käsitä, että kuinka olen voinut itseni tälläiseen tilanteeseen saattaa.. Oikeaa ratkaisua ei vain ole. Asiasta pitäisi kaiketi keskustella, mutta kuinka sen sinulle selitän, että ymmärrät minut oikein.. Olethan minulle kuitenkin todella todella tärkeä.
Mutta kuinkahan meille käy tulevaisuudessa, eihän tämä näin voi pitkään jatkua, eihän. En voi loputtomiin vain lainata sinua, joskus tälle tulee stoppi.. tavalla tai toisella. Näen oikeastaan muutaman vaihtoehdon.. Menemme näin eteenpäin, sinä elät onnettomassa suhteessa ja me olemme kavereita, niin pitkälle kuin se on mahdollista, jonain päivänä emme kuitenkaan voi ystävyyttämme jatkaa.. joko en kestä katsoa parisuhtessasi sivusta ja se asettaa muutoinkin liian isot paineet.. tai sitten aurinko paistaa risukasaan ja minullakin on suhde. Tässä mallissa on hyvää se, että en riko sinun suhdettasi.. mutta itse olen onneton.. Olen sinusta ja seurastasi todella kateellinen, ja aina kun mainitset miehesi nimen, myönnän, että koen melkoista tunnemylläkkää sisälläni :/
Eräs vaihtoehto on, että eroat nykyisestä suhteesta.. ja olet vapaa kuin taivaan lintu tekemään mitä lystäät. Meillä voisi silloin olla jotain, tai olla olematta.. mutta se tuskin olisi mitään ikuisuuksia kestävää..No jos valitsisit sitten jonkun toisen uudeksi siipaksesi, niin sitäkään en toki sulattaisi.. vaikka tavallaan toisin sinun toki saavan sellaisen miehen jonka ansaitset.. Noin fiksu ja kaunis nainen menee hukkaan huonossa suhteessa.. ansaitset takulla parasta.
Vai pitäisikö minun vain sanoa sinulle, etten voi olla kaverisi.. mutta enhän minä sitäkään voi tehdä, en ihmiselle jota rakastan, ja jolle olen niin paljon kiitollinen saamastani hyväksynnästä.. Päivät jolloin en sinua näe, ja odotan yhteydenottoasi ovat niin turhia ja pitkästyttäviä.. en vain pysty olemaan ilman sinua. Enkä todellisuudessa voisi kuvitella olevani kenenkään muun naisen seurassa, tunnen olevani tilivelvollinen sinulle, siis varatulle naiselle, vaikka todellisuudessa voin itse tehdä mitä lystään..
Toisaalta, voisihan olla, että jos ihme kävisi, niin saisin sinut omakseni kokonaan.. mutta ei sekään ole oikea ratkaisu, en usko, että meistä olisi pariski, vaikka kuinka sinua niin tolkuttomasti rakatankin.. Liian moni asia on vastaan siinä jutussa.. Tosin voiko ne olla muka este todelliselle rakkaudelle. Jos näin kävisi, niin olisin suhteen rikkoja, siis mies joka pitäisi hirttää kalleuksistaan kattoon.. Ei, ei olisi tämäkään oikea ratkaisu.. vaikka se päiväunissa niin makealta maistuukin.
Oikeaa ratkaisua ei vain ole, ja aina joku saa kärsiä.. Mutta kuinka tämä kaikki tulee sitten päättymäänkään, niin toivottavasti tiedät, että tulen aina muistamaan sinut lämmöllä ja rakkaudella..
Mutta kuinkahan meille käy tulevaisuudessa, eihän tämä näin voi pitkään jatkua, eihän. En voi loputtomiin vain lainata sinua, joskus tälle tulee stoppi.. tavalla tai toisella. Näen oikeastaan muutaman vaihtoehdon.. Menemme näin eteenpäin, sinä elät onnettomassa suhteessa ja me olemme kavereita, niin pitkälle kuin se on mahdollista, jonain päivänä emme kuitenkaan voi ystävyyttämme jatkaa.. joko en kestä katsoa parisuhtessasi sivusta ja se asettaa muutoinkin liian isot paineet.. tai sitten aurinko paistaa risukasaan ja minullakin on suhde. Tässä mallissa on hyvää se, että en riko sinun suhdettasi.. mutta itse olen onneton.. Olen sinusta ja seurastasi todella kateellinen, ja aina kun mainitset miehesi nimen, myönnän, että koen melkoista tunnemylläkkää sisälläni :/
Eräs vaihtoehto on, että eroat nykyisestä suhteesta.. ja olet vapaa kuin taivaan lintu tekemään mitä lystäät. Meillä voisi silloin olla jotain, tai olla olematta.. mutta se tuskin olisi mitään ikuisuuksia kestävää..No jos valitsisit sitten jonkun toisen uudeksi siipaksesi, niin sitäkään en toki sulattaisi.. vaikka tavallaan toisin sinun toki saavan sellaisen miehen jonka ansaitset.. Noin fiksu ja kaunis nainen menee hukkaan huonossa suhteessa.. ansaitset takulla parasta.
