Nyt erotaan kiihtyvällä tahdilla, nimittäin kirkosta. Suomen Ev.Lut. kirkosta.
Tässä lokakuussa on jo eronnut yli 10.000 henkilöä ja se on paljon.
Missä ovat syyt massaeroamisiin?
Yhtenä syynä viimeaikaiseen eropiikkiin on arveltu olleen TV kakkosen esittämä keskusteluohjelma "Homoilta".
Minä en usko, että se ohjelma yksin on vaikuttanut eropäätöksiin.
Sitä vastoin se ohjelma saattoi olla se viimeinen pisara, joka "kaatoi vadin".
Kirkko on viime vuosina ajautunut jotenkin etäälle meistä tavallisista suomalaisista.
Kirkko on alkanut puuhastella mm. maahanmuuttajien piilottelulla ja näin toiminut viranomaisia vastaan mm. karkotuspäätösten toteuttamisissa.
Homokeskustelu on vellonut kirkon piirissä jo pitkään. Yhä useampi pappi on ilmoittanut olevansa valmis vihkimään homopareja ja näin sabotoimaan ikiaikaista naisen ja miehen avioliittoinstituutiota.
Kirkolla ei enää pitkään aikaan ole olut aikaa osallistua seurakuntalaisten elämään. Minulla on henkilökohtaista kokemusta asiasta.
Kun vaimoni kuoli muutama vuosi sitten, kirkko lähetti surunvalittelut kortilla, kun minä olisin kaivannut keskusteluapua. Ei ollut kuulemma aikaa.
Kirkko on siis ruvennut puuhastelemaan kaikkea muuta, mutta ei kuuntelemaan seurakuntalaisia, jotka kuitenkin kirkollisveron muodossa kustantavat kirkon ylläpidon.
Kirkosta eroamiset ovat siis protesti kirkon nykyiselle toiminnalle, joka ei vastaa seurakuntalaisten odotuksia.
Mikäli kirkko ei muuta toimintaansa radikaalisti ja palaa kirkon varsinaiseen työhön, eroamiset tulevat jatkumaan.
Tässä lokakuussa on jo eronnut yli 10.000 henkilöä ja se on paljon.
Missä ovat syyt massaeroamisiin?
Yhtenä syynä viimeaikaiseen eropiikkiin on arveltu olleen TV kakkosen esittämä keskusteluohjelma "Homoilta".
Minä en usko, että se ohjelma yksin on vaikuttanut eropäätöksiin.
Sitä vastoin se ohjelma saattoi olla se viimeinen pisara, joka "kaatoi vadin".
Kirkko on viime vuosina ajautunut jotenkin etäälle meistä tavallisista suomalaisista.
Kirkko on alkanut puuhastella mm. maahanmuuttajien piilottelulla ja näin toiminut viranomaisia vastaan mm. karkotuspäätösten toteuttamisissa.
Homokeskustelu on vellonut kirkon piirissä jo pitkään. Yhä useampi pappi on ilmoittanut olevansa valmis vihkimään homopareja ja näin sabotoimaan ikiaikaista naisen ja miehen avioliittoinstituutiota.
Kirkolla ei enää pitkään aikaan ole olut aikaa osallistua seurakuntalaisten elämään. Minulla on henkilökohtaista kokemusta asiasta.
Kun vaimoni kuoli muutama vuosi sitten, kirkko lähetti surunvalittelut kortilla, kun minä olisin kaivannut keskusteluapua. Ei ollut kuulemma aikaa.
Kirkko on siis ruvennut puuhastelemaan kaikkea muuta, mutta ei kuuntelemaan seurakuntalaisia, jotka kuitenkin kirkollisveron muodossa kustantavat kirkon ylläpidon.
Kirkosta eroamiset ovat siis protesti kirkon nykyiselle toiminnalle, joka ei vastaa seurakuntalaisten odotuksia.
Mikäli kirkko ei muuta toimintaansa radikaalisti ja palaa kirkon varsinaiseen työhön, eroamiset tulevat jatkumaan.
Vastaukset 13
Vanhimmat
jottei joudu maksamaan ensivuoden veroa.
