Kerro kerro kuvastin...

Eksä on mielisairaanhoitaja, nykyisin ei saa edes käyttää moista termiä, varmaan mielenterveyshoitajia, kun joku tuodaan psykoosissa pakkopaidassa hiukan rauhoittumaan, niin kyllähän siinä sairaus on jo puhjennut ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet ja avohoito eivät ole ihan pelittäneet.

Mutta se siitä, eksä ainakin kaksi kertaa nimitti minua ahdistuneeksi. Näkisitteppä joskus, minkälainen ihminen on ahdistunut tai todella syvässä masennuksessa. Mikko Alatalo oli sitä silloisen vaimonsa itsemurhan jälkeen, omin sanoin kertoi olevansa haiseva paskakasa, joka ei päässyt edes sängystä ylös, mutta siis onneksi tuli kuntoon ja hänelle toivon hyviä vointeja jatkossakin ja kaikkea hyvää.

Ei ikinä uskoisi, että eksällä on edes papereita tai sitten nukkunut tunnit, noita diagnooseja ei edes saa tehdä kuin asiantunteva psykologi tai psykiatri, ei todellakaan mielenterveyshoitajat, vielä vähemmän omaisistaan tai hyvänpäiväntutuistaan, joten hoitoetiikkakin on ollut vuosia hiukka hakusessa.

Ja mitkä oli hänen tosi-pron kriteerit omiin keittiöpsykologin päätelmiin. Kun oli luonani ja soitin kitaraa vierailunsa aikana, niin tuli mustasukkaiseksi soittoharrastuksestani tai kun tuli töistä kotiin, olisi kuulemma pitänyt tulla kesken musiikin kuuntelun sohvalle kainaloon nuhjaamaan ja huomaamaan häntä ja kaiketi kyselemään, miten päivä on mennyt. Perkeleen itsekäs paskiainen narsisti, itsetunto miinuksella, aina muista paskaa puhumassa. Näistä jutuistaan olisi saanut kokonaisen kirjan ja hän ansaitusti joutuisi ihan aiheesta muuttamaan paikkakunnalta.

Ei voi muuta kuin todeta, että Luojan kiitos on tosiaan eksä eikä nyksä. Toisaalta aivan tuhannet kiitokset, opin muutamassa vuodessa kaiken sen, mitä en voi naisessa tai ihmisessä yleensäkään sietää. Jonkin verran ulkoisesti, mutta ennenkaikkea tietynlainen asenne saa mut jatkamaan matkaa todella nopeaan. Tuohon kotileikkihelvettiin en enää jalallanikaan astu. En itsekään ole läheskään täydellinen tai pyhimyskään, mutta hän oli jo viemässä minuakin mukaan siihen samaan paskaan ja omissa liemissä vellomiseen ja miten paljon alemmas on mahdollista päästä tuollaisella kaiken elämänilon tuhoavalla asenteella. Pahimpina aikoina en osannut enää edes hymyillä, vaikka olen luonteeltani iloinen ja peruspositiivinen.

Opetus:Päättele itse joskus oma vointisi, älä usko aina kumppaniasi tai kysy vahvistusta OIKeALTA AMMATTIAUTTAJALTA.