Hyväksytkö

liike ja hyväksyy kirkon tekemiset, eikä eroa siitä pois. Täällä vain näennäisesti ollaan kirkkoa vastaan, mutta silti kuulutaan siihen.

perään kuuluttaa sitä, ettei saa olla maailmallinen. Kirkko on mennyt niin pitkälle, että jo tyhmempikin huomaa sen hylänneen Jumalan sanan ja uskon. Jos lestadiolaiset hyväksyvät tuon, he ovat osa jumalattomuutta. Miksi sellaiseen tapakristilliseen kirkkoon pitäisi kenenkään enää kuulua. Se ei edusta enää Jumalaa eikä Jumalan sanaa vaan ihmisten oppeja ja sääntöä, ja sen jumala on raha.

lestadiolaisuus kirjoitti:

perään kuuluttaa sitä, ettei saa olla maailmallinen. Kirkko on mennyt niin pitkälle, että jo tyhmempikin huomaa sen hylänneen Jumalan sanan ja uskon. Jos lestadiolaiset hyväksyvät tuon, he ovat osa jumalattomuutta. Miksi sellaiseen tapakristilliseen kirkkoon pitäisi kenenkään enää kuulua. Se ei edusta enää Jumalaa eikä Jumalan sanaa vaan ihmisten oppeja ja sääntöä, ja sen jumala on raha.

joo

lestadiolaisuus kirjoitti:

perään kuuluttaa sitä, ettei saa olla maailmallinen. Kirkko on mennyt niin pitkälle, että jo tyhmempikin huomaa sen hylänneen Jumalan sanan ja uskon. Jos lestadiolaiset hyväksyvät tuon, he ovat osa jumalattomuutta. Miksi sellaiseen tapakristilliseen kirkkoon pitäisi kenenkään enää kuulua. Se ei edusta enää Jumalaa eikä Jumalan sanaa vaan ihmisten oppeja ja sääntöä, ja sen jumala on raha.

ollut enää vuosikymmeniin, enkä kai ole ns. kirkkouskovainenkaan, koska vuorotyönikään takia en käy kirkossa kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan käy edes joulukirkossa, sillä silloin kun jouluna on vapaata, haluan todella rauhoittua kotona.
Kuuntelen kuitenkin usein radiojumalanpalveluksia ja -seuroja, sekä aina yksin ollessani radio Deitä, ym. joten olen kiinnostunut hengellisistä asioista kovastikin. Yritän elää omatuntoni mukaan ja Raamattu ohjenuoranani.
Olen lapsuudestani asti kokenut kirkon tärkeäksi asiaksi elämässäni ja aina kuulunut kirkkoon, jopa asunut "kirkon juuressa", sillä isäni työpaikka oli kirkossa.
Nyt tämä homojen/ lesbojen kirkkovihkiminen hämmentää ja kipuiluttaa minua kovasti. Omatuntoni ei
tällaista homojen vihkimistä salli.
Oma tyttäreni on ilmoittautunut lesboksi. Hyväksyn sen ja rakastan häntä ehdoitta. Toivon hänelle sydämestäni Jumalan siunausta elämässään, mutta jos hän joskus löytää jonkun kivan ja rakastavan naisen, ja haluaa kirkon siunauksen suhteelleen, en mitenkään voisi sitä pitää Jumalan mielen mukaisena asiana.
Tiedän ajattelevani tästä asiasta vanhanaikaisesti, mutta en mitenkään myönnä olevani suvaitsematon ja ahdasmielinen ihminen. Työtovereinani on ollut, ja on nytkin aivan ihania homoja ja lesboja, joiden kanssa työskentely on täysin ongelmatonta ja tosi hauskaa. He eivät ole ollenkaan uskonnollisia, joten en edes kyllä osaisi heitä kuvitella kirkon käytävää kävelemään papin siunattavaksi.
Minusta suhteen rekisteröinti maistraatissa on ihan riittävä homosuhteissa, mutta ymmärrän kyllä, että on paljonkin uskovaisia homoja ja lesboja, jotka tahtovat saada kirkon ja Jumalan siunauksen suhteelleen. Mutta antaako Jumala sitten heille siunauksensa ja onko se Raamatun mukaista, vaikka kirkko heidät siunaisikin?
Tällä hetkellä ajattelen näin, ja olenkin kovasti pohtinut, pitääkö minunkin sitten omatuntoni takia erota kirkosta, jos ev.lut.kirkko hyväksyy homo/lesboparien vihkimisen. Mikä muuttuisi elämässäni kirkosta eroamisen jälkeen? Eipä kai juuri mikään. Helppoahan se olisi, mutta...
Kunnioitan Päivi Räsäsen suoraselkäisyyttä tässä asiassa. Hän saa nyt koko kansan vihat päälleen, ja häntä syytetään ties miksi, mutta eikö ennemmin pidä kuulla Jumalaa kuin ihmistä? Uskaltavatko vl-uskovaiset tuoda homokantansa esiin, vai haluavatko kaikesta huolimatta pitää "munankuorioppinsa" ja mies"leipäpappinsa" kirkon helmassa kaikesta huolimatta ja sitten vain ry:llä, omien keskellä, saarnata sitä oikeaa ja Raamatun mukaista Jumalan sanaa?