Kyllä näen sen kristillisten Päivi Räsäsen esiintymisen mukamas,jopa" kirkonedustajan" asaaneen puhtia moiseen ryhtiliikkeeseen.Minäkin olisin eronnut moisten kannanottojen jälkeen,mutta tein sen aikaisemmin.Minulla on nyt enemmän rahaa hyvätekeväisyytten ja jos tiukkaa tekee niin voin ostaa kunnon ruokaa edes yhdeksi ateriaksi,sillä eivät ne pienituloisten eläkeläisen ateriat niin yltäkylläisiä ole
Onpa siinä melkoinen kannanotto!
Tuo viimeinen lause menee yli Räsäsen lausuman!
Sinä et kaiketi ole nähnyt nälkää,vai mikä nyt siinä Räsäsessä nyppii.Hän tietääkseni lääkäri ja miehensä pappi,käyppä lukasemassa keskustelua toisessa foorumissa,niin tiedät missä mennään.
Kirkko on todella kallis ylläpitolaitos jokaiselle pienelle seurakunnalle,joten järjenkäyttöä tähän sielujen pelastamiseenkin vois harkita,eikä noita ahneita rahapappeja pestata jokaiseen seurakuntaan.Nimismiehetkin ovat jo poistuneet keskuudestamme.Vallesmanneilla ja papeilla oli aikoinaan suurin valta maaseudun pienissä pitäjissä,se jäänne sais kyllä poistua kirkonkin keskuudesta.
Se poistuukin kun tarpeeksi moni eroaa siitä holhouslaitoksesta.
Samansuuntaiset kokemukset kuin aputoimittajalla on minulla kirkon väkeen. Eipä siltä suunnalta apua tullut mieheni kuollessa, vaikka olisin henkistä apua tarvinnut, yksin piti selvitä. Osanotto hautajaisissa oli, teille on nyt auennut uusi puhdas lehti elämässä........hmmm jäin miettimään mitä sanonta tarkoitti.
Paikkakunnalla toimii "leskiryhmä" palvelukeskussäätiön viranomaisten järjestämänä jo yli 10v.. Kelalta saatujen tietojen mukaan kutsutaan kaikki yli 60v edellisenä vuonna leskeytyneet ryhmiin mukaan. Oma on valinta ottaako kutsun vastaan vai ei. Ryhmät kokoontuvat 1 vuoden ajan, ensialkuun useimmin ja lopuksi kk välein. Myönteistä palautetta on osallistujilta tullut vaikean ajan yli pääsemisessä.
Edellä mainittu toiminta olisi kirkolle tuhannen taalan paikka auttaa vaikeassa tilanteessa olijoita, mutta kun ei srk:lle juolahda mieleen tai ei ole haluja. Parempi kait on pitää yllä "eripuraisuuden etiikkaa" puhumalla suulla suuremmalla maahanmuuttajista ja homoista. Sitten itketään kun seurakuntalaiset eroavat kirkon jäsenyydestä. Kirkon miesten ja naisten on muututtava tulemalla seurakuntalaisten keskuuteen.
myös oman ammattialansa kampanjaa, halua julkisuuteen.
olisin minäkin kaivannut keskusteluaikaa, mutta sitä ei ollut saatavilla. Omassa seurakunnassani tarjottiin osallistumista Rooman matkalle 4 kk kuluttua siitä, kun mieheni oli menehtynyt. Vakuuttelut, että se piristäisi suruaikaani, sai minut ilmoittautumaan, jonka peruin myöhemmin. En ollut valmis siihen vielä silloin, ja myönnettävä on, etten pitänyt papista, joka oli yhteyshenkilönä silloin.
Pikemminkin keskustelut ja yhteydenpidot ystäviin, auttoi enemmän kuin matkat, siitä olen nyt kiitollinen.
Rasitteeksihan sitä voi muodostua, jos ei kirkko pysty järjestämään kanavaa, jossa voi puhua ihmisenä ihmiselle.
Sinänsä koen huolestuttavana kirkosta eroamisen, sielläkin tarvitaan varoja toiminnan ylläpitämiseksi.
Aika näyttää, miten kirkkomme tulee vastaan ihmisiä. En silti omakohtaisesta pettymyksestäni huolimatta, ole halunut erota kirkosta, instituuttina se on muuttuvassa ajassamme tarpeellinen.
minäkin, ihmisiähän siellä on, lähimmäisiä, joiden tapaaminenkin on mukavaa.