Vai pitäisikö minun vain sanoa sinulle, etten voi olla kaverisi.. mutta enhän minä sitäkään voi tehdä, en ihmiselle jota rakastan, ja jolle olen niin paljon kiitollinen saamastani hyväksynnästä.. Päivät jolloin en sinua näe, ja odotan yhteydenottoasi ovat niin turhia ja pitkästyttäviä.. en vain pysty olemaan ilman sinua. Enkä todellisuudessa voisi kuvitella olevani kenenkään muun naisen seurassa, tunnen olevani tilivelvollinen sinulle, siis varatulle naiselle, vaikka todellisuudessa voin itse tehdä mitä lystään..
Toisaalta, voisihan olla, että jos ihme kävisi, niin saisin sinut omakseni kokonaan.. mutta ei sekään ole oikea ratkaisu, en usko, että meistä olisi pariski, vaikka kuinka sinua niin tolkuttomasti rakatankin.. Liian moni asia on vastaan siinä jutussa.. Tosin voiko ne olla muka este todelliselle rakkaudelle. Jos näin kävisi, niin olisin suhteen rikkoja, siis mies joka pitäisi hirttää kalleuksistaan kattoon.. Ei, ei olisi tämäkään oikea ratkaisu.. vaikka se päiväunissa niin makealta maistuukin.
Oikeaa ratkaisua ei vain ole, ja aina joku saa kärsiä.. Mutta kuinka tämä kaikki tulee sitten päättymäänkään, niin toivottavasti tiedät, että tulen aina muistamaan sinut lämmöllä ja rakkaudella..
Vastaukset 29
Vanhimmat
Joo.....aika hyvin päätelty >:/
ASIANOMAISEN kannattaisi varmaaan TUHLATA se 5minuuttia keskusteluun, toisen asianomaisen kanssa, ennen kuin alkaa olettamaan yhtään MITÄÄN...
VITTU tekstien perusteella !!!!!
Ja se on ihan SAATANAN sama, mitä tekstejä nyt tulkitaan, NÄITÄ/Fb viestejä... !!!!!!
TUrha ALKAA TUOMITSEMAAN/OLETTAMAAN YHTÄÄN MITÄÄN ennen SITÄ !!!! >:/
Kokemukseni on tämä:
Kaikista kiperimmilläkin tapahtumilla on joku tarkoitus, vaikka sitä ei juuri sillä hetkellä ymmärrä.
Jälkeenpäin on voinut ajatella, että juuri noin sen asian pitikin mennä!
Kaikkea ihmeellistä on tapahtunut ja tapahtuu vielä. Tilanne on aiheuttanut rajua mietintää, samansuuntaisia ajatuksia, jotka on yritettävä selvittää. Uskon, että ne selviävät parhain päin, kun aika on.
Kaikenkaikkiaan elämään on tullut syvyyttä ja merkitystä, jota ei koskaan ennen ole tiennyt olevankaan - vaikka kokemukset ovat saattaneet myös käsittämättömän ahtaalle. Elämää tämä on.
Kannustavia ajatuksia toivotan.
Kirjoitat näin : " Meillä voisi olla jotain tai olla olematta. MUTTA SE TUSKIN OLISI IKUISUUKSIA KESTÄVÄÄ " ..
Oletko idiootti ? Miksi kukaan olisi kanssasi hetkeäkään tuon kirjoittamasi lauseen jälkeen ??
"Meillä voisi silloin olla jotain, tai olla olematta.. mutta se tuskin olisi mitään ikuisuuksia kestävää..No jos valitsisit sitten jonkun toisen uudeksi siipaksesi, niin sitäkään en toki sulattaisi..."
