Mummuni kuoli syöpään kesällä hoitokodissa, olin paikalla kun se tapahtui. En ole ennen nähnyt kenenkään kuolevan ja asia jäi vaivaamaan. Mummu oli edellis päivänä ollut todella virkeä ja jaksanut liikkua enemmän kuin yleensä ja yöllä sitten vaipunut uneen ja hengitys oli alkanut käymään raskaaksi ja rohisevaksi. Aamulla tuli soitto että ei olisi aikaa enään paljon joten lähdin häntä katsomaan, olen ennenkin ollut kuolevan ihmisen vierellä joten tiesin mitä odottaa hengityksen ja ulkomuodon suhteen mutta itse kuolema tuli nyt "tutuksi" ensimmäistä kertaa. Jotenkin oletin että mummu ei siitä enään herää vaan jossain kohtaa vetää vain viimeisen hengenvedon. Olimme tätini kanssa siinä hänen sängyn vieressä kun mummu yhtäkkiä havahtui hereille, hänen silmänsä olivat aivan sumeat ja tuntui että hän katsoi jonnekin kauas.. hän yritti paniikin omaisesti nousta sängystä ylös ja hoki että hänen täytyy päästä lattialle seisomaan. Saimme kuitenkin tädin kanssa hänet pidettyä sängyssä rauhoittelemalla, tuntui kuin hän olisi ymmärtänyt joka sanan. Sanoin että ei ole mitään hätää, hoitaja tuli ja lähti hakemaan lääkettä. Sillä välin mummu alkoi haukkoa henkeään eikä tuntunut saavan ilmaa, kävin käytävällä huutamassa hoitajaa ja samassa mummuni suusta ja nenästä alkoi valua ruskeaa nestettä. Hän kuoli siinä silmiemme alla. Olin aivan järkyttynyt siitä tavasta kuinka mummu kuoli ja mielessäni kummittelee että käykö useinkin näin sairaille vanhoille ihmisille? kuoliko mummuni tukehtumalla? En vaan saa niitä hätääntyneitä kasvoja mielestäni :/ Onko kellään samanlaisia kokemuksia? Toki sitten kun hoitajat olivat käyneet siistimässä mummun ja pukeneet valkoisiin, näytti hän täysin levolliselta aivan kuin hän nukkuisi, eikä silloin tuntunut mitenkään pahalta häntä katsoa. Toivoisin että tuo muisto olisi mielessäni eikä se toinen. Ajattelen sitä joka päivä ja se ahdistaa, haluan saada vain tietää mitä tapahtui ja ehkä sitten saan ns. rauhan tälle asialle. Olen kuitenkin onnellinen siitä että enään hänen ei tarvitse kärsiä vaikka ikävä on :´(
kuoliko mummuni tukehtumalla..
63
15966
Vastaukset
- Kalle.
86-vuotias äitini oli ollut jo pari vuotta terveyskeskuksen vuodeosastolla ennen loppua.
Muutamia vuosia aiemmin tehdyistä suolistosyöpäleikkauksista toipui, mutta kerta kerralta kuihtuen, ja Levyn kappaletauti eteni vääjäämättä. Puhekyky ja ihmisten tunnistaminenkin hitaasti katosivat.
Soitto tuli, ja sisaren kanssa olimme paikalla toteamassa, että hengitys on kovaa puuskutusta kuin ilma loppumassa. Ei mitään kontaktia.
Hoitaja olisi sitä mieltä, että elvytyksen yrittäminen olisi liian raskas. Mitä se mahtoikin tarkoittaa?
Odottamatta silmät levähtivät aivan auki katsomaan johonkin. Sen jälkeen ei mitään reaktioita, vaan puuskutus jatkui.
Ja myöhemmin loppui.
Itseäni on kauan vaivannut, eikö hyperventilaatio saada loppumaan pussiin hengittämällä, mikä vaikutus oli suurella arsenaalilla erilaisia lääkkeitä, kärsikö aliravitsemuksesta, sillä käynneillä havaitsin, että ruoka-aikana kovin monia heikkokuntoisimpia kiersi syöttämässä vain yksi harjoittelija, jonka käyntien jälkeen lautasella näkyi vain yksi kaapaisu. Täysin mahdoton tehtävä vain yhdelle harjoittelijalle ruokkia kaikki kykenemättömät. Missä olivat kaikki hoitajat tuolloin?
Kokonaisuutena olen alkanut taipumaan siihen, että en saa vastauksia näihin asioihin koskaan.
Hän oli sentään 86-vuotias ja vain fyysisesti tässä maailmassa.
Jollain tavalla lähden minäkin.
Sinunkin on syytä vain hyväksyä peruuttamaton lopputulos, joka on kaikilla edessä.
Pohdiskelusi kuolinsyystä ei johda mihinkään, kuten ei minullakaan.- ahdistunut
Kiitos vastauksestasi. Olen kyllä hyväksynyt sen että kaikki me täältä joskus lähdetään, eikä kuolema minua ainakaan tällä hetkellä mitenkään pelota. Halusin vain purkaa ajatuksiani ja samalla tietää onko kellään muilla samoja kokemuksia.. jo pelkästään tänne kirjottaminen auttoi. Se ajatus vain jäi itselle että mummu tajusi että loppu on tulossa ja sen vuoksi hätääntyi ja yritti päästä sängystä pois ja sen nesteen tulemisen takia suusta, jäi mieleen kysymys että tukehtuiko hän...kyllä näitä asiota tulee pohdiskeltua jatkossakin mutta eiköhän tämä ikävä asia toivottavasti unohdu ajan kanssa ja mieleen jäävät pelkästään kaikki mukavat ja hyvät muistot.
- Surullinen sielu
ahdistunut kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Olen kyllä hyväksynyt sen että kaikki me täältä joskus lähdetään, eikä kuolema minua ainakaan tällä hetkellä mitenkään pelota. Halusin vain purkaa ajatuksiani ja samalla tietää onko kellään muilla samoja kokemuksia.. jo pelkästään tänne kirjottaminen auttoi. Se ajatus vain jäi itselle että mummu tajusi että loppu on tulossa ja sen vuoksi hätääntyi ja yritti päästä sängystä pois ja sen nesteen tulemisen takia suusta, jäi mieleen kysymys että tukehtuiko hän...kyllä näitä asiota tulee pohdiskeltua jatkossakin mutta eiköhän tämä ikävä asia toivottavasti unohdu ajan kanssa ja mieleen jäävät pelkästään kaikki mukavat ja hyvät muistot.
Minä taas tiedän sen että tälläinen potilas joka yrittää nousta seisomaan olisi hyvä että pääsisi sen tekemään. Hän tunsi kurkussaan kuristuksen ja tiesi että seisaallaan se helpottaa. Muttei se torista sitä että olisi selvinnyt henkissä ylös nousulla. Se on hyvä että olet miettinyt mutta nyt on hyvä lopettaa mietteet kun enään emme kukaan voi asialle mitään tehdä. Kun ihminen kuolee se on sama kuin tukehtuisi, muttei sitä tiedä itse sen näkee vain vieressä olevat.
- ahdistunut
Surullinen sielu kirjoitti:
Minä taas tiedän sen että tälläinen potilas joka yrittää nousta seisomaan olisi hyvä että pääsisi sen tekemään. Hän tunsi kurkussaan kuristuksen ja tiesi että seisaallaan se helpottaa. Muttei se torista sitä että olisi selvinnyt henkissä ylös nousulla. Se on hyvä että olet miettinyt mutta nyt on hyvä lopettaa mietteet kun enään emme kukaan voi asialle mitään tehdä. Kun ihminen kuolee se on sama kuin tukehtuisi, muttei sitä tiedä itse sen näkee vain vieressä olevat.
Kiitos tästäkin vastauksesta. Olisimme sen varmasti hänelle suoneet mutta jalat hänellä ei enään kantaneet eikä meillä ollut voimia/ mahdollisuutta häntä kannatella joten autoimme hänet istuvaan asentoon. Siihen en usko että olisi hengissä selvinnyt oli asento mikä tahansa. Enkä olisi sitä edes halunnut että joutuu yhtään enempää kärsimään. Se oli vain kamala kokemus, jos se olisi tapahtunut hänen nukkuessa niin että hengitys olisi vain lakannut olisi se ollut helpompi käsitellä. Mutta tämän vastauksen perusteella olen taas viisaampi, kiitos siitä.
- omaiselle kiitos
ahdistunut kirjoitti:
Kiitos tästäkin vastauksesta. Olisimme sen varmasti hänelle suoneet mutta jalat hänellä ei enään kantaneet eikä meillä ollut voimia/ mahdollisuutta häntä kannatella joten autoimme hänet istuvaan asentoon. Siihen en usko että olisi hengissä selvinnyt oli asento mikä tahansa. Enkä olisi sitä edes halunnut että joutuu yhtään enempää kärsimään. Se oli vain kamala kokemus, jos se olisi tapahtunut hänen nukkuessa niin että hengitys olisi vain lakannut olisi se ollut helpompi käsitellä. Mutta tämän vastauksen perusteella olen taas viisaampi, kiitos siitä.
