Olen kuullut, että talvisodan kokoamiskeskuksessa jossain näillä seuduilla olis yksi nuori alikersantti/suojeluskuntalainen tullut hulluksi kun kuuli, että sota oli syttynyt.
En tiedä oliko tällä nuorella miehellä joku pelko- tai lusmuilugeeni tai muuten vaan geenistössä vikaa.
Se vietiin sitten mielisairaalaan ja oli siellä passattavana kun toiset sotivat.
Oli aika hyvin heikoista huolehtiva yhteiskunta jo silloin!
Toiselta veteraanilta kuulin, että tämä nuori mies olisi päässyt jatkosodassa varastomieheksi armeijan varastoon. Siellä oli sitten tietysti tyytyväinen ja geenistökin sopi hyvin niihin hommiin.
joku muukin on varmaan kuullut tästä tapauksesta kun tässä lähiseudulla ja lähiseudun miesten kesken tapahtui.
Kertokaa lisää, mitä tiedätte.
En tiedä oliko tällä nuorella miehellä joku pelko- tai lusmuilugeeni tai muuten vaan geenistössä vikaa.
Se vietiin sitten mielisairaalaan ja oli siellä passattavana kun toiset sotivat.
Oli aika hyvin heikoista huolehtiva yhteiskunta jo silloin!
Toiselta veteraanilta kuulin, että tämä nuori mies olisi päässyt jatkosodassa varastomieheksi armeijan varastoon. Siellä oli sitten tietysti tyytyväinen ja geenistökin sopi hyvin niihin hommiin.
joku muukin on varmaan kuullut tästä tapauksesta kun tässä lähiseudulla ja lähiseudun miesten kesken tapahtui.
Kertokaa lisää, mitä tiedätte.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Ihan mielenkiinnosta täytyy nyt kysyä, että mitkä ovat tarkoitusperäsi kun kaivelet tälläistä asiaa? Tuskin ainakaan positiiviset, sen huomaa viestistäsi; pelkuriksi nimittäminen, pelko/lusmuilugeeni (en ole kuullutkaan, kerro lisää), mielisairaalassa passaaminen..
Kuka siitä hyötyy, että vanhan miehen sodanaikaista mielenkuvaa lähdetään ruotimaan tälläisellä foorumilla? En tiedä odotatko tämän palstan kautta jopa kyseisen henkilön nimeä, mutta jos tuntemasi veteraani ei sitä ollut halukas sanomaan, niin mietipä hetki miksi.. Ihmisen mielenterveys ja siihen liittyvät seikat tahtovat vielä tänä päivänäkin olla tabuja, puhumattakaan sota-ajasta.. Mielenterveyden järkkyminen on aina ensisijaisesti henkilökohtainen tragedia, mutta sillä on vaikutuksensa myös henkilön lähipiiriin.. Se mikä järkkymisen laukaisee, riippuu yksilöllisistä ominaisuuksista.. Vanhan, mahdollisesti jo edesmenneen ihmisen mielenterveyden tilan tonkiminen kymmenien vuosien jälkeen.. En nyt yhtäkkiä keksi syitä, joiden takia sellainen olisi aiheellista..
Ja ei, en tunne tapausta enkä ole ikinä edes kyseisestä asiasta kuullut.. Jotenkin vain aloitusviestin sävy oli niin provosoiva ja loukkaava, että päätin laittaa vastineen..
Kiitos hienosta kirjoituksesta. Olen samaa mieltä siitä että tämä palsta ei ole sitä varten että kaivellaan ihmisten yksityisasioita. Liian usein näkee tällä palstalla loukkaavia kirjoituksia joissa jopa nimiä mainitaan tai ainakin kerrotaan asuinpaikka yms niin selvästi että epäilyksiä ei jää ja uhrin on helppo tunnistaa. Mistähän se johtuu että jotkut nauttivat tällaisista skandaaleista ja toisten alas painamisesta? Ja yleensä ne ovat miehiä valitettavasti. Eikö meitä naisia aina sanota juorukelloiksi, nyt on aika sekin käsitys muuttaa. Vielä yksi hyvä neuvo: Kohtele lähimmäistäsi niinkuin haluaisit itse tulla kohdelluksi.
jos tämä mies on aikananaan sairastunut eikä tosiaan yllättäen parantunut kun sota on loppunut on asia ok. aloittaja hakee ehkä tätä pointtia. virheitä on moni varmaan tehnyt sodassakin , otetaanpa esimerkki esim.Aadolf E. joka ammutti omia koska luuli etteivät tottele käskyä vaikka kysymys oli siitä etteivät osanneet uida ja oli vesistön ylitys kysymyksessä. hänkin kantoi tämän asian ja yleni kenraaliksi.
olen paljon kuullut toisten veteraanien puhuvan toisistaan pahaa ja muunneltua totuutta, johtuuko sitten oman egon nostosta vai mistä, en tiedä.