"mutta ei sekään ole oikea ratkaisu, en usko, että meistä olisi pariski, vaikka kuinka sinua niin tolkuttomasti rakatankin..."
Hauska tyyppi, haluaa ker(j)ätä vain seksin.
tässä vaiheessa epäilet ja kerrot että tuskin se mitään mullistavaa ja kauan kestävää olisi, anna olla.
Kukaan ei halua tommosta miestä.
Ja ajattelet jopa että hän eroaisi tuon " ei mitään ikuisuuksia kestävää " - takia !!
Mikä sulla mättää ?
Rakkaus ja pakkomielle ovat kaksi eri asiaa.
Toiseksi : Sinä et tiedä yhtään mitä oikea rakkaus on.
Tekstisi kertoi sen hyvin selvästi.
Aloituksessa ehken hivenen tökerösti kirjoitettua, mutta ei sillä, sitä en kiistä, että aika nolo kaveri taidan olla.. idioottikin kaiketi.. mutta mielestäni hivenen eri syistä kuitenkin. :(
Kun sanoin, että se tuskin olisi ikuisuuksia kestävää, niin tottakai minä toivon, että se olisi.. Pelkään vaan, että olisinko loppupeleissä riittävä, ja moni muukin käytännön asia on vain niin vastaan tätä tilannetta. Tottakai jos saisin valita, niin olisin elämäni loppuun saakka hänen seurassaan, enkä varmasti katuisi valintaa.. mutta aina ei asiat ole vaan ihan niin mustavalkoisia. Tosin suurin pelko liittyy kuitenkin hänen loukkaamiseensa.. :/
Ja mitä tuohon seksiin tulee, niin kyllä siihen olisi mahdollisuuksia kaiketi jo ollut tai niitä olisi voinut järjestää.. Kaikki ei vaan juokse sen perässä.. Turha sinänsä edes yrittää selittää, mutta kyseessä ei tosiaankaan ole mikään yhden illan vouhotus.
Pääpointti oli tossa kuitenkin se, että tiedän rakastavani häntä, jopa ehkä sitten pakkomielteisesti jonkun mielestä.. mutta meidän kaveruuden tai enemmän jatkolle ei vain ole sitä täysin oikeaa suuntaa.. huoh.. Pelottaa vaan niin, että mitähän tästäkin taas tulee :/
kerran ole niin hyväksy se eitten äläkä jankkaa tyhjää ja mene elämässäsi eteenpäin. kaikkea ei voi aina saada.
Mä tiedän miltä tollanen tuntuu. Ei ole helppoa, mutta mahdottomuus tekee sen valinnan oman itsen puolesta. Kun ei toinenkaan halua selvittää tilannetta.
aloittaja sanonut ettei toinen haluaisi selvittää tilannetta ..
Puhuinkin omasta tilanteesta. Mun tilanteessa selvittämisestä ei tule mitään, toinen ei halua.
Aloitus aitoa tunnelmaa, ei mitään tökeröä tekstiä - elämä ei ole koskaan yksiselitteistä. Kiitos avautumisesta.
Jos viesti olisi minulle, toivoisin vaikka lyhyttä tekstiviestiä, voiko asioita pohtia
pienellä kävelylenkillä hetken? Selvittämättömät asiat jäävät syvälle painamaan.
Rohkeutta - rohkeutta - rohkeutta!
jos ei puhu oikealle ihmiselle. Koetahan sitä tietä.
Pitäisi siis sanoa jotain tähän tyyliin:
"Oikein kiva kun tulit mun elämään, mun en oo enää sun kaveris, koska pelkään mitä tästä seuraa.. mut hei, kyl mä susta silti välitän.." Jooo, uskoiskohan ja ymmärtäisköhän.. eipä taitais.
Tottakai sinä ap näet hänet mielellään huonossa suhteessa -valitettavasti. Jos ihminen on huonossa suhteessa siinä ei pidättele edes lapset jos kohtaa niin merkittävän ihmisen kuin tekstistäsi voi ymmärtää. En tietenkään tiedä kuinka asia on todellisuudessa eli tietysti saattaa olla että tämä neitosi elää todella huonossa suhteessa.
Mutta haluaisin kysyä että mistä tiedät että rakastat häntä? Vilpitön kysymys siis ja minusta olisi mukavaa jos vastaisit.
