Sehän on siis selviö, että aina kun nettiin purkaa omia sisäisiä juttujaan, harvemmin niille mitään vastakaikua löytyy. Mutta.
Vuosien varrella olen nähnyt lukemattomia unia joissa vaihdan sukupuolta kuin vaatteita. Kaikki variaatiot on tullut nähtyä ihmisenä olemisesta myös ikää ja rotujakin myöten. Nyt hermafrodiittisuus on noussut teemaksi unissa ikäänkuin ulkopuolisena voimana: eräässä unessa kohtasin hermafrodiitin intiimeissä merkeissä (kohtaamisen alussa hän oli nuorehko tyttö). Uneeni liittyi jotenkin myös ex-kumppanini, joka oli horoskoopissa Kaksonen (>Merkurius > Hermes. Aivan viime yönä näin seuraavan unen:
Minun piti suorittaa jonkinlainen initaatio, johon kuului eräälle vuorelle meneminen ja palaaminen eläimenä esiintyen, ts. minun oli kuljettava neljällä jalalla. Laskeuduin käsieni varaan, ja matkan alussa taivalsin hienonhienossa valkoisessa jauheessa, joka oli olevinaan kuin lunta. Sain oppaan, joka tuntui aluksi aikuiselta mieheltä, mutta myöhemmin hänen sukupuolensa kävi niin epämääräiseksi että voidaan puhua hermafrodiitista. Oppaani opasti minua koko matkani ajan, kunnes saavuimme mahtavan jyrkänteen laidalle ja totesimme että nyt pitää keksiä joku jippo, tästä ei yli päästä. Maisema oli lumista vuoristoa, todella henkeäsalpaavan kaunista...
Pitkään aikaan unissani ei ole ollut mitään järin kummoista matskua, mutta tuossa tuntui olevan aineksia semmoiseen mitä jotkut kutsuvat "suuruniksi", sellaiseksi mitä näkee vain elämänsä risteyskohdissa. Tai lapsena, lapsillahan on valtava potentiaali ja luomisvoima unitasollakin.
Transformaation paikka? Sisäinen kokonaisminuuden integraatio?
I've been waiting for so long...
Vuosien varrella olen nähnyt lukemattomia unia joissa vaihdan sukupuolta kuin vaatteita. Kaikki variaatiot on tullut nähtyä ihmisenä olemisesta myös ikää ja rotujakin myöten. Nyt hermafrodiittisuus on noussut teemaksi unissa ikäänkuin ulkopuolisena voimana: eräässä unessa kohtasin hermafrodiitin intiimeissä merkeissä (kohtaamisen alussa hän oli nuorehko tyttö). Uneeni liittyi jotenkin myös ex-kumppanini, joka oli horoskoopissa Kaksonen (>Merkurius > Hermes. Aivan viime yönä näin seuraavan unen:
Minun piti suorittaa jonkinlainen initaatio, johon kuului eräälle vuorelle meneminen ja palaaminen eläimenä esiintyen, ts. minun oli kuljettava neljällä jalalla. Laskeuduin käsieni varaan, ja matkan alussa taivalsin hienonhienossa valkoisessa jauheessa, joka oli olevinaan kuin lunta. Sain oppaan, joka tuntui aluksi aikuiselta mieheltä, mutta myöhemmin hänen sukupuolensa kävi niin epämääräiseksi että voidaan puhua hermafrodiitista. Oppaani opasti minua koko matkani ajan, kunnes saavuimme mahtavan jyrkänteen laidalle ja totesimme että nyt pitää keksiä joku jippo, tästä ei yli päästä. Maisema oli lumista vuoristoa, todella henkeäsalpaavan kaunista...
Pitkään aikaan unissani ei ole ollut mitään järin kummoista matskua, mutta tuossa tuntui olevan aineksia semmoiseen mitä jotkut kutsuvat "suuruniksi", sellaiseksi mitä näkee vain elämänsä risteyskohdissa. Tai lapsena, lapsillahan on valtava potentiaali ja luomisvoima unitasollakin.
Transformaation paikka? Sisäinen kokonaisminuuden integraatio?
I've been waiting for so long...
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kysymys on henkisen kasvun tien näyttämisestä sinulle. Kokemuksesi elämässä ,se että löysit jotain ja kadotit, se miten näet sen riippuu oletko jo kokenut, jos et se on edessäsi. Et luota ihmisiin, heidän oppeihinsa, joten toiveissasi haluaisit ylimaallisen opettjan ja nöyryytesi panee sinut polvillesi ja myös muuntumaan joksikin, mikä et ole(voinut tapahtua jo kun löysit jotain menneisyydessäsi). Olet huomaamatta jo löytänyt totuutesi(valkoinen aine), mutta olet sokaistunut siitä, jyrkänne on ylitsepääsemätön, koska sinne ei pääse kuin vaihtamalla hiippakuntaa. Olet tällä hetkellä onnellinen tilaasi ja sinua vaivaa vain ajatus suurenmmasta tietoisuudesta, kun asiat on tolla tolalla voi ihminen sanoa olevansa onnellinen.
Ehkäpä noin, mutta huomauttaisin että en unissani liikkunut polvillani kontaten, vaan jalat suorina. Tämä voi tietysti olla pelkkää hiustenhalkomista, kun jokatapauksessa minun oli esitettävä eläintä, ts. alistuin eräänlaiseen alennustilaan initaatioon pyrkiesäni. Ehkä sama asia sitten kuitenkin!
Ylimaallisesta opettajasta en niin tiedä, se joka oli oppaani, ei tuntunut kovin yli-miltään, vaikka olikin sukupuoleltaan vähän sekä-että. Ehkäpä kehittyminen ja sieluna vanheneminen ei teekään olennoista/ihmisistä mitään pylväspyhimyksiä ja Arvoonsa Pakahtumaisillaan olevia Pappeja ja Papittaria, vaan tuloksena voi olla olento joka venyy ja muuntuu joka suuntaan tarpeen mukaan... Välillä neutraali opas, välillä varsinainen Jokeri ja Väiski Vemmelsääri.
Jään mielenkiinnolla odottamaan miten tämä teema kehittyy tulevissa unissani. Ellei kehity, totean ettei enemmän tutkimisen arvoinen.
Kyllähän tuo jonkinlaiselta elämän risteyskohdalta vaikuttaa ja mielestäni siinä oli selkeitä viitteitä seksuaalisuuteen. Pitääkö sinun lähitulevaisuudessa tehdä joitakin suuria päätöksiä? Entä millä tolalla on nykyinen ihmissuhteesi? Onko edellisestä suhteesta jäänyt jotakin hampaankoloon?
Se aiempi uni toki oli sitä sortimenttia, mutta tuossa jyrkänne-unessa en näe mitään seksuaalista - vaikka ko. teema elämässäni on jkv tärkeä ollutkin.
Joitakin päätöksiä olisi kyllä tehtävä, ja varsinkin sellaisia joita en mielestäni ole välttämättä kykenevä tekemään. Ehkäpä siksi tuo rotko.
Nyk. parisuhteeni on melko ok, edellinen suhde on ollut jkv mielessä, koska tämä ihminen teki itsemurhan joitakin vuosia eromme jälkeen, enkä ole ehkä oikein kunnolla vielä käsitellyt asiaa, en tiedä miten minun pitäisi siihen suhtautua.
Liian paljon tunnetasollani jämähdän siihen mitä "saan" tuntea ja mitä en. Aivan kuin sen joku toinen sitten päättäisi...
No pitäisikö sinun antaa itsellesi lupa hypätä tuon jyrkänteen reunalta ja katsoa kuinka käy?
Kuolema, ja varsinkin itsemurha, on tosi vaikea asia. Ei kai läheisen itsemurhaa koskaan voi loppuun käsitellä. Tärkeintä on ettet missään tapauksessa syytä itseäsi millään tavalla asiasta.
Tuo tunteen rajoittaminen on minullekin tuttua. Ikäänkuin olisi väärin olla onnellinen. Joskus sitä havahtuu ajatukseen, että minä en saa olla näin onnellinen tämän nykyisen kanssa koska exälle aiheutin niin paljon murhetta vaikka hän olisi minua tarvinnut etc. Ketä siinä säästää? Eihän siinä loukkaa kuin itseään. Pitäisi osata irrottaa ja antaa mennä.
En tiedä. Opas oli sitä mieltä unessa että täytyy tuumailla. Ehkä kuitenkin sellaiset hypyt ja pomput eivät oikein ole naisväen hommia... turhan dramaattista. Mutta jos loikkaan, luulen että se tarkoittaa että heippa järki.
Tunteiden rajoitus tulee minussa niin syvältä, että on vaikea aina edes tietää että miltä tuntuu. Voiko ex-kumppania surra kauheasti, kun erosta on vuosia ja tietää että hänen elämänsä tuskin koskaan olisi siitä parantunut millainen se oli ollut jo ennen kuin häneen edes tutustuin... Ainakaan nyk. kumppanille on vaikea yrittää asiaa setviä. Ja kannattaako edes. Tulee helposti sanottua että ex sentään ymmärsi sen ja tämän mutta sinä et! Onneksi en ole kauheasti velkaa exälle, eli tunteisiini häntä kohtaan ei tule syyllisyyttä mukaan. Enempi taidan vaan sääliä itseäni kun ei ole exää ymmärtämässä... Yäk.
Enempi ne salatut tunteet minulla oikeastaan liittyvät lapsuuteen. Tuntee jääneensä niin paljosta paitsi... ja tietää että turha siitä on inistä kun ei se sen kummempaa ole monella muullakaan ollut... ja siltikään ei voi lopettaa tunteitaan, ei enää nyt. Aiemmin se on aina onnistunut itseään syyttämällä että "et sinäkään niin ihmeellinen ole, miksi kaipaat rakkautta vanhemmiltasi" tms.
Hm, ehkäpä se koikkelehtiminen 4 jalalla unessa tarkoittikin lapsen tasolle taantumista.
Se jyrkänne voi myös tarkoittaa mahdollisuutta päästä menneisyyden piinasta. Pelottavaa hypätä ja päästää irti menneestä, mutta samalla vapauttavaa ja alku jollekin uudelle?
Voi surra. Kaikista asioista jää aina jälki, ajan kuluessa se haalistuu mutta ei se koskaan täysin häviä.
Entä jos muuttaisitkin ajatuksiesi uria esim. näin: Minä olen erityinen ja olen ansainnut parempaa. Jos minä en kelpaa, se on heidän tappionsa, ei minun. Ressukat eivät tiedä mistä jäävät paitsi! Ja loppuun Perkele! Ja niin on päästy turvallisesti jyrkänteen yli....
Tuo oli hyvä tuo
>Minä olen erityinen ja olen ansainnut parempaa. Jos minä en kelpaa, se on heidän tappionsa, ei minun. Ressukat eivät tiedä mistä jäävät paitsi! Ja loppuun Perkele! Ja niin on päästy turvallisesti jyrkänteen yli....
Olen huomannut kyllä että itsensä arvostaminen on vähän helvetin vaikeaa...
Mutta eiköhän se vielä joskus ala toimia. Sitten on täysin tasapainossa kaiken muun luomakunnan kanssa, pylväänä pönöttämättä tahi maassa matelematta.