Hoitajana olen nähnyt tuhansia kuolemia. Omaisellasi tavallaan kaunis kuolema, kun ei viikko tolkulla "kitunut" hengitys puuskuttaen, keuhkokuumeessa. Ihan normaalilta tuo vaikuttaa, joskin harvemmin kukaan just ennen kuolemaa pyrkii seisomaan. Happi ja morffiini olisivat helpottaneet hengitystä, tuskin kyse hyperventilaatiosta.
Suosittelisin juttelemaan alan ammattilaisen kanssa, jos asia vaivaa. Tuskin näiltä palstoilta tietoa saa, mutta verrannaisjuttuja varmaan riittää. Kuolema tulee aina yllättäen, vaikka se olisikin odotettavissa. Hienoa, kun omainen ollut läsnä. Hoitajat eivät ehdi useinkaan istua kuolevan lähellä kädestä pitämässä. - ...että
... tässä maassa ei yksinkertaisesti välitetä enää muusta, kuin tuotavuudesta (rahallisesti).
Jopa se inhimillisyyskin, jota ennen esiintyi ihmisissä, on jäämässä tuon ahneuden jalkoihin totaalisesti.
Rahan perässä juoksemiselta ei huomata mitään ympärillä tapahtuvasta sairaasta muutoksesta huonompaan suuntaan. Ei ehditä ajattelemaan muuta, kuin maksimaalista tuottavuutta ja oman hyödyn tavoittelua.
Jokainen kuitenkin joutuu kohtaamaan (myös nuo rahanpalvojat) tuon elämän loppumisen, joko omalla kohdallaan tai lähisukulaisen kautta.
Silloin koetaan se liian myöhäinen herääminen todellisuuteen ja tajutaan kuinka "fiksusti" elämänsä on elänyt.
Yhteiskuntamme vain on tällainen, ihmisen muututtua tulosriippuvaiseksi ja rahan/materiaalin ahnehtijaksi.
Vetäköön jokainen siitä johtopäätöksensä, onko "kehityssuunta" oikea ja terve... - ärsyyntynyt
ahdistunut kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Olen kyllä hyväksynyt sen että kaikki me täältä joskus lähdetään, eikä kuolema minua ainakaan tällä hetkellä mitenkään pelota. Halusin vain purkaa ajatuksiani ja samalla tietää onko kellään muilla samoja kokemuksia.. jo pelkästään tänne kirjottaminen auttoi. Se ajatus vain jäi itselle että mummu tajusi että loppu on tulossa ja sen vuoksi hätääntyi ja yritti päästä sängystä pois ja sen nesteen tulemisen takia suusta, jäi mieleen kysymys että tukehtuiko hän...kyllä näitä asiota tulee pohdiskeltua jatkossakin mutta eiköhän tämä ikävä asia toivottavasti unohdu ajan kanssa ja mieleen jäävät pelkästään kaikki mukavat ja hyvät muistot.
Nukkuessaan se lähti meidänkin pappa 79v iässä. Yksityisessä hoitokodissa lukitussa huoneessa. Poliisi määräsi oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen, jota ei ehkä olisi tarvinnut tehdä, koska pappa sairasti keuhkosyöpää, joka oli aiheuttanut keuhkokuumeen. Ymmärrämme senkin ihan hyvin, että yöllä ovi on pidettävä lukittuna, kun hän kuljeskeli yöllä ympäriinsä ja meni muiden asukkaiden huoneisiin.
Sitä emme kuitenkaan ymmärrä, että tämä Lounais-Suomessa oleva yksityinen uskonnollinen hoitokoti laskutti hoitomaksun vielä kolme kuukautta papan kuoleman jälkeen! Perunkirjoittaja huomasi asian ja kylläkin sai hoitokodin palauttamaan rahat takaisin. Papalla on kaksi lasta, jotka molemmat asuvat ulkomailla. Siksi huijaus tietenkin onnistui, mutta kuinka monen muun kohdalla huijausta ei edes huomata.
Luultavasti aloittajan mummon lopullinen kuolema on johtunut keuhkoödeemasta, kun nesteet on noussut ylös tai keuhkokuumeesta. Pitäisi selvitä ruumiinavauspöytäkirjasta. Valitettavasti on kauniita, rauhallisia kuolemia ja sitten vähemmän kauniita. Usein syöpään kuolevat ihmiset saavat juuri ennen loppuaan "selvän, kirkkaan" hetken ja ovat esim. lähdössä sairaalasta kotiin tai johonkin. Olen työssäni nähnyt, että nukkuessa sydämen hiljaa pysähtyessä on kauneinta "nukkua pois". - jeppu7
Usein töissäni huomannut että ns.Terminaalivaiheen,tai muuten pysyvästi heikkokuntoisten potilaiden tila jostain kumman syystä ennen kuolemaa kohnetuu selvästi. Monesti näin käynyt,ja se onkin ihan tapana että jos normaalisti täysin väsyksissä ja vastailematon vanhus yhtäkkiä alkaa pirirstymään,niin osaa odottaa että menee pian..Aina ei tietenkään näin käy,mutta usein..
- husista
Tosiasiassa kuvailemasi neste on suomenkielellä "paskaa", mummosi on kärsinyt lääkityksestä johtuen ehkä ummetusta ja usein kuolevat ihmiset,siis vanhukset oksentelevat ulosteensa,kun vatsa ei enään toimi kunnolla ja se kuvailemasi neste ,oli ulostetta,oikeuslääkäri vahvistaa sen kyllä sinulle,että suoli oli revenyt jas se hänestä ulos tullut oli ulostetta,parempi näin, kuin se että lääkärit olisi alkaneet leikkelemään kuolevaa potilasta, ehkä hän tukehtui omaan ulosteeseensa ja se ei ole kovinkaan kaunista katseltavaa,silloin kun syöpäsairaasta ihmisestä on kyse,niin varsin usein he tukehtuvat ulosteeseen ja aina ei arvitse olla edes syöpää,ainoa mikä on rumaa,kun kahvinpurujen tapaista nestettä tulee suusta ja nenästä.
osanottoni sinulle.- ällikkä
Todennäköisemmin mainitsemasi "paska" on ollut verta. Yleisimmin kun sieltä tuppaa tulemaan "sumpin" näköistä verta, jos ei siis ole kysymys suolitukoksesta.
- ärsyyntynyt
maksan poksahdettua! Alkoholistien vaivoihin kuuluvaa.
- hyi...
ällikkä kirjoitti:
Todennäköisemmin mainitsemasi "paska" on ollut verta. Yleisimmin kun sieltä tuppaa tulemaan "sumpin" näköistä verta, jos ei siis ole kysymys suolitukoksesta.
Eikö nykylääketieteellä voida varautua tällaisiin??? Pitääkö ihmisten tukehtua omiin eritteisiinsä tai vereensä. Tai eikö voida nukuttaa tod. nopeasti siinä vaiheessa kun tukehtuminen lähenee tai tulee, siksi aikaa. Sitä vartenhan on hoito olemassa, miksi katsotaan vaan vierestä että voi voi. Voisi jopa kuvata aiemmin kroppaa että onko joku kohta pettämässä. Tai tutkia toimiiko se suoli. Kärsimystä vähemmän, se jos mikä olisi tärkeää.
- Tämä on Soomi Vinlan
hyi... kirjoitti:
Eikö nykylääketieteellä voida varautua tällaisiin??? Pitääkö ihmisten tukehtua omiin eritteisiinsä tai vereensä. Tai eikö voida nukuttaa tod. nopeasti siinä vaiheessa kun tukehtuminen lähenee tai tulee, siksi aikaa. Sitä vartenhan on hoito olemassa, miksi katsotaan vaan vierestä että voi voi. Voisi jopa kuvata aiemmin kroppaa että onko joku kohta pettämässä. Tai tutkia toimiiko se suoli. Kärsimystä vähemmän, se jos mikä olisi tärkeää.
Tämä on kehitysmaa.
Oman käden kautta lähteminenkään ei ole sallittua.
Mutta harvemmin ehtivät estämään, jos homman suunnittelee huolella ja tekee oikein.
Aina ei tietysti voi valita/ole enää siinä kunnossa, että oma käsi pelaisi ja armahtaisi.... - aikansa kullakin
hyi... kirjoitti:
Eikö nykylääketieteellä voida varautua tällaisiin??? Pitääkö ihmisten tukehtua omiin eritteisiinsä tai vereensä. Tai eikö voida nukuttaa tod. nopeasti siinä vaiheessa kun tukehtuminen lähenee tai tulee, siksi aikaa. Sitä vartenhan on hoito olemassa, miksi katsotaan vaan vierestä että voi voi. Voisi jopa kuvata aiemmin kroppaa että onko joku kohta pettämässä. Tai tutkia toimiiko se suoli. Kärsimystä vähemmän, se jos mikä olisi tärkeää.
Olet varmaan nuori henkilö. Luuletko, että vastauksesta oli kirjoittajalle eli lähiomaiselle mitään hyötyä? Ihmettelisit itseksesi. Iän karttuessa elämä opettaa tietämään asioita. Ei ihmisen elimistö ole ikuinen kestämään kuin koneisto, vaikka sitä sellaiseen voi verratakin, niin nerokas se on ja monimutkainen. Iäkkään ja sairaan ihmisen ja vuodepotilaan vastustuskyky on vähäinen ja kun koneisto on loppuun kulunut se reagoi yllättävillä tavoilla. Ei sitä korjata, vaikka minkälaiset röntgenit olisivat saatavilla.
