Eli minulla on pieni tyttö koira (5KK) joka haukkuu muille ihmisille vähän ja pelkää (= juoksee karkuun haukkuen häntä koipien välissä). Kerran yhdessä koulutusjutussa yksi mies oli tosi kova otteinen ja koirani sai varmaan siitä traumoja. Miten totuttaisin pentua muihin? tarkoitus olisi mennä näyttelyihin mutta eihän siitä mitään tule jos koira on tuollainen pelkuri >: ennen oli rohkea kunnes tuo mies kohteli huonosti!
Haukkuva koira = ongelma!
Turhautunuttodella
11326
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Olisit sanonut sille miehelle jotain.. koirallasi meni luottamus sinuun.
Etkö aio suojella koiraasi ja siten ansaita sen luottamusta, mikä on pohjana sille, että koirasi oppii luottamaan sinuun ja koulutus onnistuu?
Anteeksi mutta ei ole kovin helppo mennä pienen (12v) tytön sanomaan koirankouluttajalle vastaan. Varsinkaan kouluttajalle joka on pitkä kuin puu ja kookas kuin karhu...
ei hätää.. :)
Nyt vain hyviä kokemuksia..kun koira pelkää.. älä ole moksiskaan näin viestit koiralle että kaikki ok. Älä vain erehdy silittämään samaan aikaan tai nostamaan koiraa kun pelkää. Mutta voit tiputella vaikka makupaloja usein hiukan jännissä paikoissa mutta vain silloin kun ei panikoi..eli pikkuhiljaa mutta paljon erilaisia koiran mielestä jänniä tilanteita ja mukavia hetkiä...vaikka koirapuistoon mutta vain hyvin luotettavien koirien kanssa..jokainen hyvä hetki vahvistaa itseluottamusta.
oma koirani pelästyi isoja koiria jotka tulivat rajusti päälle vahingoittamatta kuitenkaan ja joiden omistajat meni vain nokka pystyssä ohi aiheuttaen pelon koiralleni..yritin hihkaista heille että älkää menkö että koiranpentuni myös 5kk saisi nähdä ettei hätää. Vähän aikaa pelkäsi isoja muttahyvät kokemukset kumosivat pian eli pentusi kyllä unohtaa mutta positiivista palautetta tarvii. Eli kärsivällisyyttä :)
koirakouluun? Ja vanhemmat istuu näköesteen takana autossa piilossa?
koulut ole lapsien työpaikka?
Eikö muka 12- vuotias ole tarpeeksi iso pärjäämään pienen(siis kooltan pienen!) pennun kanssa? Eikö vanhempani istuneet missään autossa, vaan kentän laidalla. Kouluttaja on kummiskin kouluttaja jonka tehtävä EI ole pelästyttää koiria vaan opettaa ja neuvoa, siitähän hänelle maksetaan. Kaikki muutkin kentällä olevat koirat pelkäsivät kouluttajaa, ei voi ymmärtää miksi tuollaisten annetaan olla 'töissä' koirakoulussa. Ongelma on se että jos olemme näyttelyssä, koirakoulussa, mätsärissä ja kouluttaja/tuomari tulee tervehtimään koiraa niin se juoksee karkuun, mitä tuossa tilanteessa pitäisi tehdä?
Miksei vanhempasi sitten tehneet mitään? Ihme touhua. Jonkun kannattaisi sille ukolle sanoa jotain! Sano vanhemmillesi niin he ottavat yhteyttä kyseiseen mieheen.. suojele koiraasi.
vaan nimenomaan ikäkysymys. 12-vuotias on yleensä vielä aika kykenemätön toimimaan koiran kanssa pitkäjänteisen järkevästi, jos ei ole kasvanut koirien kanssa. Eli neuvon sinua aloittaja nyt pohtimaan asiaa vanhempiesi kanssa. Jos koira käyttäytyy kaikkia miehiä kohtaan pitkään yhden huonon kokemuksen vuoksi, on vika muuallakin kuin siinä yhdessä kokemuksessa. Ehkä aloittaja itse pelkäät niitä tilanteita, ja oma tunnetilasi siirtyy koiraan. Jos koira on jonkun muun kanssa, niin käykö silloin samoin?
Itselläni on ollut koira, jolla oli pitkäaikaisia huonoja kokemuksia miehestä. Siis todella pelokas, ja valitettavasti pelkopurija oli tullessaan. Se ei luottanut ihmisiin lainkaan. Taustalla oli lyömistä ja potkimista silloisen omistajaperheen taholta, itselleni se tuli siis vasta aikuisena, ja hyvin ongelmaisena. Tämäkin koira oppi ajan mittaan pois peloistaan, lukuunottamatta tätä yhtä tyyppiä. Kun se sai kohdata paljon hyvin kohtelevia ihmisiä, niin luottamus palautui. Alkuun toki ei pakotettu yhtään mihinkään kohtaamisiin muutoin jännittävissä tilanteissa, vaan ensimmäiset kontaktit hoidettiin paikassa, missä koira tunsi olonsa turvalliseksi, ja pääsi aina halutessaan myöskin "pakenemaan". Eli sisätiloissa omassa kodissa lähinnä, ja apuna käytettiin koiran ruoalle persoutta. Paljon herkkuja tuli, ensin heiteltynä koiralle, ja lopulta välimatkaa lyhennettiin ihan kontaktiin asti. Eli, kun herkkujen väli harveni, koira alkoi tulla lähemmäksi ja lähemmäksi, ja lopulta otti myös kädestä. Ja koska se ei saanut huonoja kokemuksia enää, niin koko ajan vahvistui sen rohkeus kontaktin hakemiseen.
