Tervehdys! Olen 18-vuotias, lukiossa opiskeleva nuori nainen. Armeija on kiinnostanut jo pitkään mutta kaipailisin mielipiteitä soveltuvuudestani hieman, siispä:
Minulla on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö sekä masennusta muutama vuosi sitten. Oireet ovat merkittävästi vähentyneet tässä vuoden aikana, tuskin on enää ollenkaan varsinkaan tuon po-häiriön kanssa. Koskaan en ole lääkkeitä käyttänyt, ja kumpikaan noista diagnooseista ei ole haitannut suorituskykyäni arjessa eikä sosiaalisessa elämässä. Itsetuhoisuutta ei ole ollut, enkä ole ollut ikinä vaaraksi muille ihmisille. Fyysisiä sairauksia ei ole, ja peruskunto on oikein hyvä. Po-häiriössä oireet ovat olleet ennemminkin pikkutarkkuutta joissain asioissa sekä inhottavia ajatuksia, ja kuten aiemmin mainitsin: eivät ole vaikuttaneet normaaliin elämääni olennaisesti tai ainakaan niin etten voisi soveltua - ainakaan omasta mielestäni - palvelukseen.
Liikunnallisista harrastuksistani sen verran, että käyn salilla n. 3-5 kertaa viikossa sekä pelaan sulkapalloa n. pari kertaa viikossa. Kuulun myös jalkapallojoukkueeseen mutten ole pelaillut hetkeen koulukiireiden takia. Fyysiseltä profiililtani olen lähes 180 cm, voimakkuuden ja kestävyyden voisin sanoa parhaimmiksi puolikseni yleiskunnossa. Olen varsin sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen. Päihteitä en käytä, satunnaista tupakointia olen harrastellut mutta siihen se jääkin. Rikosrekisterissä ei ole merkintöjä.
Mitä olette mieltä?
Minulla on diagnosoitu pakko-oireinen häiriö sekä masennusta muutama vuosi sitten. Oireet ovat merkittävästi vähentyneet tässä vuoden aikana, tuskin on enää ollenkaan varsinkaan tuon po-häiriön kanssa. Koskaan en ole lääkkeitä käyttänyt, ja kumpikaan noista diagnooseista ei ole haitannut suorituskykyäni arjessa eikä sosiaalisessa elämässä. Itsetuhoisuutta ei ole ollut, enkä ole ollut ikinä vaaraksi muille ihmisille. Fyysisiä sairauksia ei ole, ja peruskunto on oikein hyvä. Po-häiriössä oireet ovat olleet ennemminkin pikkutarkkuutta joissain asioissa sekä inhottavia ajatuksia, ja kuten aiemmin mainitsin: eivät ole vaikuttaneet normaaliin elämääni olennaisesti tai ainakaan niin etten voisi soveltua - ainakaan omasta mielestäni - palvelukseen.
Liikunnallisista harrastuksistani sen verran, että käyn salilla n. 3-5 kertaa viikossa sekä pelaan sulkapalloa n. pari kertaa viikossa. Kuulun myös jalkapallojoukkueeseen mutten ole pelaillut hetkeen koulukiireiden takia. Fyysiseltä profiililtani olen lähes 180 cm, voimakkuuden ja kestävyyden voisin sanoa parhaimmiksi puolikseni yleiskunnossa. Olen varsin sosiaalinen ja tulen ihmisten kanssa hyvin toimeen. Päihteitä en käytä, satunnaista tupakointia olen harrastellut mutta siihen se jääkin. Rikosrekisterissä ei ole merkintöjä.
Mitä olette mieltä?
Vastaukset 5
Vanhimmat
luulisin että pärjäisit armeijassa hyvin kunhan vaan pää kestää mutta sieltä on kyllä porukkaa lähteny pois masennuksen takia, tuosta pakko-oireisesta häiriöstä ei varmaankaan ole kovin paljon haittaa. Itellä ei ollut kunto mitenkään parhaimmillaan intin alussa mutta kyllä siellä huonokuntoisempanakin pärjää, siellähän se kunto nousee.
Itsekin menin inttiin hyvillä mielin ja ajattelin että takuulla pärjään siellä, mutta kyllä se ekojen viikkojen aikana alkoi kyrsimään todella paljon, valehtelematta välillä oli niin koti-ikävä ja hajotus päällä että meinasi itku tulla ja ajattelin välillä että mitenkä täältä pääsis pois, mutta en antanut hajotukselle voittoa ja kunnialla selvittiin alokasajasta, oon siis tälläkin hetkellä palvelusta suorittamassa ja aamujuna on jo kääntynyt kotiin päin =)
Intissä ei muutaku itteä niskasta kiinni ja läpi mennään!
