Kun ottaa kerran henkisesti oikein pahasti turpaan, sitä vannoo itselleen, ettei enää koskaan ihastu. Kukaan ei enää koskaan halveksi eikä naura minun tunteilleni. Enää en edes kuvittele, että kukaan voisi ihastua minuun. Tämä sydän ei tunne enää mitään ikinä.
Yksikin "lyönti"
on liikaa
4268
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
never!
Onneksi tässä on sellainen pakoreitti olemassa et pääsen lähtemään toiselle paikkakunnalle. On se kumma jos ympäristön vaihdos ja uudet ihmiset eivät auta asiaan. Itsekin ymmärrän kyllä nyt tilanteen miten asiat on.
mitä tarkoitat tuolla et 'Yksikin lyönti on liikaa..'. Siltä se tosiaan tuntuu kun liian monta kertaa 'ottaa turpaansa'. Mut ehkä ne pahat asiat tosiaan unohtuu siellä muualla.. Kaukana tästä kaikesta pahasta.
Kaipa se riippuu niin ihmisestä. Aivan samoin olen itsekkin tuntenut ja tällä hetkellä on todella vaikea kuvitella, että joku ihastuisi minuun. Siltikin sydän tuntee ja paljon edelleen. Niin vihaa, surua, yksinäisyyttä ja kaikesta huolimatta toivon pilkahduksen, että ehkä vielä joku päivä. Sitäpaitsi jos ei elämään tule enää ihmistä, niin voihan silti elämässä tuntea iloa ja muitakin tunteita esim. ystävistä ,harrastuskista ja itseään pitää arvostaa jos ei sitä arvostusta muualta saa. Niin ainakinitseni on pitänyt tehdä. Marttyyriasenne ei auta ollenkkan, ainakaan omasta mielestäni vaikka onhan se ihanaa välillä pyöriskellä itsesäälissä.