Kiinnostaa kun itse elän hieman vastaavassa tilanteessa.
pelkästään minun mielipide, että hän elää huonossa suhteessa.. Tai jos joku turpaan mäiskimisestä tykkää, niin mikäs siinä. Jotainhän hän kuitenkin miehessäänkin näkee, kerta suhteessaan pysyy.. mutta.. no, ei siitä sen enempää.
Mistä tietää rakastavansa, no ei kait sitä kukaan osaa täysin selittää? Sen vain tietää ja tuntee.. Hän on minulle tärkeä, täyttää aina ajatukset.. välitän hänestä.. mitä muuta siihen voi oikein sanoa? Intohimoa, no onhan sitä, mutta se on piilotettu tuonne jonnekkin kauas piiloon.. Enkä kiistä etteikö häneltä saamani huomio hivelisi mun mieltä oikein kivasti.
mieleesi tulllut ajatusta, siitä, että kenties heidän suhteensa on huono tai on huonontunut, koska hän jakaa huomiotaan myös sinulle?
Eikö he ole aviopari? Eikö heidän ensisijaisesti tulisi koettaa parantaa suhdettaan? Etkö sinä lainkaan häpeä sitä, että teet lisää kiilaa heidän väliinsä?
EIkö sinulla ole minkäänlaista kokemusta siitä, mitä en koettaa pitää kiinni siitä huonostakin parisuhteesta?
täällä on kaikki niin aloittajan ajatuksia vastaan. Tuskin hän nyt tahallaan on "kiilannut" tämän parin väliin. Ei kai kukaan tunteilleen mitään voi, eikä aloittaja vaikuta rikkoneen kenekään suhdetta. Kyllä se on jokaisen oma asia pysyykö huonossa suhteessa vai ei, jos ei korjattavissa ole ja tunteet kuolleet. Kyllä jokainen ansaitsee olla onnellinen...
sitä pysty selittämään mistä tietää että rakastaa. Huonohan tuon naisen tilanne on jos joutuu elämään väkivaltaisessa suhteessa. Ajattelin kysyä tuosta rakastamisesta, sillä tapasin taannoin miehen jonka kanssa kaikki tuntui lähes täydelliseltä. Meillä juttu ei edennyt suhteeseen asti, vaikka molemmat tiesimme, mikä kuvio "suhteessamme" oli.
Tuosta rakastamisesta ja rakastettuna olemisesta ja kaikesta muusta siihen liittyvästä...kaikissa suhteissa tulee arki ja vastoinkäymisineen vastaan jokatapauksessa.
Oman ihastumiseni vuoksi puolisoni on todella halunnut yrittää. Meillä ei ole siis ollut koskaan väkivaltaa tms. Täytyyhän sitä arvostaa että toinen todella välittää. Ja sen huomaa kyllä. Ehkä tämä on sitten sitä kumppanuutta, myötä- ja vastamäessä... Ehkä tämä on rakkautta -jos tulee rakastetuksi silloin kuin sitä vähiten "ansaitsee"? Ja aika ehdoitta hän on ilmeisesti rakastanut ja kertoo siitä myös usein. Tunnen välillä piston sydämessäni siitä, että en uskoisi pystyväni samaan kuin hän vastaavassa tilanteessa -tunnen olevani hänelle enemmän hyvä ystävä ja luotettu kuin rakas (millä nimillä hän minua kutsuu).
Olen miettinyt tuota että miksi minun piti tavata tuo mies, joka herätti minut ajattelemaan asioita näin. On raskasta punnita näitä tuntemuksia vaakakupissa :(. Siis tunteita häneen ja tunteita sekä tilannetta omaan kumppaniin. Mutta ei tämä kai niin ihmeellistä ole -ilmeisesti ihan normaalia elämää.
.
No ei se oikeuta väkivaltaan vaikka jakaisi huomiota mihin tahansa!
ettenkö olisi ehkä jollain tavalla vaikuttanut heidän suhteeseensa, kaikkihan vaikuttaa kaikkeen.. mutta heidän tilanne on ollut sama jo ennen minun kuvioon astumista. Ja en tosiaankaan mihinkään väliin ole sillai yrittänyt itseäni suoraan kiilaamalla kiilata, tilanne vaan ilmestyi aika puskista, ja nyt olen tässä enkä muuta voi. Ja kyllä minä ajatuksiani häpeä, ja jos itse en tietäisi tilannetta, niin tuomitsisin sen luultavasti aika jyrkästi.. mutta toisaalta, tämä kaikki on vielä vallan ajatusten tasolla. Ja ei, ei minulla ole kokemusta siitä, mitä on pitää kiinni parisuhteesta, mutta voin kyllä kuvitella, että mitä helvettiä se olisi, tai olenhan sitä tässä sivusta nyt seurannut.
