Olen 21-vuotias mies ja olen yksinäinen. Oikeastaan voin nimetä vain viisi ihmistä, jotka ovat parhaita ystäviäni, joista oikeasti välitän ja yksi heistä on siskoni. En kuitenkaan pysty viettämään aikaa heidän kanssaan niin paljon kuin haluaisin. Asumme eri kaupungeissa. Heillä on omat sosiaaliset elämänsä, opiskelu ja työ. Minulla tällä hetkellä vain opiskelu.
Aloitin syksyllä uudessa opiskelupaikassani ja kuten oletinkin en ystävystynyt opiskelutovereihini välittömästi kuten jotkut tekivät. Omasta mielestäni asiaan vaikutti minun luonteeni ja niin uskomattomalta kuin se joistakin saattaa kuulostaa, toisen asteen opiskelutaustani. Luonteestani sen verran, että olen hiljainen. En avaudu juuri henkilökohtaisista asioistani kuin oikeastaan noille alussa minitsemalleni viidelle ihmiselle. Tietysti jos joku aloittaa keskustelun kanssani pyrin vastaamaan enemmänkin kuin yhdellä sanalla. Useamman ihmisen keskustelussa mielessäni pyörii vain, että "SANO JOTAIN!"
Opiskelun alussa yritin ja osallistuinkin opiskelijoiden yhteisiin tapahtumiin ja syvällä sisimmässäni toivoin, että tämä auttaisi jollain tasolla ystävien saannissa. Hyöty kuitenkin jäi oman näkemykseni mukaan vähäiseksi. En puhu juuri omasta sosiaalisesta elämästäni ja pyrin välttämään aiheita, jotka saattaisivat johtaa siitä puhumiseen.
Otsikko kuitenkin kertoo sen mitä minun piti alunperinkin kysyä. En ole liittynyt koskaan mihinkään sosiaaliseen mediaan, jos keskustelupalstoja ei lasketa. Minulla ei ole mitään niitä ihmisiä vastaan, jotka käyttävät Facebookia, Twitteriä ja MySpacea yms. Olen enemmänkin kateellinen heille siitä miten hyvä itsetunto heillä on. Itselleni tuntuu ylitsepääsemättömältä ladata omia kuviani nettiin. Tästä huolimatta haluaisin kuitenkin kovasti liittyä Facebookiin. Oikeastaan pääsyyni on se, että voisin pitää yhteyttä noihin alussa mainitsemaani viiteen ihmiseen.
Liittyminen tuo kuitenkin mukanaan ne kaksi pelkoa, jotka tähän asti ovat pitäneet minut poissa sosiaalisista medioista.
Olen mielestäni äärettömän tylsä ihminen. Minulla ei ole hienoja kuvia ulkomaanmatkoiltani, biletyskuvia ystävieni kanssa tai muuta vastaavaa.
Kun liityyn Facebookiin ja jos se asia jota toivon tapahtuvan tapahtuu, eli jotkut vanhat koulukaverini löytävät minut ja lisäävät kaverikseen. Tulee esille se totuus, että sosiaalinen elämäni on kylmä tuhkakasa. Jokaisella ihmisellä on myös ihmiskontakteja, jotka ovat kaikkea muuta kuin hyviä kokemuksia. En ollut mielestäni koulukiusattu joten vanhat koulukaverini eivät todennäköisesti ala minua sättimään.
Armeijassa en ollut se suosituin ihminen, mutta en kutsuisi sitä kuitenkaan pennalismiksi ja fyysistä koskemuuttani ei koskaan rikottu. Esimiesteni kanssa tulin kyllä erinomaisesti toimeen. Olin armeijassa yhdeksän kuukautta ja suljin sen selän takana kuuluvan paskan puhumisen armeijan loppuun asti. Tästä asiasta olen oikeasti itsessäni ylpeä.
Toivottavasti joku jaksaa lukea postaukseni loppuun asti ja kertoa vaikka kokemuksiiaan siitä, miltä tuntui hypätä yksinäisenä sosiaalisen median kelkkaan.
Aloitin syksyllä uudessa opiskelupaikassani ja kuten oletinkin en ystävystynyt opiskelutovereihini välittömästi kuten jotkut tekivät. Omasta mielestäni asiaan vaikutti minun luonteeni ja niin uskomattomalta kuin se joistakin saattaa kuulostaa, toisen asteen opiskelutaustani. Luonteestani sen verran, että olen hiljainen. En avaudu juuri henkilökohtaisista asioistani kuin oikeastaan noille alussa minitsemalleni viidelle ihmiselle. Tietysti jos joku aloittaa keskustelun kanssani pyrin vastaamaan enemmänkin kuin yhdellä sanalla. Useamman ihmisen keskustelussa mielessäni pyörii vain, että "SANO JOTAIN!"
Opiskelun alussa yritin ja osallistuinkin opiskelijoiden yhteisiin tapahtumiin ja syvällä sisimmässäni toivoin, että tämä auttaisi jollain tasolla ystävien saannissa. Hyöty kuitenkin jäi oman näkemykseni mukaan vähäiseksi. En puhu juuri omasta sosiaalisesta elämästäni ja pyrin välttämään aiheita, jotka saattaisivat johtaa siitä puhumiseen.
Otsikko kuitenkin kertoo sen mitä minun piti alunperinkin kysyä. En ole liittynyt koskaan mihinkään sosiaaliseen mediaan, jos keskustelupalstoja ei lasketa. Minulla ei ole mitään niitä ihmisiä vastaan, jotka käyttävät Facebookia, Twitteriä ja MySpacea yms. Olen enemmänkin kateellinen heille siitä miten hyvä itsetunto heillä on. Itselleni tuntuu ylitsepääsemättömältä ladata omia kuviani nettiin. Tästä huolimatta haluaisin kuitenkin kovasti liittyä Facebookiin. Oikeastaan pääsyyni on se, että voisin pitää yhteyttä noihin alussa mainitsemaani viiteen ihmiseen.
Liittyminen tuo kuitenkin mukanaan ne kaksi pelkoa, jotka tähän asti ovat pitäneet minut poissa sosiaalisista medioista.
Olen mielestäni äärettömän tylsä ihminen. Minulla ei ole hienoja kuvia ulkomaanmatkoiltani, biletyskuvia ystävieni kanssa tai muuta vastaavaa.
Kun liityyn Facebookiin ja jos se asia jota toivon tapahtuvan tapahtuu, eli jotkut vanhat koulukaverini löytävät minut ja lisäävät kaverikseen. Tulee esille se totuus, että sosiaalinen elämäni on kylmä tuhkakasa. Jokaisella ihmisellä on myös ihmiskontakteja, jotka ovat kaikkea muuta kuin hyviä kokemuksia. En ollut mielestäni koulukiusattu joten vanhat koulukaverini eivät todennäköisesti ala minua sättimään.
Armeijassa en ollut se suosituin ihminen, mutta en kutsuisi sitä kuitenkaan pennalismiksi ja fyysistä koskemuuttani ei koskaan rikottu. Esimiesteni kanssa tulin kyllä erinomaisesti toimeen. Olin armeijassa yhdeksän kuukautta ja suljin sen selän takana kuuluvan paskan puhumisen armeijan loppuun asti. Tästä asiasta olen oikeasti itsessäni ylpeä.
Toivottavasti joku jaksaa lukea postaukseni loppuun asti ja kertoa vaikka kokemuksiiaan siitä, miltä tuntui hypätä yksinäisenä sosiaalisen median kelkkaan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Facebookissa voit estää muiden pääsysi profiiliin ja esimerkiksi kaverilistojen katseluun. Seinä ja kaverilista sekä kuvat kannattaa jo ihan yksityisyydensuojan takia sallia vain kavereiden pällisteltäväksi. Ja sinun ei todellakaan ole pakko hyväksyä kavereiksi vanhoja koulukavereita. Eivät ne siitä vaan pääse sivuiltasi mitään näkemään jos et päästä. Ei sosiaalisessa mediassa ole mikään loukkaus olla hyväksymättä jonkun kaveripyyntöä, kun kuitenkin aika monella ihmisellä on jotkut kriteerit siitä keitä seinälleen päästää. Kaikki jotka on tavannut, ammatilliset kontaktit, kaverit ja tutut, hyvät ystävät ja lähisukulaiset... Ei kukaan loukkaannu jos et päästä jotain ihmistä yli 10 vuoden yhteydenpitotauon jälkeen kaveriksi koska tuollainen pyytäjä sitten ajattelee että haluat oikeasti ottaa vain nykyisiä kavereita kavereiksi Facebookissa.
Facebookissa on muuten paljon ihmisiä jotka hyväksyvät fb-kavereiksi vain ystävät ja perheenjäsenet. Itselläkin on yksi kaveri jolla on "vain" 9 kaveria Facebookissa mutta hän onkin lisännyt sinne vain lähimmät. Se on valinta.
Jos sinulle alkaa tulla viestejä tyypiltä johon et todellakaan halua olla yhteydessä, voit pistää estot ja häiritsevät viestit voi tietenkin ilmoittaa ylläpidolle jolloin profiili poistetaan välittömästi.
Tunnistin kirjoituksestasi paljon piirteitä itsestäni. Olen 27v mies. Olen perheellinen kahden lapsen isä. Minulla ei ole yhtään ystävää, kaveria eikä edes tuttuja jotka minut tuntisivat. Tietenkin minulla on vanhemmat, anoppi sekä appiukko mutta muiden sukulaisten kanssa en ole juurikaan tekemisissä.
Olin ujo lapsuudessani. Koulua joiduin jatkuvien muuttojen vuoksi vahtamaan 1-2 vuoden välein joten kaverisuhteet jäivät lyhyiksi. Parin vuoden ajan ala-asteen viimeisien vuosien aikana minulla oli yksi kaveri joka kuitenkin hylkäsi minut ylä-asteelle siirryttyämme. En kai ollut tarpeeksi muodikas tyyppi uudelleen muodostuneeseen kaveriporukkaansa. Ylä asteen jälkeen vietin välivuosia tehden vuokratöitä ja työharjoitteluja joidenka jälkeen kävin ammattikoulun. Ammattikoulussa uudet kaveriporukat ryhmäytyivät nopeasti mutta minä en ollut niissä mukana. Puhuin muille ainoastaan määrättyjen ryhmätöiden yhteydessä. Sama toistui opiskelun työharjoittelupaikoissa, jatko opintojen aikana, koulun jälkeen saamissani työpaikoissa. Puhun muille vain virallisista työasioista.
Ongelmani on sama kuin sinulla. En halua puhu henkilökohtaisista asioistani. En tiedä mitä kertoa ja miksi se kiinnostaisi ketään. Sukulaiset, vaimoni ystävät, työkaverini ja opiskelukaverini ovat varmasti väärinymmärtäneet minut töykeäksi tai ylimieliseksi. En vain halua kenenkään tietävän heikkouksiani. Yksinäisyys on jättänyt minuun pysyvän jälkensä jota en halua kenellekkään koskaan pajastaa. En halua olla huono tai heikko kenenkään silmissä. Varsinkaan ihmisten jotka eivät ymmärtäisi. Tilannettani helpottaa se että olen perheellinen joten minulla on elämässäni tekemistä. Olen myös hankkinut pari harrastusta joiden parissa aika kuluu. Ystävien suhteen olen luopunut toivosta.
Neuvoni facebook hommaan on seuraava:
Liity vain ja pyydä kaveriksi vaikkapa tuttuja ja puolituttuja jotka olet joskus tavannut. Yleensä ihmiset hyväksyvät tuntemattomatkin kaveripyynnöt mutta eivät ole sen jälkeen tekemisissä bookissa. Itselläni on 20 facebook kaveria joista yksikään ei ole virallisesti kaverini. Esim vaimon serkku, vaimon kaveri aviomies, muutama työkaveri, jotain ihan tuntemattoamia ihmisiä ulkomailta, jne. Ihmiset jotka eivät sinua muista eivät profiiliasi kuitenkaan osaa hakea. Voit myös piilottaa asetuksista kaikki tiedot ulkopuolisilta jos niin haluat. Itse en juurikaan lähettele bookkiin mitään ja harvoin edes katselen muiden postauksia. Roikun vain mukana listoilla.
minä olen samoin vaihdellut koulua vuoden välein.. vaikeinta on olla olematta katkera kun olen 22 vuotias ja en tiedä mitä pitäisi tehdä, kun ei ole hyviä ystäviä eikä varsinkaan sitä tyttöystävää. olen kuitenkin edistynyt katkeruuden voittamisessa. lisäksi isäni on katkera ja yksinäinen jotenka häneltä en juuri voi ottaa mallia enkä lohtua.
kuulostaa kuitenkin huojentavalta kuulla että olet onnistunut hankkimaan perheen ilman suurta kaveripiiriä.. toivottavasti itsekkin onnistun siinä vaikka tällä hetkellä tuntuu että joudun totuttelemaan ikisinkkuuteen
" Minulla ei ole mitään niitä ihmisiä vastaan, jotka käyttävät Facebookia, Twitteriä ja MySpacea yms. Olen enemmänkin kateellinen heille siitä miten hyvä itsetunto heillä on."
Itseasiassa huono itsetuntoiset viihtyy fb:ssä parhaiten, kun he pystyvät helposti pönkittämään itsetuntoaan herutuskuvilla, kaverimäärällä ja fb:ssä voi myös kuvien avulla helposti luoda illuusion, että on mielenkiintoinen ja menevä persoona.
ei nuo nyt ole huonoa itsetuntoa nähnytkään, jos kuvansakin pystyy nettiin laittamaan... Huono itsetuntoinen ei pystyisi pitämään kuvaansa edes viikkoa facebookissa tai sitten laittamaan omaa nimeään (kuten allekirjoittanut). nimi ja kuva yhdes paketissa HUHHUH!
enkä olisi muuten laittanut kuvaakaan jos en olisi yrittänyt sitä kautta deittailla... olen kyllä ollut rehellinen nimestäni tavatessani ihmisiä tuon kautta ja siitä etten vain kehtaa kohdata koko koulun ja armeijan minua kiusanneita henkilöitä. enkä vain selittänyt pseudonyymin käyttöäni syrjäyttävillä harrastuksillani...
"En avaudu juuri henkilökohtaisista asioistani"
"Itselleni tuntuu ylitsepääsemättömältä ladata omia kuviani nettiin."
"Olen mielestäni äärettömän tylsä ihminen. Minulla ei ole hienoja kuvia ulkomaanmatkoiltani, biletyskuvia ystävieni kanssa tai muuta vastaavaa."
nuo tekstit ovat ihan niin kuin mun suustani.
Mutta mun ystäväpiiri on vain 2 henkilöä: 1 vanha juoppo ja 1 naapuri, jota viimeiseen kuukauteen ole tullut tavattua. Ja juopot taas sitten onkin jo oma lukunsa... Itse en alkoholia käytä yhtään.
Itse en edes aio liittyä mihinkään sosiaalisiin medioihin. En kaipaa menneitä aikoja, niissä on sen verran huonoja muistoja ettei sinne ole paluuta, mutta tulevaisuuteen pitäisi paremmin katsoa.
Minusta sinä kuulostat erittäin normaalilta. epänormaaleja ovat nuo facebook ihmiset joilla tuhat ystävää tai satojakin, luuletko että asia todella on niin kaikki ystäviä??!
Ei todellakaan. Laita kuvasi jos haluat , vaikka olisi yksi ystävä, siinä ei ole mitään häpeämistä. Ilmankin facebookia pärjää kyllä. Haluatko maailman tietävän sinusta kaiken?
Minä haluaisin tutustua sinuun, yksi järkevä ihminenmaailmasta löytyi!
Siis tuttua, ei kavereita. Siellä on ihmisiä eri sidosryhmistä, joissa olen vuosien varrella toiminut (politiikka, muu järjestötoiminta, muut harrastukset), pari sukulaista, entisiä ja nykyisiä työkavereita, entisiä kurssikavereita ja alkuun otin "ystäväksi" myös pelkästään yhteisten ystävien takia joten heitä roikkuu vielä muutama. Ehdottomasti suurin ryhmä on politiikan, järjestötoiminnan tai työn kautta tulleet tutut. Heitä on varmasti yli puolet tuosta määrästä.
Ei ole tarkoituskaan, että ylläpitäisin heihin livenä ystävyyssuhteita. FB on tiedotuskanava, jonka kautta kerrotaan mm. avautuvista työtehtävistä, siitä mitä politiikassa tapahtuu, lähetetään kutsuja (nyt kun ek-vaalit lähestyvät niin tapahtumia riittää, enkä halua niistä kutsuja omaan sähköpostiini vaan FB toimii loistavasti siinä tarkoituksessa).
Kuvia minusta on profiilissa muutama, jokunen passikuva ja muutama tilannekuva. Albumeissa on enimmäkseen luontokuvia, jonkin verran matkakuvia. Itseäni ei niissä näy. Yhtään poreallaskuvaa ei löydy.
Info-sivulla olen määritellyt olevani looking for friendship and networks. En hae deittailuseuraa enkä ole mukana missään deittailutoiminnoissa. En lataa muitakaan applikaatioita. En ota enää ketään ystäväksi, vaikka yhteisiä tuttuja olisikin, ellei mukana tule viestiä miksi meidän kannattaisi tutustua. Kutsuja tulee noin yksi päivässä.
FB on ihan toimiva ohjelma kutsujen hallintaan ja ajankohtaisten asioiden seuraamiseen, mutta ilmeisesti nuoremmat kokevat sen jotenkin erilaisena kanavana.