Osanottoni kaikille omaisensa menettäneille kirjoittajille tässä samalla.
- kuolema ja elävä
pappa oli ollut kanssa edellisenäpäivänä virkeä ja jutellut kun täältä pääsee pois, niin hän tekee sitten mitä vaan. Seuraavana päivänä jouluaattona tuli soitto, että pappa on lähtenyt taivaisiin. Hoitajalle oli sanonut, että hän ottaa pienet nokkaunet.
Aavistaako ihminen tavallaan oman kuolemansa??- ex-hoitaja....
olen sen verran monta kuolemaa nähnyt että voisin olla varma että kuoleva ihminen tietää milloin aika on koittanut. eräänkin vanhemman ihmisen vieressä seisoin ja hän pyyti että pitäisin häntä kädestä kiinni. otin aikaa ja istuin vieressä ja pidin kädestä kiinni. meni hetki ja hän katsoi ohitseni ja kovasti jutteli jollekin ja sitten tuli hetki jolloin hän puristi kättäni kovemmin ja sitten kuului kuinka hän otti viimeisen henkäyksensä ja ote hellitti kädestäni.
se oli mielestäni kaunis hetki. vanhus halusi että olen hänen vierellään ja vaikka aamu oli töissä kiireistä aikaa niin otin sen ajan siitä irti ja olin tämän tukena ja turvana jota hän silloin kaipasi. omaiset olivat kiitollisia minulle siitä että istuin heidän rakkaansa vierellä viimeisillä minuuteilla koska heistä kukaan ei ehtinyt paikalle ajoissa.
kuolema on asia jota kaikki eivät koskaan näe luonnossa, hoitajana olevalle se on arkipäivää, mutta tiedän kyllä paljon hoitajia jotka eivät ole koskaan nähneet kuollutta ihmistä. eivätkä välttämättä koskaan tulekaan näkemään. - 17
Pitkän vaikean sairauden murtamana kroppa lopettaa taistelunsa juuri ennen kuolemaa ja energiaa ei enää "tuhlaannu" taisteluun. Nähnyt saman ilmiön itsekin: yhäkkinen selvä piristyminen ja sen jälkeen (seuraavana päivänä) kuolema.
- tohtori kiminkinen
Vanhusten hoisossa pitää keskittyä henkiseen puolee ja sen jälkeen katsoa, tarviiko fyysiselle puolelle tehdä jotain.
- vieläkin ällistynyt
Oli hyvä lukea sattumalta näitä pohdintoja, kun itse olen kolme vuotta miettinyt isän kuolemaan. Aivan terveellä vanhuksella alkoi hengenahdistus, kun hän oli asunut kuukauden palvelutalossa sinne omasta yksiöstään muuttaneena. Vietiin sairaalaan ja laitettiin nesteenpoisto. Sanottiin että keukoissa nestettä. Isä vaikutti pirteältä ja hengitys tasaantui. Sitten nesteenpoistoa jatkettiin, ja annettiin morfiinia. Seuraavana päivänä isä lakkasi puhumasta, katsoi vain viikon hätääntyneenä, kunnes kuoli pois koko ajan haluten vielä elää, se näkyi katseesta. Ei voinut syödä, enkä ymmärrä mitä äänelle oli tapahtunut. Ei ollut keukokuumetta. En ole ymmärtänyt koko aikana tätä tapahtumaa. Vieläkin aika usein mietityttää, että olisi pitänyt pikaisesti juurita jaksain perehtyä ja sekaantua asiaan, kun en lääketieteestä paljokaan tiedä.
- Bryssel
on, että aivoihin tuli verenvuoto. Syöpä alkaa levitä myös vereen. Omaiseni kuoli rintasyöpään, ja loppuvaiheessa veri ei ollut enää veren näköistä. Olin hänen kanssaan viimeisellä verikokeella, ja putkeen tuli ruskehtavaa poroa. Lääkäri kertoi, että hänelle tulee verenvuoto joko aivohin tai suolistoon, ja sitten tulee loppu. Hänelle se tuli suolistoon. Hänkin oli vielä virkeä edellisenä päivänä. Tapaus, josta kerrot, on ihan normaali.
- Hoitaja myös
vieläkin ällistynyt kirjoitti:
Oli hyvä lukea sattumalta näitä pohdintoja, kun itse olen kolme vuotta miettinyt isän kuolemaan. Aivan terveellä vanhuksella alkoi hengenahdistus, kun hän oli asunut kuukauden palvelutalossa sinne omasta yksiöstään muuttaneena. Vietiin sairaalaan ja laitettiin nesteenpoisto. Sanottiin että keukoissa nestettä. Isä vaikutti pirteältä ja hengitys tasaantui. Sitten nesteenpoistoa jatkettiin, ja annettiin morfiinia. Seuraavana päivänä isä lakkasi puhumasta, katsoi vain viikon hätääntyneenä, kunnes kuoli pois koko ajan haluten vielä elää, se näkyi katseesta. Ei voinut syödä, enkä ymmärrä mitä äänelle oli tapahtunut. Ei ollut keukokuumetta. En ole ymmärtänyt koko aikana tätä tapahtumaa. Vieläkin aika usein mietityttää, että olisi pitänyt pikaisesti juurita jaksain perehtyä ja sekaantua asiaan, kun en lääketieteestä paljokaan tiedä.
Kukaan ei valitettavasti voi tietää mitä viime aikoina oikeasti tapahtuu aivoissa tai kun sisuskalut ovat jo aivan loppu. Meidän pitää olla kiitollisia siitä että oma läheinen on saanut elää pitkään ja hyvää vanhuutta. Ja kuulostaa hienolta että ollut kuolemaansa asti hyvä kuntoinen. Eihän kukaan haluaisi maata vuosikausia vuodepotilaana vaipoissa ja syötettävänä. Se on parasta hoitoa kuolevalle kun omaisia ehtii vierelle kädestä kiinni pitämään, vaikka se olo ehkä avuttomalta siinä tuntuukin, mutta voit olla tyytyväinen että olit oikeutettu sen hetken siinä sängyn vierellä olemaan. Se on tärkeä muisto sinulle. Valitettavan usein omaisilla tulee hätä viime hetkillä ja alkavat vaatia hoitajilta, että nyt on jotain tehtävä. Silloin lähetämme kuolevan vanhuksen ambulanssi kyydillä sairaalaan hoitoon... ja yleensä sillä voitetaan noin vuorokausi lisää elinikää, ellei jo kuole matkalla ambulanssiin. Minua nämä tilanteet harmittavat, koska koen vanhukselle tutut hoitajat ja tuttu sänky ja seinät tärkeämmäksi. Rauhallinen hetki johon hyvä nukahtaa. Voimia sinulle ja ole ylpeä itsestäsi, kun ollet saattanut mummosi viimeiselle matkalle.
- Ikävä on äitiä.
kuoli kesällä. Hoidimme hänet sairaalaan dikoksiini-lääkkeen päivitykseen. Dikoksiinin valmistusprosessia kun on muutettu EUn ympäristönsuojelulainsäädännön mukaiseksi. Se aiheuttaa erilaisen imeytymisensä vuoksi joillekkin hengenahdistusta, niin kuin meidän äidille teki. Sairala hoiti homman niin että otti ensin ns. tarpeettomat lääkkeet pois. Se on kalkkitabletit, kolestroolilääkkeen, vitamiinit, ym..Sen jäleen otettiin asteittain: marevaani (verenohennuslääke), furesis (nesteenpoistolääke), dikoksiini (sydänlääke) ja jätettiin linatiini (pitkävaikutteinen nitro) laastarina. Katetrin aiheuttama virtsatietulehdus hoidettiin antibiootilla niin että "vain kärki katkaistiin", tulehdus jäi ja aiheutti keuhkokuumeen. Nesteytys lopetettiin.
Me pyydettiin tippaa äitille. Hoitajat ei sitä antaneet, mutta eivät myös sanoneet että lääkäri oli kieltänyt antamasta. Äiti ei itse enää kyennyt juomaan, vaikka hän sinne sairaalaan viikkoa aiemmin oli "itse kävellyt". lopulta kun sain ylilääkärin käsiini niin vastaus oli: "Hei tieks mitä, kai sä tiedät mistä on kysymys! Hän kuolee kohta !Hänelle on jo nyt tullut pitkiä hengityskatkoja, hoitaja havatsi ne. Hoitaja oli havainnut äidillä pitkiä hengityskatkoja kun he olivat laittaneet äidin erityiseen tarkkailuun sen jälkeen kun olin soittanut osastolle että : äidin kunto huononee kokoajan siellä sairaalassa. Pitäisi nousta mutta miksi se huononee. Huonekaveri sitten selvitti että hän ei ole syöny eikä juonut. Pienikokoisena hän ei ylety syömään kun hänen sänkynsä pidettiin matalalla ja pöytä oli korkealla. Kukaan ei ollu avustanut. Samoin juominen, äiti oli monta kertaa pyytänyt että laittakaa juoma niin että hän ylettyy ottamaan mukin. Ei laitettu ja huonekaverit olivat käyneet häntä auttamassa, kunnes kerran sattui niin että hoitaja tuli samaan aikaan kun huonekaveri oli äitiä juottamassa, ja alkoi hirveä huuto. Oikeesti kaikki neljä siinä huoneessa kertoivat asian samallatavallä. Toiset ei saa äitiä mennä auttamaan. Äiti oli tavattoman hyvä ja kokenut potilaana, pitkien aikaisempien sairaalassaolo kokemuksien takia. Ei turhista narissut.
