO on yläpuolella nähtävissä.
Päihdeäidit ovat SUURI ongelma. Heistä vain ei erityisesti keskustella tässä osiossa.
Teiniäideistä merkittävä osa tulee rikkinäisistä perheistä.
Sinä et tiedä mitään siitä, mitä minä teen työkseni.
Lastenhoitamistakykyä ja mahdollisuuksia selvitä vanhemmuudesta kannattaa arvioida siinä vaiheessa, kun sinulla on itselläsi lapsia. Onko sinulla?
Olet uskomaton, etkä muuten hyvällä :D Provoon sinua hiukan vielä enemmän, jotta saan sinunlaisesi kukkahattutädin kiukkuuntumaan vielä enemmän ;)
En tiedä mitä teet työksesi, eikä oikeastaan edes kiinnostakaan. Sun mielipiteet ovat minun mielestäni aivan liian suippokatseisia ja suuntaat huomiosi vääriin ongelmiin.
Lapsista ja niiden kasvatuksesta ja siitä, miten selviän vanhemmuudesta on minun oma asia, se ei nyt satu kuulumaan keskusteluun. Yhä edelleen korostan, en äsken puhunut äitinä, vaan satuin puhumaan LAPSENA. Jokaisella meillähän on kokemusta siitä, minkälaista äitiä toivoo tai minkälainen äiti on. Toivottavasti, ellei äiti ole kuollut tai hyljännyt. Se on sitten eri asia.
Alkuperäisen kysyjän kysymys oli edelleen "minkälainen on hyvä äiti".
Moni aikuinenkin on rikkinäisestä perheestä, tässä maailmassa ei ole enää kovin montaa ehjää perhettä. Itse olen poikkeus, vanhempani ovat onnellisesti yhdessä, ovat olleet jo yli 37 vuoden ajan.
Joten nykyään myös aikuiset äidit ja isät ovat rikkinäisistä perheistä. Nykyään joka toinen avioliittoon mennyt pariskunta eroaa, joten eroperheet ovat yhtä yleisiä kuin ydinperheet.
Nykyaikana on yh:tä, vaikka olisi neljäkymmenen vuotta täyttänyt kolmen lapsi äiti. Tuleeko näiden kaikkien eronneiden perheiden lapsista teiniäitejä ja -isiä, koska ne nyt sattuvat vaan olemaan eronneiden lapsia?
Ja jos sinulla on lapsia, siirtyisin ehkä enemmän keskustelemaan heidän kanssaan, ettei sinusta tule häpeällistä isoäitiä, jonka lapset saavat lapsia ennenkuin ovat avioliitossa. ;)
Ei vaan, oikein mukavaa syksyä, vaikka ollaankin eri mielipidealueilla :) Ja kasvatetaan ne lapset hyvin, että hankkivat lapsia, vasta sittenkun ovat kypsiä siihen, eiks jeh? :) Ja muistetaan, että tehdään se oma elämä mieleiseks, ennenkun voidaan puuttua toisten elämiin. :)
(BTW, en usko raamattuun, en usko jumalaan, en siten myöskään usko avioliittoon, mutta äidinrakkauteen kyllä)
ja aloittaja puhuu hyvin ja asiaa ! mitä tulee tähän ikävään ihmiseen,niin olen aikaisemminkin täällä lukenut hänen kommentejaan ja hän tuskin muuttaa mielipidettään meistä nuorista äideistä.
hänellä on vain yksi mielipide ja se on että nuoret äidit ovat aina huonoja ja aina tekevät väärin tekivät miten tahansa.
asia ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoinen!
jos itsensä kohdalle tai itse on nähnyt vain ns.huonoja teiniäitejä niin ei se tarkoita että kaikki olisivat!
ihan samanlailla löytyy myös sieltä vanhemmalta iältä huonoja ja vastuuttomia vanhempia!
eikä heitä ikinä (melkein) haukuta valinnoistaan ja teoistaan.
he saavat kyllä ryypätä ja rällästää rauhassa,hakea sossusta tukea ja jättää lapsensa samantien päivähoitoon,jos nuori äiti lähtee joskus viihteelle tulee kamala haloo! jos nuoret äidit hakevat tukia on sekin väärin! jos nuoret äidit jatkavat opiskeluita kun lapsi on pieni sekin on kamala asia!
en ymmärrä sun logiikkaa tässä asiassa ikävä ihminen??
onko sulle itsellesi kenties käynyt niin että äitisi on saanu sut nuorena ja hylännyt sut?
oletko itse kenties rikkinäisestä perheestä?
mun henkilökohtainen tarina on se että,isäni ja äitini kerkesivät erota jo ennen syntymääni.
äiti kerkesi juuri täyttää 20 kun sai minut ja on periaatteessa yksin kasvattanut mut!
mutta hienosti on pärjännyt!
on opettanut oikeat elämänarvot ja tarjonnut minulle hyvän ja vastuuntuntoisen kodin,turvallisen kodin! isälläni olen lapsena käynyt noin kerran kaksi kuussa ja kesäisin pidempiä aikoja ja vanhempana sit nähty silloin kun keritty.
nyt olen itse ihan pian 20-vuotias ja odotan esikoistani yhdessä mieheni kanssa!
enkä kadu hetkeäkään että lapsi on tulossa.
ja en tunne itseäni miksikään teini-äidiksi.
haluan ottaa vastuun omasta lapsestani,ja se vastuu on alkanut jo silloin kun sain tietää että odotan.
vastuu päätöksistä vastuu ajatella aina kaksi kertaa!
minulle on pääasia että lapseni saa hyvän elämän.
ja sen aijon hänelle antaa :) !
teen parhaani jotta lapsellani on kaikki tarvittava.
ja en todellakaan koe että olisin liian nuori äidiksi.
tai että pärjäisin jotenkin huonommin kuin yli 30-vuotias äiti.
päinvastoin,nuorena jaksaakin paremmin :) !
ja itse olen henkilökohtaisesti kerennyt menemään jo niiin paljon että ei jää kyllä nuoruus elämäti!
:)
20-vuotias ei ole sanan varsinaisessa merkityksessä teiniäiti. Teiniäitiys sinänsä on varsin suhteellinen asia.
Ajatukset siitä, että jokainen teinivanhemmuutta kritisoiva on "kukkahattutäti" ovat aika hupaisia. Näin ei asia ole.
Lasten ja nuorten kanssa ammatikseen työskentelevät ihmiset näkevät päivittäin ne ongelmat, joita tämän päivän kasvatusasioissa on. Kaikki ongelmat eivät todellakaan ole vain ja ainoastaan teiniäitiydestä johtuvia. Ikävä kyllä myös kypsän ikäiset ihmiset kunnostautuvat lastensa huonosti kasvattamisessa.
Se, että lapsettomat nuoret tytöt kokevat vanhemmuusasian tiimoilta pyhää vihaa, on enimmäkseen huvittavaa. Tiedän omasta kokemuksesta sen, miten vähäistä asiantuntemus kasvatusasioissa on ennen omia lapsia. Hyvin harva ihminen tuskin ajattee esim. "Kasvatanpa lapseni huonosti!" Maailma on tulvillaan hyviä aikomuksia, mutta läheskään kaikilla homma vain ei onnistu.
Aivan tavallinen arjen eläminen on asia, joista useilla teini-ikäisillä ei ole kokemusta. Kuvitelmat esim. siitä, että lapsen tulo ei vaikkapa parisuhdetta muuta ovat vain kuvitelmia. Kaikkein irvokkaimpia ovat niiden nuorten naarastiikereiden purkaukset, jotka eivät ole edes eläneet kodin ulkopuolella kumppaninsa kanssa! Samoin kornin puolelle menee suuttumus silloin, jos lasta ei edes vielä ole! Valitan...
Opettajan työssä näkee aitiopaikalta sen, mihin valitettavan monet suhteet kariutuvat: suhteen arkipäiväistyessä pitkäjänteisyys ei enää riitäkään. Kaikki ei koko ajan ole "Ihanaa" ja esim. heikko toimeentulo huonon koulutuksen seurauksena on pitemmällä tähtäimellä todella ei-romanttista. Ongelmissa ovat myös ne perheet, joissa opiskelemaan lähdetään sitten "kun ehtii", eli kolmenkympin tienoilla. Lasten elämässä ei ole aikuisia ihmisiä läsnä silloin, kun heitä eniten kaivattaisiin! Työn, opiskelun ja perheen yhteensovittaminen on kuvio, josta asiaa kokeilemattomilla ei ole HAJUAKAAN. Koulussa oma lukunsa ovat lapset, joiden vanhemmilla on "muuta" tekemistä kuin vaikkapa seurailla jälkeläistensä puuhia iltaisin.
Nimimerkille mtteeri toteaisin, ettei yksinhuoltajuus ole mikään ihanteellinen olotila. Olen itsekin yh-äidin kasvattama ja ainakin 70-luvulla yksinhuoltajilla oli vähintään riittävästi ongelmia. Nykytiedon valossa yhden huoltajan perheet ovat pahoissa vaikeuksissa ja samaa osoittaa myös oma työkokemukseni. Paras kasvuympäristö on kaikesta huolimatta ydinperhe ja jos muuta väittää, jossakin on vikaa. Yksinhuoltajuuden ei pitäisi olla tilanne, johon kevyesti lähdetään.
Tilastotietojen valossa teiniäidit varsin usein ovat rikkinäisistä perheistä ja teiniäitiys todellakin on ilmiö, joka jostakin syystä "periytyy".
sen verran että minä olen rikkinäisestä perheestä kotoisin, katkerille kolmeymppisille tuttu "typerä teiniäiti"-filosofiamenetelmällä. minulla on puolitoistavuotias tytär,ei sukulaisia apuna papan lisäksi,seurustelusuhde päättyi poikaystävän kanssa,kun odotin rosaa viikolla rv.12 jotain sinne päin. tiukkaa on ollut, koulu keskeytyi aikanaan,lapseni viettää neljä tuntia päivässä,viitenä arkipäivänä papallaan,että pääsen edes jonkun verran tienaamaan työharjoittelupaikassa. en koe olevani surkea "luuseritewiniäiti",vaikka lapseni ei olekkaan päivähoidossa,päinvastoin.nykypäiväkodeissa ei se arkikaan ole ruusuista.pienintä sisartani hakattiin vöillä ja sidottiin aikoinaan penkkiin kiinni. pidän lapseni niin pitkään kuin vain mahdollista,pois päiväkodista, ja ensimmäiset vuodethan ovat tärkeitä lapselle. en halua tuottaa lapselleni pahaa mieltä,jos päiväkodissa saikin hiustenharjaamisen sijasta tukkapöllyä. karua arkea. ei tosin kaikki teiniäidit surkeita ole.aloin odottamaan rosaa 16-vuotiaana, ja olen nyt miltei täysi-ikäinen. kasvoin äidilläni päihteiden keskellä ja jokainen meistä lapsista on ollut joskus huostaanotettuna. alkuun sain lastensuojelusta tuen arkeen (normaalia huostaanotetulta nuorelta,pakollinen?) sillä minulla ei ollut ikää kovinkaan paljon, ja seurustelusuhde olikin sitä, että mies halusi pitää lapsen,mutta juoksikin häntä perseessä pakoon kun tajusi mihin leikkiin oli lähtenyt. en ole päivääkään katunut äitiyttäni,pärjäämme rosan kanssa rahallisesti,vaikka tiukkaa välillä onkin ja rosa on parasta elämässäni.
Olet siis kokenut jo riittävästi ongelmia nuoreen ilkääsi nähden, MUTTA halusit siitä huolimatta sekasotkuun lapsenkin mukaan?
Eiköhän aika moni täällä kirjoittelvista aikuisista yritä selittää juuri tätä kuviota ongelmalliseksi.
sää käyt kaikissa keskusteluissa täällä teiniäidit-ja isät osiossa valittamassa ja höpöttämässä tilastoista. Päihdeäidit on ongelma, no tottakai se on ongelma jos on päihdeongelma, mutta onko tosiaan sinusta niin, että teiniäidit on samallalailla ongelma. "Teiniäideistä merkittävä osa tulee rikkinäisistä perheistä", plaaplaaplaa, sulle tilastot on vissii raamattu.
Onko sulla muuta elämää ku käydä kertomassa täällä miten niiiiin tiedät tämän asian oikean laidan?