En tiedä kuuluuko tämä tänne. Tapasin pari vuotta sitten kivan miehen ja haluamme jatkaa suhdetta lopun elämää. Hän on 41 ja minä 36. Itselläni on edellisestä avioliitosta kaksi lasta 10 ja 11 vuotiaat, mutta hänellä ei yhtään. Hän haluaisi nyt oman lapsen ja mietin montaa asiaa. Toisaalta minulla ei ole kolmatta lasta vastaan mitään esteitä ja jopa haaveilen joskus vielä odottavani ja imettäväni. Järkisyyt ehkä vaivaa. Oma biologinen kello ei sinänsä tikitä enää ja voisin elää kahden pian itsenäistyvien lasten kanssa, toisaalta olisi kiva uuden miehen takia vielä yksi hankkia.
Suurin ongelma on, että miten lapseni suhtautuisivat uuteen tulokkaaseen. Miten he hyväksyisivät. Kysyin kerran ja toinen olisi siitä innoissaan ja toinen vastasi "no ihan miten vaan, ei se mua haittaa". Jos lapsen tekisin niin tulisi hivenen kiirus... Pitäisi aloittaa hankinta heti ja vielä muuttaa yhteen vakituisesti miehen kanssa. Toistaiseksi olemme jakaneet kaksi asuntoa.
Kysymys onkin, että miten teillä muilla uusioperheillä lapset suhtautuvat ja onko ollut havaittavissa suuriakin ongelmia? Ja jos jotain niin mihin meidän kannattaa varautua?
Suurin ongelma on, että miten lapseni suhtautuisivat uuteen tulokkaaseen. Miten he hyväksyisivät. Kysyin kerran ja toinen olisi siitä innoissaan ja toinen vastasi "no ihan miten vaan, ei se mua haittaa". Jos lapsen tekisin niin tulisi hivenen kiirus... Pitäisi aloittaa hankinta heti ja vielä muuttaa yhteen vakituisesti miehen kanssa. Toistaiseksi olemme jakaneet kaksi asuntoa.
Kysymys onkin, että miten teillä muilla uusioperheillä lapset suhtautuvat ja onko ollut havaittavissa suuriakin ongelmia? Ja jos jotain niin mihin meidän kannattaa varautua?
Vastaukset 1
Vanhimmat
tullut yhteisten lapsien myötä. Ne ongelmat, mitä suhteessamme on ollut, olivat olemassa jo ennen näiden nuorimpien syntymää. Meillä asuu isommat lapset molempien edellisistä liitoista, sekä nyt yhteisiä.
Me ehdimme asua yhdessä ja olla naimisissa useamman vuoden, ennen kuin edes harkitsimme yhteisten lapsien yrittämistä. Uskoisin, että teidänkin tapauksessa kannattaisi ensin jakaa arkea yhdessä miehen ja lastesi kanssa (asuvatko he sinun luonasi?) ja jos suhteet kaikkien välillä tuntuu toimivan, en usko uuden tulokkaan välejä huonontavan kuin ehkä hetkellisesti. (tätä varmasti sattuu yh/ydinperheissäkin, kun ollaan vauvan kanssa väsyneitä, on mustasukkaisuutta vauvaa kohtaan ja sen vuoksi yms.)