Oon keskustellut/riidellyt eilen rakkaan poikaystäväni kanssa. Sen reaktio oli jälleen kerran se, ettei halua olla mun kanssa missään tekemisissä. Haluaa musta eroon. Ja tästäkös se ahdistus ja paniikki alkoi. On kamalaa syyttää itseään kerta toisensa jälkeen tapahtuvista epäonnistumisista. Aina ajattelen, että en enää koskaan saa epäonnistua, ei enää tätä paniikkia/ahdistusta. Eihän se onnistu ja rakkaat ihmiset katoaa ympäriltä. Ei ole elämä reilua ei...
Surullista..
Taas yksin
0166
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.