En jaksa enää. Olen todella säälittävä tapaus. Monilla on paljon pahempia ongelmia kuin minulla ja monille on tapahtunut paljon kauheampia asioita kuin minulle. Silti minä nytkin vain itken ja valitan oloani täällä netissä.
Kaikki alkoi joskus 13-vuotiaana. Ensin oli kaikenlaista esineiden koskettamista (jos en kosketa kolmea kertaa niin äiti kuolee...), valojen räpyttelyä, askelten varomista jne. jne. Aivan kuin elokuvasta Elämä on ihanaa. Minä vain en ole sitä elämän ihanuutta vieläkään löytänyt.
Seuraavaksi pakko-oireeni siirtyivät ajatuksiini. Saatoin esimerkiksi joskus nähdä jotain aivan mitätöntä eikä tuo näky sen koommin jättänyt minua rauhaan. Esim. vähän aikaa sitten minulle palasi minuutin välein mieleeni kuva tupakan tumpista jonka olin nähnyt vuosia sitten. Joka minuutti noiden vuosien ajan!!!
Pääsin eroon tuosta tumpista kun kuvioihin astui viela ärsyttävämpi "muistiväläys" joka liittyy poikaystävääni(hänen kirjoittamansa vitsikäs runo josta onnistuin loukkaantumaan). Tämä pakkoajatus häiritsee nykyistä suhdettani ja on viemässä sen tuhoon. Ja minut myös. Rakastan poikaystävääni mutta en voi enää olla hänen (tai kenenkään muunkaan) kanssa normaalisti kun mielessäni on enää yksi ajatus. Taukoamatta.
En tiedä ymmärsikö kukaan mitä kirjoitin. Onkohan olemassa ketään joka osaisi auttaa tai joka tunnistaisi itsensä tekstistäni?
Vielä jaksan itkeä. Kohta sekin loppuu. Minusta tulee elävä kuollut.
Kaikki alkoi joskus 13-vuotiaana. Ensin oli kaikenlaista esineiden koskettamista (jos en kosketa kolmea kertaa niin äiti kuolee...), valojen räpyttelyä, askelten varomista jne. jne. Aivan kuin elokuvasta Elämä on ihanaa. Minä vain en ole sitä elämän ihanuutta vieläkään löytänyt.
Seuraavaksi pakko-oireeni siirtyivät ajatuksiini. Saatoin esimerkiksi joskus nähdä jotain aivan mitätöntä eikä tuo näky sen koommin jättänyt minua rauhaan. Esim. vähän aikaa sitten minulle palasi minuutin välein mieleeni kuva tupakan tumpista jonka olin nähnyt vuosia sitten. Joka minuutti noiden vuosien ajan!!!
Pääsin eroon tuosta tumpista kun kuvioihin astui viela ärsyttävämpi "muistiväläys" joka liittyy poikaystävääni(hänen kirjoittamansa vitsikäs runo josta onnistuin loukkaantumaan). Tämä pakkoajatus häiritsee nykyistä suhdettani ja on viemässä sen tuhoon. Ja minut myös. Rakastan poikaystävääni mutta en voi enää olla hänen (tai kenenkään muunkaan) kanssa normaalisti kun mielessäni on enää yksi ajatus. Taukoamatta.
En tiedä ymmärsikö kukaan mitä kirjoitin. Onkohan olemassa ketään joka osaisi auttaa tai joka tunnistaisi itsensä tekstistäni?
Vielä jaksan itkeä. Kohta sekin loppuu. Minusta tulee elävä kuollut.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kuvasit hyvin tyypillisiä pakko-oireiseen häiriöön sopivia oireita. GSK:n oppaista yksi kuvaa erinomaisen hyvin tätä oireyhtymää. Sieltä löytyy ohjeet hoidonkin suhteen. Vaikka oireesi ovat kohtalaisen tyypillisiä, voi varman diagnoosin tehdä vain psykiatri.
http://www.gsk.fi/asiakaspalvelu/potohjeet/pakko_oir.pdf
Kuulostaa tutulta. Pakko-oireeni ovat lisääntyneet viime aikoina entisestään ja vanhojen oireiden rinnalle on tullut paljon tätä hygienia puolta lisää. Kyllä minä ennenkin pesin käsiäni aivan tajuttoman paljon ja muuta, mutta nykyään oireet ovat levinneet petivaatteiden vaihtoon mitä pienimmistä syistä tai syyttä, tuulettamiseen, suihkuun jne. Onhan niitä oireita noillakin alueilla ennen ollut, mutta jotenkin ne ovat vain lisääntyneet lisääntymistään.
Toivottavasti saat apua noihin.
Hoidon tehostaminen voisi auttaa. Efexor on tehokas lääke ja sen teho yleensä lisääntyy kun annosta nostetaan 75-300 mg/vrk.
Pakko-oireet voivat olla hyvin hankalia ja vaatia hoidoksi myös terapiahoitoa.
En ole kertonut pakko-oireistani hoitavalle taholle ja tällä hetkellä annostus on tuo 75 mg vuorokaudessa, puolet aamuisin ja puolet iltaisin.
En haluaisi ihan tavattoman korkealle annostusta nostaa, koska pelkään sivuvaikutuksia. Olen kuullut mm. että lääke saattaa aiheuttaa ns. "sähköiskuja"? Siksi pelottaa hieman.
Luin muuten, että vasta 150 mg kohdalla Efexor alkaa vaikuttamaan myös muihin välittäjä-aineisiin ja ennen sitä se vaikuttaisi vain serotoniiniin. Onko tämä totta ja mitä tämä käytännössä tarkoittaa?
Mene ihmeessä mielenterveystoimistoon, terveyskeskuslääkärille tms. hakemaan apua. Pakko-oireita voidaa hoitaa.
Minä myös kärsin pakko-oireista.Minunkin on pakko kosketella esineitä,toistaa tekemisiäni moneen kertaan,lukiessani laskea kirjaimia yms.Jos en tee niin,minusta tuntuu,että jotakin hirveätä tapahtuu.Tunnen itseni hyvin ahdistuneeksi,eikä ahdistus hellitä,vaikka teen pakkotoimintoja.Mutta en voi olla tekemättäkään. Lääkkeenä käytin ensin Seromexia, sitten Anafranilia.Nyt olen käyttänyt Optiparia,60mg päivässä.Mutta sekään ei auta.Joudun lisäksi syömään Alproxia.Siitä huolimatta tunnen itseni monesti erittäin ahdistuneeksi.Efeksorista psykiatrini sanoi,että se ei olisi minulle hyvä lääke.