Asiasta en tiedä yhtään mitään, mutta hyvä vastaus oli ketjun kakkoselta. Samon en itsekään haluaisi, että ketään mollattaisiin näillä palstoilla.
Viime aikoina on kirjoitettu paljon sodan aikaisista teloituksista. Pelkuruudesta teloitettuja ihan nimeltä mainiten.
Miksi sitten ei saisi kirjoittaa sellaisesta pelkuruudesta, josta ei ole rangaistu?
Ihmisen persoonallisuus koostuu perintötekijöistä ja ympäristötekijöistä. Kyseinen nuori mies oli alikersantti ja suojeluskuntalainen. Hänellä oli siis ympäristötekijät kunnossa, sotaan lähtöä varten. Ilmeisesti isänmaallisen kasvatuksen saanut ja "hyvästä perheestä".
Vika hänellä oli siis perintötekijöissä eli geeneissä.
Armeijan varastomiehenä hän kuulemma menestyi hyvin, mutta siitä ei rintamamiestunnuksia ole jaettu.
rintamamiestunnuksen sai kun oli sotatoimialueella tehtävästä riippumatta.
kuinkahan moni veteraani todisti takavuosina kaverin puolesta virheellisesti tahallaan tai muuten että kaveri haavoittui siellä ja siellä ja auttoi saamaan invaliditeettiprosentin nousemaan. auttoi saamaan paremmin kuntoutusta ym. nyt saisi kyllä kaikki saada kuntoutusta saman verran jotka vain on sotareissulla ollut. tietysti ne veteraanit jotka ovat jo poistuneet tässä asiassa jäivät huonommalle osalle ja se viimeinen veteraani saa sitten jo kultalautaselta syödä ja juoda. tasan ei käy onnen lahjat.
Huomaa kyllä, että miltä paikkakunnalta kirjoitukset tulevat.
Halloota!!! Sodasta on 66 vuotta!!!
Mitään kehuttavaa ei käsittääkseni kenelläkään tästä ihmsten typeryydestä ollut.
Sankareita ei sodasta jäänyt, kuin vain eloon jääneille ehkä vähän innokkaillekin kansalaisille.
Vain kärsimystä ja surua.(henkistä, fyysistä ja taloudellista)
Unohdetaan nyt jo menneet ja annetaan vanhojen "arpien" olla.
ps. itse kolmensodan veteraanin lapsi
Suora lainaus: "Ihmisen persoonallisuus koostuu perintötekijöistä ja ympäristötekijöistä. Kyseinen nuori mies oli alikersantti ja suojeluskuntalainen. Hänellä oli siis ympäristötekijät kunnossa, sotaan lähtöä varten. Ilmeisesti isänmaallisen kasvatuksen saanut ja "hyvästä perheestä".
Vika hänellä oli siis perintötekijöissä eli geeneissä."
Eli sinulle riittää hyviksi ympäristötekijöiksi se että on alikersantti ja suojeluskuntalainen? Ja edelleen tiedät tiedät että on saanut isänmaallisen kasvatuksen ja on "hyvästä perheestä"? Kun tiedot ovat näin "kattavat", niin aina vain herää voimakkaammin kysymys, että miksi kaivelet vanhan ihmisen asioita edelleen tällä foorumilla? Jos kerran tiedät kasvatuksen, perheen ja varusmiespalveluksen, niin mikä on se tiedon murunen, jota olet vailla?
Viime aikoina (sanotaan vuosikymmenen aikana) sodanaikaisista teloituksista on aika ajoin käyty debattia kiitos esim. Huhtiniemi-casen.. Mutta.. Ensinnäkin, teloitukset joiden syynä on "Pelkuruus" tai "Sotapelkuruus" ovat harvassa, käsittäen ainoastaan murto-osan teloitetuista. Ovat harvassa, vaikka tiukkoina aikoina (esim. Neuvostoarmeijan suurhyokkäys kesällä 1944) esimiehille myönnettiin aseenkäyttöoikeus niskuroivia sotilaita vastaan (oikeutta käytettiin harvoin). Verrattuna teloituksiin, jotka johtuivat esim. vakoilusta, tihutöistä, maanpetturuudesta tai muusta rikollisesta toiminnasta (esim.pikaistuksessa/humalassa tehdyistä tapoista), pelkuruudesta on teloitettu huomattavan pieni joukko ihmisiä. Jos teloituskäsityksesi perustuu esim. Sven Hasselin sotakirjoihin, niin neuvon tutustumaan viralliseen historiankirjoitukseen. Historia opettaa ja ON mielenkiintoista!