"omavanhurskas"?? kirjoitti:

ollut enää vuosikymmeniin, enkä kai ole ns. kirkkouskovainenkaan, koska vuorotyönikään takia en käy kirkossa kuin ehkä kerran tai kaksi vuodessa. En koskaan käy edes joulukirkossa, sillä silloin kun jouluna on vapaata, haluan todella rauhoittua kotona.
Kuuntelen kuitenkin usein radiojumalanpalveluksia ja -seuroja, sekä aina yksin ollessani radio Deitä, ym. joten olen kiinnostunut hengellisistä asioista kovastikin. Yritän elää omatuntoni mukaan ja Raamattu ohjenuoranani.
Olen lapsuudestani asti kokenut kirkon tärkeäksi asiaksi elämässäni ja aina kuulunut kirkkoon, jopa asunut "kirkon juuressa", sillä isäni työpaikka oli kirkossa.
Nyt tämä homojen/ lesbojen kirkkovihkiminen hämmentää ja kipuiluttaa minua kovasti. Omatuntoni ei
tällaista homojen vihkimistä salli.
Oma tyttäreni on ilmoittautunut lesboksi. Hyväksyn sen ja rakastan häntä ehdoitta. Toivon hänelle sydämestäni Jumalan siunausta elämässään, mutta jos hän joskus löytää jonkun kivan ja rakastavan naisen, ja haluaa kirkon siunauksen suhteelleen, en mitenkään voisi sitä pitää Jumalan mielen mukaisena asiana.
Tiedän ajattelevani tästä asiasta vanhanaikaisesti, mutta en mitenkään myönnä olevani suvaitsematon ja ahdasmielinen ihminen. Työtovereinani on ollut, ja on nytkin aivan ihania homoja ja lesboja, joiden kanssa työskentely on täysin ongelmatonta ja tosi hauskaa. He eivät ole ollenkaan uskonnollisia, joten en edes kyllä osaisi heitä kuvitella kirkon käytävää kävelemään papin siunattavaksi.
Minusta suhteen rekisteröinti maistraatissa on ihan riittävä homosuhteissa, mutta ymmärrän kyllä, että on paljonkin uskovaisia homoja ja lesboja, jotka tahtovat saada kirkon ja Jumalan siunauksen suhteelleen. Mutta antaako Jumala sitten heille siunauksensa ja onko se Raamatun mukaista, vaikka kirkko heidät siunaisikin?
Tällä hetkellä ajattelen näin, ja olenkin kovasti pohtinut, pitääkö minunkin sitten omatuntoni takia erota kirkosta, jos ev.lut.kirkko hyväksyy homo/lesboparien vihkimisen. Mikä muuttuisi elämässäni kirkosta eroamisen jälkeen? Eipä kai juuri mikään. Helppoahan se olisi, mutta...
Kunnioitan Päivi Räsäsen suoraselkäisyyttä tässä asiassa. Hän saa nyt koko kansan vihat päälleen, ja häntä syytetään ties miksi, mutta eikö ennemmin pidä kuulla Jumalaa kuin ihmistä? Uskaltavatko vl-uskovaiset tuoda homokantansa esiin, vai haluavatko kaikesta huolimatta pitää "munankuorioppinsa" ja mies"leipäpappinsa" kirkon helmassa kaikesta huolimatta ja sitten vain ry:llä, omien keskellä, saarnata sitä oikeaa ja Raamatun mukaista Jumalan sanaa?

Miksi sinusta homoparien kirkollinen vihkiminen ei olisi Jumalan sanan mukaista? Raamatussa puhutaan muutaman kerran homoista, VT:ssa jotain ja myös Paavali puhuu. En muista, onko UT:ssa muuta kuin nuo Paavalin puheet.

VT:n näkemykset voi sivuuttaa, koska jos ottaa ne todesta, täytyy ottaa todesta myös esim. lupa ostaa orjia, pitää monta vaimoa, käsky kivittää avionrikkojat ym.
Nuo normit kuuluivat aikaan ennen Uuden Liiton solmimista. Silloin elettiin Mooseksen lain mukaan, ja vain ne olivat armon alla eli uskovaisia, jotka luottivat Jumalan lupaukseen tulevasta Vapahtajasta.
Uuden Liiton ihmiset eivät elä Mooseksen lain mukaan. Miksi ihmeessä VT:stä pitäisi sitten kaivaa yksi yksityiskohta noudatettavaksi ja hylätä sen muut vastaavat ohjeet/käskyt?

Paavalin puheet taas kertovat selvästi tietämättömyydestä. Ei silloin tiedetty, että homous/lesbous on synnynnäinen ominaisuus, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa. Eihän sitä ole tiedetty meilläkään kuin vasta viime vuosikymmeninä. Jos se on asia, jonka ihminen voi itse ottaa tai jättää, silloin tietysti sitä ja/tai sen toteuttamista voi pitää syntinä.
Paavali puhui oman aikansa tietämyksen ja kulttuurin mukaisesti. Hänen ohjeissaan on paljon sellaista, mitä ei noudateta. Miksi sitten juuri ohjeita homoista pitäisi noudattaa ja hylätä muut vastaavat?