Ei mitään senjälkeen häntä sitten seurattiin vähän tarkemmin ja yöhoitaja oli huomannut äidillä pitkät hengityskatkot. Sen viikon aikana ei kukaan kuitenkaan ollut niistä minulle maininnut joka kävi äitiä katsomassa, auttamassa joka vierastunti, kaksi kertaa päivässä.
Vastasin tälle osastojen ylilääkärille: "Hänellä on pitkä hengityskatkoja keskimäärin n.puoliminuuttia ollut lapsesta asti." Koskaan sitä ei ole tutkittu mistä ne johtuu. Mutta jos hän nukkuu selällään sikeesti niin katkoja on ne kuuluu hänelle. Äiti itse tiesi että hänellä on kuulemma hengityskatkoja kun me olimme sen sanoneet, mutta hän ei sitä koskaan tutkituttanut, koska se ei ollut hänelle brobleema. (koska hän katkojen aikana nukkui). Meille se oli ongelma kun yhtäkkiä hengitys loppui, jo silloin kun olin lapsi ja äiti työelämässä. Mut siihen jotenkin tottui.
No näiden katkojen vuoksi he olivat päättäneet että äiti saa kaikessa rauhassa lähteä. Me hoidamme häntä oksynormilla, sanoi lääkäri.(tai joku sen tyyppinen nimi oli kipulääke pistoksella joka tuotiin)
"Ei käy.Teillä on alkuperäinen tehtävä suorittamatt, päivittää hänen dikoksiini-lääkkeensä".
Tämän keskustelun jälkeen palattiin normaaliin päiväjärjestykseen. Äiti sai peruslääkkeensä takaisin ja tippa tuotiin heti kierron jälkeen. Antibiootti hoito aloitettiin keuhkokuumeeseen.
Kävi kuitenkin niin että hän oli ollut ilman lääkitystä niin pitkän ajan että tilanne oli hallitsematon. Äiti nukkui pois noin kahden viikon kuluttua.
Edellisenä päivänä, se oli tiistai päivä. Äiti sanoi että nosta hänet ylös. Nostin sängynlaidalle istumaan ja me voimistelimme. Miltä tuntui? Kysyin, ja hän vastasi että kyllä tuntui hyvältä, hiukan pääsee ylös täältä sängystä. Sitten kului pari tuntia ja hän sanoi, mainiten minun nimeni, että: Nyt loppu. Nyt oikeesti tää loppuu. Vie minut kotiin. En voi vielä viedä, sinun pitää hiukan friskaantua ensin. No vie minut tuonne toiselle osastolle, tai toiseen sairaalaan, mut täällä olo, tällä osastolla olo loppuu nyt. Ei täällä tule kun huonommaks, ja huonomaks vaan koko ajan. Ei me voida nyt muuta kun olla tässä sairaalassa ja tällä osastolla ja yrittää pinnistellä että parannuttais tästä sairaalareissusta sen verran että päästäis kotiin. Vastasin hänelle. Sairaala oli onneksi järjestänyt asiat niin että hänelle annettiin oma huone ja me omaiset saimme olla hänen kanssaan kok ajan. Tämän keskustelun jälkeen äitillä alkoi voimat vähenemään kunnes hän seuraavana aamuna nukkuin pois. En nähnyt hänen lähtöään, sen näki siskon. Hän kertoi että siinä ei ollut mitään dramaattista. Hengitys hiipui, loppui. Rinnassa sydän pamppaili vielä jonkin aikaa, kunnes loppui ja äidin elämä oli päättynyt.- nmmnnn
Joo valitettavasti ne joskus kaikki kuolee ja hyvin moni sairaalaan, ei ollut äitisi ainut ko sairaalaan kuoli sinä vuonnakin, vaikka luulit että sairaalassa vain parannetaan....
- j6h
tohtori kiminkinen:
"Vanhusten hoisossa pitää keskittyä henkiseen puolee ja sen jälkeen katsoa, tarviiko fyysiselle puolelle tehdä jotain."
Niin, tuon takia iäkäs sukulaiseni kuoli. Oli jo kymmenen vuotta saanut kahden viikon välein verensiirron sairautensa takia, hoitokotiin jouduttuaan veljensä kuoleman jälkeen, ei enää saanut. Koska hänen oireensa tulkittiin ihan muuksi, vaikka sukulaiset kertoivat että hän on sekava silloin kun tarvitsee verensiirtoa. No, nämä olivat sitä mieltä ettei kyse ole siitä vaan dementiasta, kun vanhus alkoi nähdä näkyjä. Vielä kun meni tosi heikkoon kuntoon, sanottiin ettei syytä siirrolle ole. Lopulta suostuttiin ottamaan huomioon sukulaisten neuvot hoidossa, mutta liian myöhään. Nainen kuoli ennen kuin ehti verensiirtoon.
Vaikka kyseinen sukulainen oli jo 87-vuotias, niin todettiin että hän olisi elänyt vielä ainakin 10 vuotta ilman tuota mokaa, koska sydän ja muut elimet olivat todella hyväkuntoiset, verisairaus oli ainoa vanhuusvaiva. Ja dementoitunut ei ollut pätkääkään vaikka muuta väittivätkin! - vaaleanpunainenpilvi
nmmnnn kirjoitti:
Joo valitettavasti ne joskus kaikki kuolee ja hyvin moni sairaalaan, ei ollut äitisi ainut ko sairaalaan kuoli sinä vuonnakin, vaikka luulit että sairaalassa vain parannetaan....
Mä uskon, että on varsin tavallista, että ihminen viimeisenä päivänään voi olla todella pirteä ja hyväntuulinen. Ihan kuin vaistoaisi, että loppu on tulossa ja haluaa elää vielä tämän päivän... Mulla ei ole ihmis-esimerkkiä tähän, mutta rakas lemmikkini käyttäytyi varsin saman suuntaisesti ennen kuin nukkui pois. Koira oli sairastellut pitkään ja saanut lääkitystä. Vanhalla otuksella sairaus uusiutui aina vaan ja lääkkeet maksoivat omaisuuden. Viidennellä kerralla samaan keuhkotulehdukseen emme enää lääkinneet koiraa vaan annoimme vain lääkärin määräämiä kipulääkkeitä. Harkittiin lopettamista, mutta ei päästy sinne asti. Eräänä aamuna rakas lemmikki näytti melkein parantuneen. Se leikki ja juoksi kuin nuori pentu konsanaan. Koko päivän perheemme oli sen kanssa, leikki ja koira nautti. Seuraavana aamuna löysimme sen poisnukkuneena omalta paikaltaan.
Koira on ehkä huono esimerkki, vaikka meille se olikin rakas. Se, että se antoi viimeisinä hetkinään eleitä parantumisesta sai meidät suremaan sen poismenoa entistä enemmän. Ehkä juuri sinuakin vaivaa tässä nimenomaan se, että olisitko voinut tehdä jotain. Et olisi. En usko, että ne hoitokodissa mitenkään tahallaan hoitavat huonosti. Niillä on vain ihan liian vähän resursseja. Itse aion äänestää ensi kevään eduskuntavaaleissa henkilöä, joka ajaa vanhusten hoidon parantamista. Sen sijaan, että kansanedustajien palkkaa nostetaan, pitäisi erityisesti vanhainkodin työntekijöiden palkkoihin ja resursseihin paneutua!
Voimia sinulle mummosi kuoleman johdosta! - höh höh
j6h kirjoitti:
tohtori kiminkinen:
"Vanhusten hoisossa pitää keskittyä henkiseen puolee ja sen jälkeen katsoa, tarviiko fyysiselle puolelle tehdä jotain."
Niin, tuon takia iäkäs sukulaiseni kuoli. Oli jo kymmenen vuotta saanut kahden viikon välein verensiirron sairautensa takia, hoitokotiin jouduttuaan veljensä kuoleman jälkeen, ei enää saanut. Koska hänen oireensa tulkittiin ihan muuksi, vaikka sukulaiset kertoivat että hän on sekava silloin kun tarvitsee verensiirtoa. No, nämä olivat sitä mieltä ettei kyse ole siitä vaan dementiasta, kun vanhus alkoi nähdä näkyjä. Vielä kun meni tosi heikkoon kuntoon, sanottiin ettei syytä siirrolle ole. Lopulta suostuttiin ottamaan huomioon sukulaisten neuvot hoidossa, mutta liian myöhään. Nainen kuoli ennen kuin ehti verensiirtoon.
Vaikka kyseinen sukulainen oli jo 87-vuotias, niin todettiin että hän olisi elänyt vielä ainakin 10 vuotta ilman tuota mokaa, koska sydän ja muut elimet olivat todella hyväkuntoiset, verisairaus oli ainoa vanhuusvaiva. Ja dementoitunut ei ollut pätkääkään vaikka muuta väittivätkin!olisi elänyt 10 vuotta... haloo niin munki mummu olis eläny 40 vuotta jos ei olis rekka ajanu yli...
- Sinderman -82
j6h kirjoitti:
tohtori kiminkinen:
"Vanhusten hoisossa pitää keskittyä henkiseen puolee ja sen jälkeen katsoa, tarviiko fyysiselle puolelle tehdä jotain."