Toiseksi, miksi vedät yhteen teloitukset ja hoitoon lähetetyt? Kolmanneksi, edelleen: mikä motiivi sinulla on tonkia asiaa (varsinkin tälläisellä foorumilla), jos kerran "tietosi" ovat jo näinkin kattavat? Viimeiseksi mainitset, että mies on menestynyt varastomiehenä, mutta rintamamiestunnusta siitä ei ole jaettu. ? Ja vielä toisen kerran ? Mitä nyt oikein haet? Geeniperimää? Nimeä? Rintamamiestunnusta?
Talvisodan alkamisesta tulee syksyllä kuluneeksi 71 vuotta. Jos mies on ollut sodan syttyessä iältään 18, hän täyttää tänä vuonna (jos vielä elää keskuudessamme) 89 vuotta. Kahdeksankymmentäyhdeksän vuotta. Mitä hänen asioitan täytyy kaivella? Mikä on se lisäarvo historialle, jonka tämä tapaus luo?
Myös ihmiset jotka eivät ole pelkureita, voivat olla mieleltään sairaita. Jos tämä kyseinen tapaus vielä todistetusti vaati mielisairaalahoitoa, niin olisiko hänet mielestäsi silti pitänyt laittaa kentälle taistelemaan?
Ketjunaloittajasta suorastaan puhkuu yli tämä kuuluista "isäm maallisuus", jota kovin useinkin tavataan yksinkertaisissa maalaiskylän pojissa.
pitää ottaa myös huomioon mitä aikaa on eletty, silloin ei joka asiasta heti tehty diagnoosia kuten nykyään , jopa se että nykyään sanoo armeijassa että ottaa päähän niin lääkäri kirjoittaa b-paperit on kai mahdollista.
Ennen sotia paikallinen suojeluskuntapiiri antoi suositukset aliupseeriksi koulutettavista. Voidaan siis päätellä hänen saaneen hyvät suositukset, koska muutoin tuolla psyykkeellä sinne tuskin olisi päässyt.
Hän oli myös suojeluskuntalainen. Siitä voidaan päätellä hänen olleen talollisen poika tai keskiluokasta, emmennin kuin köyhästä mökistä tai työväen luokasta. Lisäksi voidaan päätellä hänen olleen valmis puolustamaan maataan, jos hermot olisivat pitäneet.
Itsestään selvyys on, että hermoheikolle varastomiehelle ei rintamamiestunnusta ole annettu. Se edellytti palvelua rintamajoukoissa. Noista "petkuttamalla" hankituista tunnuksista en ole kuullut aikaisemmin.
Lisäarvoa historialle tuo kaikki uusi historiallinen tieto.
Talvisota oli suuri sankaritarina ja samoin jatkosota.
Pelkuruudesta ja hermonsa menettäneistä ei aiemmin ole puhuttu. Mielestäni sodista on kulunut niin kauan, että niitäkin asioita voidaan jo käsitellä.
Aika ihmeellinen viestiketju?
Kaivellaan todella vanhoja tarinoita esille.
Kertokaa nyt, että kuka oli mielestänne "pelkuri"?
Kertokaa sitten, että kuka oli "sankari"?
Minusta näiden kahden asian välinen ero on kuin veteen piirretty viiva.
Ihmisen psyyke on niin monimutkainen asia, ettei mitään tälläistä yleistä
rajausta voi kukaan tälle palstalle kirjoittaneista määritellä.
Sotilasarvoilla ei pelkuruuden ja sankaruuden välillä ollut eikä ole mitään merkitystä.
Vääristyneen kuvan tästä antaa jaetut Mannerheimristit, koska oliko kovinkaan moni
niiden saajista eturintamalla taistelleita sotilaita?
Taisi suurin osa olla ylintä upseeristoa?
Jokainen täysjärkinen ihminen pelkää sotaa ja jos sitä ei pelkää, niin täytyy minusta olla
joku fanaatikko.
Tuntuu siltä, että näitä on edelleenkin Suomessa ja ao.kaupungissa.
Menkää Afganistaniin "turvaamaan rauhaa" asein, jossa ovat eri heimot ovat jo vuosisatoja sotineet.
Siellä voi sitten mitata omaa urhoollisuuttaan, vaan minkä takia?