Mieheni kuoltua olen jutellut tutun tyttöpapin kanssa,
se on ollut mielestäni hyväksi toipumiselleni aivan samoin kuin ystävien
ja sukulaisten kanssa käymäni keskustelut.
Myös kentällä kulkiessani erään hänen naispuolisen työtuttavansa kanssa
on ollut hyvä jutella yhteisistä asioistamme.
Kirkossa olisi tosi tärkeätä muistaa, että siellä on ihmisiä.
Heitä ei saisi lyödä kirjalla päähän, vaan auttaa ja ymmärtää elämän vaikeuksissa.
Minullekin tulee usein mieleen näitä mediakohuja kuullessa, keitä varten kirkko oikein on . Vai olemmeko me seurakuntalaiset veroa maksavina kirkkoa varten. Kuulun seurakuntaan, jonka naispastorin kanssa olen henkilökohtainen ystävä, käyn kirkkokonserteissa, varsinkin juhla-aikojen jumalanpalveluksissa ja laulan sen pikkukuorossa. Se ei sido niin paljon kuin varsinainen kirkkokuoro.
Uskon, että monen seurakunnan työntekijät ovat kaukana piispojen ja muiden kellokkaiden kannanotoista sekä tempauksista ja surevat asiantilaa.
On väistämätötä, että kun yrittää kumarrella joka suuntaan, uskottavuus menee.
täällä, että yritti omalla ammattialallaan
ja sitten eduskuntaehdokkaaksi,
julkisuutta oli saatava.
että olet homoja vastaan?
Moni eroaa kirkosta koska "Räsänen sanoi, että..." Tai koska joku pappi ihan liperit kaulassa puolusti homoja. Järisyttävää!
Tällainen eroaja on vain odottanut jotain tosi kivaa syytä, että voisi erota näyttävästi. On harkinnut lähtöä jo pitkään verojen takia. Nyt voi erota "periaatteellisista syistä".
Ei ole mielestäni ollenkaan järkevää, että erotaan pois yhteisöstä, jota haluaisi muuttaa. Kun kirkossa jylläävät vanhoilliset mielipiteet, niin edistyksellisten seurakuntalaisten tulisi mennä sankoin joukoin äänestämään kirkon vaaleissa. Vain sillä tavoin voi vaikuttaa, että saa omanmieliset edustajan ajamaan asioita kirkon sisällä. Äänestysprosentti kuitenkin on aina ollut matala.
Tuo eroaminen tuo mieleen kiukuttelevat nuoret ja lapset, jotka eivät enää mene mukaan johonkin kimppaan suututtuaan toisten sanoista.
Ymmärtääksenii esim. Räsäsellä ei ole kirkossa mitään sananvaltaa. Hänen mielipiteensä ovat aina olleet tiedossa, ja onhan nyt ihan ymmärrettävää, että politiikko ei ole koskaan väärässä. Totta kai hän pitää mielipiteistään tiukasti kiinni. Mutta kirkkon julistukseen eivät poliittiset puolueet voi puuttua.
Kirkon piirissä toimivat ihmiset näkevät selvemmin, mihin kireys ja syrjiminen johtaa. Ei ole helppoa kääntää vuosisataisen instituution suuntaa. Nähdäänhän se naispappeuskysymyksessäkin. Yhä vielä se herättää tunteita puolesta ja vastaan.
Ikinä ei voi vaikuttaa jos perääntyy pois kiistanalaisista tilanteista. Sillä tavoin vain annetaan "niiden" voittaa.
Mitähän tähän Lutherkin sanoisi?
Luterilainen kirkko on menettänyt paljon muutoksillaan, tuo virsikirjan uusiminen, mitä hyvää se on tuonut?
Yritettiin kirkoissa saada toimintaa, opetettiin uusia virsiä ja kerättiin keskustelupiirejä, kaikki alkaa olla ohi, kiinnostus ei kovin kauan jatkunut.
Seurakuntien henkilöstöissä kytee paljon eripuraa, vihaa vai kateutta, kenties molempia.
Onko nyt homo/lesbo keskustelut kaatamassa koko kioskia?
Ainakin hautajaisia suunnitellessa tavataan pappi henkilökohtaisesti. Eri seurakunnissa on eri käytäntöjä, usein on sururyhmiä. Tietääkseni papilla tai diakoniatyöntekijällä täytyy olla aikaa sielunhoidolliseen keskusteluun, ne ovat tietysti luottamuksellisia.