En muista kunnolla, mitä Paavali homoista puhuu. Hän puhuu kuitenkin jotakin rietastelusta, eli homoilu oli monille turmeltuneille ihmisille ajanvietettä. Siksi P. saarnasi sen synniksi.

qwassu kirjoitti:

Miksi sinusta homoparien kirkollinen vihkiminen ei olisi Jumalan sanan mukaista? Raamatussa puhutaan muutaman kerran homoista, VT:ssa jotain ja myös Paavali puhuu. En muista, onko UT:ssa muuta kuin nuo Paavalin puheet.

VT:n näkemykset voi sivuuttaa, koska jos ottaa ne todesta, täytyy ottaa todesta myös esim. lupa ostaa orjia, pitää monta vaimoa, käsky kivittää avionrikkojat ym.
Nuo normit kuuluivat aikaan ennen Uuden Liiton solmimista. Silloin elettiin Mooseksen lain mukaan, ja vain ne olivat armon alla eli uskovaisia, jotka luottivat Jumalan lupaukseen tulevasta Vapahtajasta.
Uuden Liiton ihmiset eivät elä Mooseksen lain mukaan. Miksi ihmeessä VT:stä pitäisi sitten kaivaa yksi yksityiskohta noudatettavaksi ja hylätä sen muut vastaavat ohjeet/käskyt?

Paavalin puheet taas kertovat selvästi tietämättömyydestä. Ei silloin tiedetty, että homous/lesbous on synnynnäinen ominaisuus, johon ihminen ei voi itse vaikuttaa. Eihän sitä ole tiedetty meilläkään kuin vasta viime vuosikymmeninä. Jos se on asia, jonka ihminen voi itse ottaa tai jättää, silloin tietysti sitä ja/tai sen toteuttamista voi pitää syntinä.
Paavali puhui oman aikansa tietämyksen ja kulttuurin mukaisesti. Hänen ohjeissaan on paljon sellaista, mitä ei noudateta. Miksi sitten juuri ohjeita homoista pitäisi noudattaa ja hylätä muut vastaavat?

En muista kunnolla, mitä Paavali homoista puhuu. Hän puhuu kuitenkin jotakin rietastelusta, eli homoilu oli monille turmeltuneille ihmisille ajanvietettä. Siksi P. saarnasi sen synniksi.

kirkollinen avioliittoon vihkiminen on Jumalan sanan mukaista. Jumala on säätänyt avioliiton miehen ja naisen keskinäisen suhteen sitomiseksi. Ja Jumala loi avioliiton lastenkin turvaksi. Mahdollisesti pariskunnan tulevien lastenkin on parempi sellaisessa sitoutuneessa suhteessa kasvaa ja elää. Vaikka eihän se "papin aamen" kyllä nykyään heteroillekaan ole tae mistään!
Ja siinä olen samaa mieltä kanssasi, että homous/ lesbous on varmaankin synnynnäinen ominaisuus. En ole kyllä erikoisemmin kasvattaakaan osannut lapsiani. Ovat mitä ovat. Hyviä ja rakastettavia kaltaisinaan. Olin aavistellut jo pitemmän aikaa tyttäreni olevan lesbo, vaikken koskaan ole hänellä mitään "sellaisia" suhteita tiennyt olevan. Jos tytär joskus saa nais- tai mieskumppanin, olen todella onnellinen, sillä ihmisen ei todellakaan ole hyvä elää yksin.
Kirkollista vihkimistä en silti omantunnon syistä tällä hetkellä koe oikeaksi edes omalle tyttärelleni.
Onhan tosiaan noista "Mooseksen ajoista" päästy "Jeesuksen aikaan", eikä todellakaan Vanhan Testamentin lakeja tule kirjaimellisesti noudattaa.
Jeesus ei kyllä naimisiin tietääkseni mennyt, eikä hänellä ollut homosuhteitakaan. Läheisiä opetuslapsia kylläkin. Mutta hänhän olikin synnitön ja täydellinen, mihin me muut ihmisiksi syntyneet emme pysty, vaikka kuinka täydellisiksi pyrkisimme ja Raamatun mukaan eläisimme.
Sitähän minä tässä kipuilenkin, että olenko jo liian vanhakantainen ihminen nykyiselle ev.lut. kirkolle, kun ajattelen näin? Erotako vai ei kirkosta, jos homoparivihkiminen sallitaan, tai jospa minut peräti erotetaan kerettiläisenä ja suvaitsemattomana? Naispappeudenkin hyväksyn, ja ihmettelenkin vl-uskovaisten kaksinaismoralismia tässä asiassa. Naisten "kutsumus" ei taida olla niin tärkeä kuin miesten. Kaikille kun ei se "äitiyskutsumus" ole ainoa, kuten ei näytä isillekään olevan, kun havittelevat "etummaisia sijoja synagogassa".