Noniin, kiva kuulla että näppärästi on kumminkin mennyt! Joo, totta juuri tuo että koti-ikävä, olosuhteet muuttuvat monella todella paljon ja "räjähdysmäisesti", ja melko akseettinen meininki ylipäätään tuolla intissä varmaan lähes kaikille käy jonkun verran raskaaksi ainakin. Itse haluaisin päästä kokemaan armeijan lähinnä siksi että näkisin ja oppisin mitä sodankäynti on käytännössä ja teknisesti, kokemuskena olisi varmaan unohtumaton, ja tietenkin se että kasvaahan siellä aikuisemmaksi kun saa kantaa vastuuta asioista enemmän ja päivärytmi on rankempi. En sulkisi pois sitäkään että voisin jäädä sinne töihin, mutten suunnittele liikaa. Katsoo nyt huolivatko edes, motivaatiota kyllä on. :)
Kiitos vastauksesta! Selkeni hieman itsellenikin miten siellä asiat menevät. :)
intti on mun mielestä niin naurettava paikka että sitä ei kannata ottaa tosissaan, alussa tuntu itellä että ei per**** mitä paskaa mutta nytte jälkeenpäin saapi vaan nauraa niille jutuille.
Alussa se jatkuva kiire ja järjestyneisyys otti päähän ja kovasti, aina oli "kiire odottamaan", monestiki jouduttiin seisoskelemaan paikoillaan parhaimmillaan kymmeniä minuutteja kun ensin oltiin kauheella kiireellä tultu paikalle.
Kirjoitit "Itse haluaisin päästä kokemaan armeijan lähinnä siksi että näkisin ja oppisin mitä sodankäynti on käytännössä ja teknisesti"
Ainakin Sodankylässä sodankäynti on sitä että ryömitään ja juostaan tuolla maastossa säällä kuin säällä. Tämän sitten kruunasi selässä kannettava taisteluvyö, vuosimallia 87 (tai jotain sellaista, en tarkalleen muista). Painaa n. 10-15kg, helvetin epämukava ja todella rasittava kantaa. Itselläni oli 3-päiväsen leirin jälkeen selkä viikon jumissa sen v**un taisteluvyön a.k.a tetsarin takia. Joissakin varuskunnissa on tietääkseni käytössä uudemman malliset tetsarit.
Onneksi pääsin P-kauden jälkeen tosi lepihommiin niin eipähän tartte enää mettässä ryömiä!
Teknisestä puolesta en osaa kovin paljon sanoa kun eipä oo tarttenu p-kauden jälkeen räplätä mitään uutta tavaraa, p-kaudella käytiin läpi kaikki peruskama mitä jokasella pitää osata käyttää.
Inttiähän sanotaan "Isojen poikien sotaleikeiksi" ja sitä se kyllä onkin.
jos oot 180senttii pitkä ja käyt salilla päivittäin, nii sähän vetelet turpaan niitä kloppeja.
po härö vaan voi hypätä esiin ku saatat helposti kuulla suoraa naamaa päin selvää huo,,teluu ja seläntakana varusmies kavereiltas, toi voi olla pahaa siksikin koska sitä ei pääse pakoon minnekään.
ja mä en kyllä 19wee likalle suosittelis vielä armeijaa.
tuli mielee et mitähän jos joku likka vetääs turpaan aina het ekan huo....telun kuulles kun sehän selvästi laiton haukku sana.
hmmmmmm
sielä ei todellakaa kannata ottaa mitään tosissaan ei jäädä miettiin mitää asiaa, ja myös kannattaa ajatella vain itseään.
kasarmi elämä ei ole sotaa eikä varsinaisesti joku aseella ampuminenkaa vaikka se tapahtuukin pv:n toimesta.
lihas voimaa siellä tarvitaan enemmän kuin cooperin testi kuntoa.
jos menet nii tervetuloa reserviin, siä ja niis harjoituksis on lunkii.
Kiitos vastauksista. :)
Jep, olen tosiaan melkein 180 senttiä ja salilla tulee käytyä usein ja siis muutakin liikuntaa harrastan. Mikään kehonrakentaja en kuitenkaan ole enkä oikeastaan koskaan ns. pullistele ulkopuolisille omalla lihasvoimallani vaikka olenkin jo päällepäin lihaksikkaan oloinen mutta sitä olen ollut jo pitkään ihan vain oman ruumiinrakenteenikin takia. Ennemminkin minut mielletään hauskana ja rauhallisena, "söpönä" nuorena naisena. Ajattelen sen lihasvoiman ja harjoittelun olevan vain hyödyllistä mahdollisen palvelukseen astumisen kannalta.
Onhan minulla siis toki omat "sisäiset mallini" siitä mitä intti sisältää. Kaikenlaista kys. paikasta kuulee, hyvää että huonoa. Kumminkin olen pitkään ollut sitä mieltä että sen paikan haluan kokea. En toki nyt vielä hetkeen, että saatan olla jopa 21v kun sinne vasta haen, riippuen siitä mitä teen opintojen suhteen.
Laivastoon pääsemisestä olen haaveillut, mitenköhän ottanevat sinne porukkaa...