Niin, tuon takia iäkäs sukulaiseni kuoli. Oli jo kymmenen vuotta saanut kahden viikon välein verensiirron sairautensa takia, hoitokotiin jouduttuaan veljensä kuoleman jälkeen, ei enää saanut. Koska hänen oireensa tulkittiin ihan muuksi, vaikka sukulaiset kertoivat että hän on sekava silloin kun tarvitsee verensiirtoa. No, nämä olivat sitä mieltä ettei kyse ole siitä vaan dementiasta, kun vanhus alkoi nähdä näkyjä. Vielä kun meni tosi heikkoon kuntoon, sanottiin ettei syytä siirrolle ole. Lopulta suostuttiin ottamaan huomioon sukulaisten neuvot hoidossa, mutta liian myöhään. Nainen kuoli ennen kuin ehti verensiirtoon.
Vaikka kyseinen sukulainen oli jo 87-vuotias, niin todettiin että hän olisi elänyt vielä ainakin 10 vuotta ilman tuota mokaa, koska sydän ja muut elimet olivat todella hyväkuntoiset, verisairaus oli ainoa vanhuusvaiva. Ja dementoitunut ei ollut pätkääkään vaikka muuta väittivätkin!tai sitten sydän loppui, kuten vanhuksilta yleensäkin. Sen sijaan juttusi kummitelusta oli mielenkiintoinen. Tosi tiukkaa tavaraa, maailmasta, jossa nykyaikana mikään ei ole mahdotonta. Miksi emme loisi omia haamujamme? Esim. tv:n taajuutta apuna käyttäen. Näin hän jäisi ikuisesti elämään. Levollinen ja rauhallinen kuolema on varmasti meidän kaikkien tavoitteena, mutta sun tulisi nyt keskittyä mahdollisuuteen luoda uutta elämässäsi, kun sille on jäänyt monenlaista tilaa. Materiaaliakaan ruumiista ei tule rakentaa, vaan itsestäsi ja maailmasta. Montaa ihmistä alkaa varmaan tässä vaiheessa kiinnostamaan erilaiset uskonlahkot. Muistattehan että niissäkin on elämää ja maailmaa ssekä maapallo..
- Hohhoijaa...
Just joo näitä "vanha mammani/ pappani" KUOLI! --ja herranjumala JOKU on oltava SYYLLINEN! --kyllähän "ne" nyt vähintään TAPPOIVAT vanhan mammani/ pappani -ehkäpä jopa MURHASIVAT; olihan sentään SAIRAALASSA/HOITOKODISSA!
Voi herranjee miten typeriä ihmiset voi olla... mikä siinä nyt on niin helvetin vaikeaa hyväksyä, että kaikki me kuollaan --ja mitä vanhempi ja/ tai sairaampi, sitä todennäköisemmin --ihan ilman kenenkään SYYTÄ. Elämä vaan on sellasta. - j6h
höh höh kirjoitti:
olisi elänyt 10 vuotta... haloo niin munki mummu olis eläny 40 vuotta jos ei olis rekka ajanu yli...
Joo-o, mutta onko kuolemaan johtava hoitovirhe mielestäsi hyväksyttävämpi kun on vanhasta ihmisestä kyse?
- ruokaa keuhkoihin
Hohhoijaa... kirjoitti:
Just joo näitä "vanha mammani/ pappani" KUOLI! --ja herranjumala JOKU on oltava SYYLLINEN! --kyllähän "ne" nyt vähintään TAPPOIVAT vanhan mammani/ pappani -ehkäpä jopa MURHASIVAT; olihan sentään SAIRAALASSA/HOITOKODISSA!
Voi herranjee miten typeriä ihmiset voi olla... mikä siinä nyt on niin helvetin vaikeaa hyväksyä, että kaikki me kuollaan --ja mitä vanhempi ja/ tai sairaampi, sitä todennäköisemmin --ihan ilman kenenkään SYYTÄ. Elämä vaan on sellasta.Vanha ihminen on helppo tappaa, vaikkapa syöttämällä liian nopeesti, menee ruokaa ja tai juomaa keuhkoihin ja tullee keuhkokuume ja vie mukanaan.
TÄmä keuhkokuumeeseen syöttäminen on kuulemma YLEISIN KUOLINSYY laitosvanhuksilla.
Näin sanoi eräs sairaanhoitaja itse minulle.
Ei tuntunut sen jälkeen kovin hyvältä jos en ehtinyt itse syöttämään äitiäni.
Ja keuhkokuume siitä tuli. Ja menoa kaikki.
Minusta tuntuu että syöttämällä tappaminen on aivan tavallista ja luvallista noissa vanhuslaitoksissa.
Vanhus kun ei jaksa rykiä keuhoistaan pois enää mitään. - mielipide tämäkin
ruokaa keuhkoihin kirjoitti:
Vanha ihminen on helppo tappaa, vaikkapa syöttämällä liian nopeesti, menee ruokaa ja tai juomaa keuhkoihin ja tullee keuhkokuume ja vie mukanaan.
TÄmä keuhkokuumeeseen syöttäminen on kuulemma YLEISIN KUOLINSYY laitosvanhuksilla.
Näin sanoi eräs sairaanhoitaja itse minulle.
Ei tuntunut sen jälkeen kovin hyvältä jos en ehtinyt itse syöttämään äitiäni.
Ja keuhkokuume siitä tuli. Ja menoa kaikki.
Minusta tuntuu että syöttämällä tappaminen on aivan tavallista ja luvallista noissa vanhuslaitoksissa.
Vanhus kun ei jaksa rykiä keuhoistaan pois enää mitään.Monet vanhukset ei enää pysty kunnolla nielemään.Ei kai silloin voi olla hoitajan syy,jos nielemisrefleksi on jo melkein loppunut.Tai ainakin me vaaditaan että vanhuksia pitää syöttää ja juottaa vaikka olisi kuinka huonokuntoinen tahansa ja kuolemaisillaan.
Ja vanhuksilla ei ole enää loppuvaiheessa minkäänlaista ruokahalua edes.
Toivon kyllä,että jos itse siihen tilanteeseen joudun,että kukaan ei väkisin syöttäisi ja juottaisi minua sen takia että saisin pari päivää lisäaikaa.Sitä paitsi olen jostain lukenut,että kiuhtuminen nesteen puutteeseen ei ole pahin mahdollinen kuolintapa.Tietysti pitää kostutta suuta ym,jos potilas sitä haluaa.
- Tupakoinnin lopettan
Joku paikka petti ja nesteet tulivat ulos väärään paikkaan.
Yksi kaverini kuoli syöpään. Häneltä puhkesi lopulta vatsa-aortta ja lattialle kaatumisen jälkeen tuli suusta verta.
Sitä en tiedä, tuleeko näissä jutuissa tukehtumisen tapainen ilmiö. Aika on kuitenkin täynnä, eikä sitä voi enää kuin ehkä sekunneilla siirtää. Kuolema on hyvä hyväksyä viimeistään siinä vaiheessa.
Tupakoitko? Keuhkosyöpä aiheuttaa hitaan kauan kestävän tukehtumisen. Jos tupakoit, kutsut itsellesi keuhkosyöpää. Haluatko tukehtua hitaasti?- Sinderman vm-82
joka ei kyllä lievity tupakoinnilla, joka laskee älykkyysosamäärää. Sukupuoliasioista nyt puhumattakaan. Tarkoitan todellakin mitä sanon. Hirveän vaarallista. Mikä erehdys on vainota ihmisiä tällaisesta, kun voimme kaikki osallistua erilaiseen keräilyyn tai Jumalan luomistyöhön. Tupakoinnin tulisi olla kuin hiustenvärjäystä. Todella harvinaista ja piristävää. Sekin kuuluu naisen maailmaan, aivan kuten muidenkin asioiden ymmärtäminen. Tupakonti aiheuttaa yleisesti sukupuolimuutoksia, mutta ihmisiä on erilaisia. Sydän- ja verisuonitautielimistön kohdalta, tupakointi ei ole palvelemista. Mummosi olisi varmasti todella ylpeä, jos jättäisit tällaiset asiat väliin. Antamalla elämänsä Jumalalle, voimme ajatella erittäin ihmisiä, ihmisyyttä ja itseämme. i-rakenne kuolemassa ei ole tärkeä, vaan mulle se on reinkarnaatio.
- kleros
Minun äitini kuoli haimasyöpään,loppu oli todella tuskallinen..Äitini yritti peittää kivun,mutta oli kuitenkin pyytänyt lisää lääkitystä heti kun vieraat lähtivät sängyn vierestä.Olin vierellä kun lähdön hetki koitti ja tuntui että jotain minusta jäi sinne sairaalan huoneeseen,en ole voinut käydä äitini haudalla koska olen työntänyt surua vain edelläni osaamatta/uskaltamatta aloittaa surutyötä.Minusta kuolemisessa ei ollut mitään kaunista,sairaalaympäristö teki siitä hirveän laitosmaisen..saattohoitokodissa olisi varmaan ollut toisenlaista,mutta kukaan ei hennonut äidille sanoa että nyt ollaan viimeisellä pysäkillä,vaikka hän varmasti tiesi niin ei halunnut asiasta puhua ja kunnioitimme tätä tahtoa.Nyt ehkä toimisin erilailla mutten anna itselleni oikeutta jälkiviisauteen.Rauha sinunkin mummisi sielulle.
että kuoleva potilas yhtäkkiä piristyy ja voi hyvin. yleensä silloin hän hoitaa ne viimeiset asiat jasitten voi olla vainaa jopa puolentunnin kuluttua siitä.
