Ote erääastä viestiketjusta (en viitsi linkittää sitä länkytystä):
Samaa mieltä. Joku huhu paisuu yllättäviin mittoihin ja kaikki on aivan kauhuissaan. Itse olen tyytyväinen suomen sosiaalihuoltoon siinä mielessä että asioihin pututaan, jos on tarvetta. Itsekin olen aikoinaan sisarusteni kanssa huostaanotettu, ja jos meidän kotioloihin ei oltais puututtu niin en tiedä mitä kaikkea kamalaa olisi voinut tapahtua ja minkälaisia ihmisiä meistäkin olisi tullut.
Nyt kouluttaudun itsekin sosiaalitoimen puolelle ja se on saletti että lähtee lapset kodeista joissa ei osata huolta pitää.
Samaa mieltä. Joku huhu paisuu yllättäviin mittoihin ja kaikki on aivan kauhuissaan. Itse olen tyytyväinen suomen sosiaalihuoltoon siinä mielessä että asioihin pututaan, jos on tarvetta. Itsekin olen aikoinaan sisarusteni kanssa huostaanotettu, ja jos meidän kotioloihin ei oltais puututtu niin en tiedä mitä kaikkea kamalaa olisi voinut tapahtua ja minkälaisia ihmisiä meistäkin olisi tullut.
Nyt kouluttaudun itsekin sosiaalitoimen puolelle ja se on saletti että lähtee lapset kodeista joissa ei osata huolta pitää.
Vastaukset 4
Vanhimmat
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1853203-uusi-pelko-vanhemuudessa-huostaanotot/
vain ne huostaanotot, jolloin lapsi TODISTETUSTI on huonoissa kotioloissa. Lisää tuollaisia uusia tuulia suomalaiseen lastensuojeluun :D Pidä vain visusti mielessäsi, että pelkkä lastensuojelun asiakkuus ei tänä päivänä tarkoita enää sitä, että kotioloissa olisi mitään varsinaista vikaa. Ja opiskelijana sinulla on vielä vuosien taival, ennen kuin voit päästä lastensuojeluun, jos sinne tosiaan tähtäät.
Jos lähivuosien aikana eivät systeemit muutu, niin kuntapoliitikot kyllä saattavat asettaa sinut tilanteeseen, jossa huostaanoton tarve ei ole sosiaalipuolen määritettävissä...
Kaiken kaikkiaan sosiaalitoimeen ei ole kyllä aihetta olla kovin tyytyväinen. Itse en ole edes sen asiakas, mutta tiedän kyllä sekä talous- että lastensuojelun puolelta, miten huono tilanne voi olla asiakkaan kannalta, ei siihen mitään huhuja ja paisutteluja tarvita. Riittää kun on toiminut tukihenkilönä muiden ihmisten elämässä ja nähnyt omin silmin, mitä voi tapahtua.
ja toin se tänne jotta ihmiset tajuaisivat että alalla on ja tulee jatkossa olemaan mitä merkillismmillä motiiveilla varustettuja. Tämäkin tapaus oli itse ollut sijoitettuna.
Sorry, jos sekaannutin
huolellisesti tutustua myös vaikkapa sosiaalityöntekijöiden ammattiliitto Talentian viimeisimpiin julkaisuihin koskien niin sanottuja turhia huostaanottoja. Siinä harvinaisen tervejärkisen puolueettomasti tarkastellaan viime vuosien tilannetta.
Hyvää pohdittavaa antaa myös esim. Valtatie-lehden pääkirjoitus viime syksyltä:
"Kodin merkitys on korvaamaton
Perheiden hyvinvointi sydämen asiaksi
Vietimme juuri isänpäivää. Eikä ollenkaan turhaan. Äitienpäivä
on myös tärkeä, vaikka molempia päiviä pidetään markkinamiesten
hömpötyksenä.
Tosiasia kuitenkin on, että vanhemmat ovat lastensa tärkeimmät
ihmiset. Äidin tärkeyttä ei tarvitse edes ihmetellä, onhan lapsi
äidin kohdussa yhdeksän kuukautta kuunnellen äidin sydänäänet, vaistoten tunnetilat,
pelot, ilot, väsymyksen. Lapsi kuulee kohtuun jopa musiikin, jota äiti soittaa
tai kuuntelee. Se side, mikä raskausaikana äidin ja lapsen välille syntyy, ei kunnolla katkea
koskaan.
Isä on lapsen tasapainoiselle kehitykselle äärimmäisen tärkeätarvitsevat isää. Pojat miehenmalliksi
ja turvaksi ottaessaan ensiaskeleita kodin ulkopuolella, tytöt samoin. Lasten itsetunto
kehittyy pitkälle siitä, miten vanhemmat häntä arvostavat ja kunnioittavat.
Perhe ei ole nykyisin muotia. Perhettä ei enää ymmärretä tässä yhteiskunnassa.
Olen ihmetellyt sitä vaatimusten määrää, mikä perheisiin kohdistuu.
Molempien vanhempien tulisi olla töissä, täytyy ehtiä edustaa, kodin pitää olla
komea ja aina tiptop-siisti ja silti pitäisi jaksaa kasvattaa vielä lapset.
Se onnistuu, jos lapset ovat terveitä. Niin ei suinkaan aina ole. ADHD,
kehitysvammat, monenlaiset sairaudet ovat myös normaali osa perhe-elämää.
Vanhemmatkin voivat sairastua. Nykyisin se ei enää olekaan sallittua. Lapsilla ei saa
olla mitään häiriöitä, jos on, heidät otetaan huostaan. Vanhemmat
eivät saa sairastua, jos sairastuvat ja tarvitsevat apua, lapset otetaan huostaan.
Olen monesti sanonut, että tänä aikana maassamme lapsia kohdellaan pahemmin kuin
huutolaisaikana. Heidät otetaan perheistään mitä merkillisimmistä syistä ja annetaan
siihen lastenkotiin tai nuorisokotiin, joka heidät halvimmalla hoitaa.
Merkillistä kyllä, päihde- ja väkivaltaperheistä lapsia ei niinkään helposti oteta huostaan,
tai jos otetaan, palautetaan helpommin takaisin.
Olen kuunnellut vuosien varrella perheiden hätää kun lapset on viety, enkä voi käsittää,
millainen yhteiskunta on näin kova lapsilleen. Ja millaista kohtelua me voimme
odottaa saavamme osaksemme, kun olemme vanhoja. Metsä vastaa niin kuin sinne
huudetaan. Olen ehdottomasti sitä mieltä, että lapsista ja perheistä
täytyy pitää huolta. Perhettä tulee kunnioittaa ja yksi erinomaisen hyvä ja tervejärkinen
apukeino on palauttaa kodinhoitajajärjestelmä heti takaisin samaan rooliin, missä
se ansiokkaasti toimi kymmeniä vuosia. Kun perheellä oli hätä, äiti tai lapset sairaana,
ei kukaan uhannut huostaanotoilla. Kotiin tuli kodinhoitajatäti ja pani lihakeittokattilan
tulelle, siivosi paikat ja hoiti lapset.
Perheväkivaltaa ja päihdehelvettiä on nykyisin lisääntyvässä määrin. Silloin on lasten
parhaaksi ottaa lapset huostaan. Mutta että ADHD, koulussa kiusatuksi tuleminen,
ongelmat läksyjen luvussa ja koulussa käymisessä, ne ovatkin suurimmat syyt tähän järkyttävään
lasten riistämiseen perheistään, se on käsittämätöntä toimintaa.
En voi muuta kuin toivoa sydämeni pohjasta kaikille perheille voimia. Te ette todellakaan
ole yksin, kohtalotovereita on koko maassa paljon.
Päättäjille toivon tervettä järkeä, että käsittämätön huostaanottomuoti lopetettaisiin,
perheiden avuksi luotaisiin jälleen järkevät keinot ja ongelmissa painivat lapset
ja nuoret saisivat asiantuntevaa hoitoa sekä terapiaa osakseen.
Rohkeutta se vaatii ja peräänantamattomuutta, mutta Teidät on valittu hoitamaan
myös näiden lasten ja perheiden asioita.
Helena Jaakkola
päätoimittaja "