masto

Vantit pitää vetää erittäin tiukalle.
Nyrkkisääntönä on, että jos vene kallistuu 20
astetta niin leen puolet vantit eivät vielä roiku
löysinä. Käytännössä vanttien saaminen näin
tiukalle ei onnistu satamassa vaan on
kiristettävä leen vantteja purjehdittaessa. Liian
löysät vantit lissävät mastovaurion riskiä sekä
osatakilaveneessä löysät ylävantit aiheuttavat
keulaharuksen notkoisuutta.

Noilla lähtötiedoilla ei paljoa osaa neuvoa.
Pelkkä määritelmä osatakila ei kerro oikeastaan
mitään. Aiheesta löytyy muutamakin keskustelu
uutisryhmässä sfnet.harrastus.veneet, jotka
kannattaa lukea. Tai käydä hakemassa hyvä
oppikirja kirjakaupasta, vaikkapa se tuolla
uutisryhmässä useampaan kertaan referoitu
Dedekamin kirjoittama. Edellisenkään vastaajan
ohje ei vie yleisluonteisuudessaan kauas
hukkateille.

Maston kallistus on keino hallita veneen
balanssia ja riippuu siten paljon venetyypistä ja
purjeista. Eli tässäkään ei ole mitään
yleispätevää sääntöä.

Edellisen vastaajan viesti maston kallistuksesta
saattaa olla joltain osin oikea, mutta kuitenkin
suurimmalta osin puppua. Osatakilassa masto on
takakenossa ainakin siitä syystä, että tuuli
todellisuudessa kohtaa veneen hieman yläviistosta
ja pyritään siihen, että fokan ja isopurjeen
yläosan, joka siis on jatkumo fokalle
kohtauskulma tuulelle olisi lähempänä kohtisuoraa
ja lisäksi sama fokassa että isopurjeen yläosassa.

Jos veneessäsi on tyypillinen osatakila yksillä
saalingeilla ja saalingit ovat vinosti taaksepäin
on olemassa yksi hyvä nyrkkisääntö.
Vedä ylemmät vantit niin kireälle, kuin uskallat
ja jätä alemmat niin löysälle, kuin uskallat.
Alavantitkaan eivät silti saisi roikkua vielä
keskituulella. Mastoon tulee tällöin
perustaipuma, joka yleensä ei saisi olla
kuitenkaan maston paksuutta suurempi (mittaa ison
fallilla. Purjehtiessa on myös hyvä katsoa ison
purjeuraa myöten ettei masto ole 'ässällä'.
Yläpäästään masto saa hieman taipua
suojanpuolelle, mutta ylävantin
kiinnityspisteestä alaspäin, tulisi maston olla
suora. Maston 'rake' eli takakeno on normaalissa
veneessä syytä säätä siten, että suht kevyellä
tuulella tiukasti vastaiseen luoviessa vene
pyrkii hieman nousemaan tuuleen. Oletusarvona on
tietysti se, että sekä iso ja genoa ovat 'samaa
paria'. Siis molempien purjeiden syvimmät kohdat
ja muoto ovat likimain samat. Jos vene on
liian 'luovikärkäs' eli pyrkii nousemaan likaa
tuuleen vähennä takakenoa ja jos vene ei pyri
yhtään tuuleen tai jopa pyrkii laskemaan, niin
lisää rakea. Tarkempi säätö vaatii jo hieman
kyseisen venetyypin tuntemista, mutta näilläkin
säädöillä pärjää jo melko pitkälle.
Venevalmistajiltakin löytyy usein ohjeet vanttien
kiristämiseen, mutta silloin tarvitset myös
vanttimittarin kireyden tarkistamiseen.

www.gransegel.se -sitelta löytyy varsin
perusteellinen säätöjen ohjekirja, jos luet
vasenkätistä.

kaiketi yllä mainitut ohjeet ovat yleispätevät,
mutta mielestäni maston säädössä tulisi ennen
kaikkea ottaa purjeiden leikkaus huomioon.

jos isopurjeen etuliesma on suora, niin mastoa ei
voi taivuttaa tolkuttomasti. mikäli purjeen
etuliesma on leikattu kaarevaksi, voi mastoa
taivuttaa enemmän.

mitä tulee neuvoon "niin kireälle kuin uskallat"
ja "niin löysälle kuin uskallat" lisäarvo
noviisille voi olla tuhoisa