Niin, ei tässä mitään olla rikottu, eikä ole tarkoitus rikkoakkaan.. asiat vaan menevät niinkuin ne menevät.. omaa rooliani tässä vain pelkään, kun kysymys oli lähinnä, että kauanko voin olla vielä tässä kaverin roolissa. Yllätyin kans vähän kuinka negatiivisesti tuo otettiin, kiva kuitenkin, että joku osasi lukea tuon ehkä niinkuin sen tarkoitin :) Ehkä tosiaan ihan aiheestakin pyyhkeitä tossa mulle tullu.. enhän itsekkään suvaitse mitään parisuhteisiin sekaantumista, mutta kyse on nyt hieman jostain muusta. kyse on käytännössä siitä, ketä satuttaa ja ketä ei.. ja koska se on esissä.
että rakastat todella.Niin minäkin.Tää vois olla mulle jos oikein kuvittelen.Tai sitten ei.Mä uskon et sun kannattaa kertoo nuo samat sanat hänelle!!!
kannattaisi, ja joskus se keskustelu on varmasti käytäväkin.. mutta kun kortit on kerran lyöty pöytään, niin sen jälkeen ei ole paluuta, silloin pitää tietää mihin suuntaan on valmis menemään.. ja siinäpä se pulma piileekin, kun ei tiedä, mikä olisi se oikea ratkaisu.. Selvää on kuitenkin, että tämän jälkeen meidän kaveruus ei olisi entisensä, enkä olisi siitä valmis luopumaankaan, mutta...
Joskus se on vaan niin, että väkivalta pakottaa pysymään suhteessa. Sitä ei pääse karkuun, vaikka eroaisi. Sitä suojelee läheisiänsä ja ehkä juuri sitä ihmistä, jota oikeasti rakastaa. Se väkivalta ei vaan anna lupaa rakastaa sitä oikeaa ihmistä. On kaikille helpompaa, kun elää vaan hiljaa ja näkymättömänä. Saa joskus miehen nyrkistä ja nielee kyyneleet.
Eli heikko tarvitsee prinssin miekalla ja kilvellä? Valkoinen ratsu ei olisi pahitteeksi niinkö? Nyt, vuonna 2010, kaikki väkivallan alaisena, SUOMI24: lla elävät naiset ( ja miksei miehetkin) heti kriisipäivystyksen kautta turvakotiin. Jos pystyy tämän henkisen itsemurhan kautta tuntojaan suodattamaan, niin pystyy kyllä hakemaan apua todelliseen hätään. Näin se on hyvät ystävät.
Tunteet- palstan kautta ei suodatu mikään henkinen ahdinko jos sellaista todellisuudessa on. Sitä voi hakea parisuhdeosioista tms. Tai todellisen ahdingon ollessa kyseessä siihen auttaa poliisi tai kriisipuhelin!!!!
Ja poliisi ei muuten selvitä mustasukkaisten, katkerien ihmisten kostoyrityksiä! Se on aivan varma asia!
Ei siinä turvatalot tai lähestymiskiellot auta, jos luonne on hyvinkin tunnollinen. Sitä pelkää läheistenkin puolesta ja haluaa suojella. Turvatalo ei suojele muita läheisiä.
Jos elää niiin vaarallisen ihmisen kanssa joka on uhaksi jopa muita läheisiä kuin perheenjäseniä, poliisi puuttuu asiaan. Vai elätkö palkkamurhaajan kanssa?
Jo pelkkä uhkaus sivullistenkaan vahingoittamisesta on otettava todesta. Jos haluaa elää tuollaisen ihmisen kanssa, se on oma valinta. Ei tuollainen ihminen oikeasti pysty tekemään mitään kenellekään. Hän vain hajoaa jäädessään yksin kun joutuu kohtaamaan itsensä.
Jaa, mutta poliisi pitää tätä vaarallista ihmistä ehkä muutaman vuoden säilössä ja sitten on taas helvetti käsillä, jos pahoinpidelty ei alistu. Niin se vaan on!