Luin yhden kirjan ja hämmästyksekseni huomasin siellä yhden lapsuuteni kirjeystävän nimen; poika ?
Kirjeenvaihtomme tosin oli jokseenkin vähäistä ja voihan kyseessä olla joku muu saman niminen.
Minulla on jossakin arkistoissani mahdollisesti valokuvakin.
Vaihdoimme jokseenkin samoihin aikoihin kirjeitä englantilaisen tytön kanssa.Hänenkin kuvansa lienee samoissa arkistojen pölyissä.
Serkkuni, läheisin sydänystäväni kanssa kirjoittelimme teini-iässä toisillemme, kun hän meni Ruotsiin töihin ja myöhemmin Portugaliin ja sitten naimisiin menessään muutti "jenkkeihin", jossa sairastui syöpään, erosi
miehestään ja tuli kotiin kuolemaan. Viimeisenä iltana sairaalassa sanoi,"Älä lähde vielä"
Hänenkin kirjeensä varmaan samoissa "pölyissä"
Silloin kirjoitettiin vielä oikealla kynällä ja kaunokirjoituksella
Kirjeenvaihtomme tosin oli jokseenkin vähäistä ja voihan kyseessä olla joku muu saman niminen.
Minulla on jossakin arkistoissani mahdollisesti valokuvakin.
Vaihdoimme jokseenkin samoihin aikoihin kirjeitä englantilaisen tytön kanssa.Hänenkin kuvansa lienee samoissa arkistojen pölyissä.
Serkkuni, läheisin sydänystäväni kanssa kirjoittelimme teini-iässä toisillemme, kun hän meni Ruotsiin töihin ja myöhemmin Portugaliin ja sitten naimisiin menessään muutti "jenkkeihin", jossa sairastui syöpään, erosi
miehestään ja tuli kotiin kuolemaan. Viimeisenä iltana sairaalassa sanoi,"Älä lähde vielä"
Hänenkin kirjeensä varmaan samoissa "pölyissä"
Silloin kirjoitettiin vielä oikealla kynällä ja kaunokirjoituksella
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jugoslaviassa poika, Josip, jonka kanssa kirjoittelin esperantoksi. Japanilainen poika kirjoitteli englanniksi.Joillakuilla luokkatovereillani kirjeenvaihtokaveri kävikin Suomessa ja joku kävi kirjeenvaihtokaverin luona. Tämä tapahtui keskikoulussa.
Oliko se Ajan sävel lehti, en muista tarkkaan nimeä, siitä katseltiin sopivia ilmoitusia ja vastiltiin.
Nyt sain tietää erään heistä kuolleen, yksi on tunnetun laulajan isä, hänestä en ole kuullut todella pitkään aikaan, lieneekö elossakaan.
että minulla oli paljonkin kirjekavereita, siis tutuista. Tuntemattomista muistan yhden, josta tuli myöhemmin kirjailija, toinen näytti menestyneen bisneksen parissa. "Tytöistä" muistan yhden, jonka valitettavasti kadotin. Hän meni naimisiin japanilaisen kanssa ja sukkuloi Yhdysvaltojen ja Japanin väliä.
Lapin aikaiset kaverit myös kadotin, ikäväkseni. Näiden kadottamieni vuoksi olen joskus ajatellut mennä Facebookiin. Sanovat, että sen kautta löytää...
Kirjeitä kirjoitan enää vain yhdelle veljistäni, josta lapsuuden konfliktien jälkeen tuli minulle sielunveli.
Ymmärrän häntä ja hän ymmärtää minua, sanoittakin, mutta kun hän asuu kaukana, kirjoittelemme.