No tietysti sen, että saa elämään jännitystä.
puolustamaan Isänmaata.
Tuosta seonneesta miehestä, että tuollainen luonneheikkous tai geenivirhe ei yleensä näy vain yhdellä sektorilla. Yleensä se näkyy laajemmin ihmisen käytöksessä. Ei sellaiset normaalioloissa ole välttämättä mukavia ja muita huomioon ottavia.
Meille oli 1809 vuoteen asti isänmaa Ruotsi.
Sen jälkeen Venäjä vuoteen 1917 asti.
Molemmat maat kävivät sotia siten, että "suomalaisia" oli kulloinkin sotimassa Isänmaan puolesta.
Silloinkin oli ilmeisesti "sankareita" ja "pelkureita".
Voltairen mukaan isänmaallisuus on vain sekoitus omahyväisyyttä ja ennakkoluuloja?
Jaa pistää miettimään?
Nykyään Isänmaa on aika "häilyvä" käsite, koska rajojen sisältä voi ns. vieraat maat ostaa palan
Isänmaata vaikka yritysostojen kautta.
Nykyään eletään globaalissa maailmassa ja varsinkin nyt, kun olemme osana suurta EU:ta.
Onko se muuten geenivirhe, jos ihminen pelkää?
Ehkä Kankaanpäässä?
Pelko on muuten epämiellyttävä tunne tai ennakkoaavistus vaarasta, kivusta tai yleensäkin jostakin epämiellyttävästä asiasta.
Sota sisältää käsittääkseni juuri näitä.
Aika ontto aihe kaikenkaikkiaan.
jos joku kuvittellee että Mannerheimristi jaettiin vain takakalinjan miehille, sopii käydä päivittämässä tietonsa vaikkapa wikipediasta. Risti oli korkein kunniamerkki, minkä sai eritysestä urheudesta.Että näin.
olen kyllä kuullut että eräs olisi saanut mannerheim-ristin kun toimitti herroille voita täältä siviilistä sinne jonnekkin, esimiehen esityksestähän merkki myönnettiin, harvoin jos koskaan asetoverilta kysyttiin myöntämisperustetta. nythän on näin että jos sodassa tapoit kymmeniä vihollissotilaita sait mannerheim-ristin , jos teet sen saman siviilissä olet elinkautisvanki ja joukkomurhaaja. tällainen ero on sodalla ja rauhalla. mutta ihmisuhrit on samoja ja niiden jälkeiset kärsimykset omaisille. sota on hullutuksien hullutus.neuvottelutaitoa toivoisi hartaasti lisää herroille kautta koko universumin.
Voi toimittamisesta Mannerheiminristi?? Mihin tuollainen tieto perustuu? Ritarit ja ristin myöntöperusteet on melkoisen hyvin dokumentoitu ja tieto on ihan yleisesti saatavilla. Voin kuskaamisesta en ole kyllä kuullut ristiä myönnettäneen..
Kerrot dokumentoinnista, esimies on esityksen tehnyt omilla argumenteillaan ja päämaja on ratkaisun tehnyt omillaan. Esityksen tehnyt upseeri on voinut sepustaa ansiot omien tarkoitusperiensä mukaan. Ei voi osoittaa että kaikki myöntämiset olisi välttämättä tullut ansioiden mukaan, kukaan ei voi sitä aukottomasti väittää.
Itsellä tulee aina tippa linssiin kun katson elokuvan, Olimme sotilaita, We Were Soldiers(2002). Kertoo vietnamin sodasta. Todella hyvä sotaleffa suosittelen.
Heh,heh Kankaanpääläiset?
Jos ristin myöntäjällä on kaksi omaa ristiään, niin miettikää vähän?
Niin myös yksi korkeimmista, joita jaettiin vain kaksi.
Neuvostoliitossa jaettiin myös näitä vastaavia prinikoita.(roppa kaupalla "työn" sankareita)
En nyt väheksy ketään, mutta omia aivojaankin voi käyttää!!!
Oletteko Kankaanpäässä viellä kuulleet sellaista sanaa, kuin propakanda???
Hoh hoijaa, se niistä risteistä.
Linnan juhlissa näkee myös paljon "sankareita".
Kuudes kahtatoista voitte katsoa televiiiisiosta.
Sitten mietitte millä perustein?
tosielämässä. Mannerheinristin ritarit ja muut veteraanit olivat pelkureita ja hermonsa menettänyt varastomies sankari.
Pitäisi varmaaan pystyttää patsas, että pelkureillakin olisi oma pyhiinvaelluspaikka.