Suosittelen nyt myös kovasti hakemaan ihmiskontakteja, mutta ei missään stressaavassa ympäristössä. Lahjonta tepsii usein erittäin hyvin :) Älä tee itse pienestä arkuudesta numeroa, vaan pyri omalla toiminnalla viestittämään koiralle, että tilanne on hallinnassa, ja pelkoon ei ole aihetta.
Ja mitä kouluttajaan tulee, niin onkohan tosiaan niin, että kaikki muutkin koirat pelkäsivät häntä. Todella oudolta tuntuisi tällainen tilanne. Olen tavannut monenlaisia kouluttajia, ja nähnyt heitä työssään. Osa on parempia, osalla olisi paljonkin parantamisen varaa, mutta kaikki heistä ovat kyllä olleet tavallaan kutsumustyössään. Vanhempasi voisivat auttaa selvittämään tätäkin asiaa vaikka suoraan sen kouluttajan kanssa.
Ongelmasi on todennäköisesti helposti hoidettavissa, jos se määrätietoisesti tehdään. Pientä koiraa tulee kohdella ihan samojen periaatteiden mukaan kuin isompaakin, yhtä tarkat käyttäytymisrajat tulee asettaa sillekin. Koiraa ei hallita koskaan voimalla ja hihnalla, vaan ihan muulla tavoin. Talutinkin on aina vain lisäturva. Eli teet selväksi ensin itsellesi, mitä koiralta haluat, ja sitten houkuttelemalla pyrit tavoitteeseen. Ja pienen koirankin omistavana annan neuvon; Älä anna sen koon ja sääliä anovan katyseen lainkaan hämätä, Usein pienillä koirilla on ihan yhtä kova tahto kuin isommillakin. Ja huonosti käyttäytyvän koiran kanssa voia arki olla todella vaikeaa. Moni pieni koira saa tahtonsa aina läpi, mutta paljon helpommalla pääsee, kun ei päästä koiraansa lainkaan valintatilanteeseen. Pienetkin koirat purevat, ja se sattuu. Ja liian usein pienet koirat pyrkivät pönkittämään asemaansa hampaidensa avulla, eikä sitä niin herkästi karsita pois, kun isommilla koirilla.
Oma pieni koiramme olisi ihan kauhea lemmikkinä, jos se olisi saanut tahtonsa läpi pentuna. Se on koiristamme kaikista jästipäisin, ja myöskin haastavin ollut kouluttaa.
Koirani siis pelkää tuntemattomia ihmisiä, ei kavereita tai sukulaisia. Ei suostunut ottaan tuntemattomalta herkkuja ollenkaan. (siis minä tunsin ihmisen, koira ei). Vanhempani eivät uskoneet että koiralle voisi tulla siitä pelkoa, joten eivät ottaneet yhteyttä mihinkään. Minä tunnen koirani ja olen eniten meidän koirien kanssa, eli osaan kyllä käsitellä koiria. Oon kasvanu koirien parissa, turha on tulla tuntemattomien siihen kommentoimaan, kysyin että mitä APUA SAAN TUOHON ONGELMAAN?!?
Yksinkertaisesti siten, että annat trauman saaneen koiran tutustua ihmisiin omilla ehdoillaan, omasta ALOITUKSESTAAN eli kun seuraavan kerran esim.lenkillä tapaatte uuden ihmisen, sanot uudelle ihmiselle ohjeet eli että "tämä on arka koira, koetetaan tutustumista niin, että älä sano mitään, älä katso koiraan, älä liiku, jutellaan me tässä vähän ja ole kuin et huomaisi koiraa, sitten vähän ajan päästä rauhallisesti, edelleenkään katsomatta koiraan tai sille puhumatta, ojenna kättä ihan hieman haisteltavaksi."
Aralle/traumatisoituneelle koiralle tulee antaa valta tehdä tutustuminen sen mukaisessa tahdissa, rauhassa ja antaa sille tuntu kontrollista, jolloin se tuntee olonsa turvalliseksi ja uskaltaa lähestyä.
Kannattaa muistaa että koiria ei niinkään kiiinnosta ihmisen ääni ja ihmismäinen kommunikointi vaan tutustuminen koirien kielellä on lähinnä Haistamista, hajun ottoa ja jos arka koira käy ottamassa tuossa tilanteessa lopulta hajun, olet edistynyt ja homma mennyt ok.
Muista olla koirasi turva ja pistää Rajat (!) uusille ihmisille, jotka koettavat lähestyä koiraasi. Esimerkiksi lapsille pitää sanoa ohjeet ja olla opastavaa tilanteissa, lapset eivät hallitse liikkeitään ja ovat liian innokkaita - aralle koiralle usein aivan liikaa.
Koirasi luottaa sinuun kun huomaa että sinä myös turvaat sitä.
Mekin tapasimme meksikolaisen kanssa tässä viime viikolla erään aran koiran omistajineen lenkillä. Omistaja sanoi heti meidät nähtyään "tämä tykkää muista koirista, muttei ihmisistä, on todella arka ihmisiä kohtaan, ei tule lähelle."
No, juteltiin siinä hieman aikaa ja en liikkkunut mihinkään, en katsonut arkaan koiraan, kuin huomaamatta hieman kyykistyin sivusuunnassa (sivuttaisuus rauhoittavaa signaalia myös) ja hieman ojensin kättä alaspäin, arka koira tuli viereen ja haistoi kättä, jäi vielä siihen viereen ja omistaja oli aivan hämmästynyt tästä lähenemisestä.
Sanoin että kyse oli vaan siitä, että annoin aralle koiralle valinnanvapauden, en ängennyt itse itseäni kuin hyökkäri kimppuun vaan pysyin paikalla ja jätin koiran päätettäväksi haluaako se tulla lähelle vai miten.