Olen elänyt naisen kanssa parisuhteessa kuutisen vuotta. Hän oli ensimmäinen naiseni ja rakastuimme pian tapaamisemme jälkeen. Hänellä oli ollut sekä mies- että naissuhteita. Kiihkeää seksiä oli ehkä ekat pari vuotta. Minä sain lääkityksen, jonka seurauksena haluni hävisivät lähes täysin. Lääkitys loppui, mutta intohimo ei palannut. Elämme oikein sujuvasti yhdessä, olemme hyvät ystävät ja tuntuu ihanalta jakaa elämäni hänen kanssaan. Mutta seksiä en enää halua. :(
Olen luullut, että vika on minussa, en ole tuntenut tarvetta tai halua seksiin pitkään aikaan, kenenkään kanssa. Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut seksuaalisuuteni taas heränneen, ja valitettavasti se kohdistuu miehiin. Voiko tästä enää rakentaa kaikinpuolin toimivaa parisuhdetta puolisooni? Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä hänen kanssaan. Sain tämän vihdoin sanottua ääneen, ja alkujärkytyksen jälkeen puolisoni sanoi vielä haluavansa yrittää. Onhan meidän suhteestamme hävinnyt muutakin, sellainen tunneyhteys, ja sitä hän olisi valmis kehittämään. Ei sillä seksillä kuulemma niin väliä. Mutta kannattaako suhdetta edes kehittää, jos tietää, ettei siinä tule olemaan seksiä. Puolisoni kuulemma haluaa minua edelleen.
Tämä on todella raskas tilanne! Tilannetta vaikeuttaa myös se, että meillä on pieni lapsi.
Olen luullut, että vika on minussa, en ole tuntenut tarvetta tai halua seksiin pitkään aikaan, kenenkään kanssa. Viime aikoina olen kuitenkin tuntenut seksuaalisuuteni taas heränneen, ja valitettavasti se kohdistuu miehiin. Voiko tästä enää rakentaa kaikinpuolin toimivaa parisuhdetta puolisooni? Tällä hetkellä en voisi kuvitellakaan harrastavani seksiä hänen kanssaan. Sain tämän vihdoin sanottua ääneen, ja alkujärkytyksen jälkeen puolisoni sanoi vielä haluavansa yrittää. Onhan meidän suhteestamme hävinnyt muutakin, sellainen tunneyhteys, ja sitä hän olisi valmis kehittämään. Ei sillä seksillä kuulemma niin väliä. Mutta kannattaako suhdetta edes kehittää, jos tietää, ettei siinä tule olemaan seksiä. Puolisoni kuulemma haluaa minua edelleen.
Tämä on todella raskas tilanne! Tilannetta vaikeuttaa myös se, että meillä on pieni lapsi.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Lisään vielä, että olen (lähes) kolmekymppinen naisihminen, joten tässä vaiheessa kai pitäisi jo oma seksuaalisuus olla selvillä...
että onhan tässä muutakin kuin seksin puute. En vain oikein tiedä mikä on syy ja mikä seuraus. Olemme aika erilaisia ihmisiä, aiemmin se on tasapainottanut meitä paljon, ja olemme oppineet toisiltamme piirteitä, joita itseltä puuttuu.
Tykkäämme kuitenkin tehdä eri asioita. Mä tykkäisin esim. istuskella kahviloissa, käydä leffassa, lähteä päivälliselle ystävien luo tms. Puolisoni taas käy mieluummin telttailemassa tai järjestää jotain muuta ohjelmaa itselleen.
Olemme hyvä tiimi, viihdymme yhdessä ja arki pyörii hyvin. Rakastamme lastamme. Mutta olemmekohan sittenkin liian erilaisia? Hän on valmis tekemään töitä sen yhteyden löytämiseksi, mutta enhän minä voi pakottaa häntä tekemään asioita, mistä hän ei pidä.
seksi on tärkeetä parisuhteessa.Ethän säkään halua elää ystävän kanssa, vaan elämänkumppanin.
Mitä tulee noihin toisiin asioihin, niin jos ajattelet kauemmin asiaa, niin kuinka paljon tuleekaan asioita esille teijän suhteessa joihin sä et oo tyytyväinen?
Musta kuullostaa että teijän parisuhde on tullut tiensä päähän, valitettavasti.
Lapsen takia ei kannata jäädä jos et oo onnellinen.Voihan sitä säilyttää ja vaalia sitä suhdetta siihen lapseen eronkin jälkeen.
mitkä kerroit, ni mun mielestä teidän kannattaa vielä yrittää. kaikissa parisuhteissa tulee himmeämpiä vaiheita seksin suhteen. ja onhan sun kumppanisikin kestänyt sun seksittömyyttä pitkiäkin aikoja. varmaan jollain tavalla pakastanu oman seksuaalisuutensa (mun päätelmä).
ehkä sun ei niinkään kannattais etsiä teitä erottavia seikkoja vaan yhdistäviä.
Ja alitajuisesti haluaisitkin tehä myös oman biologisen lapsen ihan ite. Ja siinä mielessä olet iskeentymässä miehiin.
äläkä ruikuta miehenkipeyttäs tällä palstalla, kato jokaisen pitää kuitenkin itse hoitaa omat sotkunsa.
Ei seksuaalisuus yhtäkkiä muutu. Ehkä sun ei olis aikanaan kannattanu lähtee muodin mukana lesbomaailmaan.
Lapsi on minun synnyttämäni, koti-inssillä alkunsa saanut.
Jotenkin tää asia tuntuu liian vaikealta. Ehkä pitäisi päästä esim. parisuhdeterapiaan. En tiedä haluanko jatkaa, mutta en halua lähteä lätkimäänkään ilman, että asia on selvitetty.
Parisuhdeterapia tai ihan yksilöterapia vois olla hyvä ratkaisu. Ei tarvi yksinään pyöritellä asioita päässään.
Muistutan vielä et vaihtoehdot ei ole ainoastaan lesbo tai hetero, ehkä olet bi ja tällä hetkellä miehet kiinnostaa. Voit silti halutessasi pyrkiä sitoutumaan ja parantamaan nykyistä suhdetta