Äkillinen piristyminen on merkki lähestyvästä poismenosta. Ymmärrän että ensikertalaiselle se on järkytys, mutta tämä on tätä selittämätöntä luonnonlakia. Osanottoni mummun poismenon johdosta- Päivi 1958
Äitini kertoi että hänen isänsä oli ollut täysin vuodepotilaana pitkän aikaa ja kuolinpäivänään noussut itse istumaan sängyn reunalle. Ja appiukkoni myös kuoli niin että viimeisenä päivänä oli pirteimmillään koko sairastamisen aikana. Luultiin että sairaus on voitettu ja paraneminen alkanut. Vielä mitä. Yöllä tuli soitto että vaari on kuollut.
Eli joskus on jopa ennakoitavissa kuolema niin että piristyy ennen loppua. - Sinderman vm-82
kuinka kuoleva on kokenut ennusmerkkejä ja monet hänen teoistaan kertovat lähestyvästä poislähdöstä. Mä itse vältin tunteita tämän takia pitkiäkin aikoja ja totesin lopulta sairastuneeni. Usean vuoden saatossa. Taustalla oli voimakkaita pelkoja itsensä ja läheistensä menettämisestä. Vältin elämää ja lupauksia elämästä arjesta. Vainajalle annetaan kukkia, hänet ikään kuin koristellaan. Mistä tämä kertoo? Löysin juuri kirjan orkidean kasvattamisesta, voiko vainajalle antaa omia orkideoja? Tarkoitan etikettivirhettä. Käsitin, että näitä voi kysyä kirkosta, mutta jokin pidättelee... Mikä?
- Mr 60-luvulta
ennen kuolemaansa. Tämän tiesi viime vuosisadan alkukymmenillä syntyneet kouluttamattomat vanhempani,
joten uskon että asia on varsin yleinen - sitä en tiedä enkä aprikoi mistä johtuu?! - viimeiselle matkalle
Päivi 1958 kirjoitti:
Äitini kertoi että hänen isänsä oli ollut täysin vuodepotilaana pitkän aikaa ja kuolinpäivänään noussut itse istumaan sängyn reunalle. Ja appiukkoni myös kuoli niin että viimeisenä päivänä oli pirteimmillään koko sairastamisen aikana. Luultiin että sairaus on voitettu ja paraneminen alkanut. Vielä mitä. Yöllä tuli soitto että vaari on kuollut.
Eli joskus on jopa ennakoitavissa kuolema niin että piristyy ennen loppua.Herra Jeesus tahtoo puhua meille silloin kun kohtaamme läheistemme poismenon. Usein vaan suljemme silmämme, koska todellisuuden kohtaaminen on rankkaa.
Meidän tulisi valmistautua omaan poislähtöömme ja antaa Jeesuksen sovitustyön, ristinkuoleman puhdistaa meidät. Silloin lähtömme on ihanan uuden alku!
Uskon että ihmisen kaipuu ikuiseen elämään juontaa Jumalan meidän sydämeemeemme asettamasta tietoisuudesta, että kuolema ei ole loppu. Siitä miksi meidän kuitenkin kuuluu kuolle ennen iankaikkisuutta kertoo ensimmäinen mooseksenkirja.
Ne jotka vastaanottavat Jeesuksen Herrakseen ja sovittajakseen pääsevät Hänen sanansa mukaan taivaaseen, vaikka yleensä kaikki ihmiset sinne hautajaisissa toivotetaan. Kaikilla on tähän oikeus, kaikki eivät siitä välitä täällä ajassa.
Voit tässä hetkessä pyytää syntejäsi anteeksi ja antaa elämäsi Herralle. Silloin sinun ei tarvitse pelätä kuolemaa.
Jos et pysty uskomaan tai ymmärrä edes miksi pitäisi, niin pyydä vilpittömästi Jumalaa ilmestymään tavalla tai toisella elämässäsi. Hän tahtoo antaa sinulle uuden elämän!
Emme välttämättä pysty viimeisillä hetkillämme enää tähän ja se joka tuntee ihanan Taivaallisen Isän ja saa elää Hänen läsnäolossaan ja läheisyydessään, tietää ettei mikään ole parempaa tässä elämässä. Ei paraskaan ihmissuhde voi vetää vertoja siihen että saamme elää rakkaussuhteessa Luojaamme ja Herraamme. - Minervä
Sinderman vm-82 kirjoitti:
kuinka kuoleva on kokenut ennusmerkkejä ja monet hänen teoistaan kertovat lähestyvästä poislähdöstä. Mä itse vältin tunteita tämän takia pitkiäkin aikoja ja totesin lopulta sairastuneeni. Usean vuoden saatossa. Taustalla oli voimakkaita pelkoja itsensä ja läheistensä menettämisestä. Vältin elämää ja lupauksia elämästä arjesta. Vainajalle annetaan kukkia, hänet ikään kuin koristellaan. Mistä tämä kertoo? Löysin juuri kirjan orkidean kasvattamisesta, voiko vainajalle antaa omia orkideoja? Tarkoitan etikettivirhettä. Käsitin, että näitä voi kysyä kirkosta, mutta jokin pidättelee... Mikä?
helluntai-ajattelua. En halua ajatella niin, tai keskittyä niihin ja se on synti. Mutta korvattavissa oleva asia. Uskossa on hyvä elää, miksi puhutaan niin paljon kuolemasta ja valkoisen kauneudesta? Kuolema ja uusi elämä syntymisen johdosta. Ajattelin tätä valvoessani viime yönä. Aihe on siksikin mulle läheinen, koska menetin molemmat isovanhempani muutamia vuosia sitten sekä setäni viime syksynä.. Mun mielestä kuolema on kiihkomielinen asia, arkun nostelun takia. Oikeutta näistä ei tulisi tuoda millään tavalla esiin ja sikisi Pyhästä Hengestä onkin vaaralliselta kuulostava asia. Moneltako aloitamme peli-iltamme elämällä?
- Thomas v-82
Mr 60-luvulta kirjoitti:
ennen kuolemaansa. Tämän tiesi viime vuosisadan alkukymmenillä syntyneet kouluttamattomat vanhempani,
joten uskon että asia on varsin yleinen - sitä en tiedä enkä aprikoi mistä johtuu?!Miksi syntymä perustuu Liisa Ihmemaassa-terroriin? Eihän se ole ollenkaan kuoleman vastakohta.
- järki päähän
viimeiselle matkalle kirjoitti:
Herra Jeesus tahtoo puhua meille silloin kun kohtaamme läheistemme poismenon. Usein vaan suljemme silmämme, koska todellisuuden kohtaaminen on rankkaa.
Meidän tulisi valmistautua omaan poislähtöömme ja antaa Jeesuksen sovitustyön, ristinkuoleman puhdistaa meidät. Silloin lähtömme on ihanan uuden alku!
Uskon että ihmisen kaipuu ikuiseen elämään juontaa Jumalan meidän sydämeemeemme asettamasta tietoisuudesta, että kuolema ei ole loppu. Siitä miksi meidän kuitenkin kuuluu kuolle ennen iankaikkisuutta kertoo ensimmäinen mooseksenkirja.
Ne jotka vastaanottavat Jeesuksen Herrakseen ja sovittajakseen pääsevät Hänen sanansa mukaan taivaaseen, vaikka yleensä kaikki ihmiset sinne hautajaisissa toivotetaan. Kaikilla on tähän oikeus, kaikki eivät siitä välitä täällä ajassa.
Voit tässä hetkessä pyytää syntejäsi anteeksi ja antaa elämäsi Herralle. Silloin sinun ei tarvitse pelätä kuolemaa.
Jos et pysty uskomaan tai ymmärrä edes miksi pitäisi, niin pyydä vilpittömästi Jumalaa ilmestymään tavalla tai toisella elämässäsi. Hän tahtoo antaa sinulle uuden elämän!
Emme välttämättä pysty viimeisillä hetkillämme enää tähän ja se joka tuntee ihanan Taivaallisen Isän ja saa elää Hänen läsnäolossaan ja läheisyydessään, tietää ettei mikään ole parempaa tässä elämässä. Ei paraskaan ihmissuhde voi vetää vertoja siihen että saamme elää rakkaussuhteessa Luojaamme ja Herraamme.Saa--an hihhuli, pois täältä satuja kertomasta.Loppuu se sultaki tuo saarnaaminen aikanansa.
- perheenisä666
järki päähän kirjoitti:
Saa--an hihhuli, pois täältä satuja kertomasta.Loppuu se sultaki tuo saarnaaminen aikanansa.
kristityt pitäisi permabannata suomi24sesta kokonaan
narkkareiltakin kuulee järkevämpiä juttuja
- Elämääei enempää
On erittäin tavallista, että ihminen ennen kuolemaansa, yleensä päivä tai pari ennen, on tavallista virkeämpi. En ole lääkäri, joten en voi sanoa lääketieteellisesti mistä tämä johtuu, mutta olen kuullut, että asialla olisi jotain tekemistä sisäelinverenkierron muuttumisen kanssa ennen kuolemaa. Joka tapauksessa hyvin tavallista.
Minun mummolleni kävi samalla tavalla. hän oli tosin jo täysin vuoteen orja koska ei halunnut syöpähoitoa, vaan kuolla, mutta tästä huolimatta pari päivää ennen kuolemaansa hän oli enemmän tajuissaan.
Sekin sinun kannattaa muistaa, että vanhat ihmiset nyt vaan kuolevat eli ei asiassa ole mitään erikoista. Ei se kuolema ole usein mitenkään nätti asia ja ihmiset lähtevät täältä hyvinkin eri tavoilla. Kun hengenlähtö tulee ja hermosto lakkaa toimimasta, ei se voi olla mitenkään helppo asia fyysisesti. En tiedä, miten mummoni kuoli. Ehkä hänkin tukehtui.. en voi tietää.
Eräs nuorempi ystäväni kuoli myös syöpään ja hänen lähtönsä oli kaunis. Mies oli uskovainen. Yhtäkkiä hän alkoi ikään kuin rypistää ja siristellä silmiään kuin olisi nähnyt kirkkaan valon. Sen jälkeen hänen kiinni olevien luomiensa alta tuli kyyneliä, ikään kuin hän olisi viimein itkenyt onnesta päästessään Jeesuksen luo.
Osanottoni suruusi ja voimia ja jaksamista. Älä suotta vaivaa itseäsi.- Minervä
Muistathan ajattelun tutkimisen edelleen kidutuspainoteiseksi ammatiksi? Viittaat jatkuvaan kärsimykseen. Ei ole hyvä asia korostaa olemassaoloa muiden kustannuksella. Se ei oikeuta olemaan poimimatta sukupuoli -asioita, mutta on se vähän loukkaavaa. Mä olen vähän nuorempi ja tiedän tien, että näissä kohdissa sattuu svastika. On olemassa nukkekoteja ja vuokra-korttitaloja.
"Keijuna kadoten avarasta, katalasta, iisimpään kiilloitetumpaan tulevaisuuteen. Ilman kirjoituksia"
Tämän tulisi olla Shall I, Could I, Loud I- hommaa... Ihan kaikille. Huomasitko jo tulitikun Tapa minut-äiti kirjakaupassa? Entä John Lennon ja "We shall overcome"-biisi? Stay another day kuvasti setäni kuolemaa monella eri tavalla. Hänellä oli tuskainen olo näistä kappaleista. Aivan kuin akkuna hänen elämässään olisi sulkeutunut. Kadonnut avaruuden tuonelaan. Sankaruuden unholaan. Tästä syystä tässä on Number 1 asiana sydän-ja verisuonitaudit. Ne ehkä kiinnosti...
- 1314
muitan itse,kun radiossa oli,joskus yö ohjelmaj
jossa pekka sauri otti kuulijoilta puheluita vastaan.
kerran sinne soittijok nainen,kun hän oli ollut sairaalassa
miehensä rinnalla,kun hän kuoli.
ajattelin minä en ainakaan pystyisi,jos minun joku läheinen kuolisi.
mieheni sairasteli ,niin hän joutui sairaalaan edellisenä päivänä ajattelin kyllä hän taas kohta kotia tulee,kuten oli ennenkin tullut.
soitin illalla hänelle ja hän soitti vielä aamulla minulle ja pyysi yhtä lapsista viemään hänen lääkkeitään hänelle,mut jälkikäteen ajatellen hän vain halusi kuulla ääneni,ehkä hän tiesi,että kuolee.
lapsi meni sinne perui opinto matkansa siltä kerralta.
hän oli silloin vielä jutellut ,kun lapsemme meni sinne ja soitti minulle läksin sairaalalle
olimme minä ja lapset perh.
kun meninhän oli letkuissa jo sinertävänä katse lasittunut.
otin kädestä kiini oli kylmä.
sanoin,jos tunnet minut purista kädestäni.kerkesin ajatella ei hän enää tunne.kävi hento puristus.
sitten jäin lasten kanssa siihen juttelimme hänelle ja pidimme kädestä kiinni.
kunnes hän nukahti poi kävi sellanen korahdus.
olisin katunut sitä ,josen olisi ollut siellä.vaikka sinä suret sitä,kun menetät rakkaimpasi,mut järki kuitenkin sanoi ,että on hyvä että hä´nen ei tarvinnut vuosiksi jäädä letkuihin tai muute makaamaan sinne,siil jos hän kaiken tajuaa
ja ollut ahkera ja tekevä ihmineen niin
ei se enää ole ihmisen elämää.
itse peiteltiin hänet sairaalassa ,kuin laitettiin sitten
arkkuunkin viimeiselle matkalle.
voimia sinulle ja omaisille jaksaa
hänellä,kuin miehellänikin oli hyvä lähteä kun ei tarvinnut yksin lähteä vaan meillä kuin sinullakin oli onni olla saattamassa hänet viimeiselle matkalle.
oispa meillä kaikilla sama onni. - Anja-Leena
Ei kannata huolestua, tuo on ihan normaalia. Koomapotilaskin voi herätä vain kuollakseen. Siinä keho antaa viimeiset ylimääräiset lisäpotkut.
- ....
Ai ei hätää jos joku tukehtuu eritteisiin? Aloittaja varmaan halusi tietää mistä on kyse. Kyllä varmasti kuolevalla on hätä jos tukehtuu ja huitoo paniikissa, siitä ei pääse mihinkään.
- 15 + 4
miettikääpä hetki kun tämä tilanne on meillä kaikilla edessä. miettikää sitä viimestä hetkeä kun tajuatte et "nyt tuli lähtö".. aika hekumaalinen tilanne etten sanois.. ja tämä on KAIKILLA edessä.... mitkä mahtaa olla fiilikset.. :p
- Minä se vaan
keuhkoihin alkaa kertymään nestettä, kun olikohan munuainen lakkaa toimimasta. Sitä voi imeä letkulla pois, mutta se auttaa vain hetken, kun keho "sammuttaa" itsensä.
olen itse todistanut saman ja kyllä se aikansa pyörii mielessä. - VIHANEN
minulla on samanlainen kokemus ,paitsi että varmaan sun mumolle ja mun on anettu morffiinia joka aiheuttaa kuoleman hengitys katjoja ja harhoja ja vaikka mitä .omaisille ei kerrottu mitään että tälläinen kuolinhoito aloitetaan .mummoni oli ihan pirteä ja yht äkkiä harhat jajne... sanoisin armokuolema ,mutta luvatta
- Kolkkoa!
Tuota tehdään varmaan paljon!? Olen epäillyt sitä kummankin vanhempani kohdalla. Onko mahdollista että potilaita 'armotapetaan' omaisilta salaa? Olkoonkin että ovat sairaita, mutta kenellä on oikeus päättää sellaisesta asiasta? Eikö ole vaara että raja (päätöksen) siirtyy aina vain aikaisemmaksi... "kun on hoitajiakin niin vähän" tms. vuoksi. Sairaaloiden työntekijät! / Lääkärit! - kertokaa olenko väärässä? Uskallatteko?
- kokenut, ei unohu
Kolkkoa! kirjoitti:
Tuota tehdään varmaan paljon!? Olen epäillyt sitä kummankin vanhempani kohdalla. Onko mahdollista että potilaita 'armotapetaan' omaisilta salaa? Olkoonkin että ovat sairaita, mutta kenellä on oikeus päättää sellaisesta asiasta? Eikö ole vaara että raja (päätöksen) siirtyy aina vain aikaisemmaksi... "kun on hoitajiakin niin vähän" tms. vuoksi. Sairaaloiden työntekijät! / Lääkärit! - kertokaa olenko väärässä? Uskallatteko?
Eikä yksistään armosta vaan siksi että se yksinkertaisesti on KÄYTÄNTÖ, hoitajat alkavat raportoida lääkäreille miten huono ja heikko ja niin edelleen potilas on. No onpa tietekki ku ei saa ravintoa eikä juomaa tarpeeksi ku hoitajilla ei oo aikaa, sanovat ainakin niin.
Märissä vaipoissa makkuuttavat, tulee pissatulehuksia ja kaikenlaista infektiota, jopa sairaalabakteeri-infektioita.
Hoitajat kyllästyy ja mankuu että kyll se on loppu lähellä lääkäreille ja sitte laitetaan kovat kipulääkkeet ja alotetaan alasajo, eli kuolemanhoito.
Selostetaan omaiselle et kyl ny on tosi kysees ja et kyl on sitte sun äitees ny lopuillaan ja voi sitä vihaa ja tappamisen vimmaa jos omeinen käyki vastahankaan ja alkaa hoitaa äiteetään kuntoon.
MInä hoidin useaan kertaan äitini pois siitä kuolemankyytistä, mutta kyllähän semmonen joukkopäätös että annetaan mennä vaan, vääristellään lääkärille tilanteita raportoidessa ja sitte lääkäri lätkäsee sen EI ELVYTYSTÄ papereihin usein omaisten selän takana, laittomasti, heillä on nimittäin velvollisuus keskustella (laki) omaisten kanssa niin että päätöstä ei lääkäri saa ominpäin tehdä eikä omaisten tahtoa ohittaa. Mutta tekee. HOitajat valehtelee lääkäreille asioista ja lääkäri tekee tappopäätöksen.
Omaiset jätetään kokonaan huomioon ottamatta.
Ja tuo systeemi voittaa aina, hoitovirheitäkin on hemmetin vaikeaa todistaa, vaikka omin silmin näkis ne, niin todistappas.
Lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat käytännössä vapautettuja kaikesta vastuusta, oikeutta ja hoitoa vaativa omainen on hankala omainen ja meno jatkuu, varsinkin kun saadaan tuo hankala omainen pois kattelemasta sitä vanhusten kaltoinkohtelua, väärinlääkitystä ja tappamista.
Keskitysleirimeininkiä se on, laitoshoito vanhuksille, varsinkin dementoituneille ja niille joilla ei oo ommaisia lähimaillakkaan. - sairaanhoitajaopiske
Kolkkoa! kirjoitti:
Tuota tehdään varmaan paljon!? Olen epäillyt sitä kummankin vanhempani kohdalla. Onko mahdollista että potilaita 'armotapetaan' omaisilta salaa? Olkoonkin että ovat sairaita, mutta kenellä on oikeus päättää sellaisesta asiasta? Eikö ole vaara että raja (päätöksen) siirtyy aina vain aikaisemmaksi... "kun on hoitajiakin niin vähän" tms. vuoksi. Sairaaloiden työntekijät! / Lääkärit! - kertokaa olenko väärässä? Uskallatteko?
Potilaan hoidosta päätökset tekee AINA lääkäri. Useat lääkärit arvioivat yleensä potilaan kunnon yhdessä ja suunnittelevat hoidon mahdollisesti kuolevalle potilaalle (aina tätä ei tietenkään ehditä tehdä).
Ensinnäkin lääkärit ottavat huomioon sen, että millainen elämänlaatu potilaalla on nyt ja millainen elämänlaatu olisi tulevaisuudessa.
Jos esimerkiksi iäkäspotilas on todella sairas, niin mitä järkeä on lisätä hänen tuskaansa enemmän jollain hoidoilla/leikkauksella josta hän saisi muutaman viikon elinaikaa lisää, mutta samalla tuskaa ja kipua enemmän? Tottakai kaikki tapaukset ovat yksilöllisiä ja päätökset tehdään sen mukaan.
Olen nuori sairaanhoitaja opiskelija pohjoisesta ja kokemukseni on vielä kovin vähäistä, mutta koskaan en ole työssä nähnyt, että potilaita kohdeltaisiin huonosti. En ikinä!! Voiko olla, että lapissa asiat on todellakin toisin?
- -a
on todella ikävää kun lähimmäisemme, tuttu ihminen kuolee. Kuolema jättää aina valtavan aukon tänne jääville. Kuitenkin kuolema odottaa meitä kaikkia. Kun ihminen on vanha ja sairas on kuolema usein hänelle helpotus. Itse kuoleminen tapahtumana on aina erilainen. Kun kaikki elimemme ovat jo "loppuun käytetyt" ottaa luonto omansa. Ei vanhusta saada enää eheäksi, terveeksi. Kuolema on luonnollinen asia, ehkä tämän ymmärtäminen on meille usein vaikeaa. Haetaan sitten "syitä" jos mitä. Itse olen menettänyt vanhempani ja kolme sisarusta. Kuolemaan ei koskaan totu. Hetki ennen kuolemaa on usein vaikea, ei välttämättä kuolevalle, uskon että ihminen on "suunniteltu" siten että tietyssä vaiheessa kipukin häviää vaikka toiselta näyttääkin.En enää pohdi läheisteni kuolinhetkeä kuten aluksi tein. Sitä kun omassa surussaan mielellään siirtää "syyn" jopa hoitohenkilökunnalle, etsimällä etsii virheitä. Sain kuulla että sekin on normaalia käytöstä. Otetaan kuolema hyvänä asiana, ei pahana. Silloin kun henkilö on jo elämänsä iltaan saapunut se on hänelle vapautus kaikesta kärsimyksestä. Tottakai vanhan ja sairaankin on saatava asiallinen ja hyvä hoito.En vaan usko että niin ei tapahdu. Olen ajatellut itse myös olleeni tavallaan "itsekäs" kun olen lähimmäisteni kuolemaa surrut. Minähän menetin jotain tärkeää elämässäni, he saivat rauhan kaikkien kärsimyksiensä jälkeen koska olivat parantumattomasti sairaita.-a
- vihainen22
Todella ikävä! Minun mummo myös kuoli äkkilisesti, ennen kuolema hän ihan normalisti kävi kaupassa ja jutteli meidän kanssa puhelimessa,oli sovittu että me kävimme hänen luokse seuraavana päiväna.Seuraavana päiväna tuli soitto sairaalasta ja hoitaja sanoi että teidän äiti on kuollut tunti sitten,(miksi ei voi ilmoitta etukääteen että on sairaalassa?) ja selitti että äiti meni kauppaan ja yhtä äkki kaatunut ulkona.Myös sairaalassa ei ollut tehty mitä elvytystoimipiteitä. luin se kertomuksesta, miten se mahdollista!!! Nyt on mielessä se että jos on vanhepi ihminen sitten ei tarvitse tehdä mitää , vain pois menoa! Ikävää tää koko saairaala systemi.Meille se oli shokki, miten se mahdollista. minä olin silloin vielä alaikäinen, oli syylistynyt kaikkia myös hänen hoitajan ja koko palvelutalon.Myös edelleen on tunne että on syyllinen se palvelutalo. Kyllä Kuolema tulee äkkiä! mieleen jäävät pelkästään kaikki mukavat ja hyvät muistot. teille voimmia,osanottoni mummun poismenon johdosta.
- Kepeät mullat.
Ruskea väri tuli hyytyneestä verestä. Todennäköisesti joku keuhkoverisuoni oli puhjennut, aiheuttaen hyytymän. Nestettä taas voi kertyä monestakin syystä. Joka tapauksessa, hukkumiskuolema. Parempi kuin kituminen kuukausitolkulla kipulääkkeiden pikku hiljaa menettäessä tehoaan. Asennon vaihto olisi auttanut hetkellisesti, muttei olisi poistanut itse ongelmaa. Vaikka keuhkot olisikin saatu tyhjennettyä, sama tilanne olisi ollut edessä hyvinkin pian. Kuka hänen kanssaan silloin olisi ollut? Hoitaja? Ehkä. Tai sitten ei kukaan. Pahempiakin tapoja on lähteä, varsinkin syöpäsairaalle, joten voit rauhassa antaa itsellesi anteeksi. Teit sen mitä voit ja osasit, eli olit paikalla. Hyvä. Niin sitä pitää. Olisivatpa useammat paikalla.
- vainajan omainen
Kyllä ihminen tuntee kropassaan mitä pitää tehä, mummohan tunsi että jos pääsis seisoma-asentoon niin se helppais.
AInakin hetkeksi.'Oikeassa mummot useimmiten ovat.
- shcg
Tiedän mitä tarkoitat. Itse toivon että olisin saanut säilyttää viimeisenä kuvana isästäni sen hymyilevän iloisen vilkutuskuvan, jolla hän saatteli meitä kun viimeksi tavattiin. Kadun että äitini järjestelemänä menin ruumishuoneelle hyvästelemään jo pari viikkoa kylmäkaapissa pidettyä ruumista, ja nyt se kuva on vain aina muistissani.
Ehkä outoa kun olen itse terveydenhoitoalalla työssä ja näen kuolemaa ja kuolleita paljon. Se ei sinänsä kauhistuta eikä tee pahaa, mutta oman rakkaan haluaisi muistaa elävänä, lämpimänä ja iloisena.
Kuullostaa siltä että mummollesi saattoi tulla joku äkillinen verenvuoto joko keuhkoihin tai mahalaukusta. Äkillinen hengitysvaikeus saa aikaan hetkellisen paniikin, kun ihminen yrittää pystyyn ja koettaa vetää henkeä. Onneksi mummosi ahdistava hetki ei ollut pitkä ja tajunnan tason laskiessa olo helpottuu. Käsittääkseni itse kuoleman hetki ei yleensä ole paha, vaan elimistön lopettaessa taistelun tulee hyvä olo, näin ainakin rajalla käyneet ovat kertoneet.
Niin kuin itse sanoit, voit lohduttautua sillä että mitä ikinä ennen kuolemaa olikin, nyt on kärsimys ohi ja rakas mummosi saa levätä suuremmissa ja rakastavammissa käsissä kuin omamme. - Sun mummo
pääsi tuskistaan sentään aika ripeästi, hänen ei tarvinnut kärsiä pitkään.
- mummosi
tukehtumalla, on hyvin vaikea nyt todentaa. Kuitenkin mummosi kuoli ja on saanut rauhan ja vielä menehtyi suhteellisen ripeästi joutumatta kitumaan kuolintuskissaan kauan, joten asia on kunnossa.
- hmm.
olla tukehtuminen kuoleman syy. Aina on joku syy, miksi ihminen kuolee. Vaikka sitä miettii kaikkea, että miten olisi voinut hoitaa paremmin, niin lopulta se tulos, on että ihminen jossain vaiheessa kuolee. Nää on näitä mietintöjä, joita tulee kun läheinen kuolee.
- Kuollut mikä kuollut
Onko sillä enää mitään väliä miten se tapahtui? Koska rikoksesta ei ainakaan ole kysymys.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1201767
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991578Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy481099Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?43974Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29929Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50856Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s44812Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37780Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56778Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37760