Avopuolisoni viipyy illat ja yöt muiden luona. Mitenkähän saisin sanottua hänelle, että en tahdo jatkaa.
Suhde on finaalissa
Jarmo...
14491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
ja ongelmien aiheuttaja
avaat suun ja sitten alat puhumaan, ei siinä sen kummempaa,... se on...
heippa, rakas ;)
Tarteeko sitä välttämättä edes sanoa?
Keräät vain kimpsut ja kampsut ja lähdet!
Tai vaihda ulko-oveen uusi lukko.
Miksi tehdä yksinkertaisista asioista vaikeita??
mutta näkyy niitä olevan toisinkin päin.
Mene asianajajalle ja ilmoita, että haluat erota. Niin vielä-vaimosi saa kirjeen häneltä, jonka voi tarjoilla yhdessä vaikka Underbergin kanssa (Alkosta, happamen-kitkerä maha-lääke-drinkki).
Olet varmasti pian uusissa naimisissa, kunhan haet uskollisen.
Motto: kunhan paskasta eroaa, voi saada vain paremmin.
Niin minulle kävi. Minun ex-mieheni juoksi vieraissa, haki vissiin menettämäänsä potenssia. On edelleen hakemassa.
Jos et eroa, on oma vikas.
Aloittaja manitsi AVOliitto, joten asianajajaa ei tarvita. ;)
vain sanot,että nyt tää riittää sulle! Tsemppiä!
Voimia! Ero ei ole koskaan helppo, se joka niin väittää, ei ole tuntenutkaan mitään. Elämä kylmässä suhteessa rassaa molempia ja tässä tapauksessa oletan, että puolisosi pitää suhdetta yllä esim. rahallisen edun vuoksi. Mutta vilkaisu peiliin on myös syytä tehdä. Mikä ajoi tähän tilanteeseen?
Oon itse eronnut kahdesti, molemmissa syynä kuningas alkoholi, eikä niistäkään ollut helppoa lähteä varsinkin kun oli jälkikasvua. Hengissä ollaan ja hyvällä mielellä. Askel on iso, mutta helpottaa heti.
tein ensin päässäni suunnitelman, miten elämä käytännössä jatkuisi. Kumpi jää asumaan asuntoon, miten lasten kanssa edetään, miten yhteinen omaisuus jaetaan. Kuitenkin toinen jää vähän pohjattomaksi kun erosta alkaa puhumaan, ajattelin itse että jos on jotain käytännön asioita mille löytyy valmiksi neuvottelupohjaa, toinen huomaa että ehkä se tästä.
Ehkä teillä ei ole näitä kun avopari olette...
Vaikein asia oli minusta tehdä se päätös, joten olet jo yhden askeleen ottanut. Ei muuta sitten kun haaveilet minkälaista elämää haluat, ja tavoittelet sitä. Kuulostapa helpolta.. ei se sitä ole kylläkään. Ero on aina vaikea juttu kummallekin. Voimia se vaatii, mutta jossain vaiheessa helpottaa, ja sitten huomaakin elävänsä sitä unelmaa jota joskus oli.
Niin, noin pitäisi toimia . . . jos halua ja taitoa on neuvotella erosta.
Minulle tuli aikoinaan vain ilmoitus tekstiviestillä kesken työpäivän, että tämäpä oli sitten tässä! . . . Ja niin myös oli.
Kaikkeen tottuu ja sopeutuu, kun on pakko! ;))))
Aika rankkaa on täytynyt olla, tyyliin taivas putoaa niskaan. Tulee mieleen että jotenkin raukkamaista, mutta ei meillä kaikilla ole samat eväät.
Mä tein sen oikein pitkän kaavan kautta, odotin 9 kk että exä lopetti vastaan taistelemisen ja päästi mut menemään. Joskus mietin omasta ratkaisusta että hulluko olen, koska toinen siinä kuitenkin vaan tivaa kysymyksiin joihin ei ole vastauksia - koska se rakkaus loppui, miksi ei enää jaksa, mikä toisessa on vikana. En minä löytänyt niihin mitä järkevää sanottavaa. Moiti siinä sitten toista kun on jo pommin tiputtanut syliin. Olin vaan jatkuva muistutus siitä että avioliitto meni pieleen.
Eipä taida olla täydellistä tapaa erota. Ehkä joku meidän tapojen välistä :))
Sä olet uhrannut itsesi erotessa!! . . . Kunnioitettava suoritus!! . . . En tiedä, olisinko itse pystynyt vastaavaan!
Enpä ole aikaisemmin kuullut tuollaista tapaa erota. . . Ei helppo eroamistapa . . . ainakaan sinun kannaltasi, mut todella huomaavaista ottaa huomioon kumppanin valmius eroon!!
Teillä varmaankin keskusteluyhteys on säilynyt myös eron jälkeenkin!
Se on joko niin kuin sanoit, tai sitten olin vaan tosi hyvä marttyyri. Eli varmaan olet oikeassa ;D Nojoo... Olen kyllä itsessäni huomannut tuon marttyyripuolen, tiukan paikan tullen huokailen raskaasti ja kiillottelen mun kilpeä. Sen sijaan kuin ottaisin härkää sarvista kiinni. En loppujen lopuksi tiedä onko noin pitkä ero hyväksi kenellekään. Johti vaan omaan syvään masennukseen, jolloin oli vähemmän annettavaa lapsille jotka olisivat tarvinneet kipeästi kaiken huomion.
Pakko oli säilyttää keskusteluyhteys, kun ollaan koko ajan tehty töitä yhdessä :)) Hullu mikä hullu :) niin siis kumpi...
Ei se mikään ihme ole, jos masentuu tuollaisen koettelemuksen jälkeen!!
Tuollainen tilanne kuluttaa mahdottomasti voimia. Olla tilanteessa/suhteessa, jossa ei itse haluaisi olla!! Olla tekemisissä ihmisen kanssa, jonka kanssa ei haluaisi olla!
Minä olen sitä mieltä, että sinä saat olla ylpeä itsestäsi!!!! Olet tennyt mahdottomasta mahdollisen!!! Ja se jos mikä, ei ole helppoa!!!
. . . Mikä sitten on oikeatapa erota . . . ja onko sellaista olemassakaan.
Jokainen ihminen on erilainen ja jokainen ero on erilainen.
Toiset meistä ovat kylmiä ja ajattelevat vain ja ainoastaan omaa etuaan!
Ja toiset meistä ovat huomaavaisia, ja ottavat myös ympärillään olevat ihmiset huomioon ja ajattelevat heidän parastaan joka tilanteessa!! Sellaisen ihmisen sydän, niin kuin sinunkin on täyttä kultaa!!! Sellainen ihminen ei koskaan valitse itselleen helpointa tietä kulkeakseen. Ja sellainen ihminen saa omantunnon tuskia aina silloin, jos hän ei ota läheisiään huomioon, tai toimii vastoin heidän etuaan.
Mutta, kaikkeen ei tarvitsisi suostua! . . . Sen verran saa olla epäitsekäs, että joissakin tilanteissa osaa ja kykenee sanomaan EI!
Voimia sinulle ja enkeleitä tasoittamaan polkuasi.
Oletkos miettinyt syytä miksi avokkisi tekee niin?
Onko teillä kotona , välillänne kaikki ok?
Katse rehellisesti peiliin ja mieti voisitko itse tehdä / muuttaa omassa käyttäytymisessä jotain ?
Milloin viimeksi teillä kahdella oli aikaa olla ja nauttia toisitanne?
Milloin viimeksi kerroit hänelle kuinka rakas ja tärkeä , hän sinulle on .... siis sanoin sekä pienin teoin?
Milloin osoitit hänelle hellyyttä , ilman seksiin vaatimista... seksi ja hellyys ei sama asia... toki ne toisaan tsemppaa ;)
Parisuhteeseen ja sen vaalimiseen tarvitaan kaksi!
Mutta vinkkinä jutelkaa aikuisen oikeesti asiat halki poikki pinoon, kertokaa toisillenne tunteistanne tai niiden puuttumisesta, sellaisessa suhteessa jossa tunteista ei jutella eikä niitä näytetä , jos ei toisen mielipiteitä / läsnäoloa ei kunnioiteta ja muutoinkin ns. stressaavassa epävarmuudessa eläminen /riippuminen on aikas hermoja rassaavaa ja masentavaa, usein silloin mieli alkaa haluta elämään jotain korvaavaa ...olis se sitten uusi harrastus tai kenties uusi ihmisuhde, pakoilua ja tavallaan jo henkoht. omaa eroprosessiin valmistautumista.
Jos ei juttelu auta tilannetta muuttamaan , viisainta silloin olisi varmaankin erota, vaikkei se eroaminenkaan ole niin helppo juttu, varsinkin jos toisella vielä niitä tunteita jäljellä.
On maailmassa naisia / miehiä jotka osaavat pysyä kotosallakin miehensä / naisensa rinnalla... eriasia löytääkö toisilleen sopivat ihmiset toisensa miten helposti , mutta se onkin jo toinen juttu.
Voimia sinulle.