Nyt on kyllä elämä niin solmussa, että on pakko avautua, vaikka sitten
tänne!
Nimittäin jo viime syksystä lähtien alkoi tilanne poikaystäväni kanssa
mennä siihen suuntaan, että tapeltiin vain jatkuvasti ja sitä paljon
puhuttua rakkautta ei tuntunut enää olevan missään. Nyt ollaan sitten
viimeinkin erottu ja on uuden elämän aika.
Olenkin sitten tapaillut erästä miestä viime aikoina. Alussa hän
tuntuikin kovin viehättävältä.. tai tuntuu kyllä edelleenkin, mutta
jotenkin en vain osaa ehkä rakastua häneen. Luulen, että ongelma
on siinä, että edellisestä erosta on kulunut vasta niin vähän aikaa.
Ihan kivaahan tämän uuden tyypin kanssa on, mutta nyt pelottaa,
että hän alkaa ottaa homman liian vakavasti. En haluaisi satuttaa
häntä, sillä kuitenkin pidän hänestä kovasti. Myöskään en usko, että
meistä voisi mitään vakavaa tulla (lähtökohdat kun olivat vähän
mitä olivat).
Siis mielipiteitä kaipaan.. miten lopettaa tämä juttu niin, ettei
kummallekaan jää paha mieli (joutuisimme edelleenkin tapaamaan
yhteisen harrastuksen merkeissä). Muuten voisimmekin jatkaa samaan
malliin, mutta en halua, että hän rakastua pätkähtää minuun, kun
aiheuttaisin hänelle kuitenkin vain sydänsuruja..
Liian hankalaa! Mitä teen?
tänne!
Nimittäin jo viime syksystä lähtien alkoi tilanne poikaystäväni kanssa
mennä siihen suuntaan, että tapeltiin vain jatkuvasti ja sitä paljon
puhuttua rakkautta ei tuntunut enää olevan missään. Nyt ollaan sitten
viimeinkin erottu ja on uuden elämän aika.
Olenkin sitten tapaillut erästä miestä viime aikoina. Alussa hän
tuntuikin kovin viehättävältä.. tai tuntuu kyllä edelleenkin, mutta
jotenkin en vain osaa ehkä rakastua häneen. Luulen, että ongelma
on siinä, että edellisestä erosta on kulunut vasta niin vähän aikaa.
Ihan kivaahan tämän uuden tyypin kanssa on, mutta nyt pelottaa,
että hän alkaa ottaa homman liian vakavasti. En haluaisi satuttaa
häntä, sillä kuitenkin pidän hänestä kovasti. Myöskään en usko, että
meistä voisi mitään vakavaa tulla (lähtökohdat kun olivat vähän
mitä olivat).
Siis mielipiteitä kaipaan.. miten lopettaa tämä juttu niin, ettei
kummallekaan jää paha mieli (joutuisimme edelleenkin tapaamaan
yhteisen harrastuksen merkeissä). Muuten voisimmekin jatkaa samaan
malliin, mutta en halua, että hän rakastua pätkähtää minuun, kun
aiheuttaisin hänelle kuitenkin vain sydänsuruja..
Liian hankalaa! Mitä teen?
Vastaukset 3
Vanhimmat
on ihan hyvä viettää vähän aikaa ilman vakavampaa suhdetta. Erosta toipuminen kestää aikansa ja heti ei edes tiedä, mitä itse elämältänsä ja mahdolliselta kumppaniltansa haluaa.
Minullakin oli eroni jälkeen muutamia suhteita, joista tiesin lähes heti, että mies on mukava, mutten voisi ajatellakaan vakavampaa suhdetta hänen kanssansa. Toimin näissä tilanteissa siten, että sanoin haluavani viettää vielä sinkkuelämää enkä ole kykenevä sitoutumaan kehenkään. En siis sanonut, ettet juuri sinä mies x ole minulle sopiva, vaan otin suhteen päättymisen syyn ihan suoraan itsestäni johtuvaksi. Olin muka menevä ja villi sinkku... Tästä toiminnasta voi tietty olla mitä mieltä vain, mutta näin mä toimin. Miksi kärvistellä miehen kanssa, jonka kanssa ei kuitenkaan halua vakavasti olla? Kun oikeasti rakastuu, sen kyllä huomaa heti!
Sun pitää vaan sanoa suoraan,älä petä itseäsi äläkä sitä toista.Nämä asiat ovat vaikeita mutta elämässä on tehtävä valintoja.Olen itse ollut se toinen osapuoli, joka ehti kehittää suuria tunteita kunnes tuli ero. Ns. välivaiheena tai etappina olo on perseestä!.Tee nopeita ratkaisuja,se on mun mielipide.
Minulle tehtiin noin, siis jätettiin entisen suhteen takia joka oli loppunut hetki sitten. En saanut tarkkoja perusteluja eroon, joten tuska oli suuri, ja kesti pitkän aikaa kammeta itsensä pois masennuksesta. Asetu tuon miehen rooliin, ja ajattele kuinka vakava teidän suhde hänen mielestään jo on. Toisaalta ero pitäisi ottaa mahdollisimman pian, jotta lisää harmia ei aiheudu. Toisaalta se saattaisi sattua mielettömästi toiseen. Jos tämän kaltaiset tilanteet pystyisi ennalta arvaamaan, voisi olla aloittamatta mitään vakavempaa.
Onnea sinulle.