olen jo vähän jauhanut tästä aikaisemmin, mutta opintojen venyttäminen mietityttää, sanokaa siis nyt, että kuinka moni teistä oikeasti valmistuu tavoiteajassa (5 vuotta tai aikaisemmin)? ja kuinka moni venyyttää opintoja ja miksi? onko se opintojen venyttäminen teistä noloa?
kysely yliopistolaisille?
pakko tietää
6602
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse olen venyttänyt opintojani tässä kohta kahdella vuodella. Syitä on oikeastaan ollut kolme:
1. Minulla ei ole vieläkään hankittuna yhtään oman alani työkokemusta ja on ollut parempi olla koulussa kirjoilla kuin työttömänä kortistossa. Opiskelijana olen voinut edes hakea noita harjoitteluapurahoja ja vain opiskelijoille tarkoitettuja työharjoittelupaikkoja, harmi vain etten ole mitään noista onnistunut saamaan, kun noidenkin suhteen pitäisi olla sitä aiempaa kokemusta tullakseen valituksi.
2. Kaksi pakollista ja melko työlästä/vaikeaa kurssia jäivät aikoinaan "roikkumaan" ja ennen niiden suorittamista ei valmistuminen ole mahdollista. Noiden parin kurssin vaikeuden takia en pitänyt kiirettä loppujenkaan opintojen suorittamisessa, vaan käytin 2 vuotta 10 kurssin suorittamiseen, jotka olisivat varmaan normaalitahdilla tulleet tehdyiksi reilusti alle vuodessa.
3. Olen sinkkumies ja sinkkunaisia on oikeastaan nykypäivänä hyvin vaikea löytää, varsinkin kun baareissa en paljoa käy. Joten koululla/luennoilla käyminen oli ihan hyvä keino tutustua kiinnostaviin sinkkunaisiin, verrattuna siihen mitä se olisi ollut akateemisen, mutta työttömän sinkkumiehen lähtökohdista.
Mutta turha kai tässä on enää mitään syitä keksiä opintojen venyttämiselle. Nainen on jo kainalossa, kaikki kurssit on jo suoritettu ja graduakin yli 50 sivua tehtynä, joten pakko kai tässä on valmistua vuoden vaihteen jälkeen ja mennä sitten noihin työvoimatoimiston järjestämille kursseille, ehkä se ura sitten sieltä aukenee...
Venytin töissä olemisen takia eli kannatti mielummin hankkia työkokemusta ja roikkua opiskelijana kuin valmistua äkkiä. Olen saanut aina töitä, mutta en sellaisia, mitä haluaisin (vain pätkää ym. ongelmallista), joten valmistumisen jälkeen oltuani muutaman vuoden töissä palasin toista jo aiemmin aloittamaani tutkintoa tekemään. En ikinä suosittelisi kenellekään valmistumaan nopeasti ilman tietoa töistä. Oma aiempi ala oli hyvä esimerkki siitä, että ihmiset suostuivat epätoivoissaan erittäin huonoihin palkkoihin ja työsopimuksen kestoihin, kun muuten olisivat jääneet tyhjän päälle. Tämä taas haittaa koko alaa, myös niitä jotka ihan normaaleilla työehdoilla olisivat halukkaita työskentelemään.
4. opiskeluvuosi menossa, arvioisin että ainakin 6:een vuoteen menee yhteensä. Tärkein pointti on minusta se, että miksi pitäisi valmistua tavoiteajassa. Minä paahdoin 2 ekaa vuotta 60 op/vuosi, 3. vuoden otin löysemmin. Tärkein syy oli se, että en vaan enää jaksa tuota tavoitetahtia. Ja siihen tärkein syy on töissäkäynti. Kun ei lomaa ole käytännössä ikinä (kesälomaa tms.) rahan takia. Ihmiset ovat kuitenkin yksilöitä. Joku jaksaa paahtaa 60 op./vuosi ja käydä vielä töissä koko ajan ilman mitään lomia, mutta minä en. Enkä tosiaan näe mitään syytä valmistua tavoiteajassa, kunhan suorittaa Kelan vaatiman oparit/vuosi ja sen verran nopeasti, että tukikuukaudet riittävät.
Itselläni meni taasen kaksi vuotta AMK:ssa, jonka jälkeen vaihdoin yliopistoon, kun en päässyt ruotsia läpi ja yksi fysiikan kurssi jäi haisemaan myös. Nyt olen käynyt sit yliopistossa (jossa pääsin ruotsin läpi) 379 op ja pitäisi tehdä gradu, jota kovasti yritän aloittaa. Minkäänlaista rauhaa ei kuitenkaan ole, koska tuloja ei ole, sillä tukikuuni loppuivat jo viimevuonna. Olen yrittänyt tehdä puhelinmyyntiä ja siivoushommia. Yliopistossa minulla on menossa viides vuosi. Tuntuu oikeastaan jo aika pahalta ja pitäs hellittää, mutta miten? Töitäkin voisin omalta alaltani hakea, mutta haluaisin tehdä gradun ensin.
Tämän hetken valmistumissuunnitelmalla 1,5 vuotta jäljessä.
Opiskelu ei vain ole motivoinut, mutten ole tiennyt että mitä muutakaan sitten tekisi. Petyin opiskeluun jo ensimmäisen vuoden syksyllä ja siitä lähtien olen yrittänyt keksiä parempaa vaihtoehtoa mitä tekisin, ja vähitellen siirtynyt kohti hieman vähemmän mielettömiltä tuntuvia ainevalintoja.
Toiseksi perus itsenäisen opiskelun taidot jäivät peruskoulussa ja lukiossa oppimatta, koska kuuluin niihin jotka saivat keskivertoa parempia arvosanoja kotitehtäviä tekemättäkin, mikä tuntui silloin riittävän. Yliopistossa pitäisi opiskella myös itsenäisesti, jotta saa kurssit läpi. Toisaalta on kuitenkin hyvä, että asia on ollut näin, koska muuten olisin jo saanut kasaan kandintutkinnon jostain sellaisesta, mikä ei ole yhtään sydäntä lähellä.
Suunnan puute on tuntunut ahdistavalta ja se kun ei ole nähnyt mitään konkreettista mihin tahtoisi tai edes voisi pyrkiä, mutta ei se mielestäni varsinaisesti noloa ole, koska jos haluaa tehdä omia eikä muiden valintoja niin on syytäkin odottaa vaikeuksia.
opintoja.
On se kumma, että tuollainen poliittinen aine voi olla jossakin länsimaassa vielä PAKOLLINEN !!