Lapsi täyttää 13.vuotta, ja hänellä pitäisi olla sanan vapaus. Hänellä pitäisi olla oikeus kertoa missä haluaa asua. Hänellä pitäisi olla oikeus hankkia edustaja/asianajaja. Mutta ainakaan meillä ei ole näin. Ei toiminut vanhemman lapsen kanssa, vaan sosiaalitoimi "neuvoi" häntä irti sanomaan asianajajan, ja ottamaan edunvalvojan. Nyt olemme pitäneet toisen lapsen kanssa visusti salassa sosiaali puolelta sen, että hänellä on asianajaja. Ihmetyttää vaan, että lapsi on nyt jo siitä lähtien kun täytti 13.vuotta ilmoittanut monesti, että haluaa kotiin, hän ei pääse. Miksi näin?
Miksi lasta ei kuunnella?
helena1
4146
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Meillä on viranomainen asetettu sellaiselle jalustalle, että hän pystyy mitätöimään lapsen mielipiteen koska tahansa, jopa sellaisessa tilanteessa kun huostaanotto on todellisuudessa täysin laiton.
Kun viranomainen ilmoittaa hallinto-oikeudelle, että "Lapsi ei kykene arvioimaan omaa parastaan", niin yleensä on turha vastaan pullikoida. Ainut tapa saada korjausta, on hankkia teille kaikille asianajaja, joiden kanssa yhteistyössä laaditte purkuhakemukset oikeuteen.
Olivat sossun perustelut huostassapidolle mitä tahansa, niin ne on pyrittävä hankituin todistein kumoamaan mahdollisimman tehokkaasti. Sitten ei voi muuta kuin toivoa parasta! Pitkälle arpapeliä lasten oikeudet ovat suomalaisessa lastensuojelussa.
ei osaa vaan asettua toisen asemaan.
Tää palsta saa niin pahan olon että mun ainakin pitää suggeroida itseni muihin ajatuksiin kun lopetan nää lukemiset. -Tämäkin lapsen tunteen kuulemattomuus -aihe on niin hirveä, että aggressiot ja lannistumisfiilikset vaihtelee mielettömällä nopeudella. Tuntuu kuin kuristuisi.
Mun lapsi näkee vieläkin unia (on jo täysi-ikänen, asuu kotona) että hänen elämästä päätetään kysymättä häneltä mitään.
Tää huostailu on irvokasta Perkeleen Bisnestyötä, joten ovela pitää olla kun halajaa oman lapsen oikeeta hyvää.
Koettakaa vanhemmat jaksaa valaa lapsiinne uskoa! Puhukaa suoraan, että he ovat törkeän järjestelmän uhreja. -Teillä on mahdollisuus yrittää säilyttää lapsiin luottamus. Perusluottamus.
Osaatte varmasti, ottaen lapsen iän huomioon.
Minun kokemuksella vuosia sijaishuollossa toimineet ovat pahimpia omassa urautuneisuudessaan, lapsia ei nähdä yksilöinä ja vielä vähemmän vanhempia, kaikki vain samaa massaa. Ei minunkaan lapsi ole vielä toipunut huostaanottokokemuksistaan, mielivalta kun vie pohjan turvallisuuden tunteelta vuosiksi eteenpäin.
En minäkään aina näitä asioita jaksa, niin raskaita ne ovat ja olen välillä pois kuukausia tältä palstalta. Mutta sitten vain on välillä pakko tulla kun toivoo, että ehkä voi omilla kokemuksilla auttaa jota kuta, yleensä vaihtaa ajatuksia näistä asioista ja aina on tietysti toivoa myös paremmasta ls:nkin suhteen, vaikka vielä ei paljon valoa näy, pieniä askeleita asiat edistyvät ajan kanssa. Paljon on kuitenkin edistytty kun vertaa aikaa noin 5-6 vuotta sitten, jolloin koko ls:sta ei paljoa voinut rehellisesti puhua missään julkisuudessa. Jaksamista